Syyskuiset 2015
- Ketjun aloittaja RouvaAA
- Aloituspäivämäärä
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Onneksi olkoon rinkeli :)
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Sori tää tyhmyys varmaan dementia iskenyt.. oliko se niin että vain tähän ketjuun ne 30 vai? :)
:D
Kuuku87
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei ja onnea kaikille odottajille :) Siirryn mukaan raskaaksi 2015 ketjusta. Ikää on 28 ja kolmas lapsi tulossa. Ennestään on tyttö 1/12 ja poika 6/13. Ehkäisy jätetty 11/14 pois ja plussasin 4.1 :) Neuvolaan soiteltu ja laskurin mukaan la 14.9. Ensimmäinen neuvolakäynti 4.2 ja kovasti jo jännittää, vaikka tuttuja juttujahan nämä on jo ennestään :) Olen lisännyt itseni myös syyskuisten odottajien listaan ja hyppään mukaan myös tammikuun keskusteluihin :)
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Onneksi olkoon Hanna :) ja Aaria olenkohan sua edes vielä onnitelut! Kauhea moka jos en 
eli varmuuden vuoksi ONNEA <3 :)
eli varmuuden vuoksi ONNEA <3 :)
Moikka! Täältä ilmottautuu yks syyskuinen, pikkukakkonen olis tulossa. On ollut pää niin pyörällä viikon suuntaan jos toiseen, et ei oo oikeen viä innostanut tulla joriseen. Mut sit huomasin vaan pyöriväni täällä lueskelemassa, niin pakko kai se on itekin tulla höpiseen :) Esikoinen täyttää keväällä 5v ja hänen odotusaikanaan täällä vaussa ahkerasti kirjoittelin ja tästä palstasta tuli kultaakin kalliimpi. MInä ja mieheni täytetään molemmat 30v tässä talvella et ikäkriisiä pukkaa jo :D Ihan tavallista elämää vietellää, arkea ja töitä. Esikoinen käy päivähoidossa ja kovasti siellä viihtyy.
Meille oli alusta asti selvää, että pienellä ikäerolla ei siasarusta haluta. Esikoisen vauva-aika oli haastava, oli koliikkia, korvatulehduskierrettä ym. Toki siis myös paljon paljon ihania hetkiä, mutta haluttiin vähän aikaa elää tasaista elämää, tehdä töitä ja nauttia piiitkistä yöunista :) Tai no ei tää nyt kauheen tasasta oo, kun uhmaikä on aika kivasti päällä :D Esikko osaa olla vaativa tapaus ja siksi koetaan et sisarus olisi hänelle tärkeä. Itsekin on jo alkanut vauvan perään kyselemään. Annettiin vaan ajatuksen kakkosesta kypsyä pikku hiljaa..Tossa 2013 täällä viimeks pyörinkin ja silloin jätettiin ehkäisy pois ( kuparikierukka) ja muutaman kuukauden ajan siinä enemmän ja vähemmän yriteltiin. Tuolloin ei kuitenkaan tärpännyt ja ehkä oli tarkoitettu niin, koska se vuosi toi muutenkin tullessaan vaikeita juttuja, Jätettiin siis vauva ajatus hetkeks taka-alalle, vaikka ei ehkäisyä uudelleen aloitettukaan. Mentiin pari vuotta varmoilla päivillä tai ainakin melkein varmoilla :) Ajatus vauvasta ei kuitenkaan ollut katastrofaalinen, niin uskallettiin toimia näin.
Nyt sit syksystä asti on vauvakuume ollut suuri, vaikka kauheesti jännittääkin miten pärjätään, miten raskaus menee jne. Oon semmonen jännittelijä niin hyvässä kuin huonossakin. Mietin ehkä vähän liikaakin :D Mut sit vaan päätettiin et ei voi olla kattomatta tätä korttia, jos sydän niin kovasti sanoo että kyllä. Ja siis ihanaa on että on jo yksi lapsi, joka on niin rakas. Mutta ajateltiin et tulee jos on tullakseen ja tulihan se! Ja kyllähän me pärjätään. Meillä on ihana perhe molemmilla, jotka auttelee tarvittaessa.
Viime kierrosta sit pistettiin hommeliks ja ovulaatio sattukin sit niin sopivasti, että tärppihän siinä kävi. Reilu viikko sitten plussasin rv 3+5 eli nyt menossa 5+0. Hassua höpötellä näistä viikoista, kun tuntuu että viime kerrasta on ikuisuus! Käääk, ihan ku alottais kaiken ensimmäistä kertaa :D Ihanaa, paniikki, apua!!!
Eka viikko ei todellakaan oo menny missään onnellisissa hormoonihuuruissa, päinvastoin! Hyvin muistui mieleen kuinka kamalaa alkuraskaus on! Multa meni plussan jälkeen yöunet, varmaan kaikesta jännittämisestä ym. Ei siihen plussaan vaan osaa valmistautua vaikka kuinka kuvittelis :) Oon ollut aivan sika väsynyt, päivät on vaan selviytymistä. Tuntuu et voi yäk näitä oloja, et mihin se ihana, tasapainoinen elämä yhtäkkiä meni :D Oon joutunu oleen muutaman päivän saikullakin, kun oon ollut niin väsynyt ja nuppi sekasin. Just kelailee kaiken maan ja taivaan väliltä. Oikeita raskausoireita ja ollut vilkas pissalla ravaaminen, kipetä rinnat, alavatsatuntemukset ja huonovointisuus. Ja huonovointisuuskin osittain varmaan henkistä, kun ollut niin helvetin väsynyt. Mun kroppa reagoi hurjan helposti kaikkeen, oon semmonen herkkis. MUTTA jossain tuolla väsymyksen rajamailla aina muistan, kuinka ihana asia tästä kaikesta seuraa. Ja se myös lohduttaa että esikon odotuksen ekat viikot ja henkisesti ja fyysisesti kans kamalat. Ja siitäkin on selvitty :) Muuten esikon raskaudesta nautin kovasti! Vauva on kuitenkin iso asia ja muistan että ei siihen äitiyteen heti olla valmiita ja vaan siihen on pitkä matka kasvaa ja sopeutua! Ai juu ja hitsi vieköön närästyskin on alkanut kiusaamaan. Tänään vielä varmistettu kolmannella digillä, että raskaana ollaan. Eka neuvola on 26.1 ja ihanaa, et siellä sitten saa jutella ja purkaa tuntemuksiaan. Jotenkin tuntuu, et nää ekat viikot on kaikkien ajatusten ja tuntemusten kanssa, kun yrittää vaan sopeutua ajatukseen.
Kiitos ja anteeksi pitkä valitusvirteni! Onnellinen olen tulevasta, nyt vaan ei kropassa siltä tunnu :) Aah helpottipa, kun sai kunnolla purkautua. Ukko ei tunnu ymmärtävän, että miks nyt on niin helvetin vaikeeta. Totesi kovin vitsikkäänä, että sitä saa mitä tilaa. On se aika lailla erilaista nyt kärsiä kaikista olotiloista kun silloin esikkoa odottaessa. Sai pistää maaten suoraan kun tuli töistä. Nyt pitää ensin jaksaa työpäivä, sit hakee päikystä, järjestää ruokailu, leikkiä, kotityöt ym. Hmmm sitä ei edes aiemmin osannut ajatella. Onneks ihanat isovanhemmat on tuonu ruokaa ja viihdyttäny junioria välillä, niiin pääsee huilaa. Ja eiköhän se tästä, kun saa taas unirytmit korjattua.
Ihanaa masunkasvattelua kaikille!
Meille oli alusta asti selvää, että pienellä ikäerolla ei siasarusta haluta. Esikoisen vauva-aika oli haastava, oli koliikkia, korvatulehduskierrettä ym. Toki siis myös paljon paljon ihania hetkiä, mutta haluttiin vähän aikaa elää tasaista elämää, tehdä töitä ja nauttia piiitkistä yöunista :) Tai no ei tää nyt kauheen tasasta oo, kun uhmaikä on aika kivasti päällä :D Esikko osaa olla vaativa tapaus ja siksi koetaan et sisarus olisi hänelle tärkeä. Itsekin on jo alkanut vauvan perään kyselemään. Annettiin vaan ajatuksen kakkosesta kypsyä pikku hiljaa..Tossa 2013 täällä viimeks pyörinkin ja silloin jätettiin ehkäisy pois ( kuparikierukka) ja muutaman kuukauden ajan siinä enemmän ja vähemmän yriteltiin. Tuolloin ei kuitenkaan tärpännyt ja ehkä oli tarkoitettu niin, koska se vuosi toi muutenkin tullessaan vaikeita juttuja, Jätettiin siis vauva ajatus hetkeks taka-alalle, vaikka ei ehkäisyä uudelleen aloitettukaan. Mentiin pari vuotta varmoilla päivillä tai ainakin melkein varmoilla :) Ajatus vauvasta ei kuitenkaan ollut katastrofaalinen, niin uskallettiin toimia näin.
Nyt sit syksystä asti on vauvakuume ollut suuri, vaikka kauheesti jännittääkin miten pärjätään, miten raskaus menee jne. Oon semmonen jännittelijä niin hyvässä kuin huonossakin. Mietin ehkä vähän liikaakin :D Mut sit vaan päätettiin et ei voi olla kattomatta tätä korttia, jos sydän niin kovasti sanoo että kyllä. Ja siis ihanaa on että on jo yksi lapsi, joka on niin rakas. Mutta ajateltiin et tulee jos on tullakseen ja tulihan se! Ja kyllähän me pärjätään. Meillä on ihana perhe molemmilla, jotka auttelee tarvittaessa.
Viime kierrosta sit pistettiin hommeliks ja ovulaatio sattukin sit niin sopivasti, että tärppihän siinä kävi. Reilu viikko sitten plussasin rv 3+5 eli nyt menossa 5+0. Hassua höpötellä näistä viikoista, kun tuntuu että viime kerrasta on ikuisuus! Käääk, ihan ku alottais kaiken ensimmäistä kertaa :D Ihanaa, paniikki, apua!!!
Eka viikko ei todellakaan oo menny missään onnellisissa hormoonihuuruissa, päinvastoin! Hyvin muistui mieleen kuinka kamalaa alkuraskaus on! Multa meni plussan jälkeen yöunet, varmaan kaikesta jännittämisestä ym. Ei siihen plussaan vaan osaa valmistautua vaikka kuinka kuvittelis :) Oon ollut aivan sika väsynyt, päivät on vaan selviytymistä. Tuntuu et voi yäk näitä oloja, et mihin se ihana, tasapainoinen elämä yhtäkkiä meni :D Oon joutunu oleen muutaman päivän saikullakin, kun oon ollut niin väsynyt ja nuppi sekasin. Just kelailee kaiken maan ja taivaan väliltä. Oikeita raskausoireita ja ollut vilkas pissalla ravaaminen, kipetä rinnat, alavatsatuntemukset ja huonovointisuus. Ja huonovointisuuskin osittain varmaan henkistä, kun ollut niin helvetin väsynyt. Mun kroppa reagoi hurjan helposti kaikkeen, oon semmonen herkkis. MUTTA jossain tuolla väsymyksen rajamailla aina muistan, kuinka ihana asia tästä kaikesta seuraa. Ja se myös lohduttaa että esikon odotuksen ekat viikot ja henkisesti ja fyysisesti kans kamalat. Ja siitäkin on selvitty :) Muuten esikon raskaudesta nautin kovasti! Vauva on kuitenkin iso asia ja muistan että ei siihen äitiyteen heti olla valmiita ja vaan siihen on pitkä matka kasvaa ja sopeutua! Ai juu ja hitsi vieköön närästyskin on alkanut kiusaamaan. Tänään vielä varmistettu kolmannella digillä, että raskaana ollaan. Eka neuvola on 26.1 ja ihanaa, et siellä sitten saa jutella ja purkaa tuntemuksiaan. Jotenkin tuntuu, et nää ekat viikot on kaikkien ajatusten ja tuntemusten kanssa, kun yrittää vaan sopeutua ajatukseen.
Kiitos ja anteeksi pitkä valitusvirteni! Onnellinen olen tulevasta, nyt vaan ei kropassa siltä tunnu :) Aah helpottipa, kun sai kunnolla purkautua. Ukko ei tunnu ymmärtävän, että miks nyt on niin helvetin vaikeeta. Totesi kovin vitsikkäänä, että sitä saa mitä tilaa. On se aika lailla erilaista nyt kärsiä kaikista olotiloista kun silloin esikkoa odottaessa. Sai pistää maaten suoraan kun tuli töistä. Nyt pitää ensin jaksaa työpäivä, sit hakee päikystä, järjestää ruokailu, leikkiä, kotityöt ym. Hmmm sitä ei edes aiemmin osannut ajatella. Onneks ihanat isovanhemmat on tuonu ruokaa ja viihdyttäny junioria välillä, niiin pääsee huilaa. Ja eiköhän se tästä, kun saa taas unirytmit korjattua.
Ihanaa masunkasvattelua kaikille!