Syyskuun kuulumiset

Masu on kasvanu ja rinnat on turvonnu...piti jo käydä uudet liivit ostamassa ja kohta todennäkösesti uudet taas...Housut on alkanu puristaan aiko mahoton, olen kierrelly kirppareita ja ettiny äitiysvaatteita, aika paljon sieltä löytyy,mutta aika tylsiä vaatteita...tai sitte minua on vain vaikea miellyttää..

Seksi luistaa ihan hyvin, melkeimpä kuin ennenki, se vain, että kaikki asennot ei tunnu enään hyviltä...välillä sitä taas unohtaa koko seksin, kun en pidä itseä enään seksikkäänä tämän mahan kans, mutta kyllä se siitä kun toinen jaksaa kehua ja hellitellä, arvostan sitä suuresti!
 emoticon
Enkä minäkään ole kuullu tuosta painonnousuhommasta, että max 2- 4 kiloa sais nousta...minun paino oli noussu 5 kiloa 17 rv mennessä... hupsista..
 
 
Mulla turpos rinnat jo ihan alkuvaiheessa ja kesällä jo piti käydä ostamassa uusia liivejä. Sen jälkeen kasvu/turvotus on ollut maltillisempaa, eikä rintoja enään aristakaan niin kamalasti. Nännit on kyllä arat ja mahallaan ei kärsi maata, siitä ei tykkää maha eikä rinnatkaan sitä kestä.
Pikkuisen alkaa taas tuntua siltä, että on tuo rintavarustus salakavalasti kesän aikana paisahtanut ja kohta saapi mennä uudestaan liivi ostoksille. Mietiskelin tässä, josko ostaisin jo seuraavaksi parit imetysliivit. Niihin varmaan saa kyllä sitten varata jonkinverran kasvunvaraa?

Asiasta kukkaruukkuun... lukiko kukaan tuolla etusivulla olevaa juttua 10 huonointa syytä hankkia lapsia?
Aloin itse miettimään, miksi meille on tulossa lapsi enkä osaa antaa siihen mitään järkevää selitystä. Varmaa on se, että me molemmat miehen kanssa kovasti halusimme saada lapsia. Minä haluan äidiksi ja haluan saada lapsen. Itsekästäkö? Kai se lisääntymisvietti on ihmiselläkin vaan niin voimakas, ettei se paljoa syitä kysele, miksi haluaa lapsia. Niitä vaan haluaa.
Omalla kohdallani täytyy vielä todeta, että en oikein koskaan ole kunnolla saanut olla tekemisissä lasten kanssa. En ole koskaan oikein osannutkaan olla lasten kanssa ja yleensä lapset eivät juurikaan ole minusta tykänneet. Minä olen ollut se, jota on ärsyttänyt junassa, kaupassa, bussissa, ravintolassa ym. ne huonosti käyttäytyvät ja huutavat lapset. Miksi ihmeessä sitten haluan saada omia lapsia. Siihen en muuta osaa sanoa, kuin sen, että halu saada omia lapsia oli vaan niin voimakas. Ja vielä, kun mieskin halusi saada kanssani lapsia, asia oli sillä selvä. Halu kasvoi vaan entisestään, kun yrityksemme ei heti onnistunutkaan ja jouduimme käymään läpi vaikeita asioita.

Osaatteko te muut selittää, miksi olette halunneet lapsia?
 
Minulle se on ollut alle kouluikäisestä saakka vaan jotenkin selvää, että minusta tulee äiti. Ihan niin selvää se ei sitten käytännössä kuitenkaan ole ollut, kun kohtalo toi sopivan isän elämääni vasta neljä vuotta sitten ja raskauskin alkoi vasta kolme vuotta sen jälkeen, kun päätettiin alkaa näihin puuhiin. Viime hetkellä ihme tapahtui ja kovasti toivon, että minusta todellakin tulee äiti helmikuussa.
 
Onhan tuota jonnin verran mietitty, kyllä siihen on ihan puhdas biologinen halu kuin myös sitten se psyykkinen halu olla äiti ja vanhempi. Oma äitini on tehnyt ja tekee edelleen töitä lasten kanssa ja tietyllä tapaa lapsuus ja lapset ovat meillä kotona olleet aina arvossaan. Kun sitä kuulee ja näkee miten paljon pahaa maailmassa on niin tulee halu antaa jollekulle niitä elämän parhaimpia puolia.

Musta tuollaiset lista "10 huonoa syytä"- on aika, noh, tyhmiä. Koska varmasti jokaisen meidän lasten hankintaan vaikuttaa myös huonot ja itsekkäät syyt, täysin epäitsekkäästi kun lapsia ei välttämättä edes hankittaisi. Kyllä se lapsen teko lähtee siitä, että me haluamme.
Mutta tuollaiset listat vain aiheuttavat pahaa mieltä jos joku erhtyy niitä lukemaan ja löytää sieltä itselleen sopivia motiiveja. Toki on totta, ettei lapsi huonoa parisuhdettta taijo hyväksi ja ehjäksi tai että missään ei ole kiveen kirjoitettu että lapsen rakkaus on ehdotonta, mutta you got the point.
 
Mulla rinnat on kasvaneet alussa hurjaa vauhtia, nyt 2 kuppia suuremmat liivit eikä varmaan tuu vielä tääkään kasvu riittämään! Kauheen kipeet ei rinnat oo kylläkään olleet, mistä tietty oon oikein tyytyväinen :)

Niin kauan kun muistan niin oon lapsia halunnut ja niistä haaveillut. Siltikään en osaa sanoa mitään tiettyä hyvää syytä, miksi nyt lapsi tehtiin. Kova halu saada oma lapsi ja vielä juuri tämän miehen kanssa ovat kai ne minun syyni... Minulla on myös aina ollut kova tarve hoivata ja pitää huolta muista, ehkä sekin on osaltaan vaikuttanut siihen, että nyt kun on elämäntilanne sopiva niin halusin äidiksi.
 
Mä oon joutunu ostamaan liivejä jo kahteen otteeseen, kun nyt ollaan 2 kuppikokoa isompia! Kaveri sano että sillä rinnat kasvoi loppuun asti ja sitten vielä turpos kun maito nousi, joten suositteli ettei kannata imetysliivejä vielä tässä vaiheessa ostaa...

Mä en viittiny lukea noita 10 syytä, mutta lapsen hankinta on aina itsekästä ja jos se ei ole niin se on vääristä lähtökohdista! Ketä varten nioitä lapsia hankitaan? Jottei ihmisrotu loppuisi? Kyllä paras syy on nimenomman itsekkyys, koska silloin todella haluaa hankkia lapsen ja on valmis sen kasvattamaan ja rakastamaan sitä varauksetta. Se kun kuulee että " no lapsia kuuluu hankkia" ei todella tuo onnea, ei sille äidille tai isälle tai heidän parisuhteelle! Lapsen tullessa joutuu luopumaan niin monesta asiasta ja toimimaan melko epäitsekkäästi, joten kyllä siinä hommassa pärjää parhaiten, kun on tiennyt mihin ryhtyy ja todella itsekkästi halunnut sitä!

Voin oman ammattini puolesta sanoa, että kun lapsia hankitaan epäitsekkäistä syistä niin varhainen vuorovaikutus ei aina oikein onnistu lapsen tarvitsemalla tavalla ja pienen lapsen elämä lähtee raiteiltaan jo siis ihan alussa. Tukea voidaan lapselle antaa myöhemmin monin tavoin, mutta arpia se aina jättää lapseen.

Joten ollaan jatkossakin ylpeitä raskaana olevia itsekkäistä syistä lapsen halunneita helmimammoja! 
 
Reilun kuukauden odottelun jälkeen huomenna pääsee neuvolaan. On tuntunut pitkältä ajalta tämän kuukausi, kun ei ole tarvinnut käydä raskauden tiimoilta missään. Vaikka onhan tässä kokoajan tapahtunut, kun vatsa kasvaa ja vauvan liikkeet on alkaneet kunnolla tuntua.

Eilen piti hakea antibioottikuuri poskiontelontulehdusta varten. Harmittaa syödä lääkkeitä, mutta lääkäri vakuutti ettei ne vaikuta vauvaan. Ja pakkohan tästä tulehduksesta on päästä eroon.

 
Hei. ilmottaudun uutena joukkoon. :) olen 24 vuotias ja minulla jo entuudestaan 3 vuotias touhu tyttö ja uusi masuasukki tulossa..laskettuaika on 23.2.2012.

kovasti jo potkut tuntuu ja isikin sekä sisko jo päässyt osallisiksi potkuista masun päältä tunnustelemalla.. :D <3

10.10 rakenne ultra ja jospa sieltä poika tulisi. ;D mutta on se pikku prinsessakin ihana <3 :D
 
Vietän täällä lomapäivää hauvavauvan kanssa. Aamulla oli ultra, kaikki hyvällä mallilla. Kotimatkalla kävin vähän hypistelemässä vauvanvaatteita kaupoilla, mutten vielä ostanut mitään, kun en ultran perusteella voi olla ollenkaan varma sukupuolesta. Veikattiin kyllä toista, mutta edessä ollut napanuora haittasi niin, että veikkaus jäi epävarmaksi. Juhlistin aurinkoista lomapäivää käymällä pizzalla.

Liinuska Älä hätäile siitä lääkekuurista. Tiedän, että tuntuu ikävältä syödä lääkkeitä, kun itsekin mietin jopa panadolin ottamista joka kerta tosi pitkään. Mutta totuushan on se, että jos äiti ei ole kunnossa, ei vauvakaan voi hyvin. Pikaista paranemista!
 
Täällä helmikuisissa on taas hiljaista kuin siellä kuuluisalla huopatossutehtaalla.

Mä taidan olla vähän tylsistynyt täällä kotosalla ja koko ajan tekis vaan mieli lukea kaikkia kivoja juttuja täältä palstalta ja sitten kommentoida ja kirjoitella. Niin, vaikka ei mulla mitään ihmeellistä asiaa olekaan... sitä samaa tasaista odottelua vaan.

Jonkun blogista taannoin luin juttua, missä oli semmoinen rinki systeemi (vai miksi sitä sanois) no kuitenkin... ja ne rinkiläiset vuorotellen keksivät jonkun keskustelun aiheen omaan blogiinsa ja kirjoittivat siitä avaustekstin. Muut sitten ottivat kantaa keskusteluun aloittajan kommenttilootaan.

Oliskos täällä keskustelupalstalla halukkuutta vähän samantapaiseen juttuun? Että keksittäisiin vuorotellen joku keskustelun aihe, mistä itse kirjoittaisi sitten ensin ja muut saisivat osallistua sitten siihen. Tarkoitan nyt semmoisia aiheita, joita täällä ei vielä ns. yleisesti ole. Eli ei mitään raskausoireet tai neuvolajutut vaan jotain semmoista enemmän keskustelua herättävää aihetta. Niin... ja itse tietenkin olen äärimmäisen huono keksimään mitään, saatika aloittamaan, mutta voin kyllä yrittää jos innokkuutta löytyy tämmöisille keskusteluille.

Pakko tunnustaa tänne, kun kalvaa niin omaa tuntoa. Menin sitten ja söin viikonloppuna graavilohta ja heti useamman kerran. Ja nyt sitten on huono omatunto sen takia. vaikka syödessäni uskottelin itselleni, ettei siitä mitään listeriaa tule. Kala oli ostohetkellä suht. tuore ja kotona laitoin sen pakkaseen. (ei siis ollut tyhjiöpakattua) Se kerkesi olla pakkasessa ehkä 2-3 viikkoa ja sitten otin sen sulamaan. Päätettiin sitten miehen kanssa suolata se ja se suolautui vuorokauden verran. Ja joo syötiin viikonloppuna rieskaa ja suolakalaa hyvällä ruokahalulla... niin ja söin mä briejuustoakin. Siinä tosin luki, että on tehty pastoroidusta maidosta. Ja oon mä syönyt välillä aina fetajuustoakin, tosin aina pastoroidusta maidosta tehtyä ja useimmiten Arlan fetaa. Paitsi silloin Kreikan lomalla söin siellä ihan sitä paikallista fetaa salaateissa.
Paska mutsi fiilis iski heti.... emoticon
 
Mäkin odotan aina kovasti, et täällä olis joku hyvä keskustelu meneillään. Nyt on ollut taas hiljaista enkä itsekään oikeen keksi mitään jutunaihetta... Ehkä sellainen alkuinnostus on vähän laantunut, niin on täälläkin hiljaisempaa.

Rakenneultraa edelleen odotellessa. Nyt on alkanut vähän jännittämään se, että toivottavasti kaikki on kunnossa. Oon odottanut sitä ultraa niin innoissani ja nyt kun se on niin lähellä (torstaina) niin pitää vähän rauhoitella itseään. Jos kaikki ei olisikaan hyvin, niin on sitten edes jotenkin varautunut... Tulisipa torstai niin pääsisi jännityksestä. Tottakai odotan myös, jos saisi vihiä sukupuolesta :)
 
Mä olen kyllä niin huono äiti, että olen noita tuorejuustoja syönyt silloin tällöin, samoin graavilohtakin silloin harvoin kun sitä on ollut tarjolla. En kyllä lähtis noita syömään esim. vaikkapa viron reissulla. Tässä suhteessa en kyllä ole läheskään niin varovainen kuin esim. ton tupakanpolton suhteen. 

Täällä jännitetään tota rakenne ultraa, kylläkin lähes tulkoon vaan sen sukupuolen takia. Mikäli siellä nyt sitten jotain huonoja uutisia tulee, niin otan ne vastaan sillon, enkä hirveesti jaksa murehtia. 

Ärh! Meikä kärvistelee paskataudin ja flunssan kourissa, ja yrittää samalla jaksaa hoitaa noi muksutkin kun isäntä on iltavuorossa. Me tehdään vuorotöitä, jatkuvasti eri vuorossa.. ihan perse ratkaisu! En tykkää en ollenkaan, mutta minkäs teet.. 

No töissä alkaa olla aika hiljasta. Parin kuukauden päästä taidetaan olla lomautuksilla mikäli ei ala tilauksia tulemaan.. Sekin vielä :(
 
Tervehdys.. pitkästä aikaa tosiaan.
Mulla tuo koulu on vienyt suurimmat mehut, joten täällä olen käynyt vain lukemassa teidän juttuja. Kouluviikot ovat ihan tappo-touhua, päivät venyvät 12 tuntisiksi matkojen kanssa.. Onneksi enää yksi sellainen viikko edessä. Tein päätöksen, että venytän opintojani ihan reilusti ettei stressitaso nouse liiaksi. Mulla on vointi ollut tosi hyvä. Alaselkä on kyllä alkanut vihoittelemaan oikein kunnolla. Jos on vähänkin aktiivisempi päivä (pitkä lenkki, siivoilua jne), en meinaa sohvalta ylös päästä. Taidanpa siis lähteä tukivyön ostoon, josko siitä olisi apua.

Meillä myös rakenneultra torstai-aamuna. Odotan sitä kovasti, mutta hiukan kyllä jännittää.. Onneksi mies tulee mukaan. Pikkuisen sukupuoli tietysti kiinnostaa meitäkin

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
 
Joo ei oikein ole ollut paljoa kirjoittelua tällä helmikuun LA:lla. Mutta eiköhän tämäkin ala pikkuhiljaa virkoamaan sitä mukaa kun masut kasvavat ja "vaivat" lisääntyvät . Ja varsinkin sitten kun porukalta alkaa työt loppumaan niin on paremmin aikaa täällä kirjoitella.

Itse olen ainakin ollut nyt monta viikkoa tosi väsynyt. Nukun yöt todella huonosti ja katkonaisesti. Näen hirveesti unia. varmaan siks kun koko ajan herään niin sen takia ne muistan. Aina pitää joko vessaan tai sitten tyttö herättää. Tai poika kolistelee mennessään vessaan. Verenpaineet ovat olleet nyt viime viikosta asti mahottoman alhaiset. Aina huippaa kun nousee ylös ja varsinkin jos yhtään pidempään on pääalaspäin. Töissä olenki muutamana päivänä paineita mittaillut ja lukemat ovat keskimäärin 93-95 yläpaine ja alapaine reilu 60. Salmiakkia syömällä saa muutaman pykälän nostettua, mutta ei edes sataan. Sitten vaan pulssi hakkaa lähes 90. En tiä tekeekö nää huonosti nukutut yöt ja väsymys lisää tuota alhaista painettakin, todennäkösesti. Toivottavasti alkais uni oleen pidempää pian. Tuntuu et se tekis jo paljon.

Tsemppiä katusutariinalle pakataudin ja flunssan voittamiseen. beijaflorille jaksuja koulunpenkille ja selkäkipujen kestämiseen. Maikkie ja muut herkuttelijat: otakaahan ihan rennosti. En mä ainakaan ihan kauheesti tarkkaan kattele syömisiäni. Tosin se hyvä puol on et en ihan hirveesti välitä just niistä mitkä on kiellettyjä. Mut oikeesti mikä tai kuinka suuri riski noita kaikkia ruoka-aineita syödessä on saada joku pöpö itteensä? Mä en ole sairastanu mitään listeriaa ikinä enkä koskaan aiemminkaan ym. Toki ymmärrän paremmin jonkun maksan syönnin rajoituksen sen suuren A-vitamiinin takia. Mut ku kattoo noita ruokia mitä on kielletty jonkin bakteerin pelossa niin eikös sitä bakteeria voi saada aikalailla mistä vain muualtakin. Kuhan katsoo et syötävä on tuoretta ja hyvin valmistettua.

Tähän kirjotteluun jää välillä tosiaan vähä niinki koukkuun. Mut nyt kun töissä ja tyttö ei oikein anna mahdollisuutta hänen hereillä ollessaan tulla koneelle niin aika jää suht vähäiseksi milloin täällä voi kirjoitella. Nytkin pitäs todellakin mennä nukkumaan mut ku tulin tänne lukasemaan kirjotuskia niin teki mieli itekki kirjottaa.
 
Täällä itsekin vietän flunssapäivää saikkarilla. En aio nyt ottaa mitään turhia riskejä ja raahautua tunnollisesti puolikipeenä töihin, kuten on yleensä tullut tehtyä. Yritän ottaa rennosti sekä itseni että lapsen takia.
 
Täälläkin  on oltu enemmän luku- kuin kirjoitustuulella. Varsinkin, kun olen yrittänyt iltasella pysyä poissa tietokoneelta, kun töissä sen edessä joutuu joka päivä kykkimään tuntitolkulla :P Mut se hyvä puoli tässä on ollut, että musta on kuoriutunut oikeen kätevä emäntä :DD Mieskin totesi eilen, että mikä ihme suhun on mennyt, kun kokoajan oon siivoilemassa ja kokkaamassa.

Niin ja vielä kun säät sallii, niin ryhdyin työmatkapyöräilijäksi! Huomasin, että mullahan mene piru vie vain puolet siitä ajasta noihin matkoihin mitä mulla julkisilla menisi.
Onko kukaan muu muuten huomannut, että kunto olisi alkanut heikentyä? Tossa polkiessa vaan huomasin, että vaikka miltei koko kesän vietinkin pyörän selässä, niin nyt siitä polkemisesta on jotenkin tullut toooosi raskasta ja mä puuskutan ja puhisen kuin jokin pahainen rakki.

Mä olen kyllä kanssa ihan hyvällä omallatunnolla syöny tmiltei kaikkea. Vakuumipakatut tuotteet on ainoa mitä en syö, kun en niitä söisi muutenkaan. Kalakin on aina graavattu itse. Ei sillä, jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta mun mielipide on , että ei jostain juustoista tai kalasta pidä yöuniaan menettää :)
 
Onko muilla vähän työmotivaatio hukassa? Ajatukset ei oikein pysy kasassa, unohtelen asioita. Ajatukset pyörii konkreettisesti oman navan ympärillä. Tekis mieli vaan makoilla sohvalla jalat katossa.
 
Mullakin on kunto huonontunut. Ei se tosin hyvä ollut alunalkaenkaan, mutta alaspäin on mennyt kuin lehmän häntä. Kesällä ei juuri tullut liikuttua, kun oli huonovointisuutta ja ulkona muka liian kuuma.

Nyt olen alkanut ulkoilemaan päivisin koiran kanssa ja jaksan kyllä kävellä ihan kivasti, kunhan vauhti on tasolla lyllerrys. Eli ei siinä paljoa kuntoa enään kohoteta, kun vauhtia ei pysty pitämään yllä. Noh... pääasia, että saa raitista ilmaa ja koira pääsee ulos. Ja tuskin se kävely kuntoa ainakaan huonontaa...

Tähän asti olen pyöräillyt neuvolaan joka kerta, mutta se alkaa olemaan jo aika inhottavan tuntuista. Mulla on takamus jotenkin hellempi, kun normaalisti. Lähinnä oon sen huomannut just pyöräillessä tai sitten saunassa. Hemmetti, kun ei hyvää asentoa lauteilla tahdo löytyä, ei sitten millään. Mieskin vaan naureskelee, kun vääntyilen ja kääntyilen ja ähisen siinä koko ajan... yritä siinä sitten rentoutua...

Hapankorppu:
Minähän en töissä ole, mutta voisin kuvitella kyllä ettei pahemmin motivaatiota olisi, jos oisin. Motivaatiota ei tahdo kotihommiinkaan oikein piisata, kun koko ajan vaan tekee mieli löhötä sohvalla jalat kohollaan.
 
Mulla työmotivaatio on myös laskenut. Ei jaksaisi keskittyä mihinkään ja vain välttämätön tulee tehtyä. Odotan vaan kokoajan seuraavaa neuvolaa ja äitiyspakkausta ja rattaiden hankintaa ja muiden vauvajuttujen hankkimisia ja ja... Alkaa olla ajatukset niin vauvassa ja alkuvuodessa, ettei kertakaikkiaan enää kiinnosta työnteko.

Syyslomalla on onneksi pari päivää vapaata ja muutama päivä marraskuussa ennen kahden viikon joululomaa. Sitten ei ookkaan kuin kuukausi töitä ja äitiysloma koittaa! Eli eiköhän tämä syksy tästä äkkiä hurahda. Toisaalta kun on töissä niin aika menee nopeemmin, en usko että viihtyisin kotona yksikseni viikosta toiseen kun mieskin tekee pitkiä päiviä töissä... Onneksi on mukavia työkavereita, niiden avulla jaksaa :)
 
Takaisin
Top