Synnytystarinat
- Ketjun aloittaja Caarina
- Aloituspäivämäärä
Maanantai iltana alko tiistain sektioon valmistelut, sain vatsahappoja neutralisoivaa lääkettä. Lääkkeiden jälkeen sais syödä vielä kello 02 saakka. Illalla kävin myös suihkussa kun sitä suositellaan ja laitettiin toiseen käteen kanyyli kuin oli mennyt sokerit liian alhaisiksi kahden edellisen yön aikana. Aamuyöstä jouduttiinkin sokerillista nestettä tiputtaa suonensisäisesti alhaisten sokereiden vuoksi. Tiistai aamusta sain vielä toisen satsin mahahappoja neutralisoivaa lääkettä ja laitettiin tukisukat ja avopaita leikkausta varten. Leikkaus oli toisena, mutta yksi kiireellinen sektio meni edelle. Puoli yhden aikaan sitten tultiin sanomaan että voi siirtyä leikkaussaliin. Siinä annettiin vielä yksi litku juotavaksi ja mun ja miehen tiet erosivat hetkeksi. Itse odottelin leikkaussalissa lupaa alkaa valmistella leikkausta ja mies ulkopuolelle. Kun lupa saatiin niin alkoi valmistautuminen verenpainemittarin ja toisen kanyylin asettamisella. Myös laitettiin happimaski, hapenmittauslaite sormeen ja sydänkäyrät. Sitten aloitettiin laitaan epiduraalia ja spinaalipuudutusta. Ne meni suhteellisen hyvin paikoilleen kolmella pistolla (2 pistoo oli minimi). Tämän jälkeen pistettiin virtsakatetri. Sitten valmisteltiin maha leikkausta varten ja yksi hoitajista tiputti antibiottia suoneen tuon ajan ruiskulla. Ja mies sai tulla viereen kun oltiin saatu puudutukset tehtyä. Leikkaus kesti yllättävän kauvan siihen nähden mitä edelliset sektiot on kestänyt ja mies joutuikin poistuun anestasialääkärin saattelemana ottaan mehua kun alkoi heikottaan sitä jännityksestä kun kesti. Meinas tipahtaa tuolilta. Jossain vaiheessa saatiin kaikki kerrokset auki ja saatiin vauva ottaa kohdusta pois. Pari kertaa anestasia lääkäri auttoi työntämään ylävatsan alueelta niin siitä meni enään pieni hetki kuin vauva näytettiin mulle ja vietiin isille ja lastenlääkärille näytille josta meni suoraan lasten tarkkailuosastolle. Itselle tehtiin samassa yhteydessä sterilisaatio joten mulla meni vielä vauvan syntymän jälkeen tunti leikkauspöydällä ja kaksi tuntia heräämössä ennen osastolle siiroa.
Synnytys lähdettiin käynnistämään 38+3 ultran antaessa painoarvion 4200g. Puolikkaalla cytotec tabletilla saatiin taas supistukset säännöllisiksi, kahdelta annettiin minun ollessa valmiiksi 3cm auki.
Supistusten kanssa pärjäsi tosi hyvin ihan vaan kävelemällä. 3h kuluttua supistukset selkeesti kipeämpiä, olin 5cm auki. Tarjottiin epiä mutta en halunnut vielä ottaa riskiä että tyssää, joten odotin vielä tunnin. Sitten alkoi olla niin kipeitä supistukset että pyysin epiduraalin. Se toimi taas hyvin, ja sain oikeastaan vaan levätä muutaman tunnin. Synnytys oli hyvin hidas ja rauhallinen, supistukset pysyi hyvin yllä. Puoli yhdeksän aikaan aloin olla täysin auki, vedet meni spontaanisti. Sain alkaa ponnistella passiivisesti, seisaaltaan haara asennossa aina kevyesti supistuksen tullessa. Yhtäkkiä alkoi tuntua että nyt tulee pää, ja sain siirtyä makuulle. 5min ponnistusvaihe, erittäin helppo piti jopa vähän vastustaa ponnistustarvetta ettei tuu liian nopeasti. 22.17 syntyi meidän tyttö, jätillä siis kokoa 3655g
Ihana, rauhallinen ja kivuton synnytys, ja jälleen tälle mammalle erittäin positiivinen käynnistyskokemus. Pikku nirhaumalla selvisin tällä kertaa, nyt voi jo istua, kävellä, käydä kakkosella..
Supistusten kanssa pärjäsi tosi hyvin ihan vaan kävelemällä. 3h kuluttua supistukset selkeesti kipeämpiä, olin 5cm auki. Tarjottiin epiä mutta en halunnut vielä ottaa riskiä että tyssää, joten odotin vielä tunnin. Sitten alkoi olla niin kipeitä supistukset että pyysin epiduraalin. Se toimi taas hyvin, ja sain oikeastaan vaan levätä muutaman tunnin. Synnytys oli hyvin hidas ja rauhallinen, supistukset pysyi hyvin yllä. Puoli yhdeksän aikaan aloin olla täysin auki, vedet meni spontaanisti. Sain alkaa ponnistella passiivisesti, seisaaltaan haara asennossa aina kevyesti supistuksen tullessa. Yhtäkkiä alkoi tuntua että nyt tulee pää, ja sain siirtyä makuulle. 5min ponnistusvaihe, erittäin helppo piti jopa vähän vastustaa ponnistustarvetta ettei tuu liian nopeasti. 22.17 syntyi meidän tyttö, jätillä siis kokoa 3655g
Ihana, rauhallinen ja kivuton synnytys, ja jälleen tälle mammalle erittäin positiivinen käynnistyskokemus. Pikku nirhaumalla selvisin tällä kertaa, nyt voi jo istua, kävellä, käydä kakkosella..
Esikoinen synnytettiin raa asti ja vauhdilla, suosittelen oikein lämpimästi tällasta hidasta ja rauhallista tapaa kelle isohkoa povattu, mikäli siis supistukset antaa. Esikon kohdalla tietämättömänä pyysin itse kalvojen puhkaisua --> häiritsee laskeutumista ja lisää virhetarjontaa. Minua ei kans sillon neuvottu yhtään tohon passiiviseen työntelyyn, vaan suoraa piti alkaa puskea "täysiä".
Syksyinen
Puuhakas puhuja
Joskos minäkin ehtisin tarinani näpyttelemään. Pe 25.11. (Rv 39+0) oli ihan normi päivä eikä mitään merkkejä synnytyksestä ollut ilmassa. Illalla puoli kympin aikaan tuntui muutama kivuton harkkasupistus, jollaisia olin tuntenut jo monen viikon ajan, mutta nyt niihin yhdistyi outo tuntemus reisissä ja välissä outoa pientä vihlontaa alaselässä. Ei tuntunut yhtään samanlaiselta, kun esikoisen synnytyksen käynnistymisen iltana, joten olin hieman hämmentynyt, että mitä nää nyt on jos ei supistuksia. Puolisen tuntia outoja tuntemuksia kuullosteltuani kerroin asiasta miehelleni, joka oli heti että, nonni tänään tulee lähtö. 22-23 tuntemukset alkoivat muuttua tunnistettaviksi supistuksiksi ja olivat aika pian suht inhottavia. Emmin vielä äidilleni soittoa, mutta lopulta 00.15 komensin hänet lähtemään lapsenvahdiksi jo pikapikaa. 00.45 pääsimme tekemään lähtöä kotoolta ja Jorviin meidät kirjattiin 01.15.
Sisätutkimuksessa olin 5cm auki ja käyrillä makoilu oli kyllä todella peestä. Olin yllättynyt supistusten napakkuudesta verrattuna ensimmäiseen synnytykseen, mutta silloin avauduinkin paljon hitaammin. Kerroin heti kätilölle, että ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja se oli tosi jees ja toivoisin kivunlievitystä ja hyviä mömmöjä nytkin. Harmikseni kätilö ei alkanutkaan kertoa eri vaihtoehdoista (lääkkeellisistä), vaan kannusti minua olemaan ilman niin kauan kuin vain suinkin pystyn ja mahdollisimman paljon jalkeille ja liikkeessä, jotta synnytyksen eteneminen jatkuisi. Ilokaasua sain. Klo 02-03 olimme mieheni kanssa kahdestaan synnytyssalissa ja silloin olin jokseenkin pettynyt kätilööni. Koin, että hän painosti minua kivunsietoon, sillä mitä oikeastaan tarkoittaa "niin kauan kuin suinkin pystyt". Eihän noihin kipuihin kuole, mutta ei ne nyt kivoja ole. Noooh, mies tyynnytteli minua ja kertoi, että hänen mielestään kätilö ei painostanut ja voimme pyytää ponnekkaammin kivunlievitystä vaikka heti. Sinnittelin kuitenkin tuohon kolmeen asti ja sitten päädyimme kätilön kanssa spinaalipuudutukseen. Siinä vaiheessa olinkin jo melkein 9 cm auki.
Spinaalipuudutus oli mahtavuutta! Vaikutti tosi nopeasti ja yhtäkkiä koko alaruumis olikin hieman kihelmöivä ja lämpöisän tuntuinen. Kivut olivat poissa, vaikka tunsinkin aina välillä että nyt taitaa olla supistus menossa. Lääkäri oli sanonut spinaalipuudutuksen vaikutuksen kestävän noi 1,5 h joten sen aikaa oli hyvää oloa tarjolla. Kalvot puhkaistiin spinaalin jälkeen ja taas jäimme kahdestaan mieheni kanssa saliin. Ohjeeksi saimme kutsua, jos alkaa ponnistuttamaan tai kivut palaavat. Noin 4.45 alkoi tulemaan olo, jonka tulkitsin ponnistamisen tarpeeksi. Esikoisesta minulle ei tuota tunnetta koskaan tullut, joten olin hieman epävarma. Kätilö kannusti minua nousemaan seisomaan ja hytkymään, sillä olimme täysin auki, mutta vauva vielä vähän liian korkealla. Ja sitten hän lähti taas pois. Viitisen minuuttia hytkyteltyäni, tunsin sellaisen ponnistamisen tarpeen, mikä ei jättänyt minkäänlaista tulkinnan varaa. Mies juoksi äkkiä painamaan kutsunappia ja kätilö ehti paikalle aika viimeisillä hetkillä, sillä vauvan pää oli jo kurkkimassa kun kiipesin takaisin sängylle.
Aloin ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa 05.00 ja vauva oli ulkona 05.06. Raju, mutta nopea ponnistusvaihe siis. Ensimmäisessä synnytyksessä minulle tehtiin episiotomia, jonka takia alapää puudutettiin enkä silloin tuntenut varsinaisesti kipua siitä, että paikat venyivät ja paukkuvat vauvan tullessa. Nyt taas supistukset tunsin heikkona, mutta aiaiai, tällä kertaa lapsen ulostulo tuntui kyllä ihan eri tavalla repivältä. Taisinkin karjua jonkin verran ja jossain kohtaa vaikeroin, että onks pakko ja vastasin itse ponnekkaasti että on :D Tuli muutamia repeämä, yksi toisen asteen, mutta ei onneksi sen pahempaa. Paremmin olen pystynyt istumaan ja liikkumaan kuin ensimmäisen synnytyksen epparin jälkeen.
Tulipa pitkä (ja ehkä muille aika tylsä :D) sepustus.. jos vielä joskus päätyisin synnyttämään, niin tekisin kyllä lähes kaiken samoin. Kätilön rohkaisu kivunlievityksen siirtämiseen oli kohdallani oikea, sillä niin synnytys eteni todella joutuisasti. Täysin luomuna en kyllä haluaisi mennä eli spinaalipuudutus ennen loppurutistusta voisi olla jatkossakin hyvä. Se mitä voisin tehdä toisin, olisi enempi pystyssäolo spinaalipuudutuksen vaikutuksen aikana ja sitten mahdollisesti ponnistaminen nelinkontin. Mutta uusi synnytys ei kyllä ole suunnitelmissa
Sisätutkimuksessa olin 5cm auki ja käyrillä makoilu oli kyllä todella peestä. Olin yllättynyt supistusten napakkuudesta verrattuna ensimmäiseen synnytykseen, mutta silloin avauduinkin paljon hitaammin. Kerroin heti kätilölle, että ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja se oli tosi jees ja toivoisin kivunlievitystä ja hyviä mömmöjä nytkin. Harmikseni kätilö ei alkanutkaan kertoa eri vaihtoehdoista (lääkkeellisistä), vaan kannusti minua olemaan ilman niin kauan kuin vain suinkin pystyn ja mahdollisimman paljon jalkeille ja liikkeessä, jotta synnytyksen eteneminen jatkuisi. Ilokaasua sain. Klo 02-03 olimme mieheni kanssa kahdestaan synnytyssalissa ja silloin olin jokseenkin pettynyt kätilööni. Koin, että hän painosti minua kivunsietoon, sillä mitä oikeastaan tarkoittaa "niin kauan kuin suinkin pystyt". Eihän noihin kipuihin kuole, mutta ei ne nyt kivoja ole. Noooh, mies tyynnytteli minua ja kertoi, että hänen mielestään kätilö ei painostanut ja voimme pyytää ponnekkaammin kivunlievitystä vaikka heti. Sinnittelin kuitenkin tuohon kolmeen asti ja sitten päädyimme kätilön kanssa spinaalipuudutukseen. Siinä vaiheessa olinkin jo melkein 9 cm auki.
Spinaalipuudutus oli mahtavuutta! Vaikutti tosi nopeasti ja yhtäkkiä koko alaruumis olikin hieman kihelmöivä ja lämpöisän tuntuinen. Kivut olivat poissa, vaikka tunsinkin aina välillä että nyt taitaa olla supistus menossa. Lääkäri oli sanonut spinaalipuudutuksen vaikutuksen kestävän noi 1,5 h joten sen aikaa oli hyvää oloa tarjolla. Kalvot puhkaistiin spinaalin jälkeen ja taas jäimme kahdestaan mieheni kanssa saliin. Ohjeeksi saimme kutsua, jos alkaa ponnistuttamaan tai kivut palaavat. Noin 4.45 alkoi tulemaan olo, jonka tulkitsin ponnistamisen tarpeeksi. Esikoisesta minulle ei tuota tunnetta koskaan tullut, joten olin hieman epävarma. Kätilö kannusti minua nousemaan seisomaan ja hytkymään, sillä olimme täysin auki, mutta vauva vielä vähän liian korkealla. Ja sitten hän lähti taas pois. Viitisen minuuttia hytkyteltyäni, tunsin sellaisen ponnistamisen tarpeen, mikä ei jättänyt minkäänlaista tulkinnan varaa. Mies juoksi äkkiä painamaan kutsunappia ja kätilö ehti paikalle aika viimeisillä hetkillä, sillä vauvan pää oli jo kurkkimassa kun kiipesin takaisin sängylle.
Aloin ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa 05.00 ja vauva oli ulkona 05.06. Raju, mutta nopea ponnistusvaihe siis. Ensimmäisessä synnytyksessä minulle tehtiin episiotomia, jonka takia alapää puudutettiin enkä silloin tuntenut varsinaisesti kipua siitä, että paikat venyivät ja paukkuvat vauvan tullessa. Nyt taas supistukset tunsin heikkona, mutta aiaiai, tällä kertaa lapsen ulostulo tuntui kyllä ihan eri tavalla repivältä. Taisinkin karjua jonkin verran ja jossain kohtaa vaikeroin, että onks pakko ja vastasin itse ponnekkaasti että on :D Tuli muutamia repeämä, yksi toisen asteen, mutta ei onneksi sen pahempaa. Paremmin olen pystynyt istumaan ja liikkumaan kuin ensimmäisen synnytyksen epparin jälkeen.
Tulipa pitkä (ja ehkä muille aika tylsä :D) sepustus.. jos vielä joskus päätyisin synnyttämään, niin tekisin kyllä lähes kaiken samoin. Kätilön rohkaisu kivunlievityksen siirtämiseen oli kohdallani oikea, sillä niin synnytys eteni todella joutuisasti. Täysin luomuna en kyllä haluaisi mennä eli spinaalipuudutus ennen loppurutistusta voisi olla jatkossakin hyvä. Se mitä voisin tehdä toisin, olisi enempi pystyssäolo spinaalipuudutuksen vaikutuksen aikana ja sitten mahdollisesti ponnistaminen nelinkontin. Mutta uusi synnytys ei kyllä ole suunnitelmissa
Heippa kaikki ! Kirjoitan minäkin synnytystarinani. Meille syntyi eilen 2.12 tyttö 3400g 49cm raskausviikolla 39+0.
Supistukset alkoivat aamulla klo 9 aikaan ja tulivat melko pian n. 10min välein. Olin esikoiselle luvannut, että menemme aamulla leikkipuistoon joten sinne lähdimme, tosin autolla. Leikkipuistossa oltiin vähän vaille 11sta saakka, kun alkoi tuntua et ehkä pitäis mennä kotiin kipuilemaan ja hälyttää esikoiselle seuraa paikalle. Anoppi tulikin melko pian esikoista viihdyttämään ja pian myös appiukko. Siinä sitten supistukset koko ajan tiheni ja voimistui. Pakkasin oman sairaalakassin ja esikoisen mummola kassin, siivosin pyykit pois ja laitoin ranet ja kalapuikot uuniin. Sitten hetkeksi suihkuun pallon päälle pomppimaan ja yks panadol naamaan. Puol kahden aikoihin alkoi tuntua siltä et kättärille vois lähteä. Appiukko heitti mut sinne ja mun äiti oli ovella vastassa. Äiti toimi tukihenkilönä siihen saakka et mieheni pääsi paikalle. Sairaalaan mut on kirjattu 14.08. Pomputtelin pallon päällä suihkussa ja huoneessa ja vedin ilokaasua, supistukset koko ajan voimistui ja lopussa nousi jo kyyneleet silmiin. Kun tulin sairaalaan olin 5cm auki, kätilö kyseli klo 15 jälkeen milloin mieheni about ehtisi paikalle. Mieheni oli siis Oulussa ja lento oli varattu klo 22, onneksi kepulikonsteilla pääsi aikaisempaan koneeseen joka oli hgissä 15.15. Kätilö ei halunnut tarkastaa kohdunsuun tilannetta ennen kuin mieheni on paikalla koska pelkäsi et lapsivedet menee siinä ja ponnistus alkaa eikä mies ehdi synnytykseen. Mies pääsi paikalle klo 16 ja äitini lähti hakemaan meille Hesestä ruokaa. Kätilö kurkkasi kohdunsuun tilanteen 16.05, lapsivesi meni, mut autettiin kylkiponnistusasentoon, ponnistin ja 16.17 tyttäremme syntyi.
Että semmoinen tarina . Äitini kun tuli Hesestä ei heti ees tajunnut että vauva on jo mun paidan alla .
Vedin siis tällä kertaa luomuna mistä oon tosi ylpeä! Mies ehti paikalle ja äitini, anoppini ja appiukkonsa toimivat hyvänä apuna. Mulle tuli vaan pieni nirhauma eikä tikkejä tarvittu. Pari tuntia synnytyksen jälkeen olo oli jo sellainen että en olisi edes synnyttänyt.
Ja ihana palkinto makoilee vieressä ja tuhisee
.
Supistukset alkoivat aamulla klo 9 aikaan ja tulivat melko pian n. 10min välein. Olin esikoiselle luvannut, että menemme aamulla leikkipuistoon joten sinne lähdimme, tosin autolla. Leikkipuistossa oltiin vähän vaille 11sta saakka, kun alkoi tuntua et ehkä pitäis mennä kotiin kipuilemaan ja hälyttää esikoiselle seuraa paikalle. Anoppi tulikin melko pian esikoista viihdyttämään ja pian myös appiukko. Siinä sitten supistukset koko ajan tiheni ja voimistui. Pakkasin oman sairaalakassin ja esikoisen mummola kassin, siivosin pyykit pois ja laitoin ranet ja kalapuikot uuniin. Sitten hetkeksi suihkuun pallon päälle pomppimaan ja yks panadol naamaan. Puol kahden aikoihin alkoi tuntua siltä et kättärille vois lähteä. Appiukko heitti mut sinne ja mun äiti oli ovella vastassa. Äiti toimi tukihenkilönä siihen saakka et mieheni pääsi paikalle. Sairaalaan mut on kirjattu 14.08. Pomputtelin pallon päällä suihkussa ja huoneessa ja vedin ilokaasua, supistukset koko ajan voimistui ja lopussa nousi jo kyyneleet silmiin. Kun tulin sairaalaan olin 5cm auki, kätilö kyseli klo 15 jälkeen milloin mieheni about ehtisi paikalle. Mieheni oli siis Oulussa ja lento oli varattu klo 22, onneksi kepulikonsteilla pääsi aikaisempaan koneeseen joka oli hgissä 15.15. Kätilö ei halunnut tarkastaa kohdunsuun tilannetta ennen kuin mieheni on paikalla koska pelkäsi et lapsivedet menee siinä ja ponnistus alkaa eikä mies ehdi synnytykseen. Mies pääsi paikalle klo 16 ja äitini lähti hakemaan meille Hesestä ruokaa. Kätilö kurkkasi kohdunsuun tilanteen 16.05, lapsivesi meni, mut autettiin kylkiponnistusasentoon, ponnistin ja 16.17 tyttäremme syntyi.
Että semmoinen tarina . Äitini kun tuli Hesestä ei heti ees tajunnut että vauva on jo mun paidan alla .
Vedin siis tällä kertaa luomuna mistä oon tosi ylpeä! Mies ehti paikalle ja äitini, anoppini ja appiukkonsa toimivat hyvänä apuna. Mulle tuli vaan pieni nirhauma eikä tikkejä tarvittu. Pari tuntia synnytyksen jälkeen olo oli jo sellainen että en olisi edes synnyttänyt.
Ja ihana palkinto makoilee vieressä ja tuhisee
.
Meillä synnytystarina alkoi kun 7.12. aamulla sängystä noustessa näkyi lakanassa pieni nestetahra, jossa oli paksumpaa valkovuotomaista seassa mutta osa nesteestä vaikutti olevan juoksevampaakin. Jäin sitten seuraamaan tuleeko vuotoa lisää. Iltaa kohden alkoi valkovuodon tapainen vuoto muuttumaan lievästi veriseksi ja mentiin pyynnöstä näyttäytymään synnärillä. Todettiin, että lapsivettähän se oli, mutta supistusten puuttuessa lähetettiin yöksi kotiin.
Seuraavana aamuna oli jo aiemmin sovittu pelkopoliaika jonne olin saanut ohjeeksi mennä normaalisti. Käynnin luonne tietysti hieman muuttui, kun oli jo "tilanne päällä". Sovittiin käynnistyksestä joka alkoi Cytoteceilla suun kautta. Illalla seitsemän aikaan juuri ennen lääkärin arviota kolmannen tabletin tarpeesta alkoivat säännölliset kipeät supistukset. Muutaman tunnin kärvistelin vahvalla kipulääkepiikillä jonka jälkeen laitettiin epiduraalikatetri johon ensin vahvaa kipulääkettä ja sitten supistusten kipeytyessä epidutaalipuudute. Samaan aikaan aloitettiin myös oksitosiinitippa avautumista vauhdittamaan. Epiduraali onnistui hyvin, kivut aina yhdestä annoksesta vajaa kaksi tuntia täysin poissa ja sain nukuttuakin. Annosten välissä kivut paheni nopeasti aivan järkyttäväksi, joten olen aika varma, että ainakaan mun kipukynnyksellä ei kyllä tuosta yöstä olisi selvitty järjissä ilman epiduraalia.
Aamulla olinkin jo täysin auki mutta vauva vielä korkealla. Oksitosiinitippaa laitettiin kovemmalle ja sain vielä lisää epiduraalia. Parin tunnin päästä todettiin, ettei vauva ollut laskeutunut yhtään alemmas, ja lääkäri alkoi epäillä virhetarjontaa joka sitten ultrassa vahvistui: neiti oli ns. avosuisessa tarjonnassa kasvot eteenpäin. Kun kokokin oli edellisviikon neuvolasta poiketen tuon pelkopolikäynnin yhteydessä arvioitu miltei nelikiloiseksi, niin suosittelivat sektiota.
Mut kärrättiin sitten käytännössä saman tien saliin. Epiduraalikatetriin lisättiin lääkettä ja mulle laitettiin virtsakatetri. Mies pääsi mukaan mun pään viereen tsemppaamaan. Jännä, että vaikka sairaalahommat on mulle työn puolesta tuttuja ja olin etukäteen jopa pikkuisen toivonut jotain hyväksyttävää syytä suunnitellulle sektiolle, niin silti tuo päivystyssektio tuli jotenkin pienenä järkytyksenä ja jännitin yllättävän paljon. No, kipuja ei leikkauksessa tuntunut, ainoastaan outo tunne että sisuksissa myllerretään ja olin myös lääkkeistä tosi tokkurassa. Ajankulua oli hankala arvioida, ja ihan pienen hetken huolestuin kun tuntui että myllätään "kauhean pitkään" (varmaan oikeasti ollut pari minuuttia) eikä vieläkään kuulunut mitään. Sitten lopulta tuli se autuas hetki, kun kuulin tyttäremme ensirääkäisyn. 
Ei sitä voi sanoin kuvailla, aivan huikea tunne kertakaikkiaan.
Vauva näytettiin heti mulle ja pestiin ja tuotiin viereen. Olin niin pihalla lääkkeistä ja valvomisesta, että pelkäsin kauheasti tiputtavani vauvan. Onneksi mies oli mukana huolehtimassa. Hetken päästä mies ja vauva siirrettiin sitten osastolle ja mut heräämöön mistä pääsin sitten parin tunnin päästä perässä perhehuoneeseen. Sektiohaava on vielä melko kipeä ja neidille jouduttiin huonon syömisen takia laittamaan nenämahaletku, mutta näitä lukuun ottamatta kaikki hyvin. :)
Seuraavana aamuna oli jo aiemmin sovittu pelkopoliaika jonne olin saanut ohjeeksi mennä normaalisti. Käynnin luonne tietysti hieman muuttui, kun oli jo "tilanne päällä". Sovittiin käynnistyksestä joka alkoi Cytoteceilla suun kautta. Illalla seitsemän aikaan juuri ennen lääkärin arviota kolmannen tabletin tarpeesta alkoivat säännölliset kipeät supistukset. Muutaman tunnin kärvistelin vahvalla kipulääkepiikillä jonka jälkeen laitettiin epiduraalikatetri johon ensin vahvaa kipulääkettä ja sitten supistusten kipeytyessä epidutaalipuudute. Samaan aikaan aloitettiin myös oksitosiinitippa avautumista vauhdittamaan. Epiduraali onnistui hyvin, kivut aina yhdestä annoksesta vajaa kaksi tuntia täysin poissa ja sain nukuttuakin. Annosten välissä kivut paheni nopeasti aivan järkyttäväksi, joten olen aika varma, että ainakaan mun kipukynnyksellä ei kyllä tuosta yöstä olisi selvitty järjissä ilman epiduraalia.
Aamulla olinkin jo täysin auki mutta vauva vielä korkealla. Oksitosiinitippaa laitettiin kovemmalle ja sain vielä lisää epiduraalia. Parin tunnin päästä todettiin, ettei vauva ollut laskeutunut yhtään alemmas, ja lääkäri alkoi epäillä virhetarjontaa joka sitten ultrassa vahvistui: neiti oli ns. avosuisessa tarjonnassa kasvot eteenpäin. Kun kokokin oli edellisviikon neuvolasta poiketen tuon pelkopolikäynnin yhteydessä arvioitu miltei nelikiloiseksi, niin suosittelivat sektiota.
Mut kärrättiin sitten käytännössä saman tien saliin. Epiduraalikatetriin lisättiin lääkettä ja mulle laitettiin virtsakatetri. Mies pääsi mukaan mun pään viereen tsemppaamaan. Jännä, että vaikka sairaalahommat on mulle työn puolesta tuttuja ja olin etukäteen jopa pikkuisen toivonut jotain hyväksyttävää syytä suunnitellulle sektiolle, niin silti tuo päivystyssektio tuli jotenkin pienenä järkytyksenä ja jännitin yllättävän paljon. No, kipuja ei leikkauksessa tuntunut, ainoastaan outo tunne että sisuksissa myllerretään ja olin myös lääkkeistä tosi tokkurassa. Ajankulua oli hankala arvioida, ja ihan pienen hetken huolestuin kun tuntui että myllätään "kauhean pitkään" (varmaan oikeasti ollut pari minuuttia
) eikä vieläkään kuulunut mitään. Sitten lopulta tuli se autuas hetki, kun kuulin tyttäremme ensirääkäisyn. Ei sitä voi sanoin kuvailla, aivan huikea tunne kertakaikkiaan.Vauva näytettiin heti mulle ja pestiin ja tuotiin viereen. Olin niin pihalla lääkkeistä ja valvomisesta, että pelkäsin kauheasti tiputtavani vauvan. Onneksi mies oli mukana huolehtimassa. Hetken päästä mies ja vauva siirrettiin sitten osastolle ja mut heräämöön mistä pääsin sitten parin tunnin päästä perässä perhehuoneeseen. Sektiohaava on vielä melko kipeä ja neidille jouduttiin huonon syömisen takia laittamaan nenämahaletku, mutta näitä lukuun ottamatta kaikki hyvin. :)
Joo no voisin miekin aikani kuluksi nyt kirjoittaa vähän noista mitä tapahtui.
Eli 12.12 klo 9:00 oli varattu aika jolloin piti tulla tyksiin osastolle käynnistykseen. Mies oli mun mukana alkuun mutta passitin sen töihin välissä. Meidät ensin ohjattiin päiväsaliin johon myöhemmin tuli kätilö kertomaan osaston toiminnasta ja ohjasi meidät sitten huoneeseen vaihtamaan vaatteet, josta sitten mentiin käyrille makaamaan.
Muistan että mua jännitti ihan toden teolla tässä vaiheessa jo vaikka en tiennyt mitä tuleman pitää. Käyrien jälkeen olikin sitten odottelua aika pitkään ja pääsin toimenpidehuoneeseen vasta joskus 10 jälkeen. Ja tässä vaiheessa edellisten tietojen perusteella olin sormelle auki ja kanavaa oli pari senttiä jäljellä.
Toimenpidehuoneeseen lääkärin luokse jossa hieman käytiin läpi mitä tehdään ja miten jne. Ja samalla tehtiin alatutkimus jossa todettiin että edelliseen tutkimukseen nähden ei ole tullut muutoksia. Ballonki laitettiin paikoilleen ja sen laittaminen sattui kyllä todella paljon. Lisäksi mulla alkoi kipeät supistukset käytännössä heti! Ja pyysinkin saada kokeilla tens-laitetta ja se toimi alkuun tosi hyvin. Myös limatulppa irtosi (tottakai) ja siitä ei kyllä voinut erehtyä seuraavalla vessa reissulla!
Käyrillä olin 2 tunnin välein. Pyysin miehen tulemaan takaisin sairaalaan sen jälkeen ku hän oli saanu lounaan syötyä ja kerkesin olemaan noi klo 13 käyrät yksin ennen kuin mies saapui.
Klo 15 kivut alkoi olla jo niin sietämättömiä että pyysin kipulääkettä ja koska edellisen kerran Käyrät oli otettu siinä about 13:00 niin kätilö ei voinut antaa muuta kuin panadolin.
Sillä aikaa kun kätilö haki panadolia niin olin jo niin kipuhorkassa että pyysin kätilöä ottamaan sen pois. No kätilö sanoi että tekee ensin sisätutkimuksen niin katsotaan sitten.
Ballongista poistettiin noin 10 milliä nestettä ja nypättiin ulos.. (sattui taas ihan helvetisti).
Tilanne oli väljästi 2 sormelle auki ja kanava lähes kokonaan hävinnyt.
Supistukset ei hiipuneet (onneksi) mutta eipä ne myöskään paljoa saaneet aikaan. Ja tens-laitetta käytin tämän koko ajan ja pyysin liikkeellä niin paljon kuin mahdollista.
Klo 19 oli taas kivut käymässä koviksi ja koin ettei tenssistä ollut enää apua joten se otettiin pois ja tilanne oli edistynyt sen verran että noin 3cm auki.
Käyrillä kävin sit taas about klo 20 ja vauvan sykkeet laski käyrillä huolestuttavasti kertaalleen, mutta korjaantui kylkeä kääntämällä. Kivuliaat supistukset jatkui koko päivän 5min välein ja tässä kohtaa olin jo niin kipeä ja väsynyt että mulle annettiin oxynormia nesteenä.
Klo 23:00 huomasin että oxynormin vaikutus alkoi hiipua jo niin paljon että alkoi kivut tulla takaisin ja puolenyön aikaan ku menin käyrille niin alkoi hiipua supistukset kokonaan. Käyrät oli kuitenkin ok ja koitin mennä nukkumaan uudestaan ja siihen sit ne supistukset tyssäsi.
13.12 klo 10 pääsin jälleen lääkärille ja muistaakseni joskus 6 aikaan aamulla olin jo käyrillä mitkä oli ok.
Lääkäri oli sitä mieltä että käynnistystä pitää jatkaa salissa koska ballonki ei ollut tehnyt mitään.. Eli yön aikana muutosta oli tapahtunut väärään suuntaan ja olin enää taas 2cm auki ja kanavaa oli taas noin 2cm..
Siirryttiin saliin miehen kanssa joskus hieman ennen puoltapäivää ja kolmen pistoksen jälkeen sain kanyylin käteeni ja oksitosiinia alettiin tiputtamaan.
13:55 olin jo niin kipeä että tarvitsin kivunlievitystä ja sain selkään 4 akuneulaa (aloin itkeä ku noi laitettiin)jotka siis poisti käytännössä kaiken kivun ja lämmitettävän geelipussin olin pyytänyt jo aiemmin.
15:30 on olo ollut taas jo kovin tuskainen koska kokeilin ilokaasua. Se auttoi lähinnä keskittymään hengitykseen mutta ei oikeastaan muuten ollut apua ja välillä huimasi.
15:50 sisätutkimus josta en muista enää edes että miksi se tehtiin ja mies on kirjannut että ei muutoksia! Veikkaan että tää on se kohta kun olen oksitosiinin kanssa huutanut että haluan epiduraalin tai jotain vahvempaa kivunlievitykseen. Eli edelleen auki 2cm ja kanavaa samat.
17:10 mies on kirjannut että kalvot on puhkaistu ja hitto se tuntui ällöttävältä. Tuli ihan sellainen olo että joo jos vedet menee niin ei voi kyllä erehtyä kun lorahtaa niin paljon. Vaikka siis mullakin tehtiin pienen pieni reikä kalvoon ja samalla asetettiin pinni pojan päähän. Samalla myös se oksitosiini laitettiin tauolle ja mulle laitettiin tippaan antibiootit tippumaan koska se joku näyte oli positiivinen.
Kalvojen puhkaisun jälkeen muistikuvat alkaa olla aika hatarat koska kivunlievitystä mulla ei ollut muuta kuin akuneulat, geelipussi ja ilokaasu. Muistan sen verran että jossain vaiheessa huusin vaan että antakaa lääkettä ja auttakaa tms enkä siis ollut edes 3 cm auki!! Muistan myös huutaneeni miehelle että hieroo mun selkää ja lantiota kun teki kipeää (ei se mitään auttanut muuten kuin henkisesti).
19:10 olen saanut vihdoinkin oxynormin jonka oksensin heti tyyliin seuraavan supistuksen aikana ja muistan maanneeni tässä vaiheessa polvillani säkkituolilla lattialla ja huusin kivusta/itkin jokaisen supistuksen aikana. Ainoa ns siedettävä asento sillä hetkellä.
Sain toisen oxynormin onneks mitä en oksentanut ulos mut ei siitä ollut mitään apua.. Ja mies onkin kirjannut "sattuu". Saatoin myös hengittää ilokaasua vielä tohon oksentamiseen saakka muttei mitään tietoa millon sen laitoin pois vaikka muistankin hokeneeni "ei enää kaasua".
Vihdoinkin klo 21 lääkäri teki sisätutkimuksen ja epiduraali tilattiin koska kanava oli hävinnyt ja olin 3cm auki. Ja joskus sillon oisko tyyliin puol tuntia myöhemmin sain epiduraalin ja käytännössä melkein heti sen laiton jälkeen nukahdin kun kivut lähti. Supistukset onneks jäi ja tunsin ne jatkuvasti. Epiduraalin laiton jälkeen myös Pojun sykkeet aina laski hetkellisesti. Ja tämä toistui myös kun sain joskus klo 23 uuden annoksen kipulääkettä epiduraalin kautta.
23:35 kalvot puhkesi oikein kunnolla ja mulla oli sellainen olo että lainehtii kaikki paikat. Paineen tunnetta oli enemmän kuin aiemmin jokaisella supistuksella ja olin vaan 4+cm auki kätilön mukaan.
Jossain välissä sain kipupumpun epiduraaliin ja torkuin about 4 asti aamulla. Pojun sykkeet rupes laskemaan vähän useammin ja tuolloin tehtiin vielä kätilöiden toimesta sisätutkimus jonka lääkäri toisti ja tulos oli että vain 5cm auki. Lisäksi muistan että mut kertakatetroitiin, ku en pystynyt enää pissaamaan.
Lääkäri harkitsi toisen päivystäjän kanssa että uskaltaako laittaa vielä oksitosiinia vai onko se sektion paikka. Olin aika poikki ja kerroin peloista lääkärille ja keskusteltiin siinä hetki. Lääkäri tuli joskus 5 maissa takaisin ja kertoi että sektio päätös on tehty ja seuraavana vuorossa on leikkaussali. Lääkäri oli ihana ja kertoi tarkkaan miksi päätös on tehty ja ei vähätellyt riskejä mua kohtaan jne. Itelle jäi hyvä fiilis.
Jännitti tosi paljon ja sit mulle laitettiin kesto katetri ja avopaita ja siirryin toiseen sänkyyn että mut saa vietyä leikkaussaliin. Leikkaussalissa oli sairaan valoisaa yhtäkkiä ja kauhea määrä porukkaa ja ihan mielettömän viileä.
Sit mulle laitettiin epiduraalin kautta spinaali puudute ja testattiin että lähti tunto. Sit mut pestiin navasta reisiin ja peiteltiin. Sain uuden kanyylin toiseen käteen ja jonkun suonensisäisen antibiootin josta sain allergisen reaktion! Sain myös allergialääkettä suoneen ja adrenaliini laitettiin myös valmiiksi jos sitä tarvitaan.
Mies sai olla mun kanssa leikkaussalissa ja sai Pojun melkein heti paidan alle ja sai myös leikata kuulemma napanuoran. Muistan leikkauksesta semmosen inhottavan vellomisen tunteen kun kudoksia siirreltiin jne.
14.12 klo 5:12 pieni poika näki päivänvalon ja sai 9 pisteet. Mie jäin saliin kursittavaksi ja tärisin hulluna. Tärinä jatkui heräämössä vaikka sain lämpöpeitteen ja jouduin pyytämään jotain kipulääkettä tms koska mun niska alkoi särkeä siitä tärinästä! Olin myös tipassa ja verenpainetta mitattiin salissa ja heräämössä kokoajan..
Sain Pojun jossain välissä paidan alle ja heräämössä ei autettu/ohjattu ensi-imetyksessä! Vaan käytännössä makasin siellä mies mun seurana tarkkailtavana.. En edes osaa sanoa millon poju on yrittäny syödä ekan kerran.. 9 aikaan 14.12 ollaan kuitenkin siirrytty sängyllä osastolle jossa makasin sängyssä sit iltaan asti. En muista saaneeni juuri mitään ohjausta pojan ruokkimiseen tai mihinkään muuhun kuin siihen miten nousen sängyssä istumaan...
Pitkä sepustus mutta menkööt :D
Eli 12.12 klo 9:00 oli varattu aika jolloin piti tulla tyksiin osastolle käynnistykseen. Mies oli mun mukana alkuun mutta passitin sen töihin välissä. Meidät ensin ohjattiin päiväsaliin johon myöhemmin tuli kätilö kertomaan osaston toiminnasta ja ohjasi meidät sitten huoneeseen vaihtamaan vaatteet, josta sitten mentiin käyrille makaamaan.
Muistan että mua jännitti ihan toden teolla tässä vaiheessa jo vaikka en tiennyt mitä tuleman pitää. Käyrien jälkeen olikin sitten odottelua aika pitkään ja pääsin toimenpidehuoneeseen vasta joskus 10 jälkeen. Ja tässä vaiheessa edellisten tietojen perusteella olin sormelle auki ja kanavaa oli pari senttiä jäljellä.
Toimenpidehuoneeseen lääkärin luokse jossa hieman käytiin läpi mitä tehdään ja miten jne. Ja samalla tehtiin alatutkimus jossa todettiin että edelliseen tutkimukseen nähden ei ole tullut muutoksia. Ballonki laitettiin paikoilleen ja sen laittaminen sattui kyllä todella paljon. Lisäksi mulla alkoi kipeät supistukset käytännössä heti! Ja pyysinkin saada kokeilla tens-laitetta ja se toimi alkuun tosi hyvin. Myös limatulppa irtosi (tottakai) ja siitä ei kyllä voinut erehtyä seuraavalla vessa reissulla!
Käyrillä olin 2 tunnin välein. Pyysin miehen tulemaan takaisin sairaalaan sen jälkeen ku hän oli saanu lounaan syötyä ja kerkesin olemaan noi klo 13 käyrät yksin ennen kuin mies saapui.
Klo 15 kivut alkoi olla jo niin sietämättömiä että pyysin kipulääkettä ja koska edellisen kerran Käyrät oli otettu siinä about 13:00 niin kätilö ei voinut antaa muuta kuin panadolin.
Sillä aikaa kun kätilö haki panadolia niin olin jo niin kipuhorkassa että pyysin kätilöä ottamaan sen pois. No kätilö sanoi että tekee ensin sisätutkimuksen niin katsotaan sitten.
Ballongista poistettiin noin 10 milliä nestettä ja nypättiin ulos.. (sattui taas ihan helvetisti).
Tilanne oli väljästi 2 sormelle auki ja kanava lähes kokonaan hävinnyt.
Supistukset ei hiipuneet (onneksi) mutta eipä ne myöskään paljoa saaneet aikaan. Ja tens-laitetta käytin tämän koko ajan ja pyysin liikkeellä niin paljon kuin mahdollista.
Klo 19 oli taas kivut käymässä koviksi ja koin ettei tenssistä ollut enää apua joten se otettiin pois ja tilanne oli edistynyt sen verran että noin 3cm auki.
Käyrillä kävin sit taas about klo 20 ja vauvan sykkeet laski käyrillä huolestuttavasti kertaalleen, mutta korjaantui kylkeä kääntämällä. Kivuliaat supistukset jatkui koko päivän 5min välein ja tässä kohtaa olin jo niin kipeä ja väsynyt että mulle annettiin oxynormia nesteenä.
Klo 23:00 huomasin että oxynormin vaikutus alkoi hiipua jo niin paljon että alkoi kivut tulla takaisin ja puolenyön aikaan ku menin käyrille niin alkoi hiipua supistukset kokonaan. Käyrät oli kuitenkin ok ja koitin mennä nukkumaan uudestaan ja siihen sit ne supistukset tyssäsi.
13.12 klo 10 pääsin jälleen lääkärille ja muistaakseni joskus 6 aikaan aamulla olin jo käyrillä mitkä oli ok.
Lääkäri oli sitä mieltä että käynnistystä pitää jatkaa salissa koska ballonki ei ollut tehnyt mitään.. Eli yön aikana muutosta oli tapahtunut väärään suuntaan ja olin enää taas 2cm auki ja kanavaa oli taas noin 2cm..
Siirryttiin saliin miehen kanssa joskus hieman ennen puoltapäivää ja kolmen pistoksen jälkeen sain kanyylin käteeni ja oksitosiinia alettiin tiputtamaan.
13:55 olin jo niin kipeä että tarvitsin kivunlievitystä ja sain selkään 4 akuneulaa (aloin itkeä ku noi laitettiin)jotka siis poisti käytännössä kaiken kivun ja lämmitettävän geelipussin olin pyytänyt jo aiemmin.
15:30 on olo ollut taas jo kovin tuskainen koska kokeilin ilokaasua. Se auttoi lähinnä keskittymään hengitykseen mutta ei oikeastaan muuten ollut apua ja välillä huimasi.
15:50 sisätutkimus josta en muista enää edes että miksi se tehtiin ja mies on kirjannut että ei muutoksia! Veikkaan että tää on se kohta kun olen oksitosiinin kanssa huutanut että haluan epiduraalin tai jotain vahvempaa kivunlievitykseen. Eli edelleen auki 2cm ja kanavaa samat.
17:10 mies on kirjannut että kalvot on puhkaistu ja hitto se tuntui ällöttävältä. Tuli ihan sellainen olo että joo jos vedet menee niin ei voi kyllä erehtyä kun lorahtaa niin paljon. Vaikka siis mullakin tehtiin pienen pieni reikä kalvoon ja samalla asetettiin pinni pojan päähän. Samalla myös se oksitosiini laitettiin tauolle ja mulle laitettiin tippaan antibiootit tippumaan koska se joku näyte oli positiivinen.
Kalvojen puhkaisun jälkeen muistikuvat alkaa olla aika hatarat koska kivunlievitystä mulla ei ollut muuta kuin akuneulat, geelipussi ja ilokaasu. Muistan sen verran että jossain vaiheessa huusin vaan että antakaa lääkettä ja auttakaa tms enkä siis ollut edes 3 cm auki!! Muistan myös huutaneeni miehelle että hieroo mun selkää ja lantiota kun teki kipeää (ei se mitään auttanut muuten kuin henkisesti).
19:10 olen saanut vihdoinkin oxynormin jonka oksensin heti tyyliin seuraavan supistuksen aikana ja muistan maanneeni tässä vaiheessa polvillani säkkituolilla lattialla ja huusin kivusta/itkin jokaisen supistuksen aikana. Ainoa ns siedettävä asento sillä hetkellä.
Sain toisen oxynormin onneks mitä en oksentanut ulos mut ei siitä ollut mitään apua.. Ja mies onkin kirjannut "sattuu". Saatoin myös hengittää ilokaasua vielä tohon oksentamiseen saakka muttei mitään tietoa millon sen laitoin pois vaikka muistankin hokeneeni "ei enää kaasua".
Vihdoinkin klo 21 lääkäri teki sisätutkimuksen ja epiduraali tilattiin koska kanava oli hävinnyt ja olin 3cm auki. Ja joskus sillon oisko tyyliin puol tuntia myöhemmin sain epiduraalin ja käytännössä melkein heti sen laiton jälkeen nukahdin kun kivut lähti. Supistukset onneks jäi ja tunsin ne jatkuvasti. Epiduraalin laiton jälkeen myös Pojun sykkeet aina laski hetkellisesti. Ja tämä toistui myös kun sain joskus klo 23 uuden annoksen kipulääkettä epiduraalin kautta.
23:35 kalvot puhkesi oikein kunnolla ja mulla oli sellainen olo että lainehtii kaikki paikat. Paineen tunnetta oli enemmän kuin aiemmin jokaisella supistuksella ja olin vaan 4+cm auki kätilön mukaan.
Jossain välissä sain kipupumpun epiduraaliin ja torkuin about 4 asti aamulla. Pojun sykkeet rupes laskemaan vähän useammin ja tuolloin tehtiin vielä kätilöiden toimesta sisätutkimus jonka lääkäri toisti ja tulos oli että vain 5cm auki. Lisäksi muistan että mut kertakatetroitiin, ku en pystynyt enää pissaamaan.
Lääkäri harkitsi toisen päivystäjän kanssa että uskaltaako laittaa vielä oksitosiinia vai onko se sektion paikka. Olin aika poikki ja kerroin peloista lääkärille ja keskusteltiin siinä hetki. Lääkäri tuli joskus 5 maissa takaisin ja kertoi että sektio päätös on tehty ja seuraavana vuorossa on leikkaussali. Lääkäri oli ihana ja kertoi tarkkaan miksi päätös on tehty ja ei vähätellyt riskejä mua kohtaan jne. Itelle jäi hyvä fiilis.
Jännitti tosi paljon ja sit mulle laitettiin kesto katetri ja avopaita ja siirryin toiseen sänkyyn että mut saa vietyä leikkaussaliin. Leikkaussalissa oli sairaan valoisaa yhtäkkiä ja kauhea määrä porukkaa ja ihan mielettömän viileä.
Sit mulle laitettiin epiduraalin kautta spinaali puudute ja testattiin että lähti tunto. Sit mut pestiin navasta reisiin ja peiteltiin. Sain uuden kanyylin toiseen käteen ja jonkun suonensisäisen antibiootin josta sain allergisen reaktion! Sain myös allergialääkettä suoneen ja adrenaliini laitettiin myös valmiiksi jos sitä tarvitaan.
Mies sai olla mun kanssa leikkaussalissa ja sai Pojun melkein heti paidan alle ja sai myös leikata kuulemma napanuoran. Muistan leikkauksesta semmosen inhottavan vellomisen tunteen kun kudoksia siirreltiin jne.
14.12 klo 5:12 pieni poika näki päivänvalon ja sai 9 pisteet. Mie jäin saliin kursittavaksi ja tärisin hulluna. Tärinä jatkui heräämössä vaikka sain lämpöpeitteen ja jouduin pyytämään jotain kipulääkettä tms koska mun niska alkoi särkeä siitä tärinästä! Olin myös tipassa ja verenpainetta mitattiin salissa ja heräämössä kokoajan..
Sain Pojun jossain välissä paidan alle ja heräämössä ei autettu/ohjattu ensi-imetyksessä! Vaan käytännössä makasin siellä mies mun seurana tarkkailtavana.. En edes osaa sanoa millon poju on yrittäny syödä ekan kerran.. 9 aikaan 14.12 ollaan kuitenkin siirrytty sängyllä osastolle jossa makasin sängyssä sit iltaan asti. En muista saaneeni juuri mitään ohjausta pojan ruokkimiseen tai mihinkään muuhun kuin siihen miten nousen sängyssä istumaan...
Pitkä sepustus mutta menkööt :D
Mun synnytys alkoi 6.12 klo: 04:00 supistuksilla. Laitoin telkan päälle kun sen verran oli kivuliaita etten ois voinut nukkua. 04:15 laitoin miehelle viestiä että voisi alkaa tulla kotiin, enoo ihan varma pitääkö lähtee sairaalaan, mutta sen verta sattuu että varuiks voisi tulla.
04:20 soitin sairaalaan ja kysyivät monesko synnytys(sanoin että toinen) ja kauan ensimmäinen kesti(johon vastasin 6h) niin sitten sanoivat että jos siltä tuntuu ettet kotona voi olla niin voit tulla.
04:40 lähettiin ajaan sairaalaan ja 05:10 pääsin alku tarkastukseen jossa sitten selvisi että oon 7cm auki ja lähettiinkin kiireesti synnytyssaliin.
sain ilokaasua ja jonkun alapääpuudutteen. Terve poika synty 06:22 :)
04:20 soitin sairaalaan ja kysyivät monesko synnytys(sanoin että toinen) ja kauan ensimmäinen kesti(johon vastasin 6h) niin sitten sanoivat että jos siltä tuntuu ettet kotona voi olla niin voit tulla.
04:40 lähettiin ajaan sairaalaan ja 05:10 pääsin alku tarkastukseen jossa sitten selvisi että oon 7cm auki ja lähettiinkin kiireesti synnytyssaliin.
sain ilokaasua ja jonkun alapääpuudutteen. Terve poika synty 06:22 :)
Meillä lähti synnytys käyntiin laskettuna päivänä viiden kieppeillä iltapäivästä vesien menolla. Siitä pari tuntia ja supistukset alkoi olla tiheitä ja napakoita. Tens, sauna ja jumppapallo tässä kohden apuna. Lähdettiin synnärillä parin tunnin kuluttua ja siellä olin 3cm auki ja supistukset tuli niin tiheästi kun melkeen voi tulla. Synnärillä ensin käyrille ja sit ammeeseen pariksi tunniksi. Sen jälkeen sänkyyn käyrille ja kohdunkaulan puudute ja ilokaasua. Näillä ja välilihan puudutteella mentiin loppuun saakka. Supistukset vähän huononi loppua kohden ja oksitosiinilla vähän autettiin. Lopussa päädyttiin leikkaamaan eppari ja vauva jäi vielä hartioistaan kiinni, mikä aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta ei onneksi mitään muuta. Loppua lukuunottamatta olin kaikkeen tosi tyytyväinen eikä lopussakaan sinänsä vikaa koska kaikki kunnossa!
Meillä alkoi tilanne 23:00 kovilla supistuksilla 5-6min välein, soitin sairaalaan 00:00 et onko tarpeeks tihee, ne sano et ota panadolia ja mee suihkuun. Kotona sinnittelin 3h mut supistuksia rupes tulee 3min välein, joten herätin miehen että pue päälle ja pakkaa eväät. Lähettiinkin aika vikkelästi sairaalaan, aika tuskaista olla etupenkissä, kun lapsi painaa ja supistaa jatkuvasti!
Sairaalassa olin auki jo 6cm ja menin käyrien kautta altaaseen. Kotona olin kävelly koko ajan ni supistuksia tuli jatkuvasti, altaassa oli ihana rentoutua. Siellä tuli kuitenkin tunnin päästä huono olo ja lähdin saliin kävelemään ja ähisemään. Otin ilokaasua käyrillä maatessa, olin auki 8cm. Sit taas kävelin ja heiluin ja nojailin salissa. Otin pudendaalin, joka pelotti hulluna, kun oli niin jäätävä neula!! Lasta piti ponnistaa alas päin ja sen ajan istuin synnytysjakkaralla ja nojasin sänkyyn ja menin kontalleni sänkyyn kunnes jalat väsyi ja menin kyljelleni. Olin auki 10cm 6:40 ja sit ponnistettiin lapsi ulos hyvien kätilöiden avustamana 7:30. Käytettiin apuna imukuppia, kun vauva karkas aina ponnistuksen jälkeen ylös päin ja eppari leikattiin, josta myös meinasin saada paskahalvauksen :D
Melko naturellina mentiin, kun kivut oli heilumisella hallinnassa. Kivuttomia hetkiä oli enemmän kuin kivuliaita. Mun on kätilö oli tosi topakka ja kannustava
Sairaalassa olin auki jo 6cm ja menin käyrien kautta altaaseen. Kotona olin kävelly koko ajan ni supistuksia tuli jatkuvasti, altaassa oli ihana rentoutua. Siellä tuli kuitenkin tunnin päästä huono olo ja lähdin saliin kävelemään ja ähisemään. Otin ilokaasua käyrillä maatessa, olin auki 8cm. Sit taas kävelin ja heiluin ja nojailin salissa. Otin pudendaalin, joka pelotti hulluna, kun oli niin jäätävä neula!! Lasta piti ponnistaa alas päin ja sen ajan istuin synnytysjakkaralla ja nojasin sänkyyn ja menin kontalleni sänkyyn kunnes jalat väsyi ja menin kyljelleni. Olin auki 10cm 6:40 ja sit ponnistettiin lapsi ulos hyvien kätilöiden avustamana 7:30. Käytettiin apuna imukuppia, kun vauva karkas aina ponnistuksen jälkeen ylös päin ja eppari leikattiin, josta myös meinasin saada paskahalvauksen :D
Melko naturellina mentiin, kun kivut oli heilumisella hallinnassa. Kivuttomia hetkiä oli enemmän kuin kivuliaita. Mun on kätilö oli tosi topakka ja kannustava
Muokattu viimeksi:
Minäki kirjottelen omani, tässä ku makoilen sairaalapedillä vauvan vierellä
Elikkäs rv 39+2 maanantai- tiistai välisenä yönä heräsin klo 02.50 et nyt jotain holahti housuihin. Äkkiä vessaan tsekkaa tilanne, lapsivettähän se. Kalvoihin oli tullu ylhäälle reikä, ku vettä ei tullu valtavia määriä kuitenkaan. Vessassa ko tuli eka kunnon supistus. Olin ihan mielissään et jes, nyt on menoa, ei jäänyt epäselväksi et synnytys on käynnistymässä. Ja tässä vaiheessa sanon et olin siis valmiiksi auki 4cm ja kanavaa 1cm jäljellä.
Menin herättään mies muutamien supistusten jälkeen, jotka koveni tasaseen tahtiin, ja tuli alussa jo muutaman minuutin välein. Puolen tunnin päästä vesien menosta lähdettiin sairaalaan. Ei uskallettu odottaa pitempään, ku oli ootettavissa nopeaa synnytystä, vaikka kipujen kans olisin vielä pärjänny kotona.
Sairaalassa oltiin 03.45 , olin silloin 5cm auki ja kanava hävinny. Supistukset oli siinä käyrillä ollessa jo tosi kipeitä, spinaali laitettiin tilaukseen. Vaikka olin suunnitellu et menisin luomuna mahdollisimman pitkään ja kenties loppuvaiheessa kohdunkaulanpuudute, mut kyllä ne kivut vaan yllätti. Spinaali kuulosti tässä vaiheessa erittäin hyvältä.
Saliin mentiin, samantien kätilö ja lääkäri alko valmisteleen spinaalia varten. Supistukset tuntu siinä vaiheessa järkyttävinä polttoina alamahassa ja selässä. Kylmää rättiä otsalle, siihen kun keskityin supistusten aikana ni selvisin. (En tiiä mikä tuo kylmä/märkä rätti on mut mulla se on ollu joksisessa synnytyksessä, mieskin tietää jo valmiiksi et ku kivut iskee ni hän kiikuttaa mulle nuita märkiä rättejä.) Spinaali alkoi vaikuttaa heti, ja se oli ihan uskomaton! Poristiin siinä niitä näitä ja ooteltiin et tulis osineen tunnetta. Tunsin jonku verran supistuksia tässä vaiheessa, lähinnä tuntu harjotussupistuksilta.
No 5 jälkeen sisätutkimuksessa olin täysin auki ja vauva tosi matalalla. Kätilö sano et ala ponnistaa et vauva syntyy muutamalla supistuksella. Olin vähä hämillään et täh. Pari kertaa vähä työnsin ja naureskelin samalla et ei se voi näin helposti syntyä. Mut niin synty terve tyttövauva apgar pistein 9-9-9. Repeämiäkään ei tullut.
Synnytyksen kesto: avautumisvaihe 2h13min, ponnistusvaihe 4min, jälkeisvaihe(vai mikskä sitä sanotaan) 9min. Kokonaiskesto siis 2h26min.
-mude, erittäin onnellinen kolmen lapsen äiti. Ja onnellinen hyvästä synnytyskokemuksesta.
Elikkäs rv 39+2 maanantai- tiistai välisenä yönä heräsin klo 02.50 et nyt jotain holahti housuihin. Äkkiä vessaan tsekkaa tilanne, lapsivettähän se. Kalvoihin oli tullu ylhäälle reikä, ku vettä ei tullu valtavia määriä kuitenkaan. Vessassa ko tuli eka kunnon supistus. Olin ihan mielissään et jes, nyt on menoa, ei jäänyt epäselväksi et synnytys on käynnistymässä. Ja tässä vaiheessa sanon et olin siis valmiiksi auki 4cm ja kanavaa 1cm jäljellä.
Menin herättään mies muutamien supistusten jälkeen, jotka koveni tasaseen tahtiin, ja tuli alussa jo muutaman minuutin välein. Puolen tunnin päästä vesien menosta lähdettiin sairaalaan. Ei uskallettu odottaa pitempään, ku oli ootettavissa nopeaa synnytystä, vaikka kipujen kans olisin vielä pärjänny kotona.
Sairaalassa oltiin 03.45 , olin silloin 5cm auki ja kanava hävinny. Supistukset oli siinä käyrillä ollessa jo tosi kipeitä, spinaali laitettiin tilaukseen. Vaikka olin suunnitellu et menisin luomuna mahdollisimman pitkään ja kenties loppuvaiheessa kohdunkaulanpuudute, mut kyllä ne kivut vaan yllätti. Spinaali kuulosti tässä vaiheessa erittäin hyvältä.
Saliin mentiin, samantien kätilö ja lääkäri alko valmisteleen spinaalia varten. Supistukset tuntu siinä vaiheessa järkyttävinä polttoina alamahassa ja selässä. Kylmää rättiä otsalle, siihen kun keskityin supistusten aikana ni selvisin. (En tiiä mikä tuo kylmä/märkä rätti on mut mulla se on ollu joksisessa synnytyksessä, mieskin tietää jo valmiiksi et ku kivut iskee ni hän kiikuttaa mulle nuita märkiä rättejä.) Spinaali alkoi vaikuttaa heti, ja se oli ihan uskomaton! Poristiin siinä niitä näitä ja ooteltiin et tulis osineen tunnetta. Tunsin jonku verran supistuksia tässä vaiheessa, lähinnä tuntu harjotussupistuksilta.
No 5 jälkeen sisätutkimuksessa olin täysin auki ja vauva tosi matalalla. Kätilö sano et ala ponnistaa et vauva syntyy muutamalla supistuksella. Olin vähä hämillään et täh. Pari kertaa vähä työnsin ja naureskelin samalla et ei se voi näin helposti syntyä. Mut niin synty terve tyttövauva
apgar pistein 9-9-9. Repeämiäkään ei tullut.Synnytyksen kesto: avautumisvaihe 2h13min, ponnistusvaihe 4min, jälkeisvaihe(vai mikskä sitä sanotaan
) 9min. Kokonaiskesto siis 2h26min.-mude, erittäin onnellinen kolmen lapsen äiti. Ja onnellinen hyvästä synnytyskokemuksesta.
Vanillap
Jostain jotain jo tietävä
Minäkin kerron oman voimaannuttavan synnytystarinani mutta ensin vähän taustoja :)
Esikoinen syntyi siis kiireellisellä sektiolla rv42+1 käynnitysyrityksen jälkeen. Sektiossa huomattiin että vauva yritti tulla avosuisena eli tarjontavirhe jossa kasvot osottaakin kattoa kohti. Sen vuoksi synnytys ei edistynyt silloin hyvistä supistuksista huolimatta.
Tämän raskauden aikana sain itse miettiä haluanko rv 41+ joko käynnistyksen vai elektiivisen sektion ellei synnytys lähde itsestään käyntiin. Olin koko raskausajan skeptinen ettei synnytys käynnisty itsestään ja olin varautunut sektioon. Samalla kovasti valmistauduin luonnolliseen synnytykseen ja etsin erilaisia lääkkeettömiä keinoja selviytyä synnytyskivusta.
Yllätyksekseni supistukset alkoivat yöllä rv39+6. Heräsin supistuksiin mutta niitä tuli todella harvoin. Aamulla supistukset jatkuivat ja tulivat n.10min välein. Vein pojan normaalisti tarhaan ja menin tuttavani (hänellä 8viikkoinen vauva) luokse hakemaan vauvaterapiaa oksitosiinin eritystä vahvistamaan. Klo.15 kotiin päästyäni supistuksia alkoi tulemaan 3-5min välein. En pystynyt olemaan paikoillani vaan koko loppuillan kokkailin ja leivoin keittiössä. Klo.18 mieheni passitti minut soittamaan kätilölle kertoakseni tilanteen. En edelleenkään uskonut että synnytys oli käynnissä vaikka tekikin kipeää. Tiesin jo ennestään että pärjään aika hyvin supistusten kanssa. Sovittiin kätilön kanssa että soitan uudestaan kun tuntuu siltä että haluan hänen tulevan tarkastamaan tilanteen. Klo.21 soitin uudelleen ja kätilö lupasi tulla meille. 10min siitä ja vedet menivät. Kätilön tarkastamana kotona klo.21.30 kohdunsuu 4cm auki ja kaula hävinnyt. Päätettiin lähteä sairaalaan koska halusin ammeeseen. Ammeessa oli hyvä olla. Mies laittoi kannulla vettä selkään (häiritsee kipusignaalia selkärangassa) aina supistuksen tullessa ja tarjosi juotavaa ja toi kylmää rättiä otsalle. Supistuksen aikana keskityin hengittämään ja pidin kasvot rentoina. Vedestä piti nousta pois 4h jälkeen kun vauvalta ei saatu kunnon jatkuvaa sykekäyrää (aiemman sektion vuoksi pakollinen). Silloin olin 6-7cm auki. 3h kuluttua olin edelleen 6-7cm auki ja vauva huonossa tarjonnassa. Silloin päätettiin oksitosiinilla voimistaa supistuksia ja laittaa scalp-anturi vauvan päähän jotta saadaan sykkeet hyvin piirtymään. Supistukset tulivat heti vahvoina pienellä annoksella ja ainoa keino selvitä oli roikkumalla miehen käsipuolessa miehen samalla hieroessa selkää voimakkaasti. En pystynyt maata supistusten välillä vaan istuin sängyn laidalla nojaten mieheeni. Ääntelin supistusten aikana ja alko jo tulee hiljasia kirosanojakin. Vauvan sykkeisiin alko tulla laskuja enkä pystyny enää kestämään supistuksia tietäen että vielä saattaa mennä pitkään enkä pääse altaaseen scalpin takia. Päätin ottaa epiduraalin jota en välttämättä ois halunnu. Epiduraali toimi vain oikealla puolella ja supistukset jäivät tuntumaan vasemmalle. Annosta lisättiin tunnin kuluttua ja saatiin epiduraali vihdoin toimimaan hyvin ja sain levättyä. Vauvan sykkeet kuitenkin edelleen tekivät laskuja ja lääkäri halusi katsoa kohdusnuun tilanteen enneku mennään mahdollisesti sektioon. Olinkin kaikkien yllätykseksi edennyt 10cm epiduraalin avulla ja vauva kääntynyt oikeaan asentoon. Pikkuhiljaa sain alkaa ponnistelemaan. Supistuksia en tuntenut missään vaiheessa ponnistusvaihetta ja se teki kyllä ponnistamisen vaikeaksi. Ponnistusvaihe oli 1h20min ja tuntui rankalta kun en tiennyt ponnistanko tarpeeksi kovaa. Pään syntyminen alko tuntumaan mutta ei sattunut. Hartiat oli tiukassa ja se oli epämiellyttävää. Repeämiltä säästyttiin ja eppariakaan ei tarvinnut. Yhtään tikkiä ei tullut ja olo oli epätodellinen kun sain vauvan rinnalleni. En missään vaiheessa uskonut että synnyttäisin alakautta. Palautuminen ihan ihmeellisen nopeaa ja helppoa sektioon verrattuna ja nyt vrk synnytyksestä jo kotona.
Esikoinen syntyi siis kiireellisellä sektiolla rv42+1 käynnitysyrityksen jälkeen. Sektiossa huomattiin että vauva yritti tulla avosuisena eli tarjontavirhe jossa kasvot osottaakin kattoa kohti. Sen vuoksi synnytys ei edistynyt silloin hyvistä supistuksista huolimatta.
Tämän raskauden aikana sain itse miettiä haluanko rv 41+ joko käynnistyksen vai elektiivisen sektion ellei synnytys lähde itsestään käyntiin. Olin koko raskausajan skeptinen ettei synnytys käynnisty itsestään ja olin varautunut sektioon. Samalla kovasti valmistauduin luonnolliseen synnytykseen ja etsin erilaisia lääkkeettömiä keinoja selviytyä synnytyskivusta.
Yllätyksekseni supistukset alkoivat yöllä rv39+6. Heräsin supistuksiin mutta niitä tuli todella harvoin. Aamulla supistukset jatkuivat ja tulivat n.10min välein. Vein pojan normaalisti tarhaan ja menin tuttavani (hänellä 8viikkoinen vauva) luokse hakemaan vauvaterapiaa oksitosiinin eritystä vahvistamaan. Klo.15 kotiin päästyäni supistuksia alkoi tulemaan 3-5min välein. En pystynyt olemaan paikoillani vaan koko loppuillan kokkailin ja leivoin keittiössä. Klo.18 mieheni passitti minut soittamaan kätilölle kertoakseni tilanteen. En edelleenkään uskonut että synnytys oli käynnissä vaikka tekikin kipeää. Tiesin jo ennestään että pärjään aika hyvin supistusten kanssa. Sovittiin kätilön kanssa että soitan uudestaan kun tuntuu siltä että haluan hänen tulevan tarkastamaan tilanteen. Klo.21 soitin uudelleen ja kätilö lupasi tulla meille. 10min siitä ja vedet menivät. Kätilön tarkastamana kotona klo.21.30 kohdunsuu 4cm auki ja kaula hävinnyt. Päätettiin lähteä sairaalaan koska halusin ammeeseen. Ammeessa oli hyvä olla. Mies laittoi kannulla vettä selkään (häiritsee kipusignaalia selkärangassa) aina supistuksen tullessa ja tarjosi juotavaa ja toi kylmää rättiä otsalle. Supistuksen aikana keskityin hengittämään ja pidin kasvot rentoina. Vedestä piti nousta pois 4h jälkeen kun vauvalta ei saatu kunnon jatkuvaa sykekäyrää (aiemman sektion vuoksi pakollinen). Silloin olin 6-7cm auki. 3h kuluttua olin edelleen 6-7cm auki ja vauva huonossa tarjonnassa. Silloin päätettiin oksitosiinilla voimistaa supistuksia ja laittaa scalp-anturi vauvan päähän jotta saadaan sykkeet hyvin piirtymään. Supistukset tulivat heti vahvoina pienellä annoksella ja ainoa keino selvitä oli roikkumalla miehen käsipuolessa miehen samalla hieroessa selkää voimakkaasti. En pystynyt maata supistusten välillä vaan istuin sängyn laidalla nojaten mieheeni. Ääntelin supistusten aikana ja alko jo tulee hiljasia kirosanojakin. Vauvan sykkeisiin alko tulla laskuja enkä pystyny enää kestämään supistuksia tietäen että vielä saattaa mennä pitkään enkä pääse altaaseen scalpin takia. Päätin ottaa epiduraalin jota en välttämättä ois halunnu. Epiduraali toimi vain oikealla puolella ja supistukset jäivät tuntumaan vasemmalle. Annosta lisättiin tunnin kuluttua ja saatiin epiduraali vihdoin toimimaan hyvin ja sain levättyä. Vauvan sykkeet kuitenkin edelleen tekivät laskuja ja lääkäri halusi katsoa kohdusnuun tilanteen enneku mennään mahdollisesti sektioon. Olinkin kaikkien yllätykseksi edennyt 10cm epiduraalin avulla ja vauva kääntynyt oikeaan asentoon. Pikkuhiljaa sain alkaa ponnistelemaan. Supistuksia en tuntenut missään vaiheessa ponnistusvaihetta ja se teki kyllä ponnistamisen vaikeaksi. Ponnistusvaihe oli 1h20min ja tuntui rankalta kun en tiennyt ponnistanko tarpeeksi kovaa. Pään syntyminen alko tuntumaan mutta ei sattunut. Hartiat oli tiukassa ja se oli epämiellyttävää. Repeämiltä säästyttiin ja eppariakaan ei tarvinnut. Yhtään tikkiä ei tullut ja olo oli epätodellinen kun sain vauvan rinnalleni. En missään vaiheessa uskonut että synnyttäisin alakautta. Palautuminen ihan ihmeellisen nopeaa ja helppoa sektioon verrattuna ja nyt vrk synnytyksestä jo kotona.
Perjantaille oli varattuna yliaikaiskontrolli ja perjantain vastaisena yönä meni lapsivedet. Lähdettiin synnärille ja päästiin saliin nukkumaan ja odottamaan supistusten alkamista. Aamuun mennessä ei mitään ollut tapahtunut, joten siirryin osastolle ja sain sytotecin. Iltaa kohden supistukset vahvistuivat ja illalla päästiin takaisin saliin. Osastolla oli hoitajilla sen verran kiire, ettei mulle ehditty lämpötyynyä kummempaa kivun lievitystä antaa, vaikka sitä monesti pyysin. Saliin päästyä sain epiduraalin ja Ah mikä helpotus. Avautuminen oli vielä kesken, joten sain vielä salissa toisen annoksen epiduraalia. Kun vihdoin olin avautunut tarpeeksi, oli toisenkin epiduraaliannoksen vaikutus jo lopuillaan, mutta en saanut enää kolmatta, jotteivät supistukset laannu. Ponnistusvaihe oli jotain aivan kamalaa, mutta kipuun auttoi se, että keskityin siihen, etten kiroile, vaikka mieli teki latoa kaikki manaukset ilmoille vauva oli sen verran kookas, että tarvittiin eppari ja lisäksi jotain paikallispuudutetta ilmeisesti sain myös.
Kokonaisuudessaan lapsivesien menosta vauvan syntymään meni vuorokausi. Avautumisvaihe 8,5h ja ponnistusvaihe 1,5h.
vauva oli sen verran kookas, että tarvittiin eppari ja lisäksi jotain paikallispuudutetta ilmeisesti sain myös. Kokonaisuudessaan lapsivesien menosta vauvan syntymään meni vuorokausi. Avautumisvaihe 8,5h ja ponnistusvaihe 1,5h.
Synnytystarinaa täältäkin. Ekat merkit tulevasta sain lauantai-iltana kun limatulppa lähti vessareissulla. Maanantaiaamuna (19.12.) kuuden aikaan tuli paperiin verensekaista vuotoa ja miehelle totesin, että jotain alkaa tapahtua. Hän lähti kuitenkin normisti töihin. Parin tunnin päästä tuli ensimmäinen kipeä supistus ja niitä alkoi harvakseltaan tulla aamun kuluessa lisää. Miehelle laitoin viestiä että tietää olla varuillaan, mutta itse arvelin että hyvin ehtii normisti työpäivänsä viettää. Tens-laitteen virittelin rauhassa ja testailin sitä ja katselin Gilmoren Tyttöjä.. :)
No, sitten alkoikin tapahtua. Puolilta päivin supistukset tihenivät n.10minuuttiin, tens-laitetta sai alkaa jo oikeasti käyttää tehoilla ja 12.50 lähetin miehelle viestin, että tulee kotiin. Hänellä meni ehkä 15minuuttia, mutta siinä ajassa supistukset tihenivät jo n.3minuuttiin. Mies ehti just ja just vaihtaa vaatteet ja kerätä meille kamppeet, sitten mentiin. Sairaalassa minut on kirjattu sisälle klo 13.35. Kärvistelin tuskissa käyrillä ja sain sairaalavaatteet, mies käytännössä riisui ja puki, olin jo niin muissa maailmoissa supistuksista, jotka tulivat peräjälkeen, etten itse enää pystynyt. Saliin päästiin pian ja sitten tulikin se koko synnytyksen absurdein vaihe. Roikuin miehen kaulassa ja supistukset olivat jo niin voimakkaita, että jalat vapisivat ja voihkin ääneen. Tässä vaiheessa Tensissäkään ei enää tehoa ollut kuin taittamaan kivulta pahin kärki pois. Huomasin myös, että supistuksen tullessa auttoi kun vähän painoi lihaksilla alaspäin. Mutta..se absurdi osuus.. juuri kun nuo kivut tosiaan olivat pahimpia ja miehessä roikuin voimaa hakien, salin ulkopuolella kulki lääkäreiden kulkue laulaen Maa on niin kaunis. :D Se oli jotenkin niin yllättävää, kaunista ja älytöntäkin, että jälkeenpäin on itku tullut sitä tilannetta muistellessa.
Kätilö (ihana, kokenut n.50-60v lämmin täti-ihminen) komensi minut pöydälle että tarkistaa mikä on tilanne ja tuskissani kömmin kiltisti pötkölleen vaikka ajatus kamalalta tuntuikin. Järkytys oli melkoinen kun hän sanoi, että alahan ponnistaa, vauva on tässä. Yksi supistus, 2-3 ponnistusta (tuntui, etten ensin sitäkään osannut kun tilanne tuli niin äkkiä) ja meidän ihana Tonttusemme oli sylissä. Kello oli silloin 14.29. Sairaalassa ehdittiin siis olla kokonaiset 54 minuuttia ja Tensiä lukuunottamatta täysin luomuna. Tätä en todellakaan ollut suunnitellut, mutta täytyy myöntää, että olen asiasta aika iloinen. Minä pystyin siihen. :)
Synnytys eteni niin nopeasti, ettei pää meinannut pysyä mukana. Ei millään voinut ymmärtää, että vauva tuli niin nopeasti. Sama tilanne oli miehellä ja ensimmäiset hetket menivätkin typeränä toisiamme ja vauvaa tuijottaen. :D Mitään fyysisiä vammoja en onneksi saanut, pari pientä nirhaumaa tuli, mutta muuten olo oli täysin normi, vaikka monesti nopeissa synnytyksissä repeytymiä tulee. Jos suoraan sanoo, tuntui samalta kuin jos olisi vähän turhan rajua seksiä harrastanut, siinä kaikki.
Synnytykset kokonaiskestoksi merkittiin 2h 40min. Alkuhetki laskettiin klo 12.00 jolloin supistukset alkoivat tulla 10min välein. Osastolla olimme kaksi yötä, eilen 21.12. siis kotiuduttiin. Vauva syö hyvin, nukkuu, pissii ja kakkii. Täydellinen pakkaus siis. :)
No, sitten alkoikin tapahtua. Puolilta päivin supistukset tihenivät n.10minuuttiin, tens-laitetta sai alkaa jo oikeasti käyttää tehoilla ja 12.50 lähetin miehelle viestin, että tulee kotiin. Hänellä meni ehkä 15minuuttia, mutta siinä ajassa supistukset tihenivät jo n.3minuuttiin. Mies ehti just ja just vaihtaa vaatteet ja kerätä meille kamppeet, sitten mentiin. Sairaalassa minut on kirjattu sisälle klo 13.35. Kärvistelin tuskissa käyrillä ja sain sairaalavaatteet, mies käytännössä riisui ja puki, olin jo niin muissa maailmoissa supistuksista, jotka tulivat peräjälkeen, etten itse enää pystynyt. Saliin päästiin pian ja sitten tulikin se koko synnytyksen absurdein vaihe. Roikuin miehen kaulassa ja supistukset olivat jo niin voimakkaita, että jalat vapisivat ja voihkin ääneen. Tässä vaiheessa Tensissäkään ei enää tehoa ollut kuin taittamaan kivulta pahin kärki pois. Huomasin myös, että supistuksen tullessa auttoi kun vähän painoi lihaksilla alaspäin. Mutta..se absurdi osuus.. juuri kun nuo kivut tosiaan olivat pahimpia ja miehessä roikuin voimaa hakien, salin ulkopuolella kulki lääkäreiden kulkue laulaen Maa on niin kaunis. :D Se oli jotenkin niin yllättävää, kaunista ja älytöntäkin, että jälkeenpäin on itku tullut sitä tilannetta muistellessa.
Kätilö (ihana, kokenut n.50-60v lämmin täti-ihminen) komensi minut pöydälle että tarkistaa mikä on tilanne ja tuskissani kömmin kiltisti pötkölleen vaikka ajatus kamalalta tuntuikin. Järkytys oli melkoinen kun hän sanoi, että alahan ponnistaa, vauva on tässä. Yksi supistus, 2-3 ponnistusta (tuntui, etten ensin sitäkään osannut kun tilanne tuli niin äkkiä) ja meidän ihana Tonttusemme oli sylissä. Kello oli silloin 14.29. Sairaalassa ehdittiin siis olla kokonaiset 54 minuuttia ja Tensiä lukuunottamatta täysin luomuna. Tätä en todellakaan ollut suunnitellut, mutta täytyy myöntää, että olen asiasta aika iloinen. Minä pystyin siihen. :)
Synnytys eteni niin nopeasti, ettei pää meinannut pysyä mukana. Ei millään voinut ymmärtää, että vauva tuli niin nopeasti. Sama tilanne oli miehellä ja ensimmäiset hetket menivätkin typeränä toisiamme ja vauvaa tuijottaen. :D Mitään fyysisiä vammoja en onneksi saanut, pari pientä nirhaumaa tuli, mutta muuten olo oli täysin normi, vaikka monesti nopeissa synnytyksissä repeytymiä tulee. Jos suoraan sanoo, tuntui samalta kuin jos olisi vähän turhan rajua seksiä harrastanut, siinä kaikki.
Synnytykset kokonaiskestoksi merkittiin 2h 40min. Alkuhetki laskettiin klo 12.00 jolloin supistukset alkoivat tulla 10min välein. Osastolla olimme kaksi yötä, eilen 21.12. siis kotiuduttiin. Vauva syö hyvin, nukkuu, pissii ja kakkii. Täydellinen pakkaus siis. :)