Onko täällä muita joita pelottaa synnytys? Mitä pelkoja teillä siihen liittyen on? Onko traumoja edellisistä synnytyksistä vai pelottaako nimenomaan ensimmäinen kerta? Ootteko saaneet/hakeneet apua?
Entä ootteko käyneet synnytysvalmennuksessa? Onko auttanut valmistautumaan?
Mulla siis edellinen lapsi pikkukeskonen, joka syntyi 26+3, jota edelsi kuusi viikkoa makaamista sairaalassa pää alaspäin ja pelko lapsen menettämisestä. Synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään tulehduksen vuoksi ja synnytys oli mulle traumaattinen. Ensinnäkin olin todella kipeä enkä kokenut saavani kipuun apua. Lääkärit oli ihania ja yks kätilöopiskelija, mutta muut kätilöt ei niinkään. En ollut valmistautunut synnytykseen vielä mitenkään enkä kokenut hallitsevani tilannetta tai tulleeni kuulluksi. Sitten heti pojan synnyttyä hänet vietiin suoraan teholle enkä saanut nähdä häntä kuin vasta seuraavana päivänä. Isä lähti pojan mukaan ja mut jätettiin ihan yksin sinne synnytyssaliin. Itkin yhtä soittoa koko vuorokauden ja samanaikaisesti hoitajat vaan painosti lypsämään maitoa koska poikani tarvitsi sitä enkä millään saanut sitä alkuun nousemaan stressin ja pelon ja väsymyksen vuoksi. En saanut lypsämisneuvontaakaan ennen kuin kävin itse pyytämässä.
Silloin tarjottiin keskusteluapua ja kyseltiin miten olin synnytyksen kokenut, mutten halunnut puhua siitä vaan olla kaiken ajan hoitamassa poikaani. Se tuntui tärkeämmältä. Nyt tän raskauden myötä nuo traumat on kuitenkin nousseet pintaan. Koitin puhua asiasta neuvolassa, mutta mulla on ihan kauhee terkkari, joka vaan totes, että kaikki menee hyvin. "Älä mieti sitä", oli hänen neuvonsa.
Meillä ei myöskään järjestetä kunnassa synnytysvalmennusta, paitsi yksityisellä. Mietin että pitäisköhän siitä maksaa jos sieltä kuitenkin vois saada neuvoja kivunhallintaan ja luonnollisiin synnytysmenetelmiin. En viime synnytyksessä osannut vaatia mitään, kun en tosiaan ollut missään valmennuksissakaan ehtinyt käydä. Onko teillä kokemuksia yksityisistä synnytysvalmennuksista tai onko joku menossa?
Entä ootteko käyneet synnytysvalmennuksessa? Onko auttanut valmistautumaan?
Mulla siis edellinen lapsi pikkukeskonen, joka syntyi 26+3, jota edelsi kuusi viikkoa makaamista sairaalassa pää alaspäin ja pelko lapsen menettämisestä. Synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään tulehduksen vuoksi ja synnytys oli mulle traumaattinen. Ensinnäkin olin todella kipeä enkä kokenut saavani kipuun apua. Lääkärit oli ihania ja yks kätilöopiskelija, mutta muut kätilöt ei niinkään. En ollut valmistautunut synnytykseen vielä mitenkään enkä kokenut hallitsevani tilannetta tai tulleeni kuulluksi. Sitten heti pojan synnyttyä hänet vietiin suoraan teholle enkä saanut nähdä häntä kuin vasta seuraavana päivänä. Isä lähti pojan mukaan ja mut jätettiin ihan yksin sinne synnytyssaliin. Itkin yhtä soittoa koko vuorokauden ja samanaikaisesti hoitajat vaan painosti lypsämään maitoa koska poikani tarvitsi sitä enkä millään saanut sitä alkuun nousemaan stressin ja pelon ja väsymyksen vuoksi. En saanut lypsämisneuvontaakaan ennen kuin kävin itse pyytämässä.
Silloin tarjottiin keskusteluapua ja kyseltiin miten olin synnytyksen kokenut, mutten halunnut puhua siitä vaan olla kaiken ajan hoitamassa poikaani. Se tuntui tärkeämmältä. Nyt tän raskauden myötä nuo traumat on kuitenkin nousseet pintaan. Koitin puhua asiasta neuvolassa, mutta mulla on ihan kauhee terkkari, joka vaan totes, että kaikki menee hyvin. "Älä mieti sitä", oli hänen neuvonsa.
Meillä ei myöskään järjestetä kunnassa synnytysvalmennusta, paitsi yksityisellä. Mietin että pitäisköhän siitä maksaa jos sieltä kuitenkin vois saada neuvoja kivunhallintaan ja luonnollisiin synnytysmenetelmiin. En viime synnytyksessä osannut vaatia mitään, kun en tosiaan ollut missään valmennuksissakaan ehtinyt käydä. Onko teillä kokemuksia yksityisistä synnytysvalmennuksista tai onko joku menossa?
Mulla oli onneks vaan 6 tuntia, josta ponnistusvaihe puoli tuntia, että siten pääsin helpolla. Poika oli myös vaan kilon painoinen, joten paikat ei venyny liikaa ja mulla ei ollu ongelmaa kävellä ja istua sen jälkeen. Saa nähdä miten tällä kertaa.
