Synnytysvuodeosasto

Potilashotelliin ei sitten päästy, mutta osastolta jäi kyllä todella hyvät kokemukset. Se mitä etukäteenkin uumoilin, että ruoka tuotiin eteen ja sitä oli tarjolla helposti koko ajan oli aika hyvä juttu toipumisen kannalta. Lisäksi paikka oli mukava, kohtuullisesti myös yksityisyyttä ja henkilökunta avuliasta ja paljon paikalla. Pidin myös siitä, että henkilökuntaa kävi säännöllisesti katsomassa, kysymässä vointia ja infoamassa asioista, ei jäänyt oloa että jätettäisiin oman onnensa nojaan.
 
Palaanpa nyt kertomaan oman kokemukseni, kun vähän täällä ahdistelin asiaa etukäteen!

Esikoisen sain Hyvinkäällä muutamia päiviä sitten. Osa hoitajista oli ihania ja tykkäsin kovasti. Osa olikin sitten niin tökeröitä ja tuppautuvia, ettei mitään rajaa!

Eräs kätilö loukkasi minua aivan erityisesti, kun itkin vauvan joutumista lastenosastolle, alle vuorokausi syntymästä, ja hän totesi kylmästi 'Näitä on täällä joka päivä! Meillä on täällä nytkin kolme vauvaa lasten osastolla. Ei ole iso juttu'. Ihan uskomatonta! :mad: En edes kykene selittämään mitä mieltä tuosta kommentoinnista olen, kun vieläkin suututtaa niin! Laitan varmaan aiheesta vielä palautetta...

Sitten oli muutamia kätilöitä, jotka höösäsivät yleisesti ihan liikaa. Tuntuivat jopa jotenkin loukkaantuvan siitä, kun en ollutkaan kipeä ja tarvinnut lääkkeitä ja apua joka hetki. Yksi yökkö paukkasi aamuyöstä huoneeseen koputtamatta, laittoi pimeään huoneeseen täyden valaistuksen kerralla, ja kiekaisi 'oletko imettänyt?!'... Jes....

Sitten olivat ne muutamat, jotka osasivat suhtautua suruun, kun vauvasta joutui olemaan erossa ja niitä, jotka osasivat ihanasti auttaa, kun todella apua tarvitsin. Yhden kanssa naureskellen puhuin hupsusta turhamaisuudestani, kun halusin käsipeiliä alapään peilailuun. :D

Jälkivuodosta jouiduin itse kyselemään mielestäni vähän liikaa, tuntui etten oikein saanut millään asiallista ja riittävää infoa ja kuitenkin näin ensisynnyttäjänä ei ollut mitään kykyä arvioida sen normaaliutta. Kohtua ei myöskään kukaan toisen päivän jälkeen painellut, vaikka minulle ensimmäisenä aamuna sanottiin, että se painellaan joka päivä, myös ennen lähtöä... Noh, kaipa se on kunnossa?
 
ReginaVeritas, oli tosi törkeä tuo kommentti kätilöltä, pitäisihän hänen tietää että vaikka joku asia on sairaalassa rutiinia, niin eihän se sille ketä se henkilökohtaisesti koskettaa, ole mitään rutiinia vaan nimenomaan iso asia. Onhan sairaalassa syöpähoidot, kuolemat ja elinluovutuksetkin rutiinia, mutta kyllä ne merkkaavat potilaalle ja läheisille aina paljon.

Täytyy kyllä sanoa että olet aikas rohkea mimmi, mä en ehkä uskalla vilkuilla käsipeilillä synnytyksen jälkiä varmaan kuukausiin ellei siihen sitten ohjeisteta jonkun paranemisenseurannan tms. takia!
 
Kyllä munkin tuli kotiutumisen jälkeen ihan vapaaehtoisesti aika monta kertaa katteltua missä kunnossa repeämähaava ja sen tikit olivat, ja kiinnostihan siinä kyllä nähdä, että missä kunnossa paikat sitten oikein on, kun kaikkea kauhukertomusta on kuullut. :cool::grin Olihan se aika venyneen näköinen aluksi, mutta eipä sitä koskaan sen kummemmin ole sen ulkonäköä tullut murehtineeksi, kunhan vain toimii kuten pitää. :wink
 
Hoitajia oli osastolla aika erilaisia, mutta pääsääntöisesti ihan mukavia olivat. Esikoiseni juuri sain ja olin aika "tietämätön", joten olisin kaivannut enemmän neuvoa ja ehkä jopa kirjallisesti joitain neuvoja. Maitoa alkoi kunnolla tulemaan vasta, kun pääsin kotiin joten osastolla stressasin sitä jonkin verran, kun ei sitä tarpeeksi tullut eikä vauva pienuudestaan johtuen oikein osannut/jaksanut imeäkään vielä. Olisin toivonut siihen asiaan hieman erilaista reagointia, kun tuntui että ei ollut hyvä kun ei sitä maitoa tullut tai vauva ei imenyt.
 
Takaisin
Top