Huh huh...
Nyt alkaa aika käydä jo niin pitkäksi että kaipa sitä itsekin voisi fiiliksiä pitkästä aikaa kirjoitella pelkän foorumin lukemisen sijaan.
Neuvola oli taas tänään ja nyt mennään rv:lla 40+4!!!! LA siis tuli ja meni. Kaikki oli neuvolassa ok ja päätettiin että jos ei viikon päästä nyytti ole sylissä niin saan lähetteen käynnistykseen. Se tosin on sitten eri asia että kuinka nopeasti sairaalassa suostuvat ottamaan sisälle, ei kuulemma uudelleen synnyttävien kohdalla ennen kuin rv 42 on täysi :banghead:
Kaikenmaailman tuntemuksia on ollut jo pitkään mutta viimisen viikon on jo supistellut varsinkin iltaisin ja menkkamaista särkyä on alavatsalla lähes koko ajan, mutta kivut eivät kuitenkaan pahene ja yöksi lakkaavat kokonaan. Hassua on se että mulla supistelee vain kun istun. Jos lähden liikkeelle tai meen pötköttämään niin supistukset loppuu. Mitään vuotoa ei myöskään oo (tosin esikoisenkin kohdalla vedet meni vasta loppusynnytyksestä ja limatulppaa en ikinä ees nähny).
Kaikenmaailman poppaskonjsteja on tullut nyt koitettua, pitkiä ja oikein reippaita kävelyjä, jumppapallolla pomppimista ja vanhempien puutarhassa kävin kuokkimassa vanhat marjapensaatkin juurineen ylös kun tilaa tarvittiin uusille. Selkä tuli älyn kipeeks mutta masuasukki vain viihtyy yksiössään.
Esikoista odottaessa mulla ei ollut juuri mitään harjoitussupistuksia koko raskauden aikana. Sitten kun ekat supistukset alkoivat, niin ne kyllä huomasi heti ja voimistuivatkin sitä mukaa että ei jäänyt epäselväksi oliko synnytys käynnissä vai ei. Ennen kuin vauva oli silloin pihalla niin meni silti yli 24h joten en nytkään aijo kovin vikkelään sairaalaan lähteä. Tämän raskauden kohdalla supistuksia tulee ja menee, ne välillä sattuvat enemmän ja välillä pitää oikein keskittyä hengittämiseen että pääsee kipuhuipun yli, mutta silti joka yö nukun sikeesti ja aamulla totean että taas on uusi päivä ja vauva edelleen masussa. Odottavan aika on piiiiitkä!
Oli muuten tosi kiva lukea täältä jo synnyttäneiden fiiliksiä juuri ennen synnytystä ja erityisesti synnytystarinoita. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa tulla sitten jälkikäteen kirjottamaan. Jos/kun selkeästi itse tunnistan että nyt on tosi kyseessä niin ajattelin tulla vielä kertomaan fiiliksiä ennen sairaalaan lähtöä....jos siis kivuilta pystyn tai ehdin. Mutta jos tämä menee niin pitkälle että pitää käynnistää niin sitten se saa jäädä. Hupsista, tulipahan paljon tekstiä. Tsemppiä kaikille!
...mutta eiköhän ne tuntemukset voi raapustaa jo sitten synnytystarinaan. 
Välillä supistelee, lähinnä (kyljellä) maatessa, mut eipä juuri muuta.... Joku päivä oli vähän menkkamaista kipua ja selässäkin tuntui joskus, mutta nekin on menneet 
Kauheen hankalaa! 
!!!
