hupsis, en oo käyny täällä kertaakaan lapsen syntymän jälkeen, modeemi oli pamahtanu rikki sairaalassa olo aikana :) mutta tässä kertomusta, jos tosiaan kukaan lukee enää [:D]
2.8 illalla alko tuntumaan jotenkin oudolta, ihan kun vähän supistelis, otin panadolia ja menin nukkumaan, eikä aamulla enää mitään tuntemuksia!! Lähdin koiran kanssa kaupassa käymään, ja tultiin kotiin niin sanoin miehelle että mulla on niin jännä olo nyt että älä mee iltavuoroon jooko. Päätettiin et mennään yhdessä neuvolaan joka olis ollu klo 12. Yhdentoista jälkeen alko tulla supistuksia aika tiuhaan, ei vielä hirmu kivuliaita, mutta jo 11.40 soitin synnärille että tuun käymään. Pakkasin kassin, ja ennen kun pääsin ovesta ulos tuli niin voimakas supistus että kohos vedet silmiin. parin kymmenen minuutin automatkan seurasin suppareita auton kellosta, muutama minuutti oli väliä, ja purin hammasta. Ei puhuttu oikeestaan matkalla muuta, kun et mietittiin että hitto, syntyyköhän se tän päivän puolella jo?
Suunnilleen 12.10 oltiin sairaalan parkkipaikalla, kun mun isosisko soitti että "olitsä siel neuvolassa, lähetkö syömään mun ja äidin kanssa?" sain sanottuu et tulin käymään sairaalassa, et soitellaan myöhemmin, just silloi sattu niin kovin et ääni petti. Systeri sano myöhemmin et olin kuulostanu tosi kivuliaalta, ja hän oli miettiny vaan et kuinka pärjään kun oon niin pieni!!
Matka kakkoskerrokseen kesti jonkun aikaa, kun piti pysähdellä nojailemaan kaiteisiin. Pääsin heti käyrille, ja kätilö koitti et oon kolme senttiä auki, siirrytään saliin vaan. En saanu enää housuja jalkaan siinä vaiheessa, kun olin niin kivulias, joten kävelin pelkkä lakana ympärillä saliin, joka oli onneks lähellä, koska en enää edes oikeen erottanut koska supistus alko ja loppui.Salissa olin jo 5 senttiä auki, ja soittivat anestesia lääkärin laittamaan epiduraalin. Sain sillä välin ilokaasua josta olikin sen verran apua, et keskityin hengittämiseen, kipua se ei kyllä vienyt. Huusin ihan hulluna kun sattu niin paljon, ja anestesialääkäri löysi oikeen salin kuulemma huudon perusteella [:D] sain epiduraalin joskus klo 14 jälkeen, ja se autto kyllä, mutta tuntu et kipu siirty persuksiin. Mies kysy et uskaltaisko hän käydä röökillä, nyt kun mulla vähän kipu helpotti. Annoin luvan ja pyysin ite päästä vessaan. Kätilö sano miehelle et oota ihan sekuntti, katotaan alakerran tilanne. Kätilö kurkkas ja sano et nyt ei mennä mihinkään ja puhkas kalvot, ja käski ponnistaa. Pää näkyi samantien, ja mulla tuli joku ihme paniikki, kaikki kävi niin nopeesti, etten yhtäkkiä ois halunnu ponnistaa. En oikeen vieläkään tiedä miksi, mut kieltäydyin!! Sit päätin et jumalauta kerran se kirpasee, ja typy oli ulkona klo 15.04 mitoin 47cm 3115g
sain tytön paidan alle pötköttämään, ihailtiin toisiamme siinä tunnin verran, ennen kun isi lähti kylvettämään, ja mä pääsin suihkuun.
Kaikki kävi jotenkin tosi nopeesti, josta oon toisaalta tyytyväinen, toisaalta mietin oisko kivut tuntunu yhtä rajuilta jos avautuminen olis kestäny kauemmin?? Joka tapauksessa olen sinut synnytykseni kanssa, ja melkosen ylpee itestäni!! Systerille lähetin viestin et tyttö synty, se ei uskonu ollenkaan et niin nopeesti tapahtu :)
2.8 illalla alko tuntumaan jotenkin oudolta, ihan kun vähän supistelis, otin panadolia ja menin nukkumaan, eikä aamulla enää mitään tuntemuksia!! Lähdin koiran kanssa kaupassa käymään, ja tultiin kotiin niin sanoin miehelle että mulla on niin jännä olo nyt että älä mee iltavuoroon jooko. Päätettiin et mennään yhdessä neuvolaan joka olis ollu klo 12. Yhdentoista jälkeen alko tulla supistuksia aika tiuhaan, ei vielä hirmu kivuliaita, mutta jo 11.40 soitin synnärille että tuun käymään. Pakkasin kassin, ja ennen kun pääsin ovesta ulos tuli niin voimakas supistus että kohos vedet silmiin. parin kymmenen minuutin automatkan seurasin suppareita auton kellosta, muutama minuutti oli väliä, ja purin hammasta. Ei puhuttu oikeestaan matkalla muuta, kun et mietittiin että hitto, syntyyköhän se tän päivän puolella jo?
Suunnilleen 12.10 oltiin sairaalan parkkipaikalla, kun mun isosisko soitti että "olitsä siel neuvolassa, lähetkö syömään mun ja äidin kanssa?" sain sanottuu et tulin käymään sairaalassa, et soitellaan myöhemmin, just silloi sattu niin kovin et ääni petti. Systeri sano myöhemmin et olin kuulostanu tosi kivuliaalta, ja hän oli miettiny vaan et kuinka pärjään kun oon niin pieni!!
Matka kakkoskerrokseen kesti jonkun aikaa, kun piti pysähdellä nojailemaan kaiteisiin. Pääsin heti käyrille, ja kätilö koitti et oon kolme senttiä auki, siirrytään saliin vaan. En saanu enää housuja jalkaan siinä vaiheessa, kun olin niin kivulias, joten kävelin pelkkä lakana ympärillä saliin, joka oli onneks lähellä, koska en enää edes oikeen erottanut koska supistus alko ja loppui.Salissa olin jo 5 senttiä auki, ja soittivat anestesia lääkärin laittamaan epiduraalin. Sain sillä välin ilokaasua josta olikin sen verran apua, et keskityin hengittämiseen, kipua se ei kyllä vienyt. Huusin ihan hulluna kun sattu niin paljon, ja anestesialääkäri löysi oikeen salin kuulemma huudon perusteella [:D] sain epiduraalin joskus klo 14 jälkeen, ja se autto kyllä, mutta tuntu et kipu siirty persuksiin. Mies kysy et uskaltaisko hän käydä röökillä, nyt kun mulla vähän kipu helpotti. Annoin luvan ja pyysin ite päästä vessaan. Kätilö sano miehelle et oota ihan sekuntti, katotaan alakerran tilanne. Kätilö kurkkas ja sano et nyt ei mennä mihinkään ja puhkas kalvot, ja käski ponnistaa. Pää näkyi samantien, ja mulla tuli joku ihme paniikki, kaikki kävi niin nopeesti, etten yhtäkkiä ois halunnu ponnistaa. En oikeen vieläkään tiedä miksi, mut kieltäydyin!! Sit päätin et jumalauta kerran se kirpasee, ja typy oli ulkona klo 15.04 mitoin 47cm 3115g
sain tytön paidan alle pötköttämään, ihailtiin toisiamme siinä tunnin verran, ennen kun isi lähti kylvettämään, ja mä pääsin suihkuun.
Kaikki kävi jotenkin tosi nopeesti, josta oon toisaalta tyytyväinen, toisaalta mietin oisko kivut tuntunu yhtä rajuilta jos avautuminen olis kestäny kauemmin?? Joka tapauksessa olen sinut synnytykseni kanssa, ja melkosen ylpee itestäni!! Systerille lähetin viestin et tyttö synty, se ei uskonu ollenkaan et niin nopeesti tapahtu :)
Ohhoh, olipas nopea ruljanssi! [:D]
Luulenpa, että noin kipeät supistukset auttoivat nopeaan tahtiin, koska itsellä oli aluksi kipeät supistukset, mutta laantui siedettäviksi muutaman tunnin sisään ja kokonaiskesto olikin sitten se 17h ja rapiat päälle... [&:]
Luulenpa, että noin kipeät supistukset auttoivat nopeaan tahtiin, koska itsellä oli aluksi kipeät supistukset, mutta laantui siedettäviksi muutaman tunnin sisään ja kokonaiskesto olikin sitten se 17h ja rapiat päälle... [&:]
Vaavi2010
Puuhakas puhuja
Pepi, tiedä sitten kaikki kun on niin suhteellista. Mutta mulla kesti synnytys säännöllisistä supistuksista n. 26h. (Supistukset alkoi pari tuntia aikaisemmin 20min välein.) Ja voin sanoa, että kipeitä supistuksia tuli ainakin 16h ajan. Avautumisvaihe 4cm:stä 5-6cm:iin kesti vaikka kuinka, papereiden mukaan ainakin 5h. Että siis avautumisvaihe oli tosi pitkä, mutta toisaalta tunsin kivuliaita supistuksiakin pitkän aikaa. Toisaalta mulla varmasti vaikutti asiaan, että vauva oli jo tosi hyvin laskeutunut, vaikka en ollut kunnolla vielä avautunutkaan että se paineen tunne oli kyllä jotain (lähes) sietämätöntä. Mutta kaikki niin sen tuskan arvoista. [:)]
Yppy
Näppärä viestien naputtelija
Mullakin oli järkyttävän kipeät supistukset loppuvaiheessa, jolloin avauduin tunnissa kolmesta sentistä auki ponnistusvaiheeseen. Olihan ne supparit sitäkin ennen kipeitä niin että sai hammasta purra ja keskittyä hengittämään, mutta kun ne tosi kipeät supistukset tuli, niin siinä oli Helvetti irti! Kaikki keskittyminen unohtui, huusin vain että kuolen kohta, miksei tää lopu, apua ai ai ai sattuu ja voi vittu. Kiemurtelin ihan sekopäisenä sängyllä, pystyssä en olis varmaan pysynytkään [:@] Hengittämistä en kamalasti ajatellut mutta kai mä hengitin kun huutamaankin pystyin. [:D]
Neuvolassa sit täti sanoi, että hurjat kivut saattoi liittyä nopeaan avautumiseen. Saattaahan se toki olla vain sellaista vanhan kansan puhetta joka ei perustu tositietoon, mutta kyllä mua lohdutti se ajatus, että niistä kivuista olis ollu jotain iloakin: suht nopea synnytys. Vaikka mistäpä mä tiedän, onko se synnyttäminen yhtä kivuliasta vaikka hitaampaa etenisikin. Ei ole vertailukohtia. Pitäiskö ruveta hankkimaan sellaisia? [;)]
Neuvolassa sit täti sanoi, että hurjat kivut saattoi liittyä nopeaan avautumiseen. Saattaahan se toki olla vain sellaista vanhan kansan puhetta joka ei perustu tositietoon, mutta kyllä mua lohdutti se ajatus, että niistä kivuista olis ollu jotain iloakin: suht nopea synnytys. Vaikka mistäpä mä tiedän, onko se synnyttäminen yhtä kivuliasta vaikka hitaampaa etenisikin. Ei ole vertailukohtia. Pitäiskö ruveta hankkimaan sellaisia? [;)]
Mäkin avauduin kokonaan kotona 4 tunnin aikana. Sairaalassa sitten joku sanoi että taisi suihku nopeuttaa avautumista kun olin vartin ollut lämpösessä suihkussa. Nyt itekin taas muistaa miten se sattui, ja koko ajan vaan odotin että pahempaa ois vielä tulossa mut suht helpolla sitä kuitenki päästiin [:)]
Vaavi2010
Puuhakas puhuja
ALKUPERÄINEN: camsu
Mäkin avauduin kokonaan kotona 4 tunnin aikana. Sairaalassa sitten joku sanoi että taisi suihku nopeuttaa avautumista kun olin vartin ollut lämpösessä suihkussa.
Ja minä lilluin lämpöisessä ammeessa useampaan otteeseen pitempiä aikoja niin kotona kuin sairaalassakin eikä vaikutusta. Taidanpa ens kerralla kokeilla tuota suihkua minäkin. [:D]
No kaikki me ollaan erilaisia ja synnytykset menee usein erilailla samallakin tyypillä, että tiedä sitten mitä sitä tulevan pitää. [:)]
NepPari
Jostain jotain jo tietävä
Dodiin oliskohan munkin aika kirjoittaa meidän tarina tänne :)
Elikkäs sunnuntaina 1.8 oli meillä yliaikaskontrolli rv41+5 ja siellä sovittiin että torstaina olisi käynnistys ja olimme varmoja mieheni kanssa että torstaille mennään kun mulla ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia että lähtis syntymään ja kaikemme olimme tehnyt että se sieltä ulos tulisi mutta ei.. Nooh valvoimme myöhään ja katselimme telkkaria siinä kaikessa rauhassa ja sitten lähdimme nukkumaan ja kaikki oli ihan hyvin sitten heräsin yöllä 2.8 klo.01.30 että jotain lurahti sänkyyn ja juoksin kiireellä vessaan ja tajusin ettei tämä kyllä ole pissaa mitä nyt tulee :) menin herättämään mieheni ja sanoin että tais lapsivedet mennä ja soitin äidilleni ja ilmoitin että nyt taitaa tulla kauan odotettu lähtö sairaalaan.
Soitin sairaalaan ja he käskivät mennä sinne ja mehän lähdimme. Koko matkan pyytelin vaan anteeksi mieheltäni kun pelkäsin että lapsivettä menee auton penkkeihin mutta ei mennyt :) sairaalassa olimme klo.02.30 käyrille mentiin ja lapsiveteni oli kellertävää. Olin auki väljästi sormelle.
Jäimme sairaalaan ja ukkeli lähti hakemaan autosta kassia ja pääsimme sittten niihin huoneisiin odottelemaan. ukkeli kävi nukkumaan ja minäkin yritin mutta en saanut unta kun supistukset sattu niin perkeleesti. Siinä sitten keinuin keinutuolissa ja ramppasin suihkussa. klo. 06 olin 3cm auki ja sattu niin älyttömästi että aloin oksentelemaan sain yhden piikin sitä tramal 100g mutta ei se auttanut yhtään. Klo.07.45 siirryttiin synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja se auttoi hyvin. klo.08.30 oli auki 5-6cm ja tilattiin epiduraali ja noin 9 sain epiduraalin joka ei auttanut ollenkaan klo.09.45 meinattiin alkamaan laittamaan spinaalia mutta mulla jo ponnistustarvetta. Sitten oli tarkoitus että mulle laitettais joku Pudentaalipuudutus mutta kätilö vaan tokas eihän me nyt enään keretä sitäkään laittamaan kun täällähän näkyy jo tukkaa! Olin ihan paniikissa ettenks mä nyt saakkaan mitään puudutuksia!!! ettenhän mä voi synnyttää ilman niitä!!!
koko synnytyksen aikana en huutanut ollenkaan vaan kiroilin :) klo. 10.05 kätilö vei mun ilokaasun ja sanoi että nyt loppuu noi v-sanat ja alat ponnistaamaan ja tunki sukat jalkaan. klo. 10.16 syntyi meille ihana pikku poika painoa hänellä oli 3915g ja pituutta 51cm!!! koko synnytys kesti 8 tuntia toine vaihe 11min ja kolmas 24min.
Ennen pelkäsin synnytystä mutta en enää vaikka kaikki ei mennytkään niin kun oli toivonut. toivomukssiini kuului kaikki mahollinen kivunlievitys mutta mikään ei sitten auttanut tai ei keretty laittamaan :) mutta muutenhan se oli ihan kivaa puhaa :) hieman sekavan kuulonen tarina mutta toivottavasti saatte selvää :)
Elikkäs sunnuntaina 1.8 oli meillä yliaikaskontrolli rv41+5 ja siellä sovittiin että torstaina olisi käynnistys ja olimme varmoja mieheni kanssa että torstaille mennään kun mulla ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia että lähtis syntymään ja kaikemme olimme tehnyt että se sieltä ulos tulisi mutta ei.. Nooh valvoimme myöhään ja katselimme telkkaria siinä kaikessa rauhassa ja sitten lähdimme nukkumaan ja kaikki oli ihan hyvin sitten heräsin yöllä 2.8 klo.01.30 että jotain lurahti sänkyyn ja juoksin kiireellä vessaan ja tajusin ettei tämä kyllä ole pissaa mitä nyt tulee :) menin herättämään mieheni ja sanoin että tais lapsivedet mennä ja soitin äidilleni ja ilmoitin että nyt taitaa tulla kauan odotettu lähtö sairaalaan.
Soitin sairaalaan ja he käskivät mennä sinne ja mehän lähdimme. Koko matkan pyytelin vaan anteeksi mieheltäni kun pelkäsin että lapsivettä menee auton penkkeihin mutta ei mennyt :) sairaalassa olimme klo.02.30 käyrille mentiin ja lapsiveteni oli kellertävää. Olin auki väljästi sormelle.
Jäimme sairaalaan ja ukkeli lähti hakemaan autosta kassia ja pääsimme sittten niihin huoneisiin odottelemaan. ukkeli kävi nukkumaan ja minäkin yritin mutta en saanut unta kun supistukset sattu niin perkeleesti. Siinä sitten keinuin keinutuolissa ja ramppasin suihkussa. klo. 06 olin 3cm auki ja sattu niin älyttömästi että aloin oksentelemaan sain yhden piikin sitä tramal 100g mutta ei se auttanut yhtään. Klo.07.45 siirryttiin synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja se auttoi hyvin. klo.08.30 oli auki 5-6cm ja tilattiin epiduraali ja noin 9 sain epiduraalin joka ei auttanut ollenkaan klo.09.45 meinattiin alkamaan laittamaan spinaalia mutta mulla jo ponnistustarvetta. Sitten oli tarkoitus että mulle laitettais joku Pudentaalipuudutus mutta kätilö vaan tokas eihän me nyt enään keretä sitäkään laittamaan kun täällähän näkyy jo tukkaa! Olin ihan paniikissa ettenks mä nyt saakkaan mitään puudutuksia!!! ettenhän mä voi synnyttää ilman niitä!!!
koko synnytyksen aikana en huutanut ollenkaan vaan kiroilin :) klo. 10.05 kätilö vei mun ilokaasun ja sanoi että nyt loppuu noi v-sanat ja alat ponnistaamaan ja tunki sukat jalkaan. klo. 10.16 syntyi meille ihana pikku poika painoa hänellä oli 3915g ja pituutta 51cm!!! koko synnytys kesti 8 tuntia toine vaihe 11min ja kolmas 24min.
Ennen pelkäsin synnytystä mutta en enää vaikka kaikki ei mennytkään niin kun oli toivonut. toivomukssiini kuului kaikki mahollinen kivunlievitys mutta mikään ei sitten auttanut tai ei keretty laittamaan :) mutta muutenhan se oli ihan kivaa puhaa :) hieman sekavan kuulonen tarina mutta toivottavasti saatte selvää :)