Synnytysvuodeosasto

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pipana
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Apua, mun ei varmaan pitäisi ollenkaan lukea näitä, kun kammoan sairaaloita ja luotto sairaalahenkilökuntaan on ollut niin vähissä, että kävin asiasta pelkopolillakin. (Pahin saatiin sielä helpottamaan)

Tuo lambinkin mainitsema äidin (heikko?) itsemäärämisoikeus on se pahin paikka mulle! Onneksi mies on luvannut, että mikäli vaan saadaan perhehuone (ja anoppi eläinvahdiksi), ei mun tarvitse olla yksin vauvan kanssa sairaalassa.
 
Mietin myös, että kuinkakohan nopeasti päästävät ensisynnyttäjän kotiin jos kaikki näyttää olevan ihan kunnossa. Haluaisin alusta asti olla mahdollisimman itsenäinen ja päättää (asiantuntijoita kuunnellen), omista ja vauvan asioista. Olen lisäksi erittäin herkkäuninen ja pahoin pelkään oikeasti, että en tule nukkumaan sairaalassa yhtään. Ihan siksikin olisi kiva päästä kotiin, että saisi unta vauvanhoidon lomassa. Mutta saa nähdä mitkä on fiilikset sitten ja kuinka paljon jännittää lähteä pärjäämään miehen ja vauvan kanssa kotiin itsekseen!
 
Itse olen omasta synnytyssairaalastani sen tiedon saanut, että ensisynnyttäjä pääsee kotiin käytännössä 2-3 vuorokautta synnytyksestä. Vauvan tarkistaa lääkäri n. kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen ja sen jälkeen (jos kaikki on kunnossa) pitäisi päästä lähtemään.
 
Muokattu viimeksi:
Pitäisköhän miunkin ottaa tää esille neuvolassa. Mie kans kammoan juuri tuollaista sairaalahenkilökuntaa, niin monta lääkäriä yms. tullut vastaan, jotka aina "tietää paremmin." Viimetteeks nyt ku kävin koululääkärillä valittamassa koulustressiä ja unettomuutta ni se ei muuta ku kyseli ummet ja lammet siitä miten miun isä kuoli kohta kolme vuotta sitten ja oli sitä mieltä et tartten näiden traumaattisten kokemusten jälkeen kyllä kriisikeskukseen ajan enkä koulun puolesta psykologille! Näin just... Juuri sitä tarvitsen. Mie oon kerran ollu teini-iässä sairaalassa ja sieltä oli kyllä kokemukset hyvät mut sit terveyskeskuslääkäreillä ja hammashoidon puolella on välillä "hoito" ollu aivan mitä sattuu ni ei hirveenä oo luottamusta.
 
Elmiina Itse ainakin kannatan asiasta juttelemista neuvolassa. Itse kerroin jo ihan alkuvaiheessa, että aikaisempiin kokemuksiin perustuen on todella huono luotto terveydenhuoltohenkilökuntaan ja toivoin pelkopolille pääsyä. Pelkopolilla kyllä kuunneltiin hyvin ja kyllä tosiaan pahin helpotti. Itse koin, että kykenin aika rehellisesti sielä puhumaan ja tulin ihan kuulluksikin.

Nyt kyllä on nousseet tosiaan pelot uudelleen pintaan (hormonit muutenkin saa niin herkäksi tässä vaiheessa, kun alle kaksi kuukautta laskettuun aikaan, lisäksi sain tietää, että kuulun mahdollisesti siihen ryhmään, joiden synnytys käynnistetään herkemmin ja tähän päälle tämän palstan luku...) ja ajattelin soitella maanantaina, josko saisi aikaa pelkopolille. Kuitenkin siinä vaan itselleen hallaa tekee, jos ei asiaa käsittele vaan märehtii yksin omassa mielessään... :S
 
Enpä mie juuri sitä sillai pelkää kun valitettavasti se pelkopoli ei voi juuri siihen vaikuttaa kuka siellä osuu vastaan. Pitää vaan kanssa miehelle tehdä omat toiveet synnytyksen suhteen hyvin selväksi nii että jos sieltä ollaan turhan takia tunkemassa puudutetta, leikkaamassa välilihaa tms niin osaa myös estää. Esim kaverin väliliha leikattiin suoraan sanomatta mitään niin ei ehtinyt edes estää. Ite kyllä tuntisin oloni raiskatuksi jos joku menis ylipäänsä sisätutkimuksen tekemään sanomatta mitään saati sitten leikkelemään.

Pitää muistaa nyt seuraavassa neuvolassa sanoa.
 
Kyllä näistä asioista puhuminen varmasti kannattaa neuvolassa, niin meinaan itsekin pian tehdä. Ongelma kai tässä on se, että sairaalan vastuu hoidosta /potilaasta ajaa toisinaan kohtuuden ja soveltamisen ohi.. es juuri tuo vauvan lääkritarkastus ennen kotiinpääsyä- sitä ei mielellään tehdä ennen 2 vrk ikää, ja jos tehdään saattaa es sydämestä vielä kuulua sivuääniä, joka sitten taas venyttää kotiinpääsyä. hullu systeemi, miksi ei vauvaa voi tuoda takaisin sairaalaan es 3 vrk iässä tarkastukseen?? Varmaan on paljon syitä(vastuu, raha, lansäädäntö???), mutta ei se pakolla sairaalassa pitäminen kyllä mitään varhaista vuorovaikutusta kannusta!!
Mä sanoisin ettei se henkilökunta ole ongelma sairaalassa, nehän tekee vaan työtään siinä missä muutkin:), jonkun kanssa synkkaa paremmin kun jonkun toisen. juuri synnyttäneenä/synnyttävänä äitinä saa ja kannattaa häpeilemättä sanoa miltä tuntuu- on ne varmaan kaikenlaista kuulleet salissakin :grin Mä näen ongelmana koko systeemin siitä että synnytys on laitoskamaa, eikä äitiin voida luottaa lapsensa hoitajana (siis, eihän sitä kotiin voi päästää, ties vaikka unohtais ruokkia vauvansa-meininki..). tietysti se, että vuorot vaihtuu ja omat toiveet ei kulje yli vuorojen on harmillista, mutta siinäkin auttaa sanoa ne ääneen joka käänteessä(ja mies voi tosiaan tässäkin tehdä osuutensa informatöörinä).

Henkisesti yritän valmistautua taas osastolla hikoiluun, mutta kaikkeni teen että siltä säästyisi..

ja iso huom! Me jotka ikävistä kokemuksista täällä kirjoitetaan ollaan takuulla vähemmistöä, mutta koetaan pakottavaa tarvetta purkaa "traumojamme" ääneen..
Ei se kuitenkaan tapa se osastolla oleminen, onhan siellä apu lähellä jos jotain yllättävää käännettä jonkun voinnissa ilmaantuu (psyykkaan itseänikin..)
 
Itse siis nimenomaan pelkään tätä, ettei minua kuunnella ja sen kerroin sielä. Onhan se niin, ettei pelkopoli tai mikään muukaan voi siihen vaikuttaa, kuka vastaan tulee, mutta ainakin nyt sielä on tiedossa, että olen kieltänyt esim. kaikenlaisen minuun koskemisen ilman varoittamista (tarkoitan siis ihan esim. olkapäälle taputtamista tms 'viatonta'). Olen myös kaikki muut toiveet tehnyt jo selväksi (minua pyydettiin tekemään synnytystoivelista pelkopolikäyntiä varten).

Koin itse, että helpottaa, kun nyt ei voi henkilökunta vedota tietämättömyyteen näissä asioissa! Nyt jos joku kehtaa tehdä jotain 'kiellettyä' ja vedota siihen, ettei tiennyt toiveistani, voin sitten napauttaa takaisin sillä listalla, jonka ovat ITSE pyytäneet minua tekemään. Myös miehen kanssa olen käynyt nämä toiveet läpi ja luotan kyllä siihen, että hän minua puolustaa. :)

Eihän se synnystys mikään sirkustemppuilun paikka tietenkään ole ja olen kyllä tietoinen, ettei aina voi mennä niinkun haluaa ja tottakai vauvan (ja minun) terveys menee kaikkien toiveiden edelle. Kuitenkin suurinosa synnytyksistä on täysin normaaleja, eikä silloin ole mielestäni mitään syytä siihen, miksei äidin toiveita voisi noudattaa. Äiti on kuitenkin se, joka synnyttää, ei kätilö. Eikä synnytys ole sairaus. :)
 
Lambi eikös nykyään ole mahdollista uudelleensynnyttäjän saada ns. polikliininen synnytys, jos äiti ja lapsi ovat terveitä ja synnytys oli ns. normaali? Tällöin vauva käsittäkseni nimenomaan tuodaan sairaalaan sitä tarkistusta varten 2-3vrk iässä.

Sairaalaan jäämisen 'pakottaminen' on minusta jotenkin aivan kamalaa. Eihän mielenterveyshoidossakaan pakkohoitoa ole helppo peustella, miksi on niin helppo sitten muka pakottaa terve äiti ja lapsi jäämään sairaalaan? Sairaalassa olo kun ei ole edes kamalan halpaa.
 
Meillä on mahdollisuus myös tuohon potilashotelliin, mikäli synnytys sujuu hyvin. Ajatus houkuttelee kyllä, yksityisyys ja oma rauha kuulostavat todellakin mukavilta tuossa vaiheessa, mutta samalla on apu lähellä. Ja ravintolatasoinen ruoka. :wink

Toisaalta olen kuullut myös paljon hyviä kokemuksia ihan osastolta, vaikka tässä ketjussa onkin monta huonoa. Voihan se olla niinkin, että synnytyksen jälkeen on niin väsynyt, että haluaakin vain levätä ja antaa toisten passata kaikki ruuat sun muut tuohon eteen. En ole koskaan ollut sairaalaosastolla minkään vuoksi, joten ei oikein ole tietoa millaista siellä sitten on.. Mutta suurin osa kokemuksista kai on ihan hyviä yleensä, kuten lambi totesi, niitä huonompia on suurempi tarve yleensä jakaa ja purkaa ulos. Ei se lopulta ole kuin pari päivää, aika lyhyt aika lopulta.
 
Juuri tuohon polikliiniseen synn. tähtään, MUTTA auta armias jos es nousee verenpaine loppuraskaudesta, on aiempi lapsi ollut valohoidossa tms- saattaa jäädä lupa saamatta. tää on mielestäni niin koomista, viime raskaudessa tosiaan paineet nousi viimeisillä viikoilla ja sain lääkityksen, synnytyksen jälkeen nousi entisestään, mutta mitään seurantaa tai lääkitystä ei osastolla saanut- tällä kuitenkin perusteltiin sitä osastolla pitämistä:smiley-angry002...en siis pyynnöstäkään huolimatta saanut paineiden mittausta kun vasta lähtiessä. mies toi omat lääkkeet kotoa..kotiinpäästessä oli paine tosi kova, hillitön stressi ja murhe osastolla olemisesta ei tainnut auttaa tilannetta. neuvolatäti toi mittarit kotiin ja nostin luvallaan lääkitystä joksikin aikaa. Mikä peruste osastolla pitämisessä oli, en kykene vieläkään ymmärtämään- tästä pyrinkin pääsemään selvyyteen. ei tietenkään sanottua että uusii, mutta pelko itsellä tietysti on kova.
Että se normaali synnytys tuntuu kuitenkin olevan kovin kapean skaalan juttu..
 
Mun mielestä on kyllä muutenkin vähän hassua, että Suomessa on niin rajoittunut tämä synnytyspaikka-käytäntö. Kuitenkin tosi monessa maassa on mahdollista valita, että sairaalasta tulee kätilö auttamaan kotiin synnytyksessä ja on muitakin 'laitoksia', jotka hoitaa synnytyksiä, kun sairaalat (esim. doula ja kätilövetoiset birthcenterit yms).



Olis ehkä sittenkin pitänyt vaan järjestää se kotisynnytys. ;) :DD
 
Mä uskon myös tuohon, että meillä kenellä on huonot kokemukset, on myös tarve purkaa niitä. Suurimmalla osalla kaikki menee varmaan ainakin tarpeeksi hyvin. Haluan myös tarkentaa, että synnytyksessä koin tulevani kuulluksi ja kohdelluksi hyvin. Ihan kauheaa edes ajatella muuta vaihtoehtoa.

Osastolla oli pahinta juuri muiden armoilla oleminen. Tiesin ettei maitoa tule, mutta ensin kukaan ei uskonut. Vasta kun joku sitä maitoa vauvalle antoi ja näki miten vauva imaisi sen, todettiin että sillä taisikin olla nälkä. Ai ihan tosi vai. Ja tämän saman jouduin vakuuttelemaan jokaiselle hoitajalle erikseen. :( Minusta päävastuussa oleva hoitaja uskoi vasta lähtöä edeltävänä päivänä, että lisämaidolle oli joku oikea tarve, kun yritettiin pumpata. Äitinä tuntui todella pahalta etten saanut vauvaani ruokittua, vaikka sitten korvikkeella. Joten kun joku kyseli korvikkeen ottamisesta sairaalaan, voitte olla varmoja että mulla on korvikkeet ja pullot mukana ensikerralla, jos sellainen tulee.

Jouduin olemaan osastolla kauemmin vauvan keltaisuuden takia. Hulluinta on, että jouduin jäämään vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi itkuisuuteni takia. No ihan varmasti itketti, kun ensin synnytin yöllä ja sitten en nukkunut osastolla kuin tunnin parin torkkuja kerrallaan ja nekin yöaikaan. Päivällä ei toivoakaan. Tähän päälle vielä hormonit. Eniten olisin tarvinnut siinä kohtaa kotia ja unta, mutta en pystynyt puolustautumaan, koska itketti liikaa että olisin voinut puhua.

Tulipahan taas avauduttua. :)
 
Minulla taas oli tunne, että minua kyllä koko ajan kuunneltiin. Synnytyskin meni aika tavalla juuri kuten olin ajatellut ja sain ne kivunlievitykset, jotka halusin. Olin ajatellut, että en halua episiotomiaa. Se tehtiin minulle kysymättä mutta eipä sitä varsinaisesti peiteltykään, kun minulle kerrottiin, että väliliha puudutetaan leikkausta varten. Leikkaaminen oli kuitenkin paras ratkaisu siinä vaiheessa ja ai sitä autuutta, kun vauva syntyi sen jälkeen kuin itsekseen. Kätilö varmasti teki päätöksen sen pohjalta, että olisin voinut revetä pahastikin.

Osastollakin sain lisämaitoa kun pyysin ja pääsin pois heti kun pyysin. Jouduin kuitenkin olemaan 2 päivää pakolla, koska olin strepto positiivinen. Naapuri äiti synnytti yöllä ja pääsi pois heti samana päivänä.

Joku mietti meniskö potilashotelliin vai osastolle lepäämään. Itse olisin mennyt hotelliin, jos vaan mitenkään olisin päässyt. Siellä olisi saanut olla isä yötäpäivää apuna. Osastolla yöt oli rankkoja, kun piti yksin hyssytellä vauvaa koko yö ja joku vaan kävi äkkiä aina vilkasemassa. Tuntui sunnytyksen jälkeen, ettei pysy kasassa, kun just kaikki sisäelimet on miten sattuu, joten mukava siinä seisaalteen vauvaa hyssytellä.
 
Outoa, että lambin tapauksessa ei paineita seurattu synnytyksen jälkeen. Itselle annettiin RR mittari ja käskettiin ottamaan pari kertaa päivässä lukemia ylös synnytyksen jälkeen, kun oli raskausmyrkytyksen vuoksi käynnistetty. Muissakin raskauksissa paineet on otettu synnytyksen jälkeen aina.

Itsellä ei oo muutenkaan mahiksia polikliiniseen synnytykseen, kun on miinusveri.

Toisaalta ei olis tullut mieleenkään lähteä kotiin, kun lapsella todettiin paha sivuääni 2 pvn ikäisenä aamun kotiinlähtötarkastuksessa. Loppupäivä menikin rampatessa röntgenissä, teholla neliraajapaineissa, ja ekg:tä otettiin yms tutkimuksia. Ja seuraavana päivänä kiidätettiin yliopistolliseen sairaalaan jatkotutkimuksiin. Joten en oo kyllä sillä kannalla, et äidillä pitäis edes olla täysinäinen itsemäärämisoikeus poistua vauvan kanssa kotiin, jos vauvalla on jotain sellaista mitä pitäis seurata. Toki ne varmaan äidin voi kotiuttaa, mut vauva jäis sairaalaan, ja kuka sellaista haluais.

Jos lapsen voinnissa ei ole sanottavaa, eikä siihen ole mitään riskiäkään ja äiti haluaa ja on valmis kotiutumaan, niin tottakai se pitäisi järjestää. Itse tykkään kyllä olla siellä sairaalassa niin kauan, et lääkäri lapsen tarkistaa ja on turvallista molemmille kotiutua. Ja kun kotiudun, en halua rampata ees taas osastolle ja kotiin.
 
Röppö, Se on kyllä itseäkin jäänyt mietityttmään näin jälkikäteen - mittasivat synnytyksen ajan, ja vielä vauvarinnalla salissa tais mittari käväistä kädesä, mutta ei sitten tosiaan sen jälkeen. Eli jäi erittäin epäselväksi se syy pitää paineiden perusteella pakolla sisällä. ei ollut tosiaan myrkytykseksi luokiteltavaa tasoa mikäli oikein ymmärsin, synn käynnist viikon yliaik itsestään eikä käynnistyksestä ollut puhetta.
No, mennyttä kamaa, tälläkertaa toivon paineetonta loppuraskautta :rolleyes::rolleyes:
meillä ollut myös yhdelllä lapsella lievä sivuääni sydämesä kun pyrittiin kotiutumaan aikaisin- ja sen takia joudutiin olla pari lisäpäivää..mutta tässäkin kokoajan painottivat että luultavasti ihan normaali ääni, joka ei olisi kuulunut, jos oltaisiin odotettu sinne kahden vrkn ikään tarkastuksen kanssa. Kusin itseäni nilkkaan pyrkimällä liian pian kotiin... lapsi oli siis ihan kunnossa.
Kyllä ahdistaa taas valmiiksi..
 
Hui että mitä kertomuksia.....

Itsellä vielä rutkasti aikaa tuohon synnytykseen, mutta tosiaan on alusta saakka jännittänyt tosiaan toi kohtelu siellä osastolla. Itsellä on kanssa ensimmäinen lapsi tulossa ja kaikki ihan uutta, vaikka paljon kokemusta lapsien hoidosta onkin. Ehkä eniten jännittää just toi imetys ja toivoo siihen kovasti tukea ja apua.....
Ei voi vaan kun toivoa että TYKS:issä ei olisi niin kireää touhua vaikka kiire varmasti onkin.

HUI......
 
Mä voin kertoa oman positiivisen kokemuksen TYKS:stä. :)

Synnytys käynnistettiin 40+4 ja jo siellä osastolla oli mukavaa henkilökuntaa. Seraavana iltana vauva syntyi rajussa synnytyksessä mutkien kautta alateitse, minulle tuli 3 asteen pahat repeämät, välilihan täydellinen repeäminen yms, leikkaussalin kautta pääsin osastolle vihdoin suurinpiirtein tajuissani.

Imetyksessä avustettiin, mutta valitettavasti lisämaitoakin jouduttiin antamaan pari kertaa. Kysin kotiinpääsystä ja vastaus oli, jos vain itse kykenet niin 3 yötä synnytyksen jälkeen, joku kätilö jo kysyi toisena päivänä lähdenkö kotiin, mutta halusin vielä yhden yön olla siellä. Avustettiin minua ja miestäni vauvan perushoidoissa, pesussa, vaupan vaihdossa yms ja synnytys käytiin läpi kätilön kanssa. Lapsi tutkittiin mukavan lääkärin toimesta. Myös minut tutkittiin ja pääsimme lähtemään tiistaina aamulla kotiin, kun olin perjantaina mennyt käynnistykseen ja lapsi syntyi launtaina 18 aikaan illalla.

En tiedä sattuiko minulle mukavia hoitajia, olinko erityistarkkailussa/hoidossa pahojen repeämien vuoksi vai ollaanko TYKsissä aina noin mukavia. Katsotaan. Olen menossa synnyttämään toistani heinäkuussa. :)
 
Ei kannata sairaalassa olemista alkaa pelkäämään. 7 synnytyksen ja pitkien sairaalajaksojen kokemuksella haluaisin kannustaa siihen että ihan rauhassa jaksaisi olla ne muutaman päivän siellä osastolla hoidossa ja tarkkailtavana. Synnytyksen jälkeen on ihan hyvä tasoitella tilannetta turvallisessa paikassa jossa on apua tarvittaessa saatavilla sekä äidille että vauvalle. Onhan vieraassa ympäristössä tietysti vaikeampi nukkua useimmille meistä ja sairaalan sängyt on tunnetusti liian kovia ja korkeita ja kapeita, mutta kyllä sen kestää. Hoitajilta saa nukahtamislääkettä jos vain pyytää. Ne ei aina tajua tarjota. Särkylääkettä saa niin paljon kun tarvitsee, sitäkin kannattaa pyytää. Yleensä ottaen on parempi puhua ja pyytää reippaasti apua ja mitä nyt milloinkin kokee tarvitsevansa. Hoitajien on hankala arvailla itse kunkin tarpeita. Omasta suhtautumisesta on tosi paljon kiinni myös vastapuolen käyttäytyminen. Jos ottaa asiat sillä asenteella että hoitajat on kivoja ja kaikki kyllä järjestyy, niin yleensä myös tapahtuu. Oman kokemukseni mukaan suuressa sairaalassa hoidon taso on huonompi kuin pienessä, hoitajilla ei ole aikaa. Mutta kyllä sielläkin pärjää. Tsemppiä teille kaikille, kyllä se siitä!

PS. Kolmantena päivänä synnytyksestä kannattaa varautua kurjaan oloon ja itkukohtauksiin, se kuuluu asiaan. Hormonitoiminnan muuttuminen saa sen aikaan. Helpottaa kun tietää etukäteen ja osaa varautua, ei tarvitse ajatella että se johtuu tyhmistä hoitajista ja kamalasta sairaalasta.
 
Tää keskustelu oli kyllä hyvä lukea, vaikka kaikkea ikävää ihmisille osatolla on sattunutkin. Nyt ossa itse varautua ns. pahimpaan ja miehellekin jo sanoin että kun stressaaja olen et maito ei välttämättä sairaalassa nouse niin me otetaan mukaan tuttelit ja pullot jos työvuorossa sattuu olemaanjoku korvikkeen pihtaaja. Viikesi kun synnytysvuodeostastolla olin rv 21+0 hetken tarkkailussa oli henkilökunta sillä kertaa todella mukavaa ja osaavaa ja toivottivat tervetulleiksi uudelleen sitten toukokuussa :) Ihan luottavaisin mielin olen ainakin vielä osastolle jäämässä, aika näyttää miten siellä sitten viihdyn :)
 
Takaisin
Top