Voi elämä sentään. Kyllä nukkuminen on todella kiva juttu. Nyt sen tajuaa, kun takana on kaks tosi rikkonaista yötä. Poika hyörii ja pyörii sängyssä vähän väliä, tosi levoton. Viime yönä kaks kertaa itki oikein kunnolla. Ei oo koskaan itkeny yöllä aiemmin! Voi pientä, kun en tiedä, mikä on.

Imetin ja vaihdoin vaipan, itku vaan ei loppunu. Yritin ottaa kainaloon, mutta huusi vaan ja rimpuili. Imettiin nenä-Fridalla räkää pois, kun kuulosti vähän tukkoiselta, sen jälkeen onneks rauhoittui pian unille. Aamusta puoli seiskan aikaan uudelleen imetyksen jälkeen alkoi itku. On oikeastaan unessa, mutta tosi levotonta pyörimistä ja itkeskelyä. Poika oppi ryömimään toissapäivänä, ehkäpä tää uus taito tekee levottomaksi? Uusia hampaita ei näyttäis olevan tulossa, mutta mistäs sen tietää. Edelliset ei oo aiheuttanu mitään reaktioita, oon vaan huomannu, että kappas, on tullu hammas läpi.
Niin tai näin, toivottavasti jo pian nukuttais molemmat parempi yö. Tuon aamuisen itkeskelyn jälkeen poika onneks nukahti vielä, poikittain ilman peittoa, mutta annoin olla, kun ajattelin, että ehkä siinä on hyvä, kun ei enää itketä.

Ja siitä heräsi vähän ennen kasia niin iloisena ja hymyilevänä, että vaikka itse olin aivan silmät ristissä, kun en saanut juurikaan nukuttus yöllä, niin jo vain pojan hymy ja päristelyt auttaa jaksamaan.
Tsemppiä kaikille valvoville. Yritrtään muistaa, että tämä on vaan vaihe.