Heips kaikille, minäkin liityn mukaan tänne keskusteluun. Olen ajoittain lueskellut ja elänyt mukana näissä teidän muiden maaliskuisten kirjoituksissa, mutten ole "uskaltanut" liittyä joukkoon, kun keskenmenon pelko on ollut niin vahva (edellinen raskaus päättyi keskenmenoon). Nyt kuitenkin ekassa ultrassa käyty ja siellä hirveetä vauhtia viipotti pieni otus, joka oli kaikin puolin niin kunnossa kuin vain tässä vaiheessa voi olla. Viimein siis olen rohjennut oikeasti päästää sisälleni sen ajatuksen, että ehkä meille oikeasti on tulossa vauva. Ultrassa laskettu aika tarkentui päivällä, uuden lasketun mukaan tänään 12+6 Mulla on maha myös pullahtanut sen verran esiin, että ajoittain tuntuu normivaatteissa tukalalta (vaikka käytänkin aina legginssejä ja muita mukavia vaatteita), mutta vielä olen töissä onnistunut piilottamaan raskauden. Yksi lapsi siis jo entuudestaan löytyy, joten huomasin, että vatsalihakset ja jänteet ym. antoi heti periksi, kun kohtu yhtään kasvoi. Mutta kohta täytyy ruveta töissä kertomaan, mahan kasvun lisäksi myös siksi, että meillä on tulossa muutosta ja työjärjestelyjä eikä olis kiva mennä sanomaan et hyvät suunnitelmat teitte, mutta kaikki menee uusiksi (vaikka ei se periaatteessa mun ongelma ole ja aina voi käydä mitä vaan, mutta silti haluaisin jättää hyvän kuvan itsestäni tuleville uusille esihenkilöille).