Synnytystoivelista
- Ketjun aloittaja Helmeri
- Aloituspäivämäärä
Mä olin viimeks ajatellut haluavani kuunnella just jotain lempimusaani, mut kummasti ne kivut oli sellaiset, et en kestänyt mitään ääniä ollenkaan, ihan oman pääni kanssa vaan taistelin kivuista :D Mäkin hämärästi muistelisin, et leikkurissa olis ollut musiikki!
Joo, se voi kyllä olla että sitten tositilanteessa ei oikeasti kiinnosta yhtään musiikin kuunteleminen tai ettei sillä ole enää mitään väliä mitä musiikkia soitetaan mutta hyvä pitää se vaihtoehto olemassa. Varmaan etenkin jos tulee kovin pitkä synnytys - kuten esikoisen kohdalla voisi odottaa - niin voisin kuvitella että sillä musiikilla voisi rentouttaa tunnelmaa ja tsempata itseä. Ainakin ite käytän musiikkia arjessakin esimerkiksi siivoamisen yhteydessä, paljon leppoisammin sujuu kun voi vähän jammailla samalla :D Ja jos kiukuttaa niin musiikilla saa monesti vähän parempaa mieltä.
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Tulipa himo kuunnella musaa, josko napit korviin ja iltajammailut tähän väliin 
Omalla kohdallani uskon että musiikki ei kelpaa minulle silloin kun minuun sattuu, olen mielummin hiljaisessa ympäristössä, käperryn sikiöasentoon (ison mahan kanssa voi tässä kohtaa tulla onkelma :D) ja heijaan itseni horrokseen syvälle pääni sisälle
jos kipu kestää pitkään niin alan kiukutella 
Omalla kohdallani uskon että musiikki ei kelpaa minulle silloin kun minuun sattuu, olen mielummin hiljaisessa ympäristössä, käperryn sikiöasentoon (ison mahan kanssa voi tässä kohtaa tulla onkelma :D) ja heijaan itseni horrokseen syvälle pääni sisälle
jos kipu kestää pitkään niin alan kiukutella Mun on jotenkin kauhean vaikea miettiä mitään toivomuksia, kun näen lähinnä mielessäni kaiken maailman yllätyksiä, mitä kaksossynnytyksessä voi tulla vastaan 
Kipuspinaali on kuitenkin toivelistalla, jos sellaista on tarjolla ja jos synnytys ei etene kunnolla. Eli sellainen epiduraalialueelle laitettava kipulääkepiikki (onkohan se lääkeaine fentanyyli tms.), joka ei kuitenkaan ole puudutus, eli ei heikennä supistuksia. En tiedä, onko käytössä kaikissa sairaaloissa. Sain sellaisen esikoisen synnytyksessä (käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi), kun olin jo vuorokauden kärvistellyt supistusten kanssa mutta homma ei edennyt minnekään, ja supistuskivut eivät rajoittuneet siihen supistukseen vaan niitä oli myös silloin, kun käyrille ei piirtynyt mitään. Ja kun aina sanotaan, että pitäisi liikkua ja olla jaloillaan supistusten aikana, niin mulla meni koko vartalo kramppiin ja oksennus tuli jos edes yritin, olin kipupiikin saamiseen asti jumissa sängyssä puoli-istuvassa asennossa, mikä ei tietenkään osaltaan auttanut synnytystä etenemään (mulla myös nousi kuume ja tulehdusarvot, mikä vaikutti oloon). Mutta se lääke helpotti oloa lähes samaan tapaan kuin itse epiduraali, ja noin tunti sen antamisen jälkeen kohdunsuu olikin auennut yhdeksään senttin, kun edellinen vuorokausi oltiin menty kahdella sentillä. Voihan siinä olla muitakin tekijöitä, mutta oma ja kätilöiden arvio oli, että se piikki oli se, mikä rentoutti lopulta paikat. Ainut, että sen olisi voinut antaa jo aiemmin, mikä selvisi nyt uuden raskauden myötä, kun kävin pelkopolilla.
Mieluummin minäkin menen kyllä mahdollisimman vähällä lääkityksellä, mutta edellinen synnytyskokemus oli sellainen, että olen valmis ottamaan kaikki mahdolliset napit ja tropit jos se edesauttaa asioita.
Ehkä muita toivomuksia olisivat muiden jo mainitsemat oma huone tai mahdollisimman vähän porukkaa samassa huoneessa, sekä se, ettei olo olisi kuin tuotantoeläimellä (eli olisi jotain kontrollia tilanteesta ja että henkilökunta pitäisi minut ajan tasalla siitä, mitä ja miksi tapahtuu - edellisellä kierroksella ei ihan näin tapahtunut), vaikka kaksosten synnytys onkin vähän oma numeronsa. Niin ja se, että isovanhemmat ehtisivät ajoissa lapsenvahdiksi ja mies pääsisi synnytykseen mukaan, vaikka siihen ei taida sairaala voida vaikuttaa
Kipuspinaali on kuitenkin toivelistalla, jos sellaista on tarjolla ja jos synnytys ei etene kunnolla. Eli sellainen epiduraalialueelle laitettava kipulääkepiikki (onkohan se lääkeaine fentanyyli tms.), joka ei kuitenkaan ole puudutus, eli ei heikennä supistuksia. En tiedä, onko käytössä kaikissa sairaaloissa. Sain sellaisen esikoisen synnytyksessä (käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi), kun olin jo vuorokauden kärvistellyt supistusten kanssa mutta homma ei edennyt minnekään, ja supistuskivut eivät rajoittuneet siihen supistukseen vaan niitä oli myös silloin, kun käyrille ei piirtynyt mitään. Ja kun aina sanotaan, että pitäisi liikkua ja olla jaloillaan supistusten aikana, niin mulla meni koko vartalo kramppiin ja oksennus tuli jos edes yritin, olin kipupiikin saamiseen asti jumissa sängyssä puoli-istuvassa asennossa, mikä ei tietenkään osaltaan auttanut synnytystä etenemään (mulla myös nousi kuume ja tulehdusarvot, mikä vaikutti oloon). Mutta se lääke helpotti oloa lähes samaan tapaan kuin itse epiduraali, ja noin tunti sen antamisen jälkeen kohdunsuu olikin auennut yhdeksään senttin, kun edellinen vuorokausi oltiin menty kahdella sentillä. Voihan siinä olla muitakin tekijöitä, mutta oma ja kätilöiden arvio oli, että se piikki oli se, mikä rentoutti lopulta paikat. Ainut, että sen olisi voinut antaa jo aiemmin, mikä selvisi nyt uuden raskauden myötä, kun kävin pelkopolilla.
Mieluummin minäkin menen kyllä mahdollisimman vähällä lääkityksellä, mutta edellinen synnytyskokemus oli sellainen, että olen valmis ottamaan kaikki mahdolliset napit ja tropit jos se edesauttaa asioita.
Ehkä muita toivomuksia olisivat muiden jo mainitsemat oma huone tai mahdollisimman vähän porukkaa samassa huoneessa, sekä se, ettei olo olisi kuin tuotantoeläimellä (eli olisi jotain kontrollia tilanteesta ja että henkilökunta pitäisi minut ajan tasalla siitä, mitä ja miksi tapahtuu - edellisellä kierroksella ei ihan näin tapahtunut), vaikka kaksosten synnytys onkin vähän oma numeronsa. Niin ja se, että isovanhemmat ehtisivät ajoissa lapsenvahdiksi ja mies pääsisi synnytykseen mukaan, vaikka siihen ei taida sairaala voida vaikuttaa
Pyysin pelkkiä lääkkeitä ja tätä toivetta kunnioitettiin. Kerran lämmitin ite kaurapussin ja totesin sen edelleen turhaksi. Ilokaasu on kai kans pelkkä hengitystreeni? No sitä otin. Kivunlievityksenä siis petidin, opamox, tramal, epiduraali, Ilokaasu.
Anniina-
Satasella mukana keskusteluissa
It
Mietin tuota ilokaasua myös, että mitenköhän sen olisi kuulunut oikeasti vaikuttaa vai onko se tosiaan pelkkää hengitystreeniä? Tarkkailussa sitä jonkin aikaa kokeilin, totesin ettei auta muuten kuin viemällä ajatuksen hetkellisesti pois itse kivusta, kun keskittyy hengittämään oikein. Senkin teki hyvin huonosti, joten annoin suosiolla naamarin takaisin kätilölle ja totesin pärjääväni yhtä hyvin ilmankin. Synnytyssalissa yrittivät uudestaan kysellä haluanko kokeilla uudestaan, ei kiitos! 
Mietin tuota ilokaasua myös, että mitenköhän sen olisi kuulunut oikeasti vaikuttaa vai onko se tosiaan pelkkää hengitystreeniä?
Tarkkailussa sitä jonkin aikaa kokeilin, totesin ettei auta muuten kuin viemällä ajatuksen hetkellisesti pois itse kivusta, kun keskittyy hengittämään oikein. Senkin teki hyvin huonosti, joten annoin suosiolla naamarin takaisin kätilölle ja totesin pärjääväni yhtä hyvin ilmankin. Synnytyssalissa yrittivät uudestaan kysellä haluanko kokeilla uudestaan, ei kiitos! Toivelista oli kirjotettuna valmiiksi (ja joitain toiveita esitietolomakkeeseenkin laitettu), mutta niin vain jäi joka toinen toive toteutumatta. Itse asiassa koko lista jäi antamatta kätilöille.
Mutta syynä tähän oli se, että ehittiin olemaan sairaalassa vain noin puoli tuntia ennen vauvan syntymää eli kaikki meni vähän omalla painollaan Hyvät fiilikset silti jäi!
Mutta syynä tähän oli se, että ehittiin olemaan sairaalassa vain noin puoli tuntia ennen vauvan syntymää eli kaikki meni vähän omalla painollaan
Hyvät fiilikset silti jäi!