Synnytyspelko, alatie synnytys vai keisarileikkaus?

Kieltämättä matka on aikas pitkä.. Hätätilanteen varalta on kyllä omakin tk jossa synnytysosasto suljettu mutta jäljelle jätetty yksi synnytyshuone hätätapauksia varten.. Tiedän muutaman jotka synnyttäneet ambulanssiin menomatkalla juurikin Oysiin joten todellakin toivon että olisin itse siellä jo valmiina odottelemassa osastolla vaikkei sekään kivaa ole.. :-/ toivotaan että kaikki menee kuitenkin hyvin kaikilla joilla matka on pidempi :-)
 
Huoh, taas menee yöunet ku tulee mietittyä synnytystä ja ens viikolla olevaa pelkopoli käyntiä. Ahistaa ja itkettää, miks näitä ajatuksia ei voi vaan sulkee pois? Ressaan tota käyntiäki ihan sikana ku viime käynti oli nii hirvee ja tiiän ettei kukaan ota todesta. Tiiän että saan ihan varmasti samanlaisen itkuahiatus kohtauksen siellä ku viimeks, enkä pysty sit perustelee tai ylipäätään puhuu mitään.
 
Miehellekkään ei näitä voi itkee ku sitä nääkkään ku kerran kuussa... eikä se kyllä osais suhtautuu tähä mitenkää. Ois vaan että "taptap, kyllä se siitä. On ne naiset ennenki selvinny." Minkätakia alatiesynnytystä pietää ainoana oikeena synnytystapana? Minkä takia sektiolla synnyttäviä (varsinki omasta tahdosta) pietää huonompina ja katellaa kieroon? Jurppii.
 
Mulla pelko koskee lähinnä sitä kipua ja niitä piikkejä. Kipukynnys lähes olematon ja neulat on kamalimpia ikinä. Meillä vielä niin että mies alottaa armeijan ja ollaan sovittu että kun soitan ni lähtee vaikka metästä heti sairaalaan :D Jos ei pääse tulemaan niin äiti tulee siks aikaa et mies pääsee paikalle! Oon neuvolassa puhunu niistä peloista mut ne vaa toppuuttelee ja sanoo et hyvin kaikki menee, ei puhettakaa pelkopolista... ehkä mun pelot ei oo vaa nii suuret sitte et ku en repeemistä tai mitää tommosta pelkää et ku on vaa kivut ja neulat...
 
Mä tiiän et selviin kivusta ja vaikka mistä repeämistä :) Käynti pelkopolilla valoi uskoa itseen ja tulevaan. Ainoa mikä jäi pelottamaan, oli asiat, mihin ei voi vaikuttaa: Jos vauvalle tulee joku hätä. Eipä tätäkään auta etukäteen murehtia, mutta hiipii se silti välillä mieleen...

Anskimanski: Kuinka kävi? Toivottavasti nyt parempi käynti ja optimistinen olo :Heartred
 
Mitä tulee tohon kipuun, niin kyllä kummasti tosipaikassa oma sietokyky kasvaa. Itse koen olevani jokseenkin herkkä pikku kivulle, mutta suurempaa kipua taas pystyy kestämään paremmin, kun uskaltaa antautua sille, eikä pistä vastaan. Yksi kaveri, joka synnytti viime kesänä, sanoi etukäteen olevan hyvin kipuherkkä, mutta kappas, synnyttikin yllättävän vaivattomasti ilman lääkkeitä! Synnytyksiäkin on niin monenlaisia, ei ole todellakaan niin, että siellä aina huudettaisiin pää punaisena. Ja toisaalta, moni sanoo sellaisen "huutosynnytyksenkin" olleen hieno kokemus, se on niin voimaannuttavaa. Mutta sehän on tietysti päämääränä, että synnytyskokemus olisi mahdollisimman mukava ja ainakin sen suuntainen kuin äiti toivoo. Jos on paljon pelkoja, on täysin ymmärrettävää, että kivunlievityksiä käytetään runsaammin, kun taas toiset valitsevat tietoisesti luonnollisemman tavan synnyttää. Toivottavasti saatte itseluottamusta ennen h-hetkeä ja tietoa synnytyksestä. Tieto yleensä poistaa paljon pelkoja ja pelkästään avoin juttelu alan ammattilaisen kanssa voi auttaa. Toivottavasti anskimanski saat seuraavalla kerralla ymmärtäväistä ja asiantuntevaa apua ajatuksiisi!
 
Meillä vähän samantyyppinen tilanne, mies on reissuhommissa ja menee jonku tunnin et pääsee paikan päälle. esikoisesta oltiin synnärillä n. 3h ja tuskin ainakaan hitaampaa puuhaa odotettavissa :) Synnytys sinänsä ei pelota tai jännitä vielä ainakaa. Onko kellään kokemuksia Doulista, millasii, maksaako jne..?
 
Nyt rv33+5 tuplat tulossa. Synnytys alakautta ei pelota. Eka synnytys kesti reipas 5h ja 5min.ponnistusvaihe, esikoinen 4110g/52cm. Toinen vielä nopeaa. .nyt tulossa siis 3&4. Pari vk sitten painoarvio pojilla 2100g ja 2200g. Limatulppa irtosi 3 yötä sitten... makuulle kotona ollut jo suppareitten vuoksi pitkään. Alatiesynnytys pitäisi onnistua A on rt ja B on pt. Eniten pelkään hätäsektiota... Tammikuussa 2013 olin lähellä kuolla leikkauksessa nukutuksen aikana. Joku lääkeaine aiheutti nielun turpoamisen ja heräsin teholta seuraavana pv hengitysputki kurkussa. Haavan paraneminen myös kivulias ja pitkäkestoinen. Nyt puhuivat jo käynnistyksestä sovitusti että mahdollisemman osaava tiimi varalta oyssissa mukana. Eli nyt pelkään extemporee synnytyksen käynnistymistä. Matkaa meiltä 100km..
 
Anskimanski, miten sulla meni pelkopoli? Minulla oli myös edellisviikolla käynti, ja viime viikolla psykologi. Itkin kokoajan, mutta pystyin kuitenkin puhumaan asiat läpi molemmissa. Minulle jäi pahat traumat ensimmäisestä synnytyksestä. Näistä osa tietenkin oli papereilla tuolla pelkopolilla lääkärillä edessä, että ei ihan tarvinnut kaikkea itse heille vakuutella, vaan uskoivat kun sanoin etten kestä toista vastaavaa. Eli saan sektioajan halutessani, seuraava käynti viikolla 34.

Lähdin muuten ensimmäiseen synnytykseen ilman pelkoja, että minulle tuli hieman yllätyksenä että olen näinkin herkkä. Vaikka siis ei se synnytys ollut kyllä missään määrin tavallinen, mielestäni, mutta että jäisi näin pahasti kummittelemaan, siitä on kuitenkin jo 6v.
 
Kultu ja miimu, mulla on tämä aika nyt keskiviikkona. Ajattelin että kirjotan kaiken mitä pitää sanoa paperille, ja jos sit pian meenki taas omiin tiloihin nii on sit näyttää jotai mistä ne saa ihte lukee :D ja muistaapa sanoa sitte kaiken ku paperista lunttii. Mutta ilmottelen sit keskiviikkona et miten kävi! :)
 
Täälläkin nyt lähete pelkopolille ja psykologille. Neuvolassa koitin puhua synnytyksestä ja sain totaalisen paniikkikohtauksen. Esikoista siis odotetaan ja sektio toiveissa. Sektion piti olla jo varma oman terveyden takia, mutta ei se sittenkään ollut. Paniikki iskikin jo sairaalan synnytysvalmennusvideoita katsoessa ja yöunet on menneet niiden katsomisen seurauksena. Saa nähdä miten käy siellä sype käynnillä.. :nailbiting:
 
Heippa, sopiiko tänne mukaan? Mulla on LA 1.9 ja meillä ei syyskuisissa oo tällästä ketjua. Mulla tapaaminen NKL pelkopolilla huomen aamuna ja toiveena sektio, oman paniikkihäiriöni ja synnytyspelon vuoksi. Mä tein listat omista peloista ja riskeistä sektion ja alatiesynnytyksen kohdalla. Riskit kirjoitin ylös, ettei kätilö ala väkisin tuputtamaan alatiehen, sektion riskeihin vedoten. Vertaistukea ja kokemuksia kaipailen!
Jennyhannele ja poitsu 29+4 :Heartred
 
Huh voin huokaista helpotuksesta. Sektion saan ja oli niin ihana sype kätilö Naistenklinikalla, että ei voi muuta kun iloita! Lääkärille aika on 36+0, jossa päätetään päivät tarkemmin mutta sektio tehdään n.viikkoa ennen laskettua aikaa, eli elokuun puolella tämä pienokainen saapuu maailmaan :)
 
Huh voin huokaista helpotuksesta. Sektion saan ja oli niin ihana sype kätilö Naistenklinikalla, että ei voi muuta kun iloita! Lääkärille aika on 36+0, jossa päätetään päivät tarkemmin mutta sektio tehdään n.viikkoa ennen laskettua aikaa, eli elokuun puolella tämä pienokainen saapuu maailmaan :)

Oi ihana että saat ton pois mielen päältä! :) toivotaan että mulle tulis sama vastaus huomenna.
 
Täälläkin nyt lähete pelkopolille ja psykologille. Neuvolassa koitin puhua synnytyksestä ja sain totaalisen paniikkikohtauksen. Esikoista siis odotetaan ja sektio toiveissa. Sektion piti olla jo varma oman terveyden takia, mutta ei se sittenkään ollut. Paniikki iskikin jo sairaalan synnytysvalmennusvideoita katsoessa ja yöunet on menneet niiden katsomisen seurauksena. Saa nähdä miten käy siellä sype käynnillä.. :nailbiting:


Hyyy noi ammattilasiten tekemät synnytysvideot mitä näytetii siin valmennukses oli ihan jäätäviä ja aloin voida huonosti....ja pitäs muka ite puskee samallatavalla lapsi ulos. Oon alkanu myös miettimää sektiota mut se haavan paraneminen on niin pitkä kestosta ja kun yksin joudun viikot olemaan kotona vauvan kanssa.. Pitää pohtia nytte mitä tekee :)
 
Ei niihin videoihin kannata tuudittautua. Mä en ole yhtäkään nähnyt ja kolmatta menossa synnyttämään :) Parempi tehdä siitä omannäköinen kun katsella toisen, ne on kuitenkin erilaisia ja suurin osa menee oppikirjan mukaan :)
 
Jes! Iso kivi tippu sydämmeltä, ku sektio päätös tehtiin! Lääkäri kyllä yritti taivutella mutta pysyin vahvana :) neljän viikon päästä uus aika jollon varataa sektio päivä. :) ja ekaa kertaa käyntiin sydänkäyrällä, hienot viivat kuulemma piirtyi :)
 
Hienoa Anskimanski!! Minulla kahden viikon päästä myös viimeinen käynti, jolloin aika sitten varataan. Silti ihan vähän vielä jännittää, mutta isoin taakka kyllä jäi sinne ensimmäiseen käyntiin.
 
Takaisin
Top