Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onneks taysissa saa. Mun babyshowereilta ilmoittautu muutama ystävä doulaksi ilokaasupalkalla! :grin

Selvisin kaasulla ihmeen pitkään esikoista synnyttäessä. Ei se vie kipua pois, mutta pää on pöhnässä ja tuntuu kuin joku muu kärsisi sen kivun.

Jos Hymykuoppa lukee tän, niin kysyisin kävitkö tutustumassa synnäriin jo? Kiinnostais tietää mitä siellä oli, menenkö itse...
 
Hei te kokeneemmat, miten se ilokaasu toimii? Työkaveri vain varoitteli, että sitä täytyy osata hengittää, muuten tulee paha olo tai se ei vaikuta :confused:. Miten sitä sitten pitää osata hengittää??? Mun kolmenkymmenen vuoden kokemus hengittämisestä ei siis olekaan riittävä!
 
Sitä täytyy alkaa vetää heti supistuksen alussa, kestää hetken ennenku alkaa vaikuttaa, suistuksenloppua kohti voi sitten jo lopettaa (ei hengittämisen, mutta sen ilokaasun..)
meillä vielä 5v sitten oli oikein hyvä apu ilokaasusta, roikuin siinä kun elämänlangassa..mutta viimeisen 2v sitten kohdalla oli niin paljon varoituksia ja ohjeistusta sen kaasun hengittelyn kanssa, etten oikeen edes uskaltanut sitä vedellä..eikä se sitten niin autakaan - vaatii semmosta kunnon epätoivolla imemistä vaikuttaakseen:p
 
Mä muistelisin, että piti sitä ilokaasua hengittää siihen kivun lakipisteeseen saakka ja sit lopettaa. Jos veti liikaa, mulle ainakin tuli tosi huono olo. Melkein oksensinkin, kun hengitin liian pitkään. Äkkiä sen tekniikan oppi, kun kerran veti liikaa :)
 
Eipä se rakkaus katso onko toisella lapsia :) Mie kun tapasin miehen, miehen tyttö oli 1 v just tuolloin ja mie rakastuin molempiin heti, tietenkin ensin mieheen :D
Uusioperheessä on haasteensa, mutta niin on elämässä yleensäkin haastetta.. Ja rakkaus kyllä kestää vittumaiset exät sun muutkin koetukset :)
Ainakin tiedän että tätä mun perhettä rakastan kun kaikkien hyvinvoinnin eteen joutuu tosiaan tekemään paljon ajoittain..
Olen ollut ns. helpon näköisissä suhteissa, mutta eipä se mitään antanut kun rakkautta ei ollut :o



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ja voih, kyllä oli vientiä ennen tätä uusioperhettä, olisin saanut kyllä lapsettomankin miehen, jos olisin halunnut, etten ole tässä tilanteessa "vahingossa" tai "väkisin kun ei oo muutakaan".. ;)



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ymmärrän liii-saaa sun pointin! :) mut ite oisin varmaan juossu kiljuen karkuun jos ois selvinny et miehellä on lapsia! :D mun luonne vaa on semmonen, olkoon vaikka niin että oon ahdasmielinen tai iha mikä vaan. :)

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Ja mitä oon kuullu mieheltä ja miehen kavereilta tästä exästä niin se ihminen ois tehny meijän suhteen mahdottomaksi ja mieski on enemmän ku kiitollinen ettei heillä lapsia oo vaikka olivat niistä vakavasti puhuneet. Eli oon vaan kiitollinen että tilanne on meillä tämä.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Jep, ymmärrän ja kyllä mua on muutkin lapselliset iskeneet ja olen juossut just sun mainitsemalla tavalla karkuun, mutta kun tapasin miehen niin joku vaan loksahti paikoilleen :)



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Pioni en käyny vielä, sain miehen ylipuhuttua mun mukaan ja sille käy vasta tällä viikolla eli torstaina ollaan menossa. Voin sit tulla kertoon oliks sinne järkevää mennä :)
 
Mä en jotenkin enää jaksa edes ajatella mitään synnytysjuttuja, ilokaasuja yms. Toivoisin vaan että se synnytys olis ohi jo pian ja sairaalassa tarviis olla mahdollisimman vähän aikaa oli huoneessa yksin tai vaikka minkä suursuvun kanssa... Mä oon niin kyllästyny tähän odottamiseen!
 
Hymykuoppa, onneks sulla on enää niin vähän aikaa! Etkös ole pari viikoa mua edellä, eli jollakin 37 viikolla?
Vaikka se varmaan tuntuu silti liian pitkältä ajalta!
Mun kaveri tänään lohdutteli, että hänellä oli paikat tiukasti kiinni tutkimuksessa ja seuraavana päivänä synnytys alkoikin.
Kerro sit millasta siellä synnärillä oli, niin päätän että menenkö itse!
 
Joo 37+0 tänään :) 3 viikkoa tuntuis vielä suht siedettävältä, mutta 5 viikkoa!?!? se on jo ihan liikaa. Mä luulen että rupeen kohta soitteleen neuvolaan itkuraivari puheluita kun hajoilee pää näihin vaivoihin ja siihen ettei mitään tapahdu!
 
Ja mun ällipälli ei meinaa sisäistää, et meillä on ihan oikeasti kohta vauva.. Taas :eek:

Toki olon puolesta en voi olla sitä huomaamatta että synnytys on joka päivä lähempänä, mut ollaan ukon kans oltu niin keskittyneitä muihin juttuihin, et kumpikin vuoronperään huokailee silmät ymmyrkäisinä, ettei voi tajuta et se vauva on kohta tässä.

Etenkin jos tää käynnistetään ennen La niin meillä on kolmen viikon sisällä se vauva... Meinaa vähän jopa ahdistaa, kun tuntuu etten oo henkisesti ehtiny nyt mukaan tähän, vaikka fyysisesti kaikki on valmista. Oon valmis, mut en sitten kuitenkaan ja nyk kuopuskin on niin pieni vielä jajaja... Ääh, meille siis tulee vauva. Outo viime hetken paniikki.
 
Munkin mies aina välillä heräilee siihen et kohta meil on Tonttu sylissä. Tonttu! Toi on niin hauska nimi et naureskelen ittekseni :) Ihanaa kun yks on jo täyaikasena. Jotenkin se saa tuntumaan et kohta mekin saavutetaan täysaikasuus. Pitää vaan olla puuhaa koko ajan et aika kuluu nopeammin, eikä hommien keksiminen oo kyl meiän huushollissa mikään ongelma.

Kyl mun seuraava etappi on se vk. 37, sit ootellen josko käynnistyis vk. 40 asti, mut sitten... En ees ajattele sitä vaikka hyvin voi mennä yli mut sen näkee sit. Ei oo ajatuksissakaan. Tai sit sen aikaa lueskelen syntyneiden toukokuulaisten tarinoita!!!
 
Voi elämä tän lapsen kanssa ! Kauheet kivut iski kun istuin pihalla. Ihmettelin oikein et huh huh ku nyt supisti. Sit iski järjetön selkäkipu ja supistukset alko heti alle 5 min välein. Tunnin kärvistelin kotona, mut sit alko sattuu nii et valu vaan kyyneleet ja kiireel sairaalaan. Autossa kipu vaan paheni ja olin hätää kärsimäs. Sairaalas heti käyrään ja supistuksia tuli 3min välein. Jäätii sit tarkkailuun, mutta taas kerran ne loppu ! Kätilö lähetti sit kotiin kun käyräkin ok ja supistukset lakkas. Siis en voi käsittää enää ! Oli se kätilökin ihmeissää et mites nyt näin. Mut ei vieläkään halua tulla ! En mä joka päivä jaksa tällästä rumbaa ! Ja nää kivut vaa pahenee, mut silti ne lakkaa. Mä oon ihan pihalla :confused:
 
Tosi raskasta tollanen varmasti Berry!! tekikö ne sisätutkimusta? onko tapahtunu mitään..? mua kyl vähä jäi ihmetyttää, kui ne kumminki päästi sut takas kotiin noin pian.....
 
Cranberry, voi vain kuvitella mitä tollanen rumba oikein on :/ Kyllä varmasti ottaa lujille ja olis kypsä synnyttään, itse ainakin olisin kun tuntuu että alan olemaan sitä jo nyt vaikka ei mulla mitään varsinaista hätää tässä olekaan. Voimia sulle!

Itsellä ristiriitaista kun haluais jo olla ns täysillä viikoilla mutta sitten taas ajatus esikoisen "jättämisestä" omien vanhempien hoiviin tuntuu ahdistavan. Kyllähän ne pärjää keskenään mainiosti mutta tuntuu että tulee itsellä niin kova ikävä toista.

Melekista marinaa mutta niin...
 
Teki kaks kertaa ihan saakelin kipeesti vielä ! Väänsin kyynelii ja kätilö vaa pyyteli anteeks. Mut ei suurempaa kypsymist eiliseen verrattuna ja ku käyrä oli ok ni ei ollu sellasta syytä ees jäädä. Ihan kaameen kuollu olo. En saanu kunnolla nukuttua ku poika mummolas ja talo tuntu ihan autiolta. Ukko kuorsas ja näki jotai painajaisii ja mölys puol yötä ja sit aika ajoin supisteli. Aamulla join kahvin ja vähän söin ku ukko lähti duunii ja aattelin et painun viel nukkuu ja prkl taas alko supistelee ja en pysty yhtää nukkuu. No kävin tos suihkus ku aattelin et helpottas, mut ei. Ja en ny pysty olee yhtään pystys ku oksettaa jos nostaa päätä. Koitin syödä lisää, mut ei pysty ku tuntuu et tulee takasin siihen lautaselle, olo on iha helkutin hirvee :sad001 Siis mä ymmärrän et ei haluta käynnistää kun ei oo mitää virallista syytä, mut voi jumalauta ku tää on yhtä kidutusta. Ravaan sairaalassa kerta viikkoon vähintään ja soitan ainaki pari kertaa. En voi tehä yhtää mitää ilman ettei supistelis ja mun tekee niin pahaa ku ei voi pojan kaa mitään kivaa tehä. Plus mää hukun noihin sairaala laskuihin, tosin niistä ei sais valittaa koska eihän raha tätä tärkeempi oo, mut hyvin ahdistavaa silti. Se joka leikkiin ryhtyy nii leikin kestäköön tietty, mut en mä ikinä voinu kuvitella et tää raskaus ois näin vaikee ku edellinen meni niin hyvin :sad001 Montako viikkoo tätä pitää viel kestää ? Neljä viikkoo kärsitty tälläsestä.. Nyt mietin taas et pitäskö sinne sairaalaan soittaa ja kysyy täst huonosta olosta ku ei vaan mee ohi
 
Takaisin
Top