Eli.... En ole vielä täysin toipunut vasta tapahtuneista mutta 28.10 klo.18.05 syntyi meidän poika, piiiiiiiitkän piiiiiiitkän ponnistuskauden, luovutus ajatusten ja imukuppien yms. seurauksena.. 54cm ja 3905g.. Napanuora oli metrin pitkä, ainakin. Ja tiukka solmu keskellä sitä.. Onneksi ei ollut poitsun hapensaantiin tai muuhun vaikuttanut.. Nyt alkaa tää totuttelu ja uus elämä lapsen kanssa!
Onnea heinukka, jutsa, kyfi, IIA, Hemppuliina, Etanainen ja Johannainen. Ja jos joku jäi välistä niin älkäähän minulle olko katkeria, koska onnitteluhalauksen haluan teille kaikille antaa! ♡
En oikein tiedä kelle muullekkaan tästä puhua niin päätin kirjoittaa tänne nyt.. Olo on todella kurja ja yksinäinen.. Laps vietiin kakkos osastolle, eli siis lasten osastolle.. Ja jäin tänne ihan yksin.. Siellä se on letkuissa ja yksin ilman äitiä. Hänellä siis sokeriarvot ei tahdo lähteä nousuun vaan heittelee todella matalalla ja sen päälle vielä keltasuuden takia sinivalohoitoa.
Olen vaan itkenyt ja rampannut tätä väliä sairaalassa, vaikka tuntuu että istuminen repii alavatsaa ollaan siellä hänen kanssaan koko päivä istuttu ja meinasin jäädä yöksi mutta häätivät nukkumaan minut ja miehen kotiin, koska perhehuone oikeus menee jos lapsi viedään pois, oletettavaa mutta se ei ainakaan helpota tilannetta..
Tiedän ja ymmärrän että tilanne varmasti korjautuu pian mutta tiedän myös että te kaikki varmasti ymmärrätte miltä tässä tuntuu olla.. Ikävä on jo nyt häntä ihan hirmuinen vaikka juuri sieltä tulin.. Ja maata ja kuunnella yksin muiden lasten itkua viereisistä huoneista vain pahentaa ikävää (
Voi ei Hemppuliina! Varmasti huoli on kova ja ikävä hirmuinen, vaikka syvällä sisimmässään toivoo, uskoo ja tietääkin kaiken järjestyvän! Ja valvominen muiden pikkuisten itkun vuoksi saattaa myös tuntua pahalta. Kyllä omansa vuoksi valvoo, mutta muiden valvottaminen voi tehdä jo tiukkaa.
Toivottavasti tilanne kohenee pian, saat pikkuisen viereesi ja pääsette ihmettelemään toisianne. Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti saat nukuttua!
Voi Hemppuliina: Tuo sairaalassa olo aika on niin herkkää aikaa. Itsekin itkeskelin siellä ollessa paljon. Varmasti vauvanne saa hyvää hoitoa ja pääsee luoksenne pian. Hetki kerrallaan vaan eteen päin, kyllä se siitä. Kovasti tsemppiä!
Hemppuliina! Paljon sympatiaa ja tsemppiä! Kaikki menee hyvin ja pian pikkuinen on kainalossasi :) Ymmärrän tuon tuskan, mekin jouduimme jännäämään sairaalassa pojan bilirubiiniarvoja ja veriryhmä-hommia.
Toivottavasti olet jo ihan toisenlaisissa tunnelmissa pikkuinen rinnallasi!
Täällä tuli pienimies maailmaan supermies tyylillä ja vauhdilla 28.10. Klo 20.00 mitoin 3040g, muita mittoja ei oo otettu vielä tai sit nuo eivät ole niitä vaan mulle paljastanu :)