SYYSKUUN kukertavat keskustelut

kyllä meilläkii tehää vastoin kieltoa ja mennään karkuun, varsinkin jos portti eteiseen on unohtunu auki nii hirveetä kyytiä mennään karkuun. ja testataan äidin hermoja ja rajoja jatkuvasti vaikka on myös välillä päin vastoin aivan hellyyttävän ihana. Eilen käveli tukea vasten mini matkan noin 5 askelta ja tänää otti 7 askelta. mini sellaisia. sit meil o tollanen jännä koottava torni tuolla nii ite rupes sitä yrittämään kasata ja yhen renkaan läpi laitto pienempää esinettä ja nauro ku se esine tuli toiselle puolen..toisella hetkellä siitä ku olin kääntänyt katseen oltiin syömässä sitten vaunujen renkaita...murr.

en mä olis noista listojen asioista puoliakaa tajunna seurata pinjalta enne ku tuol neuvolassa kysy. tai oon mä nähny mut ei oo tullu kiinnitettyä huomioo silleensä.
 
Yohanna, täällä ollaan![:D] En vaan ole jotenkaan ehtinyt kirjoittelemaan ja eikä tässä mitään ihmeempiä ole tapahtunutkaan, poika on maailman ihanin, halittavin ja rakastettavin. Täällä on myös alkanut jo kesäisemmät ilmat, joten olemme viettäneet aikaa enemmän ulkoillen, auringosta nauttien.

Muiden kuulumisia lueskelen aina silloin tällöin. Sen perusteella on tullut tuntuma, että teillä muilla on melkoisia supervauvoja, niin taitavilta suurin osa vaikuttaa. Voi tietenkin olla, että kun jokainen kertoilee vain oman kullannuppunsa taidoista, jää ehkä pimentoon se, etteivät kaikki vauvelit ihan välttämäti vielä osaa aivan kaikkea.[:D] Ei ainakaan meidän poika. Hyörii ja pyörii lattialla ees sun taas, mutta ei esimerkiksi edelleenkään osaa kontata, enkä ole asiasta mitenkään huolissaan. Eiköhän hän viimeistään armeijassa tuon kyseisen taidon opi.[:D] Hän on kyllä heijaillut itseään siinä asennossa jo viikko tolkulla, mutta ei vain jostain syystä hahmota, miten siitä eteenpäin. Varsinaista liikkeelle lähtöä taitanee hidastaa myös se, että poika nousee itse istumaan, jos hänet esim. laskee lattialle makuulleen. Istualteen onkin sitten mukava tutkailla äidin touhuja.

Tämä ikä on jotenkin ihanaa, vauvat ovat jo niin helppoja ja sosiaalisia, mutta ovat silti vielä niin suloisen pieniä. Ihana kuunnella heidän höpöttelyitään ja kikatteluitaan. Itse olen havahtunut huokailemaan, että vauvavuosi on ihan pian ohi. Jotenkin haluan imeä jokaisen hetken siitä itseeni. Toisin kuin alku vuonna, niin nyt minulle on tullut sellainen olo, etten halua olla erossa pojastani. Kai sitä äitilläkin saa pienoinen eroahdistus olla. On hassua, miten ikävä voi tulla vaikka periaatteessa olemme viettäneet päivän yhdessä, mutta jolloin en aikuisseurasta johtuen ole ehtinyt höpöillä oman rakkaan kanssa niin paljon kuin tavallisesti. Marraskuun lopulla meidän poitsu pääsee ensimmäistä kertaa ulkopuolisen hoitoon, kun me menemme U2:sen konserttiin.

Oikein ihania lokakuun päiviä kaikille ihanaisille vauveleilla sinne Suomeen!
 
Takaisin
Top