Hei kaikille ja onnea odotukseen!
Kirjoitan ensi kertaa tänne, 33 v ensi kertaa raskaana ja l.a. 9.9. Viikkoja siis 9+4.
Muuten on sujunut hyvin paitsi pahoinvointi hirveää, osapuilleen 24/7. Opiskelen ja kursseja on mennyt ohi, kun en useimmiten ole päässyt pakollisille tunneille. Yrittänyt olen kyllä. Istunut bussissa oksennuspussin kanssa, yrjönnyt junan vessassa, maannut koulun invavessan lattialla pitkin pituuttani kun en heikotukseltani muuhun kyennyt ja kerran jopa ajanut taksilla kouluun, koska oksensin niin, että myöhästyin kaikista julkisista kulkuneuvoista. Mietin, että jos ei kohta helpota, on pakko hakea sairaslomaa, ettei tule opintotukien takaisinperintää. Kotona ollessa vaan makaan ja syönkin sängyssä sen minkä saan alas, sillä oksentamiskertoja on yleensä 1-3/vrk, jos vaan makaa ja pahoinvointikin hieman lievempää. Pahoinvointilääkkeet (Postafen) auttavat satunnaisesti enkä sitä läheskään joka päivä ole ottanut, kun ei sen vaikutus niin kovin dramaattinen ole. Seksi on vähentynyt oleellisesti heikotukseni ja pahoinvointini takia ja kerran oksensinkin seksin aikana - tästä on romantillinen raskauspahoinvointi kaukana [:D] Toivon, että alkaisi hiljalleen vähentymään. Äitini ei useankaan raskauden aikana kärsinyt lainkaan pahoinvoinnista, mutta minä näköjään hänenkin edestään. Harmillista, yleensä kai nämä taipumukset periytyvät.
Kiloja on pudonnut tähän mennessä noin viisi ja jännää kyllä, reisistä ja lantiosta olen kaventunut, mutta housut ovat ahtaat mahan takia. Niin tiukoiksi ovat menneet, että mahaan sattuu koko ajan ja maha on ihan ahdingossa ja tursoaa liian tiukkojen housujen ylikin. Olen suosiolla antanut periksi ja ostanut mukavat ja edulliset äitiyshousut, joiden kanssa ei satu mahaan. Eihän se lapsi mahaa vielä tässä vaiheessa kasvata, mutta ilmeisesti nesteturvotus ja mikä lie pöhötys ja ilmakertymät rööreissä lie selityksenä. Ilmeisesti nestettä nyt kuuluukin tietysti kertyä vatsaonteloon, mutta tämä on siitä yllättävää, että housut ovat pienet laihtumisesta huolimatta.
Ruokahimoja ei ole, lähinnä vaan ruokainhotuksia. Alas olen tähän mennessä saanut bulgarianjogurttia, banaania, hedelmätuoremehuja, hunajateetä maidolla ja keitettyjä kananmunia (onneksi proteiinia ja rasvaa edes tästä) ja lakritsia ja salmiakkia vähäsen toisinaan. Vitamiineja napsin säännöllisesti jogurttiin piilotettuna ja välillä pysyvät sisälläkin. Minulla on yksi säännöllinen lääkitys (kilpirauhasen vajaatoimintaan), joka pitää ottaa aamulla tyhjään mahaan ja se ei vauvan turvallisuuden takia saisi tulla ulos (sillä vauva tarvitsee kilpirauhashormoninsa kehittyäkseen). Sen kanssa olen onnistunut siten, että laitan herätyksen aamuviideltä ja otan lääkkeet veden kanssa ja jatkan unia vielä useiden tuntien ajan. Nukkuessa ei pahoinvointi vaivaa ja kun herään ja oksennan, ovat lääkkeet jo imeytyneet.
Väsymystäkin on, mutta muuten pyyhkii hyvin [:D] Pikkuinen voi onneksi hyvin viime yksityisellä otetussa ultrassa, joka otettiin 7+6, sydän löi ja oli hyvin pienen ihmisen näköinen ja oikean kokoinen kaveri. Seuraavaksi np-ultra parin viikon päästä. Neuvolassa on käyty kerran ja hämmentävää että seuraava aika oli vasta 1½ kuukauden päästä ensimmäisestä. Painoni kirjattiin korttiin väärin eli neuvolassa mitattu paino merkittiin sekä 9. viikon painoksi että aloituspainoksi, vaikka kerroin laihtuneeni. Korjasin aloituspainon korttiin ihan pokkana, sillä täytyyhän seurannasta nähdä kuinka paljon olen oikeasti laihtunut.
Sikapiikin sekä myös kausi-influenssarokotteen sain onneksi jo syksyllä, sillä olen sairastanut monta hyvin rankkaa kausi-influenssaa, joista ensimmäisen tuotti kilpirauhasen häiriön (joka johti pysyvään vajaatoimintaan), toinen keuhkokuumeen, kolmas pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen ja viimeinen neljäs vuosi sitten sydäntulehduksen, jonka takia jouduin useaksi kuukaudeksi vuodelepoon. Hyvä, ettei tarvitse enää piikkejä miettiä, kun ne on jo saatu. Oireeksi sikapiikistä tuli sellainen 12 tunnin influenssa eli lihaskipuja ja kuume nousi päälle 38. (Tosin varsinaisissa influenssoissa kuumeeni on aina noussut yli 40.) Piikin saaneista tutuistani minulle tulivat pahimmat oireet. Mutta hyvin äkkiä ne menivät poiskin ja olivat kärpäsentahra sairastettuun perusinfluenssaankin verrattuna, joka ainakin minulla on ollut tosi raju tauti noista mainituista jälökitaudeista puhumattakaan.
Kirjoitan ensi kertaa tänne, 33 v ensi kertaa raskaana ja l.a. 9.9. Viikkoja siis 9+4.
Muuten on sujunut hyvin paitsi pahoinvointi hirveää, osapuilleen 24/7. Opiskelen ja kursseja on mennyt ohi, kun en useimmiten ole päässyt pakollisille tunneille. Yrittänyt olen kyllä. Istunut bussissa oksennuspussin kanssa, yrjönnyt junan vessassa, maannut koulun invavessan lattialla pitkin pituuttani kun en heikotukseltani muuhun kyennyt ja kerran jopa ajanut taksilla kouluun, koska oksensin niin, että myöhästyin kaikista julkisista kulkuneuvoista. Mietin, että jos ei kohta helpota, on pakko hakea sairaslomaa, ettei tule opintotukien takaisinperintää. Kotona ollessa vaan makaan ja syönkin sängyssä sen minkä saan alas, sillä oksentamiskertoja on yleensä 1-3/vrk, jos vaan makaa ja pahoinvointikin hieman lievempää. Pahoinvointilääkkeet (Postafen) auttavat satunnaisesti enkä sitä läheskään joka päivä ole ottanut, kun ei sen vaikutus niin kovin dramaattinen ole. Seksi on vähentynyt oleellisesti heikotukseni ja pahoinvointini takia ja kerran oksensinkin seksin aikana - tästä on romantillinen raskauspahoinvointi kaukana [:D] Toivon, että alkaisi hiljalleen vähentymään. Äitini ei useankaan raskauden aikana kärsinyt lainkaan pahoinvoinnista, mutta minä näköjään hänenkin edestään. Harmillista, yleensä kai nämä taipumukset periytyvät.
Kiloja on pudonnut tähän mennessä noin viisi ja jännää kyllä, reisistä ja lantiosta olen kaventunut, mutta housut ovat ahtaat mahan takia. Niin tiukoiksi ovat menneet, että mahaan sattuu koko ajan ja maha on ihan ahdingossa ja tursoaa liian tiukkojen housujen ylikin. Olen suosiolla antanut periksi ja ostanut mukavat ja edulliset äitiyshousut, joiden kanssa ei satu mahaan. Eihän se lapsi mahaa vielä tässä vaiheessa kasvata, mutta ilmeisesti nesteturvotus ja mikä lie pöhötys ja ilmakertymät rööreissä lie selityksenä. Ilmeisesti nestettä nyt kuuluukin tietysti kertyä vatsaonteloon, mutta tämä on siitä yllättävää, että housut ovat pienet laihtumisesta huolimatta.
Ruokahimoja ei ole, lähinnä vaan ruokainhotuksia. Alas olen tähän mennessä saanut bulgarianjogurttia, banaania, hedelmätuoremehuja, hunajateetä maidolla ja keitettyjä kananmunia (onneksi proteiinia ja rasvaa edes tästä) ja lakritsia ja salmiakkia vähäsen toisinaan. Vitamiineja napsin säännöllisesti jogurttiin piilotettuna ja välillä pysyvät sisälläkin. Minulla on yksi säännöllinen lääkitys (kilpirauhasen vajaatoimintaan), joka pitää ottaa aamulla tyhjään mahaan ja se ei vauvan turvallisuuden takia saisi tulla ulos (sillä vauva tarvitsee kilpirauhashormoninsa kehittyäkseen). Sen kanssa olen onnistunut siten, että laitan herätyksen aamuviideltä ja otan lääkkeet veden kanssa ja jatkan unia vielä useiden tuntien ajan. Nukkuessa ei pahoinvointi vaivaa ja kun herään ja oksennan, ovat lääkkeet jo imeytyneet.
Väsymystäkin on, mutta muuten pyyhkii hyvin [:D] Pikkuinen voi onneksi hyvin viime yksityisellä otetussa ultrassa, joka otettiin 7+6, sydän löi ja oli hyvin pienen ihmisen näköinen ja oikean kokoinen kaveri. Seuraavaksi np-ultra parin viikon päästä. Neuvolassa on käyty kerran ja hämmentävää että seuraava aika oli vasta 1½ kuukauden päästä ensimmäisestä. Painoni kirjattiin korttiin väärin eli neuvolassa mitattu paino merkittiin sekä 9. viikon painoksi että aloituspainoksi, vaikka kerroin laihtuneeni. Korjasin aloituspainon korttiin ihan pokkana, sillä täytyyhän seurannasta nähdä kuinka paljon olen oikeasti laihtunut.
Sikapiikin sekä myös kausi-influenssarokotteen sain onneksi jo syksyllä, sillä olen sairastanut monta hyvin rankkaa kausi-influenssaa, joista ensimmäisen tuotti kilpirauhasen häiriön (joka johti pysyvään vajaatoimintaan), toinen keuhkokuumeen, kolmas pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen ja viimeinen neljäs vuosi sitten sydäntulehduksen, jonka takia jouduin useaksi kuukaudeksi vuodelepoon. Hyvä, ettei tarvitse enää piikkejä miettiä, kun ne on jo saatu. Oireeksi sikapiikistä tuli sellainen 12 tunnin influenssa eli lihaskipuja ja kuume nousi päälle 38. (Tosin varsinaisissa influenssoissa kuumeeni on aina noussut yli 40.) Piikin saaneista tutuistani minulle tulivat pahimmat oireet. Mutta hyvin äkkiä ne menivät poiskin ja olivat kärpäsentahra sairastettuun perusinfluenssaankin verrattuna, joka ainakin minulla on ollut tosi raju tauti noista mainituista jälökitaudeista puhumattakaan.
