Syyskuun sykkeet

Mua ei sinänsä haittaa se, mitä tulee pojan hoitamiseen yksin, mut onhan se tietty ikävää pojan kohdalla, kun suhde vanhemman ja lapsen välillä kehittyy kans sitä mukaa kun hoitaa noita perustarpeita. Pitää vaan toivoa että homma kehittyy parempaan suuntaan pojan kasvaessa. Välillä seinät meinaa kaatua päälle kun pitää yksin huolehtia kaikesta laskuista kotitöihin, mies ei esimerkiksi muista mitään hoidettavia asioita, niin pitää itse pysyä kartalla kaikesta. Meillä on kuitenkin suhde jossa tulin seurustelun aloittamisen ja yhteenmuuton jälkeen aika nopeesti raskaaksi, joten nyt pitäisi vaan yrittää saada tää homma toimimaan vaikkei asiat välttämättä menekään näin jälkeenpäin katsottuna niin yhteen. Olisihan sitä voinut fiksumminkin toimia, mut nyt mennään näillä...

Virkkasin Eetulle myssyn, tuli juuri oikean kokoinen - ja ihan ekalla yrityksellä. :joyful: Nyt menee korvatkin kivasti myssyn alle, niin ei tarvi kuumotella korvatulehduksia ym.
 
Tai yang, olisin itse voinut kirjoittaa juuri noin, täällä vähän samanlainen tilanne. Miehellä on toki kaksi kouluikäistä lasta, joita pitää huomioida ja kyyditä harrastuksiin jne. joten luonnollisesti vauvan hoito jää enemmän minulle. Emma ei syö kuin tissistä (plus vähän sosemaisteluita) ja syöntiväli on 1 h, joten ei tulisi mieleenkään olla sen pidempään poissa. Miehen näkemys vauvan hoidosta on aika passiivinen, he katsovat telkkua yhdessä tai vauva on sitterissä ja mies katsoo telkkua tai räplää puhelinta. Mies jää onneksi meilläkin isäkuukaudelle kun palaan töihin, saavat sitten tytön kanssa tutustua paremmin - ja mies saa huomata, että lapselle pitää oikeasti antaa huomiota. :)

Muoks. Sillä erotuksella, että mies tekee kyllä kotitöitä ja laittaa ruokaa. Plus että meillä käy siivooja. Eli en koe hänen hylänneen minua ja vauvaa, ja kaikista parhaita on ne viikonloput, kun ollaan ihan kolmistaan! Silloin miehellä riittää energiaa myös vauvan kanssa seurusteluun ja leikkimiseen. :)
 
Mä luulen kuulemani ja mietiskelyjeni jälkeen, että monilla miehillä kestää aikansa herätä tohon isyyteen, kaikki eivät ole sellaisia "hoivaisiä" heti alkuunsa. Tähän haluan ainakin kovasti uskoa.. Mulle passais niin sellainen isi joka hoitais välillä tiskejä ja vaipanvaihtoja ym. mun puolesta, mut kaikkea ei voi saada. :shifty:
 
Pätkäunia täälläkin. Klo 12 vihdoin unille ja ensimmäinen tunnin herätys klo 2:30. Hoh-hoijaa. Pitäisi keksiä joku strategia, että noista herätyksistä selviäisi nopeammin takaisin petiin. Vauva syö ja torkahtelee rinnalla ja havahtuu, kun yritän irrottaa otetta. Viime yönä taisi unta tulla yhteensä 5 tuntia, vanhoina hyvinä aikoina tuon verran nukuttiin putkeen. Raskausaikana pahaksi ärtynyt migreeni ja selkäkivut ovat alkaneet taas kummitella ja huonoina päivinä on jo käynyt mielessä, selviänkö lasten hoidosta. Täytyy nyt vaan mennä päivä kerrallaan, ja ajatella, että tämäkin on ohimenevä vaihe.

Ettei mene ihan vaan valitukseksi, jotain positiivistakin: vauva on alkanut nauraa hekottaa isoveljen touhuille. Joskus jo pelkät veljen kasvot saavat nauramaan, pomppiminen ja muu hassuttelu ihan varmasti. Vanhempiin vauvalla on selvästi vakavampi suhde, olemme ilmeisen tylsiä :grin.
 
Musta myös tuntuu jo heräilyy paljon raskaammilta kuin aiemmin. En tiedä johtuuko hormonihelpin vähentymisestä, univelan kasaugumisesta vai siitä, että hetken oli jo parempi tilanne.. Pätkittäin on aina menty, mutta vähän aikaa unipätkät oli sentäs rauhallisia, nyt usein jäädään ainakin jossain kohti härväämään. Edelleen elättelen toiveita, että kiinteiden aloitus helpottaa tilannetta, ei tietty heti mut jossain kohti, kun ei ole nälkä ihan niin kokoajan. Viikonloppuna varmaan aloitetaan!
 
Jep, honeymoon is over, ainakin siis hormonien suhteen. Itsellä salaa hiipii tuo väsy. Vaikka tyttö nukkuu melko ok yöt, on se mun uni kuitenkin toisinaan lyhyttä. Aikaa myöten kertyy väsyä. Onneksi mulla oli mm. tänään mahdollisuus nukkua vauvan kanssa ihan koko iltapäivä, koska mies hoiti kodin ja muut lapset. Vauva nukkui rokoteväsyä pois samalla. Katsotaan tarvitseeko Panadolia yöksi, nyt kovin uninen vain.

Kiitollinen olen miehelle saamastani avusta. Yhdessä tähän perheeseen on kasvettu. Nyt hän mahdollistaa kotiäitiyteni olemalla töissä, vaikka saanhan minäkin palkkaa ä-rahana. Kun hän laittaa ruokaa tai siivoaa, hän osallistuu panoksellaan imettämiseen, koska minä saan siihen aikaa. Toki hän myös hoitaa vauvaa. Mutta niin pitkään kun imetän, vetovastuu vauvanhoidosta on mulla. Kivikautista ehkä jonkun mielestä, mutta niin se vaan menee ja minä olen hirmu onnellinen. Tää aika on ohikiitävää.

❤️
 
Onpa ollut väsy päivä. Varmaan monen asian summa! Ensinnäkin kofeiinikoukusta irrottautuminen on alkanut, nyt lupa vain aamukahviin ja iltapäiväkahviin, tänään kuitenkin join vain aamulla. Aamulenkkeilty on! Kai sekin oudokseltaan väsyttää, kun ei ole tottunut olemaan niin reipas. Jätkän pätkä, pätkäjätkä, hukkapätkä (heh, tuota usein loruilen poitsulle, tyyliin "mitäs äidin jätkän pätkä jne...) heräilee paljon öisin. Lisäksi hänellä on selkeä äiti-kausi tai eroahdistuskausi tai joku kausi, sillä sylissä on saatava olla hurjin mitoin, yhtään ei saisi hetkeksikään yksin jättää ja tänään ollessaan isänsä sylissä, niin aina kun minä katosin näkökentästä, niin poitsu kurkkas, että missä oon! Se oli kieltämättä aika suloista, kun kaula pitkällä kurkki :joyful: Isänsä siis istui tietokonetuolilla ja välillä kääntyi, siksi minä aika tasaiseen tahtiin katosin näkökentästä. Päiväunetkaan eivät tänään ole taas olleet kovinkaan pop. Useaan otteeseen nukutellut tissille ja syliin ja sitteriin, mutta pah! Siinä meni sitten äidinkin nokoset :shifty: Kohta yöunille!:wacky:
 
Hellis, jaksamista. ♥ Ihaniahan nämä sylipötkylät on, vaikka aiheuttavatkin kroonista väsymystä. :) Meidän pötkylä kurkki isin sylistä aina isin kasvoihin päin, kun katsoivat hetken lätkää yhdessä. Piti aina tarkistaa, että isi on varmasti siinä. :D Nyt on Emma petissä, nukahtaa paremmin kun paijaa koko kropan ja lauleskelee rauhallisesti vähintään vartin ennen nukahtamistissittelyä. Äitikin luovuttaa tältä päivältä, nukkumatti kutsuu. :)
 
Ootteko jo suunnitelleet, milloin palaatte työelämään? Vähän jo hirvittää se härdelli, jos aamuisin pitäisi selvitä itse töihin ja samalla hoitaa lapset lähtökuntoon ja päiväkotiin. Ja tämä kaikki ajoissa. Olen vielä niin aamu-uninen, aargh. Toivoisin, et vauva saisi olla kotihoidossa ainakin kaksi ekaa vuotta, se, miten se järjestyy, on vielä kysymys.

Meillä mies osallistuu lastenhoitoon, nykyään vielä enemmän, kun välillä tuo esikoinen on melkein kokonaan hänen vastuullaan kun vauva on kiinni minussa. Selkeästi meillä on myös jotenkin ehkä tylsästikin perinteiset roolit, jotka on kyllä tulleet ihan luonnostaan ja pakottamatta. Minä tykkään hoitaa lasten perustarpeet: vaipanvaihdot, pukemiset, pesut, ruokailut jne. Isä jaksaa taas leikittää enemmän kuin minä. Oma mielikuvitus ei riitä kauhean pitkälle taaperon kanssa leikkimiseen, vaikka tietysti sitäkin pitää yrittää ettei ihan jäyhäksi äidiksi muodostu :)
 
Me ollaan molemmat opiskelijoita, niin ei tarvitse onneksi tehdä joko-tai -ratkaisuja. Kevät mennään jonkinlaisella välimuotoratkaisulla, molemmat osan aikaa kotona, mies tosin enemmän kuin minä. Kesäksi voi olla että se menee töihin, joka ekaksi töitä saa :D seuraava syksy riippuu sitten, että saanko töitä, joko pidetään vielä poika kotona ja hoidan siinä ohessa opinnot loppuun, tai jos saan töitä, laitetaan kaveri varmaan päiväkotiin. Täydellinen skenaario olisi minun mielessä, että saisin kesäksi kunnon töitä (mies ja poika kotona), ja sitten syksyn olisin vielä kotona (ja päiväuniaikaopiskelija) ja sitten vuodenvaihteessa vasta töihin ja hoitoon. Mutta kas kun eivät suunnitelmat aina välttämättä toteudu, enkä varsinaisesti ole tilanteessa, jossa voisi töistä kieltäytyä, jos esim kesätyöpaikkaan saisi jäädä..

Poika teki enkan tänään: 2,5 tunnin päiväunet! Varmaan melkein vastasyntyneenä viimeksi nukkunut näin, ja silloin sylissä..
 
Keskeytin jo vähän ennen raskautta opiskelut joten ei ole työelämää mihin palata. Ehkä jatkan jo nyt kotona ollessa opiskelua ja suoritan jotain etäkursseja, tai sitten en. Mielelläni oisin pojan kanssa kotona nää ensimmäiset vuodet.

Että tulikin valvottua, tää niin kaduttaa huomenna...
 
Helmi-maaliskuun vaihteessa palailen. Teen puol vuotta ns. Lyhyttä viikkoa, kunnes sitten vuoden päästä syksyllä aloitan normaalin työrytmin. Tää oli pakkopäätös meille :( sydäntä raastaa nyt jo ajatus töihinpaluusta! Hoitopaikkaa on haettu, mutta katsotaan järjestyykö.. Jos ei, niin kikkaillaan työvuorot miehen kanssa sit tää ekat puolvuotta.. Puuh..
 
Meillä kyllä minä hoidan kaikki kotityöt ja kaupassakäynnit ja lasten hoidon. Oiskohan tuo ukko 5 vaippaa vaihtanut. Käyn kyllä kahesti viikossa salilla, se on mun omaa aikaa. Meillä on ihmeen eriytynyttä tää elämä, harvoin ees syödään yhessä. Kasista ysiin kun lapset nukkuu ja minä en, selaan tablettia. Nukutaan eri huoneissa.

Nyt meiän pojulla onkin jo eka hammas. Toinen varmaan tulossa. Päivisin vähän kärttyää ja öisin heräilee vaikka supon laittais. Hohhoi..
 
Voi ei, tsemppiä kuukiurustakesään! Ja anime, ihmiset ja parisuhteet on erilaisia ja vaiheita on monia, mutta kannattaa varmaan harkita tuota tilannetta ja että saisiko sitä jotenkin muutettua, ennen kuin eriytyminen menee liian pitkälle :/

Meillä oli humpusteluiltapäivä kaupungilla, kivaa mutta voi kuinka väsyttävää huonoilla unilla! Mutta saatiinpahan nauraa kunnolla, kun poika heitti oikein kunnon lentopuklut isin syliin ja pitkin kahvilan lattiaa, eikä meinattu saada edes siivottua kun naurettiin niin kovin :D Olikin ensimmäinen tuota laatua, puklua lensi metrin päähän..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top