Synnytystarinat

Oot kyllä Virmu saanut melkosen pobnistustyön tehdä! Esikoisen kanssa oli itellä kans tuo 1,5h ja eppari, i feel you :D
 
Mä hieman tästä kirjotin jo tuonne muualle mutta meinasi mun pahin painajainen toteutua eli synnytys ilman lääkkeitä.

Maanantaille oli varattu käynnistys rv 41+5 koska vauvan koko oli arvioitu 4,4kg. Su-ma välisenä yönä heräsin aamuneljältä koko raskauden ekaan kipeään supistukseen. Nopeasti tajusin että tulevat tasaisesti 5min välein. Soitin sairaalaan josta käskettiin ottaa panadolia ja odottamaan.

Oksensin, kävelin, istuin pallolla, suihkussa, makoilin ja lopuksi ilmoitin miehelle, että lähdetään sairaalaan sanokoon mitä sanoo. Meinasin kuolla kipuun matkalla.

Sairaalassa kirjasivat sisään 6.10, totesivat että olen 8cm auki ja kärräsivät suoraan saliin. En muista muuta kun, että pyysin/huusin epiduraalia mutta koska piti saada vauvan sykkeet niin antoivat ilokaasua ensin. Siitä tuli ihan tosi huono olo ja tarve ponnistaa.

6.40 sain vihdoin spinaalin mutta se vaikutti vauvan sykkeisiin kun kaveri oli tullut alas vauhdilla niin olin sitten kontallaan ponnistusvaiheeseen asti.

Imukupilla jouduttiin lopuksi ponnistusvaiheessa avittaa vauvaa kun sykkeet oli matalat mutta itse ponnistu-osio oli nopea ja 7.39 syntyi lapsi - 3,5h ekasta kipeästä supparista :grin (ja koko heitti arviosta, tyttö oli 3,8kg ei 4,4kg).
 
Muokattu viimeksi:
To tulin osastolle monta päivää ja yötä kestäneiden ennakoivien supistusten takia, sain yhden yön nukutuksi hyvillä lääkkeillä.
Pe aamuna klo 10 ballongi, koko päivän supisteli kipeemmin ja kipeemmin klo 17 se oll jo valunut niin paljon että otettiin pois, klo 22 meni vedet suihkun kautta synnärille jonne kävely oli niin tuskanen matka! Sain heti ilokaasu maskin että sain edes jotain sanottua kätilölle. Pian sain myös epiduraalin ja aah sitä tunnetta kun se vaikutti. Sain epiä yht 4x, viimene kerta vaikutti tosim negatiivisesti; en tuntenu supistuksia lähes lainkaan. Juuri siirtymävaiheessa kohtuni väsähti monen päivän työn takia ja pakotettiin loppusupistukset tipalla.
Juuri ennen ponnistusvaihetta sain myös tämäm emättimeen laitettavan puudutteen jonka nimeä en muista!
Ponnistus oli hirveetä tuskaa. Olin itsekin ihan poikki, alkuun jaksoin keskittyä ohjeisiin ja ponnistaa oikein mutta loppua kohden ponnistin vain joka toisella tai kolmannella supparilla oikein. Kätilö päätti auttaa epparilla ja ķäsin vetämällä, kätilö veti myös istukan pois.
Synnytyksen kesto 15h30min. Poika syntyi la puolen päivän jälkeen.
 
Nyt on hetki aikaa ja kone niin voisin koittaa muistella miten se maanantai menikään :)
Aamulla puoli seiskan jälkeen heräsin siihen että tuli joku pisara housuihin, luulin tietysti pissaksi kun yhtään ennakoivaa oiretta ei illalla tai yöllä tai oikeastaan koskaan ollut. Nousin sängystä ja sittenhän sitä lapsivettä tipahteli matkalla vessaan. Vessasta huusin miehelle että ehkä pissasin housuun, mutta todennäköisesti nyt meni vedet!
Mies heräs nopeemmin kun ikinä ja kaivoi mulle synnärin numeron, soitin sinne ja sanoivat että heti vaan saa tulla. Laukkujen tsekkaamiseen ja lähtöön meni vähän alle puolituntia, autossa rupesin tuntemaan kivuttomia supistuksia. Tunnin ajomatkan aikana supistukset tulivat jo 4-5min välein ja kestivät n.40sekuntia.

Sairaalassa ensin käyrille, melkein heti siellä muuttuivat supistukset nopeaa tahtia kivuliaiksi. Puolen tunnin jälkeen tehtiin tilannekatsaus ja todettiin että olin n.4cm auki, pääsin synnytysosastolle.
Ensin kävin suihkussa joka auttoi melko hyvin supistuskipuihin, välissä kävin taas käyrillä ja siitä takaisin suihkuun. Toisen kerran suihkuttelu jäi vähän lyhyeksi kun kipu alkoi olla niin voimakasta ja tuntui ettei jalat enää kanna. varmaan tässä vaiheessa kello oli jotain 10 pintaan.

Menin hetkeksi makaamaan ja kyselin kivunlievityksen perään, olin jo tullessa sanonutkin että kaikki mahdollinen vaan sillä kivunsietokykyni ei ole kovin korkealla... Sain sitten kohdunkaulanpuudutteen (auki 6cm) joka toimikin hetken aikaa todella hyvin mutta oikealta puolelta vaikutus lakkasi nopeammin. Oikean puolen kipu tuntui sekä alavatsalla että selällä , helpotti kun painoi selkää niiin lujaa kun pystyin mutta mahan puolella kipu oli jo melko sietämätöntä. Kun puudute lakkasi ja kipu alkoi tuntumaan taas molemmilla puolilla, sinnittelin pari supistusta kunnes pyysin kätilön paikalle.

Kysyin varmaan tässä vaiheessa että joko sen epiduraalin voi laittaa, mutta ehdotettiin että jos kokeillaan uudestaan kohdunkaulan puudutusta kun se toimi ihan hyvin. Olin auki jo 8-9cm eikä puudutetta saanut laitettua enää vasemmalle puolelle ollenkaan.
Ilokaasua kokeilin myös kun kivut taas pahenivat mutta sillä ei mielestäni ollut mitään vaikutusta mihinkään.

Kyselin taas että joko se epiduraali, päädyttiin spinaaliin.
Spinaalin jälkeen olo oli kuin taivaassa! Torkuin ja makailin ja kattelin vain ruudulta että voi vitsi miten kova supistus mutta mitään en tunne. Tunnin päästä kätilö kävi kyselemässä vointia ja toteamassa että olin kokonaan auki, käski hälyyttää paikalle kun rupeaa tuntumaan siltä että ponnistuttaa.
Tästä noin puolentunnin päästä alkoi ponnistelu.

En tiedä kauanko olin ponnistanut kun kätilö totesi että mieheni voi painaa kutsunappia jotta saadaan lääkäri paikalle, ei kuulemma ollut mitään hätää mutta vauvan sykkeet rupesivat hieman heittelemään ja halusi lääkärin paikalle imukupilla auttamaan. Sen muistan että tässä vaiheessa kysyin kauhuissani että 'repeänkö mä nyt kun joudutaan käyttämään imukuppia?', no en revennyt.

Vauva oli jo ihan reunalla, hiustupsu kuulemma näkyi jo, imukuppi vaan ei ottanut pysyäkseen kiinni kun vauvalla oli niin paljon hiuksia eikä toinenkaan imukuppi, henkilökunta rupes huoneessa lisääntymään ja lopulta lääkäreitä ja kätilöitä oli paikalla 5. Kolmas imukuppi pysyi vihdoin kiinni mutta iteltäni oli jo voimat aika loppu, sekä supistukset hiipuivat. Loput ponnistukset tein 'väkisin' ja imukupilla autettiin reilusti. Eppari muuten leikattiin jossain välissä myös. 45minuutin ponnistelun jälkeen lapsi vihdoin syntyi, piti pientä ininää mutta ei itkenyt kunnolla, yhden isomman rääkäisyn päästi.
Itse olin niin väsynyt etten edes tajunnut huolestua mutta mies oli tietysti kauhuissaan kun vauva ei itkenyt, mitään hätää vauvalla ei kuitenkaan ollut!

Järkyttävän pitkä selostus... Tässä Lyhyesti:
7.00-lähtö kotoa
9.00-synnytysosastolle. Supistuskivut järkyttäviä! ei enää koskaan kiitos... ehkä.
17.00-ponnistusvaihe alkaa, alku sujui tosi hyvin, lopussa rankka, mutta kipu ei niin pahaa kuin avautumisvaiheessa.
17.45-vauva syntyi

Eppari leikattiin, ei repeämiä, iso kipeä mustelma..
Huusin kovasti, varsinkin kun epätoivo iski ja keskittyminen herpaantui loppuvaiheessa kun imukupit irtoili ja hyvää vauhtia edennyt synnytys tuntui pysähtyneen.
Synnytyksen kesto I 8h / II 45min / III 10min

Ihana henkilökunta!
 
Tässä vielä neljännen adventtisunnuntain tunnelmia :) Itselläni ei ollut mitään ennakoivia oireita synnytyksestä. Ei edes lauantai-iltana, jolloin ravasin portaita ja yritin heilua jumppapallon päällä. Menin nukkumaan puolen yön aikoihin ja sitten varhain sunnuntaina...

4:00 heräsin säännöllisin supistuksiin
Tulivat 7min välein, kesto 1min. Tunnin heiluin jumppapallolla ja sitten kuumaan suihkuun. Siinä välissä herätin miehen ja kerroin missä mennään. Käskin kuitenkin jatkaa unia. Suihkussa supistukset tulivat 3min välein. Päätin tulla pois ja siirryin pallon päälle

6:00 soitin sairaalaan
Kerroin tilanteen ja kehottivat tulla näytille. Herätin miehen, yritimme syödä vielä aamupalaa. Mies ilmoitti töihin että nyt tuli lähtö. Pakkasin viimeiset tavarat. Supistukset tuntuivat jo todella kipeiltä.

8:25 meidät kirjattiin sisälle sairaalaan
Tarkkailuhuoneessa tehtiin sisätutkimus, sormelle auki ja kanava hävinnyt. Olin käyrillä tunnin verran, jonka jälkeen siirryimme isompaan huoneeseen.

10:00 Tens-laite ja amme
Otin tens-laitteen käyttöön ja kestin sen kanssa tunnin verran. Kätilö kävi laittamassa veden ammeeseen ja siirryin sinne ennen puolta päivää. Amme helpotti supistuksia vatsan alueella, mutta lopulta kaipasin tensiä ja nousin ammeesta 40min siellä oltuani. Noustessani ammeesta iski todella kipeä supistus että meinasi itku tulla ja jalat mennä alta. Kätilö kannusti ihanasti, tehtiin sisätutkimus ja olin 5cm auki.

12:30 synnytyssaliin
Salissa olin aluksi käyrillä ilokaasun ja tensin avulla. Sitten kävi asento pahaksi ja pääsin jumppapallolle. Otin aquarakkulat vatsaan helpottamaan supistuskipua. Lopulta tens ei enää auttanut ja otin aquarakkulat myös alaselkään. Niiden laitto oli suoraan helvetistä, mutta olo helpotti heti niiden laiton jälkeen. Siirryin keinutuoliin ja hengittelin ilokaasua. Olo oli loistava. Lauloin matalaa aa-aa-ta ja yritin pysyä rentona. Kätilöiden vuoro vaihtui ja kivut alkoivat pahentua.

Iltavuoron kätilö teki sisätutkimuksen kun en enää kestänyt ilokaasun kanssa. Olin 7cm auki ja kätilö ehdotti kuumaa suihkua. Menin ja yritin kestää siellä laulamalla aa-ta. Limatulppa irtosi ja palasin 10min suihkun jälkeen sängylle.

15:36 lapsivedet menivät
Kätilö teki sisätutkimuksen, jonka jälkeen menivät lapsivedet. Olin täysin auki ja valmiina siirtymään ponnistusvaiheeseen. Tässä kohtaa tajusin, että olen pärjännyt pelkällä ilokaasulla ja muuta lääkitystä en enää ehtisi saada.

15:46 alkoi ponnistusvaihe
Halusin sängyn päädyn pystyyn ja nousin nojaamaan sitä vasten. Odotin supistusta ja ponnistin lasta alas kätilön ohjeen mukaan. Huusin supistusten kanssa aa-ta ja yritin rentoutua niiden välissä. Hengitin ilokaasua. Jossain kohtaa mies soitti paikalle toisen kätilön. Vaihdoin asentoa vasemmalle kylkimakuulle ja jatkoin ponnistamista.

16:05 lapsi syntyi
Ihmeellisen nopeasti syntyi pää ja seuraavaksi loput kropasta. Sain vauvan heti ihokontaktiin. Täydet 10 pistettä ja todella puhdas tyttö. Istukka syntyi hetkeä myöhemmin ja kätilö tikkasi pienen repeämän.

12 tuntia supistusten alkamisesta syntymään. En olisi ensisynnyttäjänä osannut edes uneksia näin ihanasta ja hyvin etenevästä synnytyksestä. Palautuminen on ollut huiman nopeaa ja kaikki on sujunut hyvin. Mielelläni synnytän joskus uudelleen :)
 
Muokattu viimeksi:
Itsellä tästä jo yli 2vk, mutta jos nyt jotain raapistelisi.
38+4 (lauantai) illalla alkoi kymmenen aikaan supistella. Aiemmin oli tullut paperiin pyyhkiessä veristä limaa. Supistukset olivat selvästi napakoita, mutta olin käymässä nukkumaan joten en noussut sängystä, koska eivät olleet kovin kipeitä. Noin tunnin päästä kävin lämmittämässä kaurapussin supistusten napakoituessa. Siitä ei ollut juuri apua, joten nousin ylös keittelemään teetä ja pomppimaan jumppapallolla. Yhden aikaan herätin miehen ja sanoin, että supistukset eivät laannu. Suihkuun menin istumaan ja siellä ne hieman helpottivat ja tulivat harvemmin. Mies oli heti kärppänä unenpöpperöisenä lähdössä ja puki farkkuja jalkaan. :joyful: Noh, siinä me kelloteltiin supistuksia ja katsottiin telkkaria. Kolmen aikaan oli sen verran kipeitä supistukset, että soitin sairaalaan. Sieltä kehottivat tulemaan sitten, kun kotona ei enää pärjää. Menin vielä suihkuun ja supistukset laantuivat. Olin varma, että nyt se lopahti tähän, joten käytiin nukkumaan. Torkuin neljästä viiteen ja heräsin siihen, että supistuksia tuli taas kipeinä. Kuuden aikoihin herätin miehen ja pyysin soittamaan hoitajan esikoiselle. Puolen tunnin päästä hän tulikin ja sairaalaan kirjauduttiin 6.50. supisteli tässä vaiheessa 4 min välein.

Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja se oli 7cm auki joten päästiin suoraan saliin. Käyrille mentiin ja amme laitettiin valumaan. Klo 8 pääsin sinne ja se tuntui tosi rentouttavalta. Pari tuntia siellä olin ja sitten alkoi tuntua siltä, että haluan puudutteen. Lapsivedet eivät olleet menneet, joten kalvot puhkaistiin ja siitähän ne kivut yltyivät. Ane tuli laittamaan spinaalin ja se oli kyllä niin taivaallinen tunne! Lepäsin puolisen tuntia ja sitten nousin ylös, että saadaan vauva kunnolla laskeutumaan. 10.40 sain spinan ja 12.20 kutsuin kätilön, kun alkoi ponnistuttaa kovasti. Olinkin täysin auki ja ponnistelin aluksi pystyssä josta siirryin jakkaralle. 12.37 syntyi poika pistein 9/10/10. Poika syntyi käsi poskella ja tuli pieni syvä repeämä ja välilihaan pinnallinen. 5 tikkiä.

Mies oli mahtavana tukena koko ajan ja hieroi supistusten aikana ja kannusti. Kätilö oli myös ihana, tuki ja kuunteli mun toiveita. Jäi tosi hyvä fiilis koko synnytyksestä!
 
39+3 päivällä tuli vähän tiheämpään niitä sukkapuikkotuntemuksia mutta ei muuta, sitten illalla seksin jälkeen alkoi kipeät supistukset joskus 23 maissa ja lähes heti 6 minuutin välein. Kävin lämpimässä suihkussa ja juoksin vessassa, nukkumaan en enää pystynyt. Herätin miehen puoli 2 aikoihin kun tuntui että voi tulla lähtö yöllä ja mies käski heti soittaa äidilleni, joka tuli taksilla meille esikoisen seuraksi. Soitin myös synnärille jossa sanottiin että voi mennä heti kun siltä tuntuu.
Olimme sairaalassa puoli 4, olin 3cm auki ja olin käyrillä 25min. Supistukset tuli n. 4min välein ja olin ammeessa vajaan tunnin, helpotti suuresti oloa mutta alkoi olla niin kuuma siellä ammehuoneessa että piti lähteä ja suoraan synnytyssaliin. Siinä vaiheessa olin auki 5cm.
Kävelin ja istuin pallon päällä ja jossain vaiheessa olin niin väsynyt että siirryin sänkyyn. Kahdeksan jälkeen kätilö ehdotti ilokaasua koska olin jo niin kipeä, päätin kokeilla sitä ja se helpottikin. Sillä mentiin ja olin lopulta aivan sekaisin enkä päässyt enää vessaan joten laittoivat katetrin. Olin niin kipeä etten voinut syödä aamupalaa enkä lounasta ja heikotti aikalailla.. kätilö katsoi jossain vaiheessa ultralla että vauva on oikein päin.
Pyysin että kalvot puhkastaisiin koska olin hyvin avautunut ja aloin olemaan turhautunut kun vedet ei menny, ja vähän ennen puoltapäivää kalvot puhkaistiin, ja silloin alkoi supistukset voimistumaan ja tuntui että vauva on tulossa.. kalvojen puhkaisusta meni 45min ja olin valmis ponnistamaan. Menin oikealle kyljelle ja ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia. Vauva rääkäisi jo siinä vaiheessa kun vain pää oli ulkona. Vauvan apgar pisteet 9/9.
Istukan sain ponnistettua vielä ja vauva oli rinnalla, kun minusta tuntui että hyytymiä tuli siihen tahtiin että sänky lainehti, ja kohta olikin huone täynnä porukkaa kun vuoto oli niin runsasta.. minut vietiin lopulta leikkaussaliin kun näytti että pitää nukuttaa ja kaapia kohtu tyhjäksi. Vuoto loppui kuitenkin eikä tarvittu kaavintaa. Loppuillan piti kuitenkin pysyä sängyssä ja sain ruokaa vasta kuuden maissa illalla kun piti tarkkailla lisäveren tarvetta. Verenvuotoa kun tuli 1800g verran..
Lopulta kuitenkin kaikki sujui hyvin ja päästiin vauvan kanssa osastolle, minä nukkumaan ja vauva hoitajien huomaan josta toivat vain syömään seuraavana
yönä.
Synnytyksen kesto oli 13h 34min. Vaihe 1: 13h 11min, vaihe 2: 2 min, vaihe 3: 21min. Kivunlievityksenä ilokaasu ja amme.
Ei tullut repeytymiä. Oli kova kokemus mutta hengissä selvittiin ja ihana tyttö saatiin perheeseen.
 
Nyt ehdin tänne kirjoitella miten tuo minun synnytys meni.
16.12. klo 8 soitin synnärille ja kysyin onko tilaa tulla käynnistykseen. Tilaa oli ja niinpä sitten lähdin kassien kanssa ajamaan kohti sairaalaa.
Sairaalassa klo 9 käyrille ja odottamaan lääkärin käyntiä. Todettiin etttei kalvoja saada puhkaistua vaan laitetaan oksitosiinitippa. Tipan kanssa muutama tunti ja sitten lääkäri uudestaan katsomaan tilanne. Nyt oli kanava hävinnyt, mutta olin edelleen vain sormelle auki. Nyt kuitenkin saatiin kalvot puhkaistua.Vähän aikaa meni tippa silti.

klo 14 soitin miehelle, että nyt alkaa supistukset kipeytymään joten voisit alkaa harkita tulemista sairaalaan. Oltiin siis sovittu, että soitan miehen kun alkaa jotain tapahtua. Käynnistyksestä kun ei koskaan tiedä kuinka kauan menee.
Mies tuli ja tippa laitetaan tauolle. Pääsen vähän kävelemään. Siitä huolimatta supistukset alkaa menettää tehoa.

Klo 16 syön ruuan ja sen jälkeen katsotaan tilanne uudelleen. Edelleen vain sormelle auki. Uudestaan käyriin kiinni ja tippa tippumaan. Puhellaan miehen kanssa, että jos yhtään asuttaisi lähempänä niin passittaisin hänet kotiin.
Juttelen kätilön kanssa, että kauan tässä katsellaan ja koska aletaan miettiä jotain muuta. Hän sanoi, että aikaisintaan seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa turhautti. Tippaa lisättiin. Supistukset alkaa tämän jälkeen koventua ja pyydän jotain lääkätystä. Ilokaasua en voi ottaa koska tekee mulle huononolon. Kello on tässä vaiheessa jotain 17. Kätilö tuo minulle jumppapallon jonka päällä voisin hyppiä ja yrittää josko se auttaisi. Koska olen ollut edellisessä sisätutkimuksessa vain sen sormelle auki ei kätilö ehdottele minulle mitään ihmeellistä muuta kivunlievitystä tässä vaiheessa. Ensimmäinen pallo on liian iso, kätilö hakee toisen. Siihen istuessa totean, että nyt kivut alkaa olla niin kovat etten kyllä kestä enää ilman mitään lievitystä. Kätilö pyytää nousemaan sänkyllä ja toteaan tutkimuksen jälkeen minun olevan 4 cm auki. Kätilö sanoo ,että lähdetään saliin ja saat epiduraalin.
Päätän käydä vielä vessassa, vessassa tulee yksi supistus ja sitten mennään. Sali on viereinen huone joten matka ei ole pitkä. Kävelyn aikana tulee kaksi supistusta joiden aikana joudun pysähtymään ja hengittämään. Kolmas supistus tulee salin sängyn vierellä joilloin totean kätilölle, että nyt tuntuu et tarvis ponnistaa. Kätilöön tulee vauhtia. Auttaa mut sängylle ja toteaa mun olevan 7 cm auki. Epiduraali vaihtuu spinaalin pyytämiseen. Pari supistusta ja sanon kätilölle, että nyt en voi enää pidätellä ponnistamista. Kätilöön tulee lisää vauhtia. Tulee suojaamaan sänkyä tai en tiedä mitä työntää mun takapuolen alle jotain lakanaa tai jotain. Jostain ilmestyy toinen kätilö. Joka toteaa, että mee ottaa vauva vastaan mä tuon tarvikkeet. Tässä kohtaa vauvan pää on jo puolittain ulkona. Seuraava supistus ja pää on kokonaan ulkona ja siitä sitten kolmas supistus ja vauva on syntynyt.

Virallisesti synnytys kesti siis 1 h 49 min, josta salissa 5-7 min ja ponnistusvaihe 2 min. Ja tulipahan koettua luomusynnytys.
Nyt tuo pienu tuhisija neiti herää ja vaatii tissiä.
 
Mun synnytys alkoi 22.12. aamulla kipeillä tuntemuksilla häpyluulla. Kipu oli hyvin erilaista, kuin aiemmat harjoitussupistukset, joten en aluksi osannut niitä edes supistuksiksi tunnistaa. Kipu oli viiltävää ja lyhytkestoista ainoastaan häpyluun alueella, vaihdellen parista minuutista pariinkymmeneen. Olin juuri lähdössä neuvolaan 40+0 käynnille, kun vessakäynnin yhteydessä holahti lapsivettä. Soitin synnärille ja sieltä käskettiin tulla näytille illalla klo 19-20 maissa. Kävin neuvolassa kääntymässä, koska halusin kuunnella sydänääniä, vauva oli ollut kovin vaisu koko aamupäivän. Tasainen syke löytyi heti. Kotona yritin nukkua päiväunia, mutta viiltokivut häpyluulla torppasivat tämän. Äitini ehti hyvin tulla meille iltapäivällä esikoista vahtimaan ja me lähdimme miehen kanssa ajamaan TAYS:aan klo 19 jälkeen.
Supistukset muuttuivat tiheämmiksi ja paljon kivuliaammiksi juuri tuon vartin automatkan aikana. Synnytysvastaanotolla kävin käyrillä ja kätilö teki sisätutkimuksen. Pettymykseskseni en ollut vielä yhtään auki. Sain valita, haluanko lähteä vielä kotiin vai siirtyä osastolle odottelemaan synnytyksen edistymistä. Halusin jäädä sairaalaan, koska kivut olivat nyt jo niin kovat. Siirtyminen svo:lta hisille ja hissiltä osastolle kesti aika kauan, kun kipeät viiltävät supistukset pakottivat pysähtymään ja hengittelemään. Osastolla sain lämpimän geelipussin, josta ei ollut mitään hyötyä. Seuraavaksi kokeiltiin kipupiikkiä kankkuun, mutta tunti sen laiton jälkeen olin edelleen niin kipeä, että kätilö sisätutkimuksen tehtyään (olin avautunut siihen mennessä 3cm) ehdotti, että siirtyisimme synnytyssaliin tehokkaampien kivunlievitysten saataville.
Synnytyssalissa kätilö ehdotti suoraan epiduraalia, jonka otin vastaan erittäin mielelläni. Se oli auttanut esikoisen synnytyksessäkin, joten tiesin sen helpottavan kipuja. Epiduraalilla viiltävät kivut saatiinkin laantumaan ja supistuksista jäi jäljelle vain paineen tunne, joka oli oikein hyvin kestettävissä. Pötköttelin sängyllä ja odotelimme, että tilanne etenisi. Sisätutkimuksissa olin ensin avautunut noin 4cm:iin, sitten vähän yli, mutta siihen se jäi. Seurantamonitoreista näimme, kuinka joka supistuksella lapen syke laski hurjasti, samalla lailla meni esikoisenkin synnytyksessä. Kätilö halusi kokeilla kaikkia mahdollisia keinoja, joilla synnytys saataisiin etenemään js vauvan sykkeen laskut loppumaan, mutta valitettavasti niistä mikään ei toiminut. Kätilö ja lääkäri kertoivat vaihtoehdoista ja sektio viimeisenä oli keskusteluissa aina esillä. Lopulta lääkäri tekikin sektiopäätöksen ja olin siitä tosi huojentunut. Lapsi saataisiin ulos ja hänen ahdinkonsa helpottuisi.
Leikkausssalissa kaikki kävi nopeasti. Puudute laitettiin epiduraalin kautta ja tyttömme saatiin muutamassa minuutissa ulos. Tässä kohtaa vuorokausi oli vaihtunut, lapsen syntymähetki koettiin 23.12. klo 4.03. :Heartred Helpotus oli valtava, kun kuulin lapsen ensirääkäisyt! Isä lähti pesemään tyttöä ja minut parsittiin kasaan. Sain tytön rinnalle heti tarkkailuhuoneessa.
Molemmat lapseni ovat siis syntyneet kiirellisellä sektiolla ja sektioon johtaneet tapahtumat ovat olleet hyvin samankaltaiset. Kohdunsuu ei aukea yli 5cm:iin ja lapsen sydänäänet laskevat dramaattisesti joka supistuksella. Mitään suoraan selittävää syytä ei ole löytynyt, miksi näin on käynyt. Tällä kertaa salissa ollut kätilö antoi yhdeksi teoriaksi sen, että minun lantioni saattaa olla sen mallinen, että se ei supistuksen tullessa annan lapsen laskeutua synnytyskanavaan, vaan lapsi jää hiertämään väärässä asennossa ja tämän vuoksi synnytys ei etene toivotulla tavalla. Kuulostaa ihan järkevältä ja mahdolliselta. Mulle ihan sama, pääasia, että molemmat lapset on saatu maailmaan elossa ja hyvinvoivina. :Heartblue:Heartpink
 
Keskiviikkona aamulla (41+1) tuli veristä limaa ja supisteli epäsäännöllisesti . Ajattelin ,että jes nyt alkaa tapahtumaan . Minulla oli klo 11 neuvola aika ,jonka jätin välistä supistelujen takia. Supistukset lakkasi 13 aikaan ja pari tuntia odoteltuani sanoin miehelle ,että ei tässä mitään tapahdukkaan . Laitoin myös th:lle viestiä ,että en tullut varatulle ajalle ,koska luulin pääseväni synnyttää ja ,että mistä voin varata ajan yliaika kontrolliin. Olimme myös aamulla soittaneet miehen vanhemmille ,että tietävät olla kotona ja soitimme heille alkuillasta ettei mitään tapahdukkaan. 20 aikaan illalla alkoi uudelleen supistella ja niitä alkoi tulemaan 10 min välein. Siitä ne sitten koveni tasaseen tahtiin . 22 aikaan niitä tuli 5-7 min välein. vähän ennen 11 mietittiin miehen kaa et jokohan vois soitella sairaalaan. Päätin soittaa ja sanottiin et tulkaa vaan. Herätettiin tyttö ja vietiin hänet hoitoon . Automatkalla supistukset tiheni 3 min . Sairaalaan kirjauduttiin 00:36 . Mies auttoi minulle s-vaatteet päälle ja oksensin vessassa. Tämän jälkeen kätilö laittoi minut piuhoihin. olin 4cm auki .Tässä vaiheessa lapsivedet lorahti ja rupesin käyttämään ilokaasua. Lääkäri tuli melkein heti ja alkoi laittamaan epiduraalia ja voi ihanuus ,kun kaikki kivut hävisi. Rupesin tärisemään ihan kamalasti ja mietin että ilman tärinää voisinkin nyt alkaa unille. Melkein heti epiduraalin jälkeen rupesi ponnistuttamaan ja kätilö tarkisti ja olin 6cm auki. En tiedä kauan odotin ,kun sanoin kätilölle ,että alkaa tuntua että vauva tulee ja sitten olinkin 8cm auki . Kätilö sanoi ,että voin alkaa ponnistamaan ,kun tuntuu siltä ja en tiedä kauan sitä kesti .kamalaa se oli ,mutta poika synty 2:22. Muutamat tikit tuli ,mutta muuten vauvalla ja itsellä oli kaikki hyvin ,joten pääsimme kotiin päivällä lääkärin tarkastuksen jälkeen. Tästä synnytyksestä jäi kyllä hyvä mieli ja ensimmäisen kohdalla ,kun ajattelin ,ettei enään ikinä niin nyt ei tullut sellaista tunnetta.
 
Synnytys käynnistyi lauantaina 10.12. Oltiin kirjoitettu joulukortit valmiiksi postittamista varten ja käyty kaupoilla joululahjaostoksilla. Kävin sohvalle pitkäkseen klo 17 aikaan ideana päiväunet. Mies rapsutteli mun hiuksia ja meinasin just nukahtaa kun alapäässä tuntui pökkäisy ja että jotain tapahtuu. Nousin ylös ja sanoin vaan "nyt jotain tapahtuu" ja kipitin vessaan. Lapsivedet holahti housuihin ja pönttöön. Mies tulee perässä ja katsoo mua ihan epäuskoisena kun sanoin että se on menoa sitten. Soitin synnärille, ja kuten arvelinkin, pyysivät näytille aamulla klo 7 jos supistuksia ei ala kuulumaan. Käytiin sairaalakassin kamat vielä läpi ja lämmitettiin sauna. Supistukset oli vaan menkkajomotusta.

Lapsivettä holahteli pitkin iltaa ja yötä. Aamulla synnytysvastaanotolla vauvan sydänäänet oli kunnossa, strepto negatiivinen ja supistuksia tuli: ei juuri ollenkaan. Tuloksena kotiin ohjeena levätä ja syödä ja illalla takaisin ja yöksi osastolle, jotta tilannetta voidaan seurata mahdollisen infektion vuoksi. Päivä meni nukkuen, syöden ja sanoen. Käytiin kävelyllä ja sunnuntaina illalla takaisin synnärille. Lääkäri teki todella kovakouraisen tutkimuksen ja sanoi mun olevan auki 4 cm(!). Ohjeena iltakävely 9 kerroksiseen rappuun. Supistuksia tuli parinkymmenen minuutin välein. Ei siis kunnollista, toivottua tulosta ja käynnistystoimenpiteet jäi seuraavaan aamuun. Mies lähti kotiin ja minä menin ikkunapaikalle osastolle. Supistuksen tullessa heräsin aina seisaalleen ja nojailemaan ikkunalautaan. Harvakseltaan niitä kuitenkin tuli ja välit sain torkuttua.

Aamulla mies palasi osastolle ja lääkäri sanoi ettei tee enää uutta sisätutkimusta vaan voidaan mennä suoraan saliin käynnistyksen. Klo 9.30 oltiin salissa ja lääkäri sanoi että avitetaan vielä supistuksia puhkaisemalla kalvot kunnolla. Totesi, että olen 5 cm auki. Supistuksia tuli aamupäivän mittaan ja klo 12 ne tuntui jo suht napakoina ( ei enää menkkajomotuksena). Kätilö sanoi että unohdetaan lääkkeellinen käynnistys, koska synnytys oli nyt jo kunnolla käynnissä. Sain Eeva-telineen, johon oli hyvä nojailla ja vastaanottaa supistuksia. Mies lämmitti lämpöpussia vatsaan ja selkään. Klo 13.50 olin 7 cm auki ja supistukset jo kunnollisia. Kätilö sanoi että jos haluan kivunlievitystä niin nyt voisi alkaa harkita. Päädyin pyytämään epiduraalin, jotta selviän ponnistamisesta. Epi vei kivut pois ja toimi täydellisesti. Klo 17 olin täysin auki ja aloimme rauhassa harjoittelemaan eri ponnistusasentoja. Aluksi ponnistelin seisaalleen ja sitten sängyllä. Loppu ponnistusvaiheessa huusin kyllä kaikki kirosanat. Pyysin kätilöiltä jopa anteeksi kielenkäyttöäni :) 18.40 täydellinen poikamme syntyi. Se tunne oli niin mahtava:love017 Rakkautta ensi silmäyksellä ja itkusta ei meinannut tulla loppua. On kyllä totta kun sanotaan, että se ponnistuksen tuoma kipu loppuu kuin seinään kun lapsi on ulkona. Olin myös positiivisesti erittäin yllättynyt miten hyvin kestin supistukset ja kivun ylipäätään. Itsellä auttoi asenne ja se että "menin supistuksiin mukaan" enkä jännittänyt vastaan. Syvään hengittäminen, lämpöpussi, aviomies ja hyvä kätilö sekä kätilöopiskelija olivat parhaita kivunlievittäjiä. Sekä loppuvaiheeseen toki se epiduraali, jota sain 1,5 annosta. Repeämä ei tullut, koska kätilö leikkasi epparin pään tullessa vauhdilla. Näin saatiin hallitsematon repeäminen estettyä, josta olen kiitollinen. Epparikin on parantunut tosi hyvin. Alkuun istuminen oli kivuliasta, mutta särkylääke ja jääsiteet auttoi.
Synnytyksen kesto 6 h40 min, josta ponnistusvaihe 1h40min rauhallisen treenailun vuoksi :smiley-ashamed004 ja jälkeiset syntyi 15 minuutissa. Erittäin tyytyväinen olo ja hieno kokemus. Itsellä auttoi kokemuksessa myös se että vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin.
 
Vauvan tulon maailmaan katsoisin alkaneeksi jo tiistai iltana klo 21.00 27.12. Silloin alkoivat ensimmäistä kertaa kivuliaat supistukset joista kävimme myös näytillä, mutta portti maailmaan eivät olleet vielä tarpeeksi raollaan.

Tästä jatkui epäsäännölliset supistukset aina perjantai aamuun 30.12 (käytin paljon jumppapalloa) jolloin klo 6.00 supistukset olivat jo kovin kipeitä ja tulivat 5min välein. Meillä oli aika äitiyspolille yliaikaiskontrolliin 41+1 klo 9.00. Ajoimme sinne ja autossa jo kovin puuskutti tulevat supistukset. Vastaanotolla selvisi että tiukasti kahdelle sormelle auki ja kalvot pullotti. Lääkäri pyöritteli voimalla ja käski tulla 1.1. Klo 8.00 käynnistykseen. Sanoi kyllä että tuskin tarvitsemme käynnistystä koska hänen mielestään synnytys olisi jo alkanut. Olimme kahteen otteeseen käyrällä vauvan nopeiden sydänäänien vuoksi ja melkein jouduimme jo osastolle, kunnes sydänkäyrä normalisoitui ja pääsimme kotiin.

Kotona supistukset koventuivat illan mittaan ja soitin sairaalaan klo 10 ja kerroin tilanteen ja sain luvan tulla. puolen yön aikaan olin jo todella kipeä. Kävin suihkussa varmaan viisi kertaa, pomputin pallolla... Pyysin miestä kuskiin mutta hän aikoi nukkua vielä. Lopuksi klo 3.00 herätin miehen ja lähdimme. Automatka oli kipeä. Miehellä ei ollut kiire, ajoi Shellin kautta hakemassa kahvin. Mä roikuin kattokahvassa ja puhisin ja painoin silmiä kiinni aina supistuksella.

Kirjauduttiin sisään klo 4.00. 4cm auki vihdoin! Olihan se vähän siihen verrattuna kuinka kauan vauva oli ollut jo tulossa. Mutta vihdoin saatiin jäädä sairaalaan ja suoraan saliin. Vaatteet vaihtoon ja ilokaasu heti käyttöön. Supistukset kovenivat ja nopeasti ilokaasun saikin laittaa 50%. Seisoin oikeastaan kokoajan sängyn vierellä. Välillä käyrillä välillä irti. En voinut istua enkä maata. Ilokaasua meni kokoajan.

Mies lähti tupakalle. Mä soitin kelloa ja pyysin puudutusta. Nopeasti oli lääkäri paikalla laittamassa kohdunkaulan puudutteen ja puhkaisi kalvot. Lapsivesi oli kirkasta. 6cm auki. Puudutteen laitto sattui tosi paljon. Vedin ilokaasua ihan huolella. Lääkäri ja kätilö tsemppasi. Lopuksi vedin ilokaasua niin että meinasi taju mennä. Hoksasin ottaa maskin kasvoilta ja palasin takaisin. Lääkäri nauroi kun sanoin että meinasin pyörtyä. Muakin vähä nauratti. Sydänäänipinni vauvan päähän ja supistusanturi alakertaan... Puudute onnistu ja mä jopa torkahtelin välillä...

Noin klo 7 vaihtui kätilö. Sama kätilö kun 9 vuotta aiemmin auttoi toisen tyttöni maailmaan. Tiesin olevani hyvissä käsissä... 7,5cm auki. Laitettiin oksitosiini tippa. Puudute alkoi hiipua. Makasin sängyllä. Aina vaan vedin sitä ilokaasua. Mies istui tuolissa. Sitten alkoi ne kivut... Mulla tuli itku.mies soitti kelloa. Kätilö tuli saliin ja tutki paikat. Aina vaan 7,5cm... Ja oksitosiini täysille... Soitti lääkärille ja uusi kohdunkaulan puudute. Kätilö nosti mut seisomaan tukea vasten koska vauva ei ollut laskeutunut. Mun jalat tärisi ja huusin ja itkin jatkuvasti. Mies meni soittamaan äidille että tulisi paikalle. Miestä alkoi pelottamaan ja oli verhon takana kokoajan. Lääkäri tuli pistämään puudutteen. Mä itkin ja imin ilokaasua. Sattui aivan pirusti. Lääkäri sai laitettua puudutteen ja en tiiä mitä se teki mut käsi oli sisällä pitkään. Sitte sanoi kätilölle "nonii 10cm!" Ja sitte käski ponnistaa. Mä olin ihan että häh? Puudute ei auttanut enää ja mä hölmistyneenä ponnistin. Tarkotus oli saada vauva laskeutumaan ja niin laskeutu Huh.

Lääkäri lähti ja kätilö jäi. Rupes ponnistuttamaan oikeasti. Ilmoitin tarpeesta. Aloin ponnistamaan jo ennenku mikään oli valmista, mies soitti toisen kätilön paikalle. Tilanne oli katastrofaalinen. Vannoin olevani hiljainen synnyttäjä vaan huusin kuin tapettava... Ja sanoin etten pysty ja kätilöt sanoivat että pystytpäs ja mä tinttasin vastaan ja ponnistin silti mitä voimiltani pystyin. Mies sanoi että vauvan pää meni välillä takaisin ja aina ponnistin sen uudestaan ulos. Ponnistaminen sattui tosin kovaa. Ei se supistus enää niin tuntunut vaan se kun vauvanpää oi synnytyskanavassa se sattui. Ja siksi huusin. Toinen kätilö huomasi napanuoran kaulan ympärillä samalla ku ponnistin ja sitte hävisi sydänäänet. Mun tuli paniikki ja itku ja ponnistin kaikin voimin vauvan pihalle. Veltto vauva sieltä tuli ja onneksi kätilöt saivat tytön takaisin tähän maailmaan. Voi sitä kun kuulu se parkasu... Mä vaan itkin... Mies katto edelleen verhon takaa. Ei halunnu katkasta napanuoraa. Äiti tuli paikalle just kun olin saamassa vauvaa rinnalle. Äitilläkin tuli itku. Mies siellä verhon takana aina vaan...

Ponnistus 7min ja onneksi se kauhunäytelmä oli ohi. Istukka tuli 8min jälkeen kokonaisena. Vauva makasi mun rintakehän päällä. Mulle tuli outo olo. Päässä pyöri. Halusin että ottavat vauvan pois mutten sanonut sitä. Siinä se makasi ja katseli. Vielä ei tiedetty että vuodan. Käännyin kyljelle ja imetin. Tuntui että koko sänky veressä ja valui vaan solkenaan. Kätilö tuli laittamaan mulle housut ja siinä tajusi että vuotaa. Painoi kohtua ja verta lensi siis ihan vauhdilla ulos. Lääkäri paikalle. Tämä sama lääkäri joka oli eilen vauhdittanut synnytystä äippäpolilla. Onnitteli ja sanoi että tulit niinku sovittu. Naurahdin ja sanoin että joo. Lääkäri painoi kohtua taas ja taas lensi verta kaaressa. Nappasin lääkäriä kädestä kun sattui niin kovaa. Ja ihan huusin tuskasta. Kätilö viritti kaksi pussia keittosuolaa ja oksitosiinia suoneen ja lääkäri paineli kohdun tyhjäksi. Onneksi vuoto loppui. Noin 2 litraa vuosin verta istukan paikasta. Oli aika höntti olo. Jalat ei liikkunut ja makasin kun ranka. Kätilö hoiti vauvaa ja mittasi ja punnitti. Mun pyöri päässä ja mies oli yhtä hölmönä. Äiti lähti ja mies lähti tupakalle hänen peräänsä. Äiti sanoi että kun mies pääs salista ulos niin sille tuli itku kans. Reppana oli aivan järkyttynyt. Tyttö syntyi 8.57, pisteillä 8-9-10. Salissa oltiin klo 14.00 asti.

Kätilö haki osastolta sängyn ja puhdistuksen jälkeen vaihdoin sänkyä. Sängyllä vietiin osastolle ja koko illan olin tiputuksessa. Vessaan pääsin hoitajan kanssa pyörätuolilla ja valvotusti istuin pöntöllä... Hoitajat hoiti vauvan, nosti rinnalle jne. Nopeasti olo koheni ja aamulla jo istuin vuoteen reunalla ja nostin vauvaa ekakertaa.

Oli huojentunut olo. Ristus me selvittiin hengissä molemmat... :Heartred
 
Mä jotenkin kuvittelin et oon jo rustannu tänne jonkunlaisen tarinan.. noo koitetaans :) ti 20.12 oli lääkärineuvola ja sillon kaulaa 2cm ja paikat kiinni mut vähän pehminnt 23.12 heräsin aamusta vähänväliä suht napakoihin supistuksiin ja niitä tuli n 7min välein soittelin joskus 8-9 aikaan synnärille et josko pääsis näytille ja sit noin 11 aikaa kun lähin ei enää supistanu oikeestaan ollenkaan mut aattelin silti varmuuden vuoks mennä ku anoppiki oli tullu jo esikoisen vahdiksi. Pääsin hetkeks käyrille ja sit lääkäri teki TODELLA KOVAKOURAISEN alatutkimuksen.. se ihan siis sattu! Ja jotain se poksauttikin siellä mut en tiiä mitä.. kanavaa 2cm mut noin kahdelle sormelle auki.snoi että pitää ottaa rauhassa ja rennosti niinpäästään ehkä pyhien yli. Päästiin kotiin ja sit illalla kivuliaat supistukset rupes taas tuntuu.. otin särkylääkettä ja itkeskelin et meneekö esikoisen eka joulu nyt ihan pilalle ja kenen kans se joutuu joulun viettää jos oon synnärillä.. sanoin miehelle et jos ei lääke auta ja klo2 asti jatkuu ni soitan synnärille.. no pistin sit anopille taas viestiä et hei tuuks esikoisen unta vahtii mentäis taas käyrille.. 24.12 klo 3-4 aikaa oltiin sairaalalla ja supistuksia tuli noin 5-7min välein ilmotin että haluun tänään vielä kotiin. Sain lääkepiikin joka joko lopettaa supparit jos synnytys ei käynnissä tai sit ei auta jos on käynnissä. Jäin muutamaks tunniks tarkkailuun ja sain nukuttuakin kun ei enää supistanu.. pissahädän tullessa pikkasen supisti mut en maininnu tästä sairaalassa ettei ne vaan sanois et pitää jäädä. Pääsin aamulla n 10 aikaa kotiin saatesanoilla "koska streptokokki on positiivinen niin jos rupee supistaan ni tuut takasin ja jos vedet menee soitat ambulanssin. Hyvää joulua". Mun vanhemmat tuli meille joulun viettoon 12. Äiti passitti mut ja miehen nukkumaan päikkäreitä . Nukuin tunnin jonka aikana heräilin taas vähän napakampiin supistuksiin mut en kauheesti välittäny niist vaan nousin ylös n klo 14 ja menin jutteleen keittiössä hääräävän äitin kanssa. Sanoin hälle kyl et vähän supistaa että taitaa tulla illalla lähtö takas joten voitasko vähän nopeuttaa tempoa ruuan ja lahjojen suhteen. Ruoka oli klo15 ja sillon rupes olee jo tuskanen olla.. syöminen ei oikein meinannu luonnistua eikä juttukaan oikeen kulkenu. Pyysin sit ruuan jälkeen et voitasko avata jo lahjoja et on vähä ikävä olla.. äiti sit tyhjäs pöydän ja pisti tavaroita koneeseen ku mä vääntelin olojen kanssa.. sit rupes olo tuskastui kokoajan lisää ja pyysin vähän vauhtia et voitaisko nyt ne lahjat! Siinä sit keräännyttiin olohuoneeseen ja ruvettiin kattomaan että mikä on kellekkin. Esikoinen säntäili eestaas lahjojen seassa ja mä istuin jakkaralla pystymättä käytännössä kunnolla liikkumaan. Omat lahjat avasin mut ei pystyny oikeen keskittyy (enkä sit illal muistanu ees kaikkia lahjoja) yritin esikoisen paketteihin keskittyä enempi. Sanoin sit miehelle et availee omansa loppuun ni sit tarvii varmaa lähtee. N klo 17 soitin synnärille et supistukset jatkuu taas kipeinä et tars varmaa tulla takas niin kätilö vielä kysy "etkö pärjäis viel kotona?" Vastasin et en tiiä mut sanottiin aamulla et jos viel supistaa niin pitää tulla takas joten kätilö toivotti sit tervetulleeks. Lähettiin miehen kans ajaa kohti synnäriä ja olo oli aivan tuskaa.. sattu ihan hirveesti.. käyrille ei piirtyny oikeen mitään varmaan kun supistuksilta piti heiluu nii pal ku sattu.. siin muutamat supparit ooteltiin ja sit piti siirtyä toiseen tilaan ja kurkkaa alakerran tilanne mut supistukset oli niin kipeitä että kätilö tarkasti tilanteen jo siinä käyrillä.. 6cm auki eli eikun saliin vaan. Vaihdoin vaatteet, sain ab tipan käteen ja sit ilokaasun viereen. Ilokaasu oli aivan turha ei auttanu yhtään, kätilö ehotti kohdunkaulan puudutusta ja se tehtiin 2x mut eipä sekään auttanu yhtään.. kivut oli ihan käsittämättömän kovat niimpä pyysin epiä mutta sitä ei kerinny enää kätilö mietti ehtiiköhän spinaaliavjabpyysi lääkärin kattoon. Lääkäri kattoi että olikohan 8,5cm auki ja sanoi että juurjuur kerkii spinaalin ja se laitettiin jonka jälkeen aukes TAIVAS! Kivut hävis ah ihanaa! Sain hetken levättyä siinä ja sit puhkastiin kalvot. Vauva oli vielä todella ylhäällä joten laitettiin supistuksia vauhdittava lääke että laskeutus. Sit kyselin vähän miltä pitäis rupee tuntuu jne. Jossain vaihees tuli sellanen ponnistuksen tarve ja sukkien varsista kiinni pitämällä 4min ponnistuksella (tuntu että perse repee ja kysyinkin huolissani repeenköhän ja eikai tarvi leikata välilihaa) pienenpieni tummat paksut hiukset omistava poikavauva syntyi 20.37 ja siitä n 10min synty istukka täydellisenä kalvot repaleisina. Napanuora oli lyhyt ja vähän jalan ympärillä. Sain pojan napanuoran leikkaamisen jälkeen rinnalle ja hän söikin siinä ekaa kertaa. :Heartred tää synnytys oli kaikenkaikkiaan hyvä kokemus ja kätilö ihana! Palkinto oli yhtä ihana kun viimeksikin ja nyt 2016 jouluaattoiltana musta tuli kahden vuonna 2016 syntyneen pojan äiti:Heartred
 
4.1 makoilin illalla sohvalla vailla mitään tuntemuksia, että lapsi syntyis lähipäivinä. Yhtäkkiä tuntui, että jotain holahtaa housuihin, ja kun nousin ylös niin lapsivedet meni ihan kunnolla, kello oli vähän yli 19. Soittelin sitten synnärille, josta sanottiin, että kun lapsivesi oli kirkasta ja vauva liikkuu normaalisti, voidaan odotella kotona supistuksia ja viim klo 07 seuraavana aamuna osastolle.

Klo 01 alkoi pikkuhiljaa tulla supistuksia, ensin vartin välein ja pikkuhiljaa tihentyen. Laitoin Tensin selkään ja sen kanssa kärvistelin kotosalla. Supistukset sai mahan myös mukavasti sekasin ja suolisto tyhjenikin aikalailla yötä myöten. Siinä aamuviideltä supistukset alko tuntua jo tosi kipeiltä, niitä tuli aina kaks 2 min välein ja sitten ehkä 4-5 min väli. Herätin miehen ja soitettiin synnärille, että nyt tullaan. Odoteltiin sitten hetki taksia, joka lähti ajamaan vielä väärään suuntaan!

Synnärillä oltiin 5:40, siitä käyrille, olin 4cm auki, käyriltä pääsin ammeeseen, missä olin jotain puolisentoista tuntia, kunnes alko olla tukalan kuuma ja oksensinkin pariin otteeseen. Synnytyssaliin siirryttiin siinä 7:30 ja olin 5cm auki. Mulla supistukset tuntui tosi voimakkaasti selässä ja peräaukon seudulla, tuntui että ponnistutti koko ajan. Pystyssä ollessa vauvan sykkeet meinas laskea, niin jouduin makoilemaan aika paljon, ja siinä totesinkin että epiduraali kiitos.

Epiduraalin jälkeen olo olikin paljon helpompi. Omat supistukset tuli edelleen kahden sarjoissa, ja niitä kun ajateltiin vähän vauhdittaa oksitosiinilla tulikin mulle supistus, mikä ei meinannut laueta sitten millään ja se laski vauvan sydänääniä aika reippaasti. Siinä sitten paukkas saliin useampi kätilö ja lääkäri samantien kattomaan mikä on tilanne. Ja todettiin, että ei oksitosiinia, vaan odotellaan kaikessa rauhassa.

Aamupäivä ja iltapäivä menikin sitten välistä torkkuen, välillä olin jumppapallon päällä. Aina ajoittain tuli niitä 'kramppeja' kohdulle, ja huone täyttyi väestä. Ottivat jossain välissä vauvan päästä verinäytteen, josta olis näkynyt jos vauva on ahdingossa, mutta siinä oli kaikki oikein hyvin. Lopulta vähän viiden jälkeen alko olla tilanne, että pääsin ponnistamaan.

Ensin olin jakkaralla, joka olis ollut mulle hyvä, mutta laski taas sydänääniä joten ei kun sänkyyn. Omat voimat alko olla jo aika lopussa, niin päädyin ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa. Usko meinas siinä vaiheessa kyllä jo loppua, mutta lopulta 45min jälkeen syntyi meidän 9 pisteen poika napanuora kerran kaulan ja kahdesti vartalon ympärillä.

Repeämiä tuli jonkinverran, peräaukon suuntaan, ja sitäkin kävi lääkäri kattomassa, että tartteeko syvempiä ompeleita vai riittääkö pinnalliset, onneks riitti. Tikkien määrää ei osaa sanoa, kun laittoivat jatkuvaa ommelta etupäässä.

17h oli taidettu merkitä synnytyksen kestoksi, lapsivesien menosta meni se 23h. Pitkä oli prosessi, mutta synnyttäisin kyllä uudestaankin ja olin itse varsin tyytyväinen kokemukseen. Ekat päivät jääsiteet oli mahtava juttu, mutta hyvin nopsaa tuo alakertakin tuntu parantuvan.
 
Takaisin
Top