Syyskuun lapsi 2012 :)

Ihanaa Lillii!! :) Ja onnea hyvistä uutisista!
Hauskaa koska minulla ihan samoja uutisia ;)

Olin siis myös ar ultrassa tänään. Menkoista laskettuna viikkoja 7+5, kokoa  ja ultrassa nuppu vastasi täysin päivälleen tuota aikaa<3 Kokoa oli 14,1mm. Ruskuaispussi oli oikein hyvän kokoinen ja syke näkyi hyvin selvästi. Sain myös kuulla sykkeen.. itketti onnesta <3 Nyt on murulle illemmalla kuvia näytettävänä! Tämä suuntaa myös päikkäreille kasvattelemaan pikkuista :)
 
Tuntuu vähän, ettei raskaana oliskaan kun ei oikein ole mitään oireita. Rinnat on kyl jo vähän kasvaneet ja pientä nippailua on välillä. Huomenna aattelin soittaa ja varata ekan neuvola-ajan.

Onnea kaikille, jotka saaneet ultrassa nähdä pikkuisensa! :) Toivottavasti muillakin pysyy pieni matkassa mukana.
 
Myöhäistä iltaa kaikille :)


Lillii: Onnea ihanasta uutisesta! :)

Lisää raskausoireita vaan tulee;rinnat on todella kipeät ollu nyt pari päivää,suolakurkkua vois syödä koko ajan,ja mitään muuta taas ei,ihan järkky olo välillä ja ei ruoka maistu kyl yhtään..

Kaikenkaikkiaan olen vieläkin kuitenkin hämmentyny kaikesta,eihän tähän pitänyt enää ryhtyä...Nuorimmainen jo 5v,kaikki alottaa taas alusta.Ja ajatus et oonko jo liian vanha..siis 32v. (juttelin asiasta neuvolantädin kanssa joka tuumas siihe että höpöhöpö,monet alottaa vasta sillon..okei...) kaikenmaailman ajatuksia sitä tuleekin..
Ei meidän ollut enää tarkotus saada yhtään,siis ainakaan yrittämällä varta vasten,viime heinäkuussa sitten iski jokin (tosin ihana) mielenhäiriö että ehkä sittenkin vielä...se viimeinen..mahdollisesti..Onhan se seuraava jo kuudes kuitenkin tosiaan...Nyt sitten kun se on totta,että masuasukki mukana menossa,niin wau ja toisaalta apua...Mies on ihan onnesta sekaisin,ja hirveen hössönhössön,et ihan välillä ärsyttää,kysyinki et ooksä aina ollu tollanen ku me oltu raskaana?? huoh ..mua taas varjostaa pelko keskenmenosta ja vauvan terveydestä,takana on kuitenkin menetyksiä,sitten en oikein osaa vielä iloitakkaan ihan täysillä.Mielialat kyllä niin vaihtelee että huh..Kunhan kaikki menisi hyvin vaan,ja mukana pysyis pikkanen <3 Ja tää mammakin saisi ajatuksensa ja pelkonsa kuriin :)

Että sellasia ajatuksia tällä kertaa :)

Onnea ultriin meneville! itselläni se taitaa olla tuossa maaliskuun puolella,ja pääsen/saan mennä 3/4d ultraan niin jospa näkyisi se sukupuolikin siellä sitten,vaikka ei se suinkaan se pääasia ole..kunhan kaikki olisi hyvin<3
 
Eka ultra oli tänään ja erittäin iloisena yllätyksenä siellä näkyi pikkusella vahva syke <3 <3 <3 ja kaikki oli muutenkin ok :) Viikon takaiset verenvuodot eivät siis olleet merkki mistään pahasta :)

Onnea kaikille uusille joukkoon tulleille!
 
susie_118: Kiitos! Olihan se huojentavaa, vaikka jännitys jatkuu.. mutta oli mukava kuulla, että tässä vaiheessa kaikki hyvin!  Toivotaan, että saatte parin viikon päästä samoja uutisia. Teillä oli kuitenkin kehittynyt siitä edellisestä ultrasta - toivotaan, että ensi kertaan sinne on myös ilmestynyt se alkio!

ihuna: Kiitos ja onnittelut sinnekkin :) Mennään siis aivan samoissa!!!

Nennan: Mun mielestä et oo ollenkaan vanha. Mä oon (jos kaikki menee nyt hyvin) niin esikoisen syntyessä täyttämässä juuri 29v. Kyllähän se on trendi, että lapsia hankitaan vasta myöhemmällä iällä reilusti päälle 30+ tai sitten näitä minunlaisia jotka ei meinaa hedelmöittyä millään! ;)

ON: Tänään soitin neuvolaan ja ensimmäinen neuvola on 8.2. Terveydenhoitaja sanoi, että ei tällä kertaa ehdi lähettämään papereita mulle etukäteen, mutta täytellään siellä sitten kaikki. Jännää, kun soitin sinne.. sanoin nimeni ja , että mun tarviis ilmoittautua niin terkka sano samantein, että mä oon tainnu puhua sun kanssa aiemmin. Joo soitin sille viime keväänä, kun viimeksi plussasin.. mutta sillo ei ehditty edes näkemään.. Aika hauska, että "tunnisti" heti.. heräs epäilyt, että taitaa kysessä olla joku joka tuntee mut, kun asutaan pienellä paikkakunnalla niin hyvin mahdollista. Vaikutti ainakin tosi mukavalta! :) Töistä ei oo kyllä tullu tänä aamuna mitään.. Eilen kerrottiin joillekkin ja äiti ei meinannu kyllä nahoissaan pysyä ja sain sen vakuutettua, että vielä ei kannata kaikille kertoa! :D Oli jo ihaillu vauvanvaatteita kaupassa käydessään. Se olis sille samalla eka lapsenlapsi <3 Miehen vanhemmilla on lapsenlapsia jo 7 eli ei oo niille ihan yhtä uusi juttu.. mutta oli sen äitiki liikuttunut, kun tietää meidän vaikeuksista.
 
Moikka! Minäkin ajattelin ilmoittautua... Viikkoja nyt 9, ekaan ultraan 20.2... Lääkärineuvolassa olin maanantaina ja siellä kaikki oli hyvin ja kohtukin oli viikkojen mukaan hyvin pyöristynyt.. Ultraa odotellessa, toivottavasti nähdään pieni olio :)) Mulla ei juurikaan oireita ole, aamulla joskus tulee "örkittyä" , mutta varsinainen oksennus tulee tosi harvoin.. Rinnat tosin on niin kipeät, ettei tarvi edes haaveilla rintaliiveistä :))

 
Hei sellaista kyselisin, että onko kukaan löytänyt mitään helpotusta niihin mielialan vaihteluihin :/? Ennen raskautta olin "hyvinkin tyyni" persoona, mutta nytten kiukuttelen ja itken lähes kokoajan. Ei tee enää yhtään hyvää parisuhteellekkaan kun olen kokoajan haukkumassa ja en yhtään oma itseni :(. Mies sanoo tietysti ymmärtävänsä, mutta kyllä se itseä nolottaa.
 
Heippa, täällä kans yks ilmottautuis syyskuulaisiin:)) Ekassa neuvolassa käyty tällä viikolla ja nyt siis 9vk lopuillaan. LA 2.9 ja esikoinen kyseessä. Np-ultraa nyt seuraavaks odotellaan, se on 14.2. ja kovasti jännittää, kun ei olla varhaisultrassakaan käyty ja neuvolassakin vaan papereita täyteltiin.

Oireista kans sen verran, että 6vk:lta lähtien pahoinvointia ja oksentelua päivittäin, nyt pikkusen jo helpottamaan päin.. Pientä kipuilua alavatsassa kans ollu ajoittain jo useamman viikon ajan, mut lienee normaalia.. Noista mielialanvaihteluista, niin itellä kans vaan pahenemaan päin ja itku tulee monta kertaa pvä:ssä,myös hermot kireellä vähän väliä. Mitään helpotusta en oo löytänyt mut itteäkin alkaa monesti naurattaa niiden yhtäkkisten suuttumuskohtausten jälkeen eikä mieskään sit ota niitä liian vakavasti:)

 
Minä olen kans jo 32v ensiodottaja, ennen lapsen syntymää 33. Eli on meitä enemmänkin "vanhempia" ekan odottajia :) Nykyään usein opiskellaan ja ollaan työelämässä muutamat vuodet ennen perheen perustamista. Ja joskus sitten taas "täydellisen" miehen löytäminen voi viedä aikaa. Mulla on ollut kyse noista kaikista :D

Mutta kaikki naiset on erilaisia ja kaikille tulee vauvan aika ihan silloin kun on tullakseen, ei ole mitään oikeaa ikää tai elämäntilannetta :)

Tämän päivän ultran jälkeen tekisi jo kovasti mieli kertoa raskaudesta läheisille, mutta lupasin itselleni ennen raskautta, että sitten vasta 12 vkon jälkeen kerrotaan. Ei ole heillä sitten niin pitkä aika odottakaan pienokaisen maailmaan tuloa :D

Raskausoireet ovat vihdoinkin mutkin löytäneet, monta päivää jo oksettanut, mutta saan taisteltua vastaan. Nukuttaa kovasti kokoajan, rinnat on kipeät ja alavatsaa, nivusia repii välillä. Jos voisi vaan nukkua, syödä vähän väliä ja käydä vessassa ni olis helpompaa :D

Jumppaan olisi kiva päästä pitkästä aikaa ettei selkä ala ärtymään, mutta vaihtoehdot on mennä niin, että oksettaa tai niin että maha on täynnä niin ei oikein onnistu :P

Mielialan vaihteluja mulla ei kyllä vielä ole, mutta luulisin ettei niihin auta muu kuin läheisten kärsivällisyys. Minä oon ollu ihan hirveä miehelleni ahdistuksissani, kun ollaan yritetty tätä pikkuista tuloksetta jonkin aikaa, mutta kyllä hän on ymmärtänyt kun välillä muistin pyytää anteeksi :)
 
Lilli, Ihuna ja Yozzu: Ihana kuulla mahtavia uutisia, Onnea!! :)

Tuosta iästä kun on ollut nyt puhetta, niin mikäli kaikki hyvin menee, niin olen täyttänyt 31v kun saan esikoiseni. Komppaan Yozzua noista "syistä."

Mun raskausoireet on olleet kyllä aika vähäisiä. Tuntuu, että kaikilla muilla aristaa rintoja paitsi mulla. Uskomattoman väsynyt olen kyllä ollut, ja silloin tällöin etova olo hetken. Käyhän se näin, mutta tuntuu, että olisi jotenkin varmempi olo, jos olisi "vahvasti" raskaana. Voihan nämä oireet tästä vielä vahvistuakin.

Luin nuosta mielialan vaihteluistanne, enpä ajatellut aikaisemmin että se tosiaan olisi oire raskaudesta. Muutamana iltana oon tulistunut siipalleni aika mitättömistä asioista ja oon suutuspäissäni heitellyt käsissä silloin olleita tavaroita (en oo ennemmin heitellyt tavaroita) :D Pian tämän jälkeen olen itsekin ihmetellyt toimintaani. Ehkä ne on ne hormoonit... Toivottavasti :D
 
lumo: Mullakaan ei ole niinkään rinnat arat muualta kuin nännien kohdalta ja niissäkin tuntuu arkuutta vaan jos niihin koskee. :D Hyvin on pystynyt pitämään tähän asti ihan rintaliivejä ilman mitään kipuilua. Eikä kyllä väsymystäkään ole ollut, ainoastaan silloin on pakottava tarve levätä kun oksettaa. 
Ja on tullu melkein joka päivä rähistyä turhista asioista omalle ukolle, mut kyllä se sen kestää kuin mies. :D
 
Täällä oli sitten eilen se kauan odotettu alkuraskauden ultra, ja voi taivas sitä jännitystä mitä koin ennen lääkärin "tuomiota". Oli niin selvässä muistissa se viime syksyinen kommentti, että "ei täällä kyllä mitään alkiota ole". Mutta kaiken onneksi, siellä se pikkuinen sydän  jyskytti. Kyllä itku pääsi kun lääkäri sen ilmoitti :)
Oli vain niin kovin pieni ettei häntä vielä pystytty mittaamaan, eli uusi käynti ensi viikolla. Mutta pääasia että syke näkyi. Mammalistalle ilmottaudun kuitenkin vasta kun saan tietää tarkan lasketun ajan. 
Onnittelut kaikille uusille tulijoille ja plussaneille!
 
Joo tänään tuli taas kauhea itkupotkuraivari täysin mitättömästä syystä :D. Ei siinä muuten mitään, mutta masentaa kokoajan ja melkein kerran päivässä itken miehelleni miten elämästä ei tule mitään ymm :(. Raskaus on vielä ihan alussa ja toivon kyllä tosiaan, että mielialat tasaantuvat, reilua ole miehellekkään kun olen n. kerran päivässä häätämässä häntä kotonta ja sen jälkeen itken olkapäätä vasten ja sitten on taas kaikki hyvin vähän aikaan :D
 
hymyssä suin: Oletan että turvotusta, kun joka paikassa lukee että se kohtu on siellä pikkulantiossa piilossa jonnekkin rv12 asti, mutta kannattaa silti olla ylpeä jo siitä turvotuksesta koska kyllä sekin johtuu siitä että vauva on tulossa, eli kantakaamme ylpeinä alun turvotusta, kunnes se turvotus häviää ja vauvamaha alkaa näkyä .
 
Mekin meinattiin, että kerrotaan vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen mutta alkuraskauden ultrassa käytyämme päätimme kuitenkin että kerrtotaan sitten kun siltä tuntuu. Eli pikkuhiljaa.. joka päivä jollekkin;)

Minä ainakin uskon, että vatsa on kasvanut jo.. nyt on viikko yhdeksän käynnissä. Vaikka mikään superpieni olekkaan niin mahaa ei ole koskaan ollut.. ennenkuin nyt:) pömppis matkustaa mukana nykyään myös aamuisin.. iltaisin turvotuksella se on valtava:P Ei siis mikään varsinainen vauvamaha ole kyseessä, mutta turvotuksesta johtuen se on jo kasvanut:)
 
Täälä on kanssa tuota turvotusta.. mahaa enemmän kuin koskaan. Johtuu varmaan siitä, että en oo liikkunut juten ennen ja syöny kuitenkin normaalisti. Sitten, kun maha ei toimi normaalisti niin sekin taitaa mua turvottaa.. eli kovasti turvonnut olo! Mulla kävi niin tuossa syksyllä jo epäonnistuneen koeputkihedelmöityshoidon yhteydessä, kun piti varoa liikuntaa ja sitten tietty tunnesyömistä, että sillo nousi jo 4 kg normaalista.. enkä tainnu ehtiä laihtua tuossa välissä! :) Nyt on ainakin hyvä syy painon lisääntyä, mutta tokihan se käy välillä mielessä, että kun sais pidettyä painoa jotenki kurissa niin olis sitten helpompi loppumetreille! :)
 
Maanantaina oli ensimmäinen neuvolakäynti takana ja viikkoja tänään lauantaina 6+5. Raskausoireet hyvin lieviä, täyteydentunnetta ja väsymystä, eikä oikein jaksaisi tuon esikon uhmaa aina kuunnella. Nytkin kähisee isälleen olohuoneessa. Kahvi maistuu järkyttävälle, mutta muuten ei kummempaa olossa olekaan. Varhaisultraan 13.2, eli reilun viikon päästä. Jospa silloin selviäisi, miten sitkeä pieni sydän (tai jopa kaksi) siellä sykkii. Tulokas nimittäin hormonihoidoilla alkuun saatettu. Mutta näillä mietteillä mennään ensi viikon läpi seuraavaan neuvolakertaan. Onko teillä muilla ollut ongelmia verenpaineen mittauksessa? Mulla on sellaiset paineet, että itse mitattuna on jopa matalahkot paineet, mutta jonkun toisen mitatessa on taatusti korkeat verenpaineet. Tämän onneksi tuttu terkkari jo muistikin, eikä heti ihmetellyt "komeita" lukemia. :D Pakkasten lauhtumista odotellen.
 
Tervehdys kaikkille uusille syyskuulaisille! .. ja onnittelut ultrista hyviä uutisia saaneille;) Voimia niille, jotka joutuvat odottelemaan vastauksia ultrista & lääkäreiltä!

Tällä viikolla on ollut vähän taukoa täällä palstallakin, kun torstai-iltana muhun iski oksennustauti! Koko viikon on erityisesti aamulla etonut, mutta olo on parantunut aamupalan ja päivän mittaan. Torstai-iltana etova olo ei helpottanut ja yöllä 3 aikaan heräsin oksentamaan.. Siinä tuli sitten valvottuakiin jonkun aikaa, kun olo oli huono. Olin saikulla perjantain kun päätä särki ja olo oli hiin heikko. Lasi jaffaa pysyi sisällä ja nukuin pari tuntia aamupäivällä. Sitten heräsin taas oksentamaan... Eilisen, perjantain, jälkeen ei ole tarvinnut oksentaa, vaikka ruokailujen jälkeen on ollutkin ajoittain huono olo. Meillä töissäkin parilla oli viime viikolla vatsatautia, joten ehkä tämä oli minullakin sitten sitä..? mene ja tiedä.. Esikoisesta kun en kertaakaan oksentanut tai voinut pahoin - koko raskauden aikana. Naureskelinkin miehelle, että taitaa olla tyttö tulossa, kun on niin erilaiset raskausoireet;) Vaikka eihän se sen merkki olekaan - jokainen raskaus on erilainen, lapsen sukupuolesta riippumatta..

Mielialanvaihteluista sen verran, että havahduin tänään siihen, että mulla tuli tippa linssiin kun luin iltapäivälehdestä presidenttiehdokkaan päiväkirjaa...  HOH HOIJAA! Tähän on siis tultu;) Eli, liikuttumista tapahtuu kyllä päivittäin vähän isommalla kädellä kuin yleensä!

En ole nyt vähään aikaan käynyt katsomassa odottajien listaamme, mutta taidan olla tällä hetkellä vanhimmasta päästä.. Esikoisen syntymän aikaan olin 33v. ja mikäli nyt kaikki menee hyvin, niin 39v. Ajattelin "nuorena", että 25v. on jo TOSI vanha ja silloin pitää olla perhe, omakotitalo, jne. Mutta kun se 25v. tuli täyteen huomasin olevani sinkku pitkän suhteen jälkeen eikä tuo itsestäänselvyytenä pitämäni kuvio ollutkaan toteutunut. Vuodet vierivät ja yksi huonompi suhdekin siinä välissä. Tein mielenkiintoista työtä, matkustelin paljon ja asuin pari vuotta ulkomailla. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Olimme molemmat jo yli kolmekymppisiä ja yhteinen elämä, perhe, jne. olivat molempien toiveissa. Asiat etenivätkin sitten kivasti, 10kk tapaamisestamme olimme kihloissa, 1.5vuoden kuluttua tapaamisestamme naimisissa ja 2v 4kk  kuluttua tapaamisestamme esikoisemme syntyi. Nyt toiveissa pikkukakkonen, esikoinen on jo n. 5.5v.

Varhaisultraa odottelen jännityksellä, se on ensi perjantaina 10.2. Viimeksi marraskuussa siellä tuli ikäviä uutisia. Toivottavasti tämä raskaus on TOTTA ja pikkukakkonen lähtenyt kasvamaan;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top