Synnytyspelot

Miracle

Miracle

Oman äänensä löytänyt
Hei. Aattelin avata tällasen topicin, jos jollakulla pyörii samat ajatukset päässä ku mulla. Ois kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.

Esikoisen synnytys oli tosi rankka kokemus, vaikka kokonaisuudessaan ei kestäny ku 13 h. Suurin piirtein kaikki mahdollinen kivunlievitys, tärisin ku horkkatautinen koko ajan. Ponnistusvaihe kesti tunnin, ja puolet ajasta taisin hokea etten jaksa enää.. pihallehan se pikkuneiti tuli kuites Ponnistusvaihe oli sen verran rankka molemmille, että tyttö oli vetänyt lapsivettä ja hengitti huonosti, joutui happikaappiin ja keskolaan. Infektiot iski, antibiootit kehiin. Sitten löydettiin synnytyksessä tullut reikä toisessa keuhkossa ja ilmaa välikarsinassa. 9 vrk keskolassa oli elämäni pisimmät vuorokaudet. Tyttö toipui kaikesta hyvin ja elää ihan normaalia pienen prinsessan elämää

Äippää vaivaa nyt uutta kyytiläistä odotellessa kuitenkin aivan järkyttävä pelko siitä, miten tuleva synnytys tulee menemään. Pelkään kipuja ja itse synnytystä, mutta yhtä lailla pelkään, että tulokkaankin kohdalla tulee sitten komplikaatioita olen kuullut, että toinen synnytys on aina helpompi, kun "tie on raivattu". Millaisia kokemuksia teillä? Olisi kiva kuulla
 
Mulla on ollut hyvä kokemukset synnytyksistä, joten ne ei pelota, mutta voisin kertoa omasta puolesta tuosta "tien raivauksesta". Mun esikoinen avustettiin maailmaan imukupilla, syynä vauvan iso koko (oli yli 4 kg) ja mun heikot supistukset. No kuopus olikin reilut 100 g isompi, mutta syntyi ihan omilla ponnisteluilla. Eli mun kohdalla ainakin esikoinen raivasti tien ja kuopuksella oli helpompi tulla maailmaan. Ja itsekin osasi paremmin ponnistaa kuin esikoisesta.

Toivottavasti Miracle sulle käy samalla tavalla ja saat nyt paremmat muistot synnytyksestä!
 
Mulla on miracle esikoisen osalta aika rankka synnytys myös takana, mutta ajattelin mennä pelkopolilla siitä puhumaan sitten, kun on ajankohtaista :) esikoisesta kävin myös jo puhumassa, ja vaikka pelot tavallaan realisoitui, kätilö oli tutustunut niihin pelkoihin ja osasi hienosti ottaa ne huomioon synnytyksessä. Kannattaa pyytää neuvolasta lähete niin pääsee juttelemaan asiantuntijoiden kanssa :)
 
Joo tuota pelkopolia minä kans mietin jos se auttaisi ☺ täytyy varmaan neuvolassa ottaa puheeksi, jos pääsisi jutuille sinne :)
 
Mulla oli myös eka synnytys todella raskas. Ilman kivunlievitystä (eivät ehtineet antaa kun loppu avautuminen meni niin nopeaan) ja ponnistusvaihe melkein 2h. Ihan sairaan kipeää teki. Jännitin aivan tajuttomasti seuraavaa synnytystä mutta silloin sain epiduraalin ja ponnistusvaihe kesti alle 10min! Oli niin helppo synnytys! Samoin kolmosen synnytys meni niin sujuvasti ja oli aivan uskomattoman upea kokemus! Kannattaa käydä juttelemassa etukäteen mutta uskon että sinunkin toinen synnytys menee paremmin. Se on totta että ensimmäinen raivaa tie! :wink
 
Kannattaa ajoissa puhua neuvolassa peloista, niin pääsee juttelemaan pelkopolille sekä lääkärin että kätilön kanssa :)

Ensimmäinen synnytykseni kesti noin 6 tuntia, toinen kesti 4 tuntia eli minua pelottaa nyt tässä se, että ehdinkö sairaalaan saamaan kivunlievityksiä ajoissa, koska luomuna en uskalla synnyttää!!!
 
Pelkään synnytystä ja ensimmäinen tulikin perätilan takia elektiivisellä sektiolla. Se tuskin on tehnyt mitään tienraivausta. Olin todella kipeä leikkauksen jälkeen. Ahdistaa ajatus, että on jo kerran leikattu auki ja nyt sitten "tärveltyy" loputkin kropasta.
 
Kiitos Kerttu positiviisesta kommentista, jotenki ne aina vähän lievittää kauhua ☺ kyllähän se tietenki tälläkin kertaa sieltä ulos tulee, edellistä kätilöäni lainatakseni "ei sinne kukaan oo jääny vielä asumaan" toivottavasti Minde84 pääset ajoissa sairaalaan. Onko sulla pitkäkin matka? Itsellä matkaa LKSään puolentoista tunnin ajomatka mikä vähän hirvittää kans :O

RS sen verran omalta osaltani tuosta "tärveltymisestä" alateitse synnyttäessä et mun väliliha leikattiin ja vaikka kipeehän se oli pitkään niin on 'tavara' iha kuosissaan eikä millään tavalla muutenkaan pilalla eli en ainakaan omalla kohdalla koe että ois pilannu kroppaa siltä osin ☺
 
Kyllä se seuraava synnytys on lähestulkoon aina helpompi, ensimmäinen raivaa kyllä sen tien! :)

Itsellä eka synnytys oli aivan jäätävä: kesti 20 h ja poika tuli koko ajan virheasennossa, ja se kipu oli jotain infernaalista. Ponnistusvaihe oli minusta kamalin osuus, vaikka kaikki hokivat ihan muuta. Kesti lähes tunnin. Toinen synnytys taas kesti 6,5 h ja oli ihan erilainen kokemus. Jokainen supistus tuntui "siedettävältä" ja oikein tunsin, kun vauva liikkui alaspäin. Ponnistusvaihe kesti 15 min, eli huomattavasti iisimpi kuin tunti. :)

Mulla pelkopolista ei ollut mitään hyötyä, kätilö vain luetteli samat asiat, jotka jo tiesinkin. Että synnytys nyt vaan sattuu. No shit? :finger: Mutta uskon, että jollekulle siitä varmasti voi olla hyötyä! Tsemppiä kaikille! Meille. :wink
 
En varsinaisesti pelkää sektioon joutumista vaan sitä, että olen "rikottu" sitten joka paikasta. Olen aina pelännyt synnyttämistä ja sairaalassaoloa. Ehkä jopa mietin, voisiko toinenkin sitten tulla sektiolla? Mutta kolmea enempää ei suositella leikkauksella syntyväksi.

Ei sitä oikein tiedä mitä pelkää, mutta haluaa kaiken sujuvan ja unohtuuhan ne kaikki kivut ajan kanssa. Ymmärrän tietenkin lasten tulon olevan maailman luonnollisin asia, mutta kaikki on varmaan samaa mieltä, ettei pelolla ole yleensä järkevää pohjaa.
 
Kyllähän ne kivut unohtaa. Jokseenkin naurattaa, kun ekan synnytyksen jälkeen vakuuttelin miehelle etten tule tekemään tätä enää IKINÄ Tässä sitä taas kuitenkin ollaan se on iha tosi, että pelko on vähän epämääräistä ja aina oikein edes tiedä mitä pelkää, kipu on hetkellistä ja unohtuu kyllä, palkinto urakasta on kyllä suuri
 
Jossain päin on kai tapana, että aina jos on tehty sektio (ei suunniteltu) olisi käynti pelkopolilla, mutta täysin varma en asiasta ole.
Itselläni oli niin kamala synnytys joka päättyi sektioon, joten en todellakaan aio edes harkita alakautta synnytystä kaiken sen jälkeen.

Ja minäkin kuulun heihin jotka vakuutteli ettei koskaan ikinä enää raskaaksi :DD
 
Mulle tehtiin ekan lapsen kohdalla kiireellinen sektio ja toivuin siitä tosihyvin ja nopeesti. Olin sen jälkeen ihan fine kaikkien synnytysjuttujen kanssa,mutta nyt on sellanen fiilis etten halua koskaan kokea alatiesynnytystä. Jotenkin pelottaa kaikki siihen liittyvä,kun ei voi ennakoida mitään. Haluan kyllä ehdottomasti sektion tän toisenkin kohdalla ja ehkäpä tuo lyhyt aika noiden synnytyksien välillä vois puoltaa asiaa. En sitten tiedä...
 
Onko nirppu esikoinen minkä ikäinen? :)

Edit/// Vastaus löytyikin jo :)
 
Muokattu viimeksi:
Kannattaa heti ottaa mahdolliset synnytyspelot puheeksi neuvolassa, uskoisin että pelkopolille pääsee jokainen juttelemaan jos tarvetta on.
Mulla on takana 3 synnytystä ja kaikki omanlaisiaan. Viimeisin jätti pelon, ja olenkin aikeissa heti puhua asiasta ensimmäisellä neuvolakäynnillä.

Ensimmäisen ja toisen lapsen synnyttäminen kävivät suhteellisen helposti. Minulla taitaa olla suhteellisen korkea kipukynnys, ja toki aika kultaa muistot. Mutta ensimmäisen lapsen synnytys taisi kestää 6h, ja poika syntyi maailmaan (muistaakseni ) 5 ponnistuksella ja silloin kivunlievityksenä oli epiduraali.
Toisen lapsen synnytys keski 3h, ja kivunlievityksenä oli ilokaasu. Ja poika syntyi maailmaan kolmella ponnistuksella.

Kolmannen lapsen kohdalla kaikki ei mennyt kuin strömsössä, ja synnystavaksi tuli hätäsektio. Sain kuitenkin herättyäni syliini terveen ja hyvin voivan pojan.

Tuo viimeisin synnytys jätti pitkäksi aikaa trauman, jota olen koittanut käsitellä...sillä kannalla olen kuitenkin kaikesta keskustelusta huolimatta että tällä kertaa toivon synnytystavaksi sektiota ja toivon että myös lääkärit ovat kanssani samaa mieltä.

Ennen viimeistä synnytystäni olen ollut ihan toisissa ajatuksissa sektiosta. Mutta näin se mieli muuttuu kun elämä heittelee eteen odottamattomia asioita.

Kannustan puhumaan peloista neuvolassa terveydenhoitajille ja lääkäreille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varmastikin hyvin pitkälle puolletaan normaalia alatiesynnytystä, jos sille ei mitään terveydellistä estettä ole.
 
Mä puhuin ekassa neuvolassa jo pelkopolilla käymisestä ja se sanoi että tottakai pääsen käymään siellä jos haluan ja riippuen iha ihmisestä niin niitä käyntejä on useampiakin tarvittaessa sitten. Sanoi että seuraavaan neuvolakäyntiin asti jos odotellaan ja aletaan miettiä sitten asiaa lisää ja sinne onkin vielä aika pitkä aika :) oon aina pelännyt synnytystä ja se on ollu iso syy siihen että oon aina ajatellu että en tahdo koskaan lapsia koska.en tahdo synnyttää ja pelkään kipua pelkään sitä hallinnan kadotusta pelkään että paskon alleni ja pelkään että paikat hajoaa korjaamattomaan kuntoon ja kärsin lopun elämääni siitä ja pelkään sektiota että se ei onnistu ja pelkään myös puudutteita ja siis pelkään jo hammaslääkärissäkin puudutteita saati sitten että koko alakroppa ois veltto.. oksettaa ajatuskin.. kyllähän tässä yrittää nyt laittaa vaan nuo synnytyspelko asiat loitommalle ja ajattelee että ehkä mietin niitä sitten kun on aika sille tai en mieti ollenkaan että sitten tilanteen tullessa eteen ei ole aikaa murehtia mitä tuleman pitää.. :S kaipa tämä on normaalia.. monet pelkää varmasti synnytystä. Onneksi tämä tulee olemaan minulle ainoa kerta koska toista ei tule sen olen jo päättänyt aika päiviä sitten :)
 
BB mulla oli samanlaisia pelkoja esikoisesta ja pelkäsin mm epiduraalin laittoa ihan vietävästi. Vaikka kävin pelkopolilla puhumassa niin en kokenut saavani sieltä sellaista apua jota odotin saavani, mutta mitä lähemmäs laskettua aikaa päästiin niin sitä enemmän siinä rohkaistui ja oma pää jotenkin naksahti ihan eri asentoon :) ja itse synnytyksessä ei enää ehtinyt pelkäämään vaan siinä vaan keskittyi itse asiaan. Ei sillä, että aion varmasti mennä pelkopolille juttelemaan, koska esikoisen syntymässä oli omat haasteensa, mutta pointtina se että aika ja lähestyvä laskettu aika tekee myös tehtävänsä pelkojen kanssa :)
 
Mä en halua kokea sitä vähättelyä enää koskaan, kuinka ei uskota itse synnyttäjää!
Jälkikäteen tultiin pyytelemään anteeksi, että kyllä meidän olis pitänyt tajuta..Myöhäistä!
Olisi pitänyt tehdä valitus, mutta nyytti sylissä oli se paras palkinto eikä silloin millään muulla ollut enää väliä :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top