Joskos minäkin ehtisin tarinani näpyttelemään. Pe 25.11. (Rv 39+0) oli ihan normi päivä eikä mitään merkkejä synnytyksestä ollut ilmassa. Illalla puoli kympin aikaan tuntui muutama kivuton harkkasupistus, jollaisia olin tuntenut jo monen viikon ajan, mutta nyt niihin yhdistyi outo tuntemus reisissä ja välissä outoa pientä vihlontaa alaselässä. Ei tuntunut yhtään samanlaiselta, kun esikoisen synnytyksen käynnistymisen iltana, joten olin hieman hämmentynyt, että mitä nää nyt on jos ei supistuksia. Puolisen tuntia outoja tuntemuksia kuullosteltuani kerroin asiasta miehelleni, joka oli heti että, nonni tänään tulee lähtö. 22-23 tuntemukset alkoivat muuttua tunnistettaviksi supistuksiksi ja olivat aika pian suht inhottavia. Emmin vielä äidilleni soittoa, mutta lopulta 00.15 komensin hänet lähtemään lapsenvahdiksi jo pikapikaa. 00.45 pääsimme tekemään lähtöä kotoolta ja Jorviin meidät kirjattiin 01.15.
Sisätutkimuksessa olin 5cm auki ja käyrillä makoilu oli kyllä todella peestä. Olin yllättynyt supistusten napakkuudesta verrattuna ensimmäiseen synnytykseen, mutta silloin avauduinkin paljon hitaammin. Kerroin heti kätilölle, että ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja se oli tosi jees ja toivoisin kivunlievitystä ja hyviä mömmöjä nytkin. Harmikseni kätilö ei alkanutkaan kertoa eri vaihtoehdoista (lääkkeellisistä), vaan kannusti minua olemaan ilman niin kauan kuin vain suinkin pystyn ja mahdollisimman paljon jalkeille ja liikkeessä, jotta synnytyksen eteneminen jatkuisi. Ilokaasua sain. Klo 02-03 olimme mieheni kanssa kahdestaan synnytyssalissa ja silloin olin jokseenkin pettynyt kätilööni. Koin, että hän painosti minua kivunsietoon, sillä mitä oikeastaan tarkoittaa "niin kauan kuin suinkin pystyt". Eihän noihin kipuihin kuole, mutta ei ne nyt kivoja ole. Noooh, mies tyynnytteli minua ja kertoi, että hänen mielestään kätilö ei painostanut ja voimme pyytää ponnekkaammin kivunlievitystä vaikka heti. Sinnittelin kuitenkin tuohon kolmeen asti ja sitten päädyimme kätilön kanssa spinaalipuudutukseen. Siinä vaiheessa olinkin jo melkein 9 cm auki.
Spinaalipuudutus oli mahtavuutta! Vaikutti tosi nopeasti ja yhtäkkiä koko alaruumis olikin hieman kihelmöivä ja lämpöisän tuntuinen. Kivut olivat poissa, vaikka tunsinkin aina välillä että nyt taitaa olla supistus menossa. Lääkäri oli sanonut spinaalipuudutuksen vaikutuksen kestävän noi 1,5 h joten sen aikaa oli hyvää oloa tarjolla. Kalvot puhkaistiin spinaalin jälkeen ja taas jäimme kahdestaan mieheni kanssa saliin. Ohjeeksi saimme kutsua, jos alkaa ponnistuttamaan tai kivut palaavat. Noin 4.45 alkoi tulemaan olo, jonka tulkitsin ponnistamisen tarpeeksi. Esikoisesta minulle ei tuota tunnetta koskaan tullut, joten olin hieman epävarma. Kätilö kannusti minua nousemaan seisomaan ja hytkymään, sillä olimme täysin auki, mutta vauva vielä vähän liian korkealla. Ja sitten hän lähti taas pois. Viitisen minuuttia hytkyteltyäni, tunsin sellaisen ponnistamisen tarpeen, mikä ei jättänyt minkäänlaista tulkinnan varaa. Mies juoksi äkkiä painamaan kutsunappia ja kätilö ehti paikalle aika viimeisillä hetkillä, sillä vauvan pää oli jo kurkkimassa kun kiipesin takaisin sängylle.
Aloin ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa 05.00 ja vauva oli ulkona 05.06. Raju, mutta nopea ponnistusvaihe siis. Ensimmäisessä synnytyksessä minulle tehtiin episiotomia, jonka takia alapää puudutettiin enkä silloin tuntenut varsinaisesti kipua siitä, että paikat venyivät ja paukkuvat vauvan tullessa. Nyt taas supistukset tunsin heikkona, mutta aiaiai, tällä kertaa lapsen ulostulo tuntui kyllä ihan eri tavalla repivältä. Taisinkin karjua jonkin verran ja jossain kohtaa vaikeroin, että onks pakko ja vastasin itse ponnekkaasti että on :D Tuli muutamia repeämä, yksi toisen asteen, mutta ei onneksi sen pahempaa. Paremmin olen pystynyt istumaan ja liikkumaan kuin ensimmäisen synnytyksen epparin jälkeen.
Tulipa pitkä (ja ehkä muille aika tylsä :D) sepustus.. jos vielä joskus päätyisin synnyttämään, niin tekisin kyllä lähes kaiken samoin. Kätilön rohkaisu kivunlievityksen siirtämiseen oli kohdallani oikea, sillä niin synnytys eteni todella joutuisasti. Täysin luomuna en kyllä haluaisi mennä eli spinaalipuudutus ennen loppurutistusta voisi olla jatkossakin hyvä. Se mitä voisin tehdä toisin, olisi enempi pystyssäolo spinaalipuudutuksen vaikutuksen aikana ja sitten mahdollisesti ponnistaminen nelinkontin. Mutta uusi synnytys ei kyllä ole suunnitelmissa