Syyskuun säpinät

NuuNu, sehän on hyvä uutinen jos kuumeilet :)

Mä olin ehtinyt jo ennakkomainoksessa pyöritellä silmiäni sen ajatuksen suhteen, että synnytys antaisi naiselle elämän suurimman orgasmin :grin . Nyt ehdin pyöritellä siinä vaiheessa kun kertoi joutuneensa ekalla kerralla hätäsektioon ja haluaisi tällä toisella kertaa kotona synnyttää. Jotenkin toi jakso oli kuitenkin melko hienosti tehty, eikä nainen saanut mitään hermoromahduksia kun suositeltiin Kättäriä ja lopulta muisto synnytyksestä oli positiivinen.

Noi henkiset jutut ohitin vähän tylsinä mutta niiden suhteen ajattelin vaan, että ihmiset saavat uskoa mihin uskovat. Pariskunta oli kyllä jännä, ei ehkä heti arvaisi pariskunnaksi jos pitäisi rivistä valita, ketkä on kumppanit. Ja sit heillä oli kumminkin ollut salamarakkaus :)

Kirjoitinkin maaliskuisiin kun olen tänään itkenyt. Jos joku on nähnyt sen Facebookissa pyörivän videon pakolaisveneistä, missä pieni poika näyttää nukkuvan rannalla mutta onkin kuollut, niin varmasti ymmärtää miksi. Piti käydä silittelemässä päiväunilla ollutta poikaa joka halasi nallea.
 
KoBe samoja ajatuksia ohjelmasta ja tuo sama pieni poika on nostattanut palan kurkkuun tänään jo monesti. Ihan kauheaa :sad001 omaa pientä pitänyt halia ekstraa. Miten kauhea kohtalo viattomalla lapsella voikaan olla :sad001
 
Täällä myös itketty samaa pientä poikaa, vaikken edes kuumeile. Aivan hirveää :sad001
 
Mua ärsyttää kun jokapaikassa pyörii se kuva, itse olen tosi herkkä ja ahdistun/masennun tosi helposti tommosista :sad001 varmasti moni tiedostaa ko. tilanteennilman karseita kuviakin...
 
Käytiin eilen kattomassa kaverin vauvaa joka on vaan 6 päivää vanha. Jestas että oli pieni mies! Vaikka oli neljä kiloinen ja meidän poika oli syntyessään 3,5kg.:joyful: Sen pikku tirppanan rinnalla meidän ukkeli oli jo ison pojan oloinen. Kyllä 7kk tapahtuu ihmeitä lapsen kasvussa ja kehityksessä. Ei sitä enää muistanut miten pieni se aarre oli kun ekan kerran syliinsä sai.:love7
 
Täälläkin kuume aina välillä :) nyt kun olen ollut pojan kanssa kipeänä niin on kyllä ollut rankempaa. Onko muuten muiden vauvoilla ääniherkkyyttä? Meillä alkoi jokuaika sitten tuollainen, esim jos mies haukoittelee oikein makeasti niin poika alkaa itkemään ja nyt kun olen nuhassa ja niistelen nenää niin poika itkee välillä sitäkin o.O
 
Voi ei, Kotimama! Onneksi meillä ei ole, joskus itkee kun koirat haukkuu, mutta ei sitäkään mitenkään aina. Toivottavasti olisi ohimenevä juttu, muuten voi olla vaikeaa jatkossa esim. päiväkodissa. Noi ei kovin kovilta ääniltä kuulosta.

Meillä poika joskus tuntuu kyllä tykkäävän kun laittaa kuulosuojaimet päähän. Kauaa niitä ei voi pitää, koska alkavat jossain vaiheessa painaa.

Mäkin näin just vauvan, joka oli 6-viikkoinen. Oli se pieni! Mutta kyllä tota poikaa on muutenkin viime aikoina katsonut, että on se jo iso. Kaikki muutkin on sitä mieltä, että vaikuttaa isommalta kuin mitä on, sehän menee vain karvan verran päälle 0-käyrällä. Sentään uusilla käyrillä, mutta kuitenkin. Olen silti kade niille, joiden lapset jo ohjautuvat ääniohjauksella, edes satunnaisesti.
 
Meillä ei kovista äänistä hätkähdä kun on toi villiviikari sisko joka niihin on kyllä toteuttanut tehokkaasti:rolleyes:
 
Meillä ei taas koirien haukuntaa pelätä :D varmaan liittyy vierastamiskauteen tämä.
 
No sitten en uskoisi, että kyse on ääniherkkyydestä. Ehkä pelästyy ilmeitä haukotellessa tj.

Meillä hätkähtää useinkin, jos on hiljaista ja koirat ryntää yhtäkkiä ovelle haukkuen. Oli myös lyhyt kausi, jolloin aika usein hiukan itki kun näin tapahtui.
 
Meillä on myös jotain ääniherkkyyttä. On alkanut pelätä koneiden ääniä esim. sauvasekoitin ja imuri saa suun mutrulle. Koirien haukunta ei pelota, vaikka niitä neljä välillä melko äänekkäästi louskuttaakin. :rolleyes:
 
Meillä ei pelätä imuria (on tosi kovaääninen) eikä blenderiä tai koiran haukuntaa. Iskuporakonetta säikähti ja joskus jos on psljon ihmisiä, niin yhtäkkistä monen ihmisen samanaikaista nauramaan tupeamista tms.
 
Joo, äkillinen kova nauru on pelästyttänyt meidän pojan muutamaan otteeseen, mutta nyt osaa hiukan hakea vanhempien ilmeistä, onko sittenkään aihetta pelolle vai ei. Blenderi ja imuri ym. sen sijaan saa pojan vaan kiinnostuneeksi äänen lähteestä.

Olen myös huomannut, että pojan ensimmäiset naurut tulivat tilanteessa, jossa ensin hiukan pelästyi tai jännittyi. Mies sanoi jotain mulle turhan kärkkäästi, ja matkin miehen sanoja, poika katsoi mua hetken aikaa ja joko alkoi nauraa tai sitten niin että huomasin pojan katseen ja sanoin saman pehmeämmin, ja poika alkoi nauraa.

Monessa tilanteessa jossa poika nauraa, on ollut jonkinlainen jännitys ensin.
 
Pakko tänne iloita, kun viikonlopun iltahoito meni meillä niin hienosti! Poika oli tosiaan isoäidillään (mun äidillä) hoidossa, kun me oltiin miehen kanssa juhlissa. Olivat käyneet kävelyllä ja leikkineet. Olin tehnyt suunta-antavan aikataulun, mihin aikaan normaalisti syödään ja mennään nukkumaan. Mun äiti oli sen mukaisesti sitten ruokkinut ja nukuttanut lapsen, joka olikin simahtanut alle vartissa sänkyyn laitosta. Olin niin iloinen, kun sain viestin äidiltäni sinne juhliin, että poika nukkuu, kaikki on kivasti mennyt. :happy: Itse jaksoin olla siellä kemuissa puolille öin, ja sitten pojan viereen unille. Tissit oli vaan jo niin pinkeenä, että yö meni parin tunnin välein imetellessä, kun rupes aina oleen niin pakkautunut rinta, että oli pakko ottaa nukkuva lapsi tyhjentämään. :hilarious: Poika veteli sikeitä tyytyväisenä aamuun asti, mä vaan aina välissä nostin rinnalle imemään.
Tosi hyvä fiilis siis jäi, että pojan iltahommat ja nukkumaanmeno onnistuu muunkin tutun hoitajan toimesta, kun mun tai isänsä. Ei sillä, että mitään tarvetta hoitoon olis taas pitkään aikaan jättää. Juhlissa oli kiva käydä ja nyt taas on niin ihanaa olla vaan kotona ja viettää aikaa tuon pikku rakkaan kanssa. :Heartred
 
Meilläkin oli mennyt yökyläily tosi hyvin!! Oltiin tosiaan koko päivä yhdesdä mun kotona ja illalla nukutettiin mamman kanssa yhdessä poika (imetin molemmar rinnat) ja kun piika alkoi olla niin uninen, että tiesin nukahtavan kohta, niin nousin ja annoin mamman nukuttaa loppuun.

Lähdettiin viettämään miehen kanssa iltaa ja tultiin kotiin puolen yön jälkeen. Kivaa oli, vaikkakin kotona nukkumaan mennessä itkin silmät päästä ikävää :sad001

Noh pojalla oli mennyt tosi hyvin, ei ollut edes itkeskellyt, kerran yöllä oli koittanut hamuta mamman tissiä, mutta mamma oli rauhoitellut poikaa ja sanonut, että nyt syödäänkin reippaasti itse pullosta ja poika oli reippaana niin tehnyt :) Pumppasin reilu 4dl maitoa yöksi ja aamuksi ja kaikki oli mennyt :P Aamulla oli syönyt reippaana banaani-luumupuuroa ison satsin. Kirjoitin nyös mammalle "aikataulun" normaalista yöstä&aamusta ja aika pitkälti poika oli sen mukaisesti herännytkin :) Kotiin tullessaan poitsu antoi ihanimman hymyn ja kääntyi mammaan päin ja vilkutti, ihan kuin olisi käsittänyt koko ajan jäävänsä hoitoon ja kotiin päästyään ilmoittanut mammalle, että mamma voi nyt lähteä :P

Jäi tosi hyvä fiilis, kun poika oli viihtynyt niin hyvin! Kotiin tullessaa vaikutti siltä, että oli ollut hauskaa, mutta oli silminnähden onnellinen kotiin tultuaan. Voitaisiin kyllä miehen kanssa kerran kuussa pitää treffi-ilta, kun on tämä suhteen työstäminenkin tärkeää.
 
NiBaBa, kuulostaa oikein hyvältä!

Miten teidän lapset suhtautuu hampaidenpesuun? Meillä poika avaa kiltisti suun ja on jotenkin tosi söpön näköinen kun harjaan noita vielä pieniä tynkiä. Muutenkin on aina tykännyt kun olevan vaikka sormella kokeillut ikeniä.
 
Onks muiden vauvat hirmu levottomia koko ajan? Meiän jätkä ois ihan koko ajan menossa johonkii, miusta tuntuu että se ei oo rauhallinen ikinä! Koko ajan kädet ja jalat vispaa, ryömii, jos ei jaksa ryömii ni huutaa kun eteenpäin pitäs päästä, pomppii syöttötuolissa, pomppii sylissä, yrittää nousta seisomaan sylissä vaikka ei jaksa itteesä kannatella, sylissä ollessa vaa rimpuilee jne jne jne. Mie en ymmärrä miten se jaksaa! Ei oo mikää tarkkailija meiän jätkä. Ollu tuollanen siis oikeestaa siitä asti kun alko kannattelemaan päätä ja alko yrittää istumaan, koko ajan pitäs johonkii päästä. Osaaks tän ikäset myös olla rauhallisia vai onks kaikki tuollasia ylienergisiä menijöitä? Tuntuu pahalta ku mie en aina jaksa sitä levottomuutta, ois kiva jos ees välillä ois sellasia rauhallisia hetkiä...
 
Usein levoton, mutta välillä tutkailee kauan jotakin. Valoja voisi katsoa vaikka kuinka kauan ja tänään asetteli kahta keltaista muovipalaa kauan ja hartaasti yhteen.
Nyt on alkanut kirjatkin kiinnostaa, meillä on sellainen maatilakirja, jossa esim. Pupu nousee piilosta ylös, porsas tulee näkyviin jne. Sitä alkanut seurata kun käydään läpi. Aiemmin ei mitään mahdollisuuksia saada poikaa seuraamaan kuvia.
 
Heh! Meillä esikoisen kanssa luettiin kirjoja tässä vaiheessa jo täyttä päätä. Poitsu ei jaksa keskittyä yhtään! :D Muuten on kyllä enemmänkin sellainen tarkkailija ja suhteellisen rauhallinen tapaus iltavilliä lukuun ottamatta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top