Tervehdys kaikkille uusille syyskuulaisille! .. ja onnittelut ultrista hyviä uutisia saaneille;) Voimia niille, jotka joutuvat odottelemaan vastauksia ultrista & lääkäreiltä!
Tällä viikolla on ollut vähän taukoa täällä palstallakin, kun torstai-iltana muhun iski oksennustauti! Koko viikon on erityisesti aamulla etonut, mutta olo on parantunut aamupalan ja päivän mittaan. Torstai-iltana etova olo ei helpottanut ja yöllä 3 aikaan heräsin oksentamaan.. Siinä tuli sitten valvottuakiin jonkun aikaa, kun olo oli huono. Olin saikulla perjantain kun päätä särki ja olo oli hiin heikko. Lasi jaffaa pysyi sisällä ja nukuin pari tuntia aamupäivällä. Sitten heräsin taas oksentamaan... Eilisen, perjantain, jälkeen ei ole tarvinnut oksentaa, vaikka ruokailujen jälkeen on ollutkin ajoittain huono olo. Meillä töissäkin parilla oli viime viikolla vatsatautia, joten ehkä tämä oli minullakin sitten sitä..? mene ja tiedä.. Esikoisesta kun en kertaakaan oksentanut tai voinut pahoin - koko raskauden aikana. Naureskelinkin miehelle, että taitaa olla tyttö tulossa, kun on niin erilaiset raskausoireet;) Vaikka eihän se sen merkki olekaan - jokainen raskaus on erilainen, lapsen sukupuolesta riippumatta..
Mielialanvaihteluista sen verran, että havahduin tänään siihen, että mulla tuli tippa linssiin kun luin iltapäivälehdestä presidenttiehdokkaan päiväkirjaa... HOH HOIJAA! Tähän on siis tultu;) Eli, liikuttumista tapahtuu kyllä päivittäin vähän isommalla kädellä kuin yleensä!
En ole nyt vähään aikaan käynyt katsomassa odottajien listaamme, mutta taidan olla tällä hetkellä vanhimmasta päästä.. Esikoisen syntymän aikaan olin 33v. ja mikäli nyt kaikki menee hyvin, niin 39v. Ajattelin "nuorena", että 25v. on jo TOSI vanha ja silloin pitää olla perhe, omakotitalo, jne. Mutta kun se 25v. tuli täyteen huomasin olevani sinkku pitkän suhteen jälkeen eikä tuo itsestäänselvyytenä pitämäni kuvio ollutkaan toteutunut. Vuodet vierivät ja yksi huonompi suhdekin siinä välissä. Tein mielenkiintoista työtä, matkustelin paljon ja asuin pari vuotta ulkomailla. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Olimme molemmat jo yli kolmekymppisiä ja yhteinen elämä, perhe, jne. olivat molempien toiveissa. Asiat etenivätkin sitten kivasti, 10kk tapaamisestamme olimme kihloissa, 1.5vuoden kuluttua tapaamisestamme naimisissa ja 2v 4kk kuluttua tapaamisestamme esikoisemme syntyi. Nyt toiveissa pikkukakkonen, esikoinen on jo n. 5.5v.
Varhaisultraa odottelen jännityksellä, se on ensi perjantaina 10.2. Viimeksi marraskuussa siellä tuli ikäviä uutisia. Toivottavasti tämä raskaus on TOTTA ja pikkukakkonen lähtenyt kasvamaan;)