Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Täällä ollaan ihan malttamattomissa fiiliksissä jo, tänään poksu laskettu päivä ja oireista huolimatta ei oo alkanu tapahtumaan. :shifty: Odottavan aika on piiiitkä :grin
 
Täällä ootellaan vielä. Just aamulla soittelin yliaikaistarkkiin aikaa ja sinne mennään tiistaina. Vähän ristiriitaisat tunteet, toisaalt vois tulla jo maailmaan, toisaalta vois odottaa et tää flunssa helpottaa. Eilen piti ihan lääkäriin mennä että sais jotain helpotust ku hengittäminen kävi raskaaks. Astmaa pienempänä sairastaneena kaikki menee yleensä keuhkoihin hyvin äkkiä ja nytkin sain avaavan astmalääkkeen helpotukseks.
 
Mäki luulin että yli ajalle mennään, et saa odottaa pikkusta koska tulee. :D mut hän päätti tulla viikkoo ennen laskettu aikaa :) <3
 
Voi harmi honeybird että suhun on päässy tauti iskemään! Siispä erityistsempit sulle ja toivotaan että alkaa flunssa taittua. :rolleyes:
 
Mites kotivalolla menee? Joko olet saanut vauvan kainaloon? Täällä mennään myös yliajalla ja vuorokauden vaihtuessa siis jo 42+2. Sairaalassa olen nyt ollut jo kaksi päivää käynnistelemässä tätä synnytystä.
 
Hei vaan likatsu ja kaikki muut. Vauva on vihdoin täällä. Pieni poika sieltä sitten tupsahti elämäämme. Mulla yritettiin myös kaksi päivää käynnistää synnytystä, mutta sen epäonnistuttua jouduin kiirelliseen sektioon. Nyt sitten täällä parannellaan itseä ja opetellaan yhteiseloa pojan kanssa, joka vaikuttaa aikas temperatiiviselta tapaukselta .
Toivottavasti sulla likatsu on hommat siellä myös edennyt!!!?
 
Poika syntyi eilen päivällä ennen neljää. Kokemus oli rankka, melkein jo ponnistusvaiheen alussa todettiin että varmaan tarvitsee avittaa imukupilla. Ja niinhän siinä kävi. Pieni oli huonossa tarjonnassa, nenä ylöspäin. Kaiken kukkuraks lyhykäinen napanuora oli kaulan ympärillä, joutuivat poikkasemaan sen ennen kuin poitsu oli kokonaan ulkona. Kun poika oli syntynyt, lähti yksi kätilöistä ja lääkäri toiseen huoneeseen pojan kanssa, oli kovin kalpea ja ihan hiljaa. Paniikkihan siinä meinas iskeä. Lastenlääkäri kävi tarkistuksella. Ja lopulta saimme nähdä pienoisemme kunnolla <3 Nyt ollaan erityistarkkailus, seurataan lämpöä, verensokeria, keuhkoja ja ainakin tänään katotaan tulehdusarvot. Kaikki on muuten sujunut hienosti alun jälkeen. :)
 
Hui kauhia, mutta onneksi ilmeisesti selvisitte säikähdyksellä!!! Pikaista toipumista pelottavasta kokemuksesta honeybird :)
 
Tulehdusarvot vähän koholla. Aamulla 19, kuuden aikaa illal 28. Hemoglobiini alhainen 114, kalpea ja uninen ollut poika tänään. Nyt illalla taas saanuy syömään kunnolla. Lääkäri kattoo vielä myöhemmin hb:n, jos tarvitsee sit antaa punasoluja. Muuten voidaan hyvin. Nää hormoonit vaan pistää pään ihan sekasi.
 
Moikka!
Täällä kans viikolla 10 ja raskaus oli vahinko. Tunteet on ollut todella laidasta laitaan. Välillä olen iloinen ja välillä todella masentunut, itkuinen ja surullinen. En ymmärrä itsekään mistä tunteet johtuu. Johtuuko siitä etten tehnyt itse päätöstä asiasta vai siitä etten ole valmis vaikka olen kyllä haaveillutkin lapsista sillointällöin. Kaksi aborttiaikaa varasin, mutta en pystynyt siihen joten se ei ole vaihtoehto. Olen käynyt terapiassa ja menen uudestaankin. Miehelläni on ihan samat fiilikset tästä. Hän on minua viisi vuotta nuorempi ja mielestään aivan liian nuori isäksi. Molempia pelottaa hirmusesti. Onko kenelläkään muulla vastaavaa tilannetta? Tilannetta ei auta että olen ollut vain 3 pv oksentamatta koko tän vuoden puolella.. Paha olo on lähes kokoajan. Normaalisti urheilen lähes päivittäin, mutta nyt en kykene kun korkeintaan käydä kävelyllä. Kävimme jo ensimäisessä neuvolassa ja oltiin siellä 1,45 h koska niin paljon juttua riitti.
Uskon että tämä iloksi vielä muuttuu ja tulen iloiseksi kun luen teidän viestejä jotka olette onnenne kukkuloilla. Toivon että alkaisin pikkuhiljaa tuntea samoin. Olen varmaan vaan aika shokissa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top