Syyskuu! (:

Joo se on jännä ku miehil on se et jos joku saa ne kiusaantuneeks tms nii ne alkaa heittää mitä huonoimpia vitsejä asiasta tai alkaa näpertää ja selittää jostai seinäl olevast julisteesta ku se ois tosi mielenkiintone. Lisäks oma mies aina nappaa mua kädestä kii ja alkaa hinkkaa sormel samaa kohtaa mun kämmen selästä ja sit jossai vaihees on pakko otaa sitä toisel kädel kii siit kädest et rauhotus nyt ku mul menee kohta nahka tost kädest ku hinkkaat nii huolel :D
 
Me skipattiin toi synnytys kerta. Kumpaakaan Ei kiinnostanut katsoa videoo synnyttämisestä, kun ei sitä kuitenkaan tiedä miten synnyttää ja miten menee. Turha lietsoa itelle paniikkia tässä vaiheessa ;)
 
Meinaan jättää väliin kaikki  synnytysvalmennukset ja perhejutut, koska ensinnäki kaikkiin pitäsin mennä yksin ja ollaan kuitenki esikoisen kanssa joissaki jo käyty. Synnärilleki piti mennä  tutustuun. No, mentiinhän sitä, synnyttämään nimittäin juuri sinä päivänä ko se tutustuminen olis ollu :D. 
 
Pakko nyt vuodattaa hiukan... Mietin että millaiset suhteet teillä muilla on appivanhempiinne?

Me ollaan miehen kanssa nyt hiukan hankalassa tilanteessa, kun oikeastaan vain miehen vanhemmat on tässä lähettyvillä. Eipä siinä sinänsä mitään, mutta sekä minä että mieheni ollaan jotenkin jo pinna todella kireällä kummankin (anoppi ja appi) aika ajoin tolkuttoman alkoholinkäytön vuoksi. He ovat siis todennäköisesti ainoita, joille voisi lasta aina välillä viedä hoitoon jne, mutta tällä hetkellä en kyllä luota yhtään ja uskaltaisi jättää lastani heidän hoiviinsa. Kyseessä on siis todella hyvin toimeentuleva pariskunta ja ovat mukavia, mutta jotenkin eivät tajua että ei ole normaalia kitata alkoholia tuommoista tahtia... :/ Appi on eläkkeellä ja hoitaa aina välillä koiraamme, mutta itse en kyllä haluaisi antaa koiraakaan heille hoitoon ellei olisi välillä pakko.

Miehelläni on tietysti läheinen suhde isäänsä, ja ovat nyt aikuisiällä tehneetkin kaikenlaista paljon yhdessä. Appi ja anoppi myös jotenkin luottavat siihen, että mieheni rientää aina apuun kun soittavat. Äskenkin mies lähti isänsä kanssa viemään äitinsä autoa huoltoon. Appi soitti vaan että NYT JUST pitäis mennä. Kysyin sitten miksei anoppi itse voi osallistua autonsa vientiin? No eipä osannut mieskään sanoa, mutta itelle tuli heti mieleen että ei taida olla nainen ajokunnossa :( Oon yrittänyt miehellekin sanoa, että ei hän voi hyppiä vanhempiensa pyyntöjen perässä, varsinkaan sitten kun meillä on vauva. Eikä muutenkaan olla mahdollistamassa tuommoista käytöstä. Ollaan yritetty puhuakin tästä alkon käytöstä, mutta appivanhemmat eivät itse näe tässä mitään ongelmaa, ja ovat olleetkin sitä mieltä että eihän vauvan kanssa ollessa käytetä mitään alkoa... Olen jo jotenkin asennoitunut siihen, että minä en vauvan kanssa enää vieraile appivanhempien luona. En aio viedä lasta saamaan sellaista mielikuvaa alkoholista. Ehkäpä tiukka linja tämän suhteen saisi appivanhemmatkin miettimään omaa tilannettaan? Harmittaa vaan, kun toivoisi että lapsi olisi hyvät välit isovanhempiinsa ja voisi luottaa puolin ja toisin. Sekä tietysti isovanhemmat olla apuna joskus jos on tarvis saada vaikka lastenhoitoapua...
 
Voi ei, tosi kurja tilanne teillä! :( En teiän tilanteessa kanssa haluais/uskaltais viedä lasta hoitoon mummolaan. Toivottavasti heräävät miettimään alkoholinkäyttöä jos pidät tiukan linjan ja jätät kyläilyt väliin. ootteko puhuneet asiasta heidän kanssa?

Meillä on appivanhempiin hyvät välit ja periaatteessa ihan normaaleja ihmisiä ovat. Mulla vaan ei joskus kestä järki anopin hössöttävää luonnetta. Onneks on nyt kuitenki ollu hössöttämättä mun raskaudesta ainakaan mulle ja kyselly vointejaki vaan mieheltä eikä multa. Katotaan mitä sitten kun vauva on syntyny.. Appiukko ilmotti ettei ala täyspäiväseks lastenvahdiks :D ei tarviikkaan, mut oletettavasti mielellään välillä ottaa hoitoon ainakin muutamaks tunniks.
 
Onhan mies yrittänyt tästä puhua, mutta se tuntuu olevan niin nössö ja välttelevän sellasta todellista konfliktia, niin ei asia ole edennyt. Mä jo totesin, että ei lupaa enää mitään tällaisia avustuskeikkoja ilman mun lupaa ja sitten pitää kans perustella mihin tarvii esim. tälleen su iltana miestä autonkuljettajaksi. Ja jos mies ei kysy niin minä soitan apelle ja kysyn! Oon jo uhannut miehelle, että mun pitää varmaan kerran räjähtää tän älyttömyyden takia että jotain tapahtuis... :/ Ehkä ne sit uskois kun rauhallinen ja hiljainen miniä hermostuis ja sanois päin naamaa? Ja en tosiaan aio mennä vauvan kanssa kylään, ja aattelin että jos pokka pitää niin en anna syliinkään ennen kuin kysyn että ovatko ottaneet jotain.
 
Todennäkösesti sun räjähdys vois tuoda vähän tehoa tohon asiaan jos oot muuten tosi rauhallinen tyyppi ollu aina! Mä oon kanssa tosi rauhallinen ja varmasti ihmiset jäis vähän tuijottamaan haavi auki, jos menisin ja rähjäisin jostain asiasta joka ei muuten oo menny perille. Kysy ihmeessä ennen syliin antamista, että onko ottanu jotain. Ei sun tarvii omaa lasta antaa kenenkään syliin, joka on ottanu edes yhden lasillisen viiniä tai pullollisen olutta.
 
Heipparallaan täältä muuttokuorman seasta!! Mites täällä menee?? :)
Saitkos Marzipaani loppuajalle sairaslomaa??
Minä oon täällä vanhassa kodissa nyt yksin pakkailemassa loppukamoja :) tänään tai huomenna tulee mihen veli hakemaan loppukamat mitä ei aiempaan muuttokuormaan mahtunut ja minulle jää tänne vain välttämötän, että selviydyn pari päivää tyhjässä asunnossa.. Jos hyvin käy, niin äitini tulee tänne tekemään minun kanssa loppusiivouksen keskiviikkona tai loppuviikosta ja pakataan hänen autoonsa ne kamat mitä tänne nyt on jää, ja ajetaan sitten uuteen kotiin :) Tulee vaan "pikkunen" matka äidilläni ajaa ensiks tänne 600km ja sitten ajetaan uuteen kotiin 200km, mutta kun en kuulema saa tehä loppusiivousta yksin. Minähän sen kyllä tekisin, raskaudestani ja selästä huolimatta, mutta ehkä on tosiaan parempi näin, niin ei sen suhteen ainakaan mitään ongelmia tule. Aloittelen täällä pikkuhiljaa huone kerrallaan, äiti varmaan sit pesee ikkunat yms.. Ja eihän minulla kyllä ole edes autoakaan, kun möin sen, että tarvitsisin kuitenkin kyydin uuteen kotiin kamoineni :D 

Tänään onkin sitten viimeisen kerran neuvola tällä paikkakunnalla, pitää kyllä ottaa puheeksi, kun yksi yö tunsin kauhean muljahduksen mahassani, että oisko kaveri pyörähtänyt ympäri.. tähän asti se on kiltisti ollu raivotarjonnassa, että oiskos kääntyny jotenkin toisinpäin, kun liikkeet ei tunne enää läheskään yhtä selkeästi. Tosin en kyllä tiedä tunnusteleeko terkkari vauvan asentoa, kun viimeksi sen teki lääkäri tarkastuksen yhteydessä..
 
No en saanu! Sain tän viikon ja ens viikolle käyn perjantaina hakemassa samalta lääkäriltä joka sen 2vko mulle laittoi ja sanoi, että tuskinpa menet enää töihin. Neuvolalääkäri nihkeili ja sanoi, et voi laittaa mulle viikon ja jos tuntuu etten ole työkykynen, niin sit uusiks neuvolaan tai työterveyteen/terveysasemalle. Miten ihan oikeesti se työkyky palais vikalle viikolle, kun mahaki kasvaa koko ajan?? Noh, ei ole mun rahoista pois perjantain lääkärikäynti ja voinpahan samalla pyytää tsekkaamaan mun poskiontelot tulehduksen varalta, jos mun nuha jatkuu vielä sillon. Kuudes päivä menossa sitkeen nuhan kanssa, joka helpottaa välillä huomattavasti, mut ei se mihinkään katoa.

Eli loppuviikosta oot Vantaalainen ddrops? :) Meillä muuten terkkari kokeili mahan päältä missä asennossa vauva on, kun viimeks sanoin, et taitaa olla jalat ylöspäin ja vähän tonne oikeelle kallistuneena, kun siellä tuntu potkut kovimmin. Ei se löytäny päätä kokeillessaan, mut oli sitä mieltä, et kyllä se vaan taitaa olla jo pää alaspäin. Nyt se on kyllä vaihtanu taas asentoa ja on enempi ehkä poikittain tuolla..

Mulla oli vkl babyshowerit :) oli sit vaan puolet kutsutuista paikalla, kun yks oli kipeä eikä varsinkaan mua haluu tartuttaa, kahdella muulla oli hyvät syyt olla poissa kanssa, mut kolmeen oon pettyny. Nää on siskoksia kaikki kolme ja kaikki jäi pois, kun yhdellä oli lapsenvahtiongelma. En tajua miks ei ne kaks muuta olis sit voinu tulla tai miks ei tää kolmas ottanu lapsiaan ja tullu edes tunniks piipahtamaan. Ymmärrän kyllä, et ei lapset olis viihtyny ehkä kovin pitkään kun tää tyttö sanoi ettei ne viihdy kuitenkaan, mut kyllä ne hetken olis ja jotain puuhaa olis niille kanssa varmasti keksitty hetkeks. Ja tää päivä on ollu tiedossa 2kk ajan. Ärsyttävää! Ja joo, kyllä mä ymmärrän, et lapsenvahtia on joskus vaikee saada jos alkuperänen hoitaja joutuu perumaan, ihmetyttää vaan kun kukaan ei sit päässy tulemaan noista ihmisistä ja oon pettyny siihen. Hirvee avautuminen heti maanantaiaamuun :D Noh, tästä huolimatta mulla oli täydelliset juhlat. Mulla oli kivaa ja samoin paikalle tulleilla :) Rentoa yhdessäoleskelua, herkkuja, lahjoja, veikkauksia syntymäajasta+sukupuolesta ja pientä aiheeseen sopivaa koristelua. Ja alkuun kaikki vauvapuheet ja sit siirryttiin pääasiassa muihin aiheisiin ja välillä vauvajuttuja jos joku jotain keksi kysyä. Lapsenvahtilupauksia tuli kanssa pari :) ja lupauksia järjestää iltaa kaupungilla jne, että tääki mamma pääsee joskus viihteelle :D Noissa kemuissa ehkä parasta oli noi lupaukset synnytyksen jälkeen, kun viimeistään siitä näki, että kaikki on innoissaan vauvasta, mut muistaa myös sen muun elämän ja mua ei unohdeta eikä päästetä katoamaan vauva-ja perhe-elämään kokonaan.
 
Täällä ollaan nyt sit LOMALLA! Viime torstaina oli viimeinen työpäivä tuolla, missä nyt oon kolme vuotta ollu. Oli kyllä vähän haikee mieli, kun aivan ihanat työkaverit on ja työkin ihan mukavaa, mut enemmän oli kyllä työkaverit harmissaan miun lähdöstä. :D Mulla on nyt jotenkin ajatukset niin tulevassa, ettei oikein maltatyöpaikan menetystä surra. Työt siis loppuu ihan kokonaan, kun oli sijaisuutta jäljellä enää vuoden loppuun. Nyt sitten puoltoista viikkoa lomalla ennen virallisen äippäloman alkua. Ja kylläpä tuntuu ihanalta! :)

Vilukissa, tosi ikävä pulma teillä! Meillä on kans anoppi lähellä ja ehkäpä on hoitoapuna paljon. Tosin veljeni tyttökavereineen on tuossa vieläkin lähempänä ja tää "käly" on kyllä semmonen, jolle uskallan viedä lapsen hoitoon ja hän mielellään varmasti hoitaakin. No sit tuosta juopottelusta. Meillä vois olla samanlainen/pahempi ongelma! Appi on nimittäin ihan oikeesti alkoholisti! Siis sillä tasolla, että ei oikein normi elämä enää aina suju. Nyt taas ilmeisesti tekee töitä jonkin verran (on yrittäjä) ja vähän parempi kausi menossa. Mut ONNEKSI anoppi sai itsekin kolme vuotta sitten tarpeekseen ja laittoivat lusikat jakoon ja anoppi muutti eri osoitteeseen. Nyt voin siis huoletta anopille muksun viedä ja muutenkin siellä on ihana käydä. Toki ongelma sitten apen myötä siirtyi miehen puolen isomummolaan, missä appi sitten äitinsä hoivissa nyt asuu, mutta eipähän siellä nyt niin paljon muutenkaan tulis käytyä. Toki kiva ois, että lapsi ehtis muodostaa jonkinlaisen suhteen isomummiin ja -ukkiin, kun ovat vielä kohtalaisessa kunnossa, mut omat mummot ja ukit toki on tärkeämpiä. Ja oishan se kiva, että olis molempiin ukkeihinkin välit kunnossa. Miehellä on isäänsä vähän ristiriitainen suhde, kun tottakai on rakas ja tärkeä ihminen, jonka kanssa on paljon kaikkea yhteistä ja tärkeetä, mut kyllä häntä se alkoholiongelma ällöttää ja se, että pitää läheisille niin paljon huolta ja tuskaa tuottaa.... Mut että näin meillä, ei varmaan kauheen aktiivisia olla sinne miehen isän suuntaan, ilmotelkoon ja kyselköön ite, jos on semmosessa kunnossa, että muukin kiinnostaa, kuin pulloon tuijottelu...  Ja tsemppiä sulle Vilukissa, suosittelen minäkin kyllä suoraan sanomaan asioista ja lapsi todellakin on TEIDÄN, eli te päätätte, kelle sen uskallatte hoitoon luottaa ja millon. Jos yhtään on epävarma olo, niin sit ei, ja syyt selväks anopille ja apelle, niin jospa ne siitä petrais. :)
 
Höh, no jopas oli nihkee neuvolalääkäri.. minä sain tuon kuukauden suoraan työterveydestä, en ees käyny neuvolassa, ku ei sielt saa lääkäriaikoja ku tyyliin seuraavalle viikolle. Juu, loppuviikosta oon vantaalainen :)

Mulla oli neuvola eilen, ja kyl se terkka kokeili vatsaa ja oli sitä mieltä et on pää alaspäin, mutta sano et sillä on vielä siellä tilaa liikkua, et voi olla miten päin vaa :) Kauhee ku se painelu vatsaan sattuki tälläkertaa, ku on nyt jotenki herkempi tuo vatsan seutu kosketuksella ja kaikelle muulle "törmäyksille".
 
Nyt on pakko hehkuttaa, kun tuli niin onnellinen olo! Kun täällä on pitkin matkaa jupistu kavereista ja niiden puutteesta ja yksinäisyydestä, niin miusta tuntuu, että miun kohalla nyt se Iso Setä laittaa ihan urakalla palikoita kohalleen. :) Ehkä kaikki ei usko, että joku meidän elämää johtaa ja hoivaa eikä tarvii nyt siitä ottaa nokkiinsa, minä uskon niin.
Siis se hehkuttamisen aihe. Tässä mihin me muutettiin heinäkuussa, niin tuossa meidän vastapäätä on sellainen nuori nainen, joka on vauvan kanssa liikkunut ja ei olla missään välissä sopivasti yhtä aikaa pihalle satuttu. No tänään sit vihdoin satuttiin. Hällä on puolivuotias tyttö ja on itsekin vasta helmikuussa tänne muuttanut ja sanoi, ettei silleen tunne ketään, että kivaa ois jutella joku kerta paremmalla aikaa. Ja sitten tässä on toinen nuori nainen, jolla on laskettu aika 29.10. (kun mulla 31.10.) ja hänen kanssaan on sanoja vaihettu tässä pihalla aina, kun on satuttu törmäämään. On vaan vähän ujomman oloinen, että ehkä kestää vähän aikaa ennen kuin kahvikutsu vaiheeseen päästään. Nyt siis kuitenkin tässä n. 30 asunnon pihassa on kolme tosi saman ikäistä vauvaa ja kaikki ollaan juuri tähän muutettu. Ja nää kaks muuta naista tietää toisensa kuulemma yläasteelta. Tuli jotenkin tosi toiveikas olo tuosta tän aamun jutteluhetkestä tän naapurin kanssa. Ehkäpä niitä ystävyyssuhteita vielä kykenis luomaan uusia vaikkapa sit lasten myötä ja tässä ei vois paljon tän lähempänä nämä ihmiset olla, niin silleenkin turvaahan se lois ja semmosta yhteisöhenkeä vähän ees, kun samassa pihassa asutaan ja eletään. Että muillekin yksinäisille rohkasun sana, heittäytykää juttusille kiinnostavien ihmisten kanssa, ne voi olla just yhtä yksinäisiä!
 
Joo nihkee täti oli. Olis pitäny mennä tälle samalle lääkärille työterveyteen samantien, mut jotenki ajattelin, et neuvolassa pistäis tossa vaiheessa jo suosiolla loppuajaks kotiin. Torstaina terkkarille aika ja katotaan olisko hemppa noussu ja jos ei, niin seurataanko sitä vielä.
 
Hei taas kaikille. Ei ole pitkään aikaa ollut aikaa käydä täällä. Remontti loppusuoralla ja muutto edessä. Nyt (32+3) kuitenkin kipuja vatsassa/kylkiluissa. Tuntuu siltä että vauva työntää kylkiluita ja pyrkii yläkautta ulos. Onko muilla ollut tätä? mikä tähän avuksi kun en löydä yhtään mukavaa asentoa. Istua ei voi ja makaaminenkin tuntuu epämiellyttävältä... =(
 
etuli, mulla on kans kaveripiiri kasvanu eikoisen myötä. Ei mitään sydänystäviä oo tullu, mut kavereita. Äidit on sellanen yhteisö, että aina löytyy puheenaihetta, vallankin jos on samanikäisiä lapsia. Meilläkin on kolmen äidin piiri, jossa vuoroviikoin käydään jonkun luona. Nyt varmaan taas tiheemmin kun jään itse pois töistä. Ne muut ovatkin vielä hoitovapaalla. Olen käynyt myös perhekahviloissa, missä pienten lasten äidit käy rupattelemassa. Minä kans tuputtaisin äitejä ihmisten ilmoille pienie lapsineen, ettei jää kotiin yksinäistyään.

Musta kans väillä tuntuu että vauva oikoo jalkojaan niin että ne ylettyy melkein rintaan asti. Istuminen ahistaa ja jalkoja pitää pitää haralleen että vatsa putoaa jalkojen väliin. Jalat ristissä enää turha istua.
 
Ääh, tuskaa olla kun pakara on jumissa... Aiemmin oli kumpikin puoli jotenkin kipeä ja välillä tuntui että jalat menee alta. Nyt on enää vaan toinen puoli mut se vaikeuttaa kyl nukkumista ja olemista kun aina välillä nappaa ikävästi lihaksesta :( Oon yrittänyt keksiä miten venytellä, mut en mä taivu mihinkään semmoseen asentoon enää että sais pakaraa venytettyä! :/ Mun kävely on varmaan hassun näköistä kun taaperran ja keikun kuin joku lonkkaleikattu mummo. Ruokakaupassa tunsin jo samaistuvani näihin mummeleihin, jotka kiroaa näitä jättihypermarketteja missä pitää kävellä kilometri sinne maitohyllylle...!
 
Tänään oli neuvola ja sain sairaslomaa th:lta viikonlopun yli. Maanantaina on sitten työterveyslääkärille aika ja toiveissa olisi saada sairasloma loppuajalle. Ei enää kestä selkä ja jalat seisomista, iltaisin on nilkat turvoksissa ja yö meneekin sitten jalkojen särkyä kuunnellessa. Myös sormet on nyt ruvennu turpoamaan ja aamuisin on hyvä että saa käsiä nyrkkiin ja oikeasti pakottaa. Johtuu varmaan siitä kun kädet puutuu yöllä. Toivotaan nyt, että lääkäri antaisi lapun ja sais keskittyä loppuajan lepäämiseen. Neuvolassa oli sitä mieltä, että on ihme jos ei anna, koska ei tuo maha enää pienenä eikä vaivat ainakaan vähene.
Meidänkin saunaremppa on nyt onnellisesti ohi ja pikkuhiljaa voi todellakin ruveta keskittymään vain vauvelin tuloon. Vaatteita vois jo vähän pestä ja asetella lipastoon. Samalla voisi tehdä pienen inventaarion vaatteissa, että mitä me vielä tarvitaan. Tuskin mitään, on nimittäin sellaiset määrät tuota vaatetta, että taitaa sillä pukea vaikka kaksosetkin :D
Neuvolassa sain myös tietää, että vauva on nyt raivotarjonnassa ja kiinnittynyt tuonne alas. Ei kuulemma enää vaihda asentoa. Selkä on oikealla puolella ja sen olen kyllä itsekin huomannut. Vasen puoli tuntuu niin tyhjältä, varsinkin jos oikein kovasti punkee itseään oikealta kyljestä läpi ;D
Meillä on tänään toinen perhevalmennuskerta. Ensimmäinen oli jo tiistaina ja ei siellä nyt hirveesti mitään uutta tietoa tullu. Ehkä se, että vauvan pää ei olekaan niin hauras kuin on tähän asti kuvitellu. Siis että vauvaa voi nostaa kyljen kautta ja silloin ei päätä tarvitse tukea ja se sit samalla vahvistaa niskaa. Sekä se, että mahallaan nukuttaminen on suositeltavaa esim päikkäreillä, oon aina ajatellu, että vauvat nukkuu vain selällään. Oli kuitenkin ihan kiva luento vaikka alkuun molemmat oltiinkin vähän epäileviä koko valmennuksen suhteen :)
 
Mä käyn huomnna työterveydessä pyytämässä loppuajalle, eli ens viikolle saikun, kun se typerä neuvolalääkäri anto viime viikolla vaan tän viikon.

Kävin tänään hetken mielijohteesta kirpparilla ja löysin vauvalle taas kaikkea kivaa vaikka ei enää pitäs ostella oikeestaan mitään :D Onneks muutama vaate oli sentään noita isompia kokoja mitä meillä ei vielä oo tarpeeks.
 
Meillä oli maanantaina jälkimmäinen perhevalmennus ja siellä oli mukana isätyöntekijä. Oli tosi mukava juttu tuo! Äideille kun puhuttiin imetyksestä niin miehet sai jutella keskenään. Tosin mun mies nauroi että kun he menivät toiseen huoneeseen niin oli hullu tilanne kun huoneessa oli vaan yks (= tää isätyöntekijä) joka tiesi ylipäätään mistään mitään. Tulevat isät vaan istui siellä aluksi hiljaa kuunnellen... mut oli ne kuulemma sit kyselleetkin jotain :) Ja tää sama työntekijä on mukana sit syntymän jälkeisellä valmennuskerralla, mikä on varmaan kiva juttu miehillekin... :) Kun neuvolassa ei silleen kumminkaan isiltä kysellä kauheasti mitään. Tosin tää isätyöntekijä kertoi että hän kävi heidän vauvan kanssa neuvolassa, ja neuvolan täti oli aluks vähän hämmästynyt mut toisaalta silleen isäkin pysyi mukana hyvin ja äiti sai levätä :D
 
Ahistaaks ketään muuta koskaan tuo vauvan tulon myötä tuleva tavaran määrä? :D En tiiä johtuuks tää täst muutosta ja kaaoksesta vai mistä, mut meillä on kyllä jo iha liikaa jo esim. noita vaatteita. Tai silt se ainaki omaan silmään näyttää, ja äitiki toi taas hirveen kasan käytettyjä hyväkuntosia vaatteita ja kyseli jo et pitääks tehä toinen villapuku (oli neulonu sellaisen pienen nytten). Ja nyt soitteli et ois ollu myös lasten hengareita !!! Arg. Kiitos riittää jo kaikki tavara :D Voiha se olla ku saan noi tonne lipastoon ja järjestykseen, ettei se enää näytä niin tavaravuorelta... Itellä oli jo pussillinen esim. niitä anti-colic pulloja ja pari tavallista, ni se toi taas pussillisen tavallisia tuttipulloja :O sillä ei kyllä enää pää toimi. Kattelen varmaan muutamat ja vien varastoon loput ja jossain vaiheessa takas äitille, etten tee mitään kahella pussillisella tuttipulloja.. No pien valitus heti aamuun, täytynee mennä laitteleen tavaroita paikoilleen emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top