Synnytyskertomukset

[MaalisVauveli]

Sympatiat Noddelle, synnytyskertomuksesi kuulostaa ihan ensimmäiseltä synnytykseltäni paitsi että avautumisvaihe ei ollut minulla noin pitkä. Silloin itsellä vauva myös virhetarjonnassa -> lääkärit sanoivat että oli painanut jotain hermoa -> järkyttävän voimakkaat alaselkäkivut ja ei puhettakaan että olisi voinut ajatella ponnistamista. Oksitosiini tippui täysillä, oliko 180ml/h tai jotain. Lopputuloksena imukuppiulosautto niin että vauva oli hyvin ylhäällä, muistan että pelkkä imukupin laitto sattui jumalattomasti. Puudutukset eivät toimineet ja tunsin repeilyn, siitä jäi kammo (2.asteen repeämö + eppari). Huusin ja kiljuin ja potkin & revin lääkäreitä/kätilöitä. Lastenlääkärikin roikkui yhdessä raajassani... mies kauhuissaan piteli käsistä. Nyt tokassa raskaudessa kävin pelkopolilla ja sain sovittua että imukuppiin ei enää lähdetä vaan sitten kiireellinen sektio. Tämän turvin uskalsin yrittää alatiesynnytystä ja onneksi uskalsin! Nyt oli todella nopea ja helppo ja hyvä kokemus. Puudutukset pelasivat, pieni repeämä ja itse sain vauvan ponnistettua ilman apuja! Oli voittaja fiilis synnytyksen jälkeen, itkin onnesta. Eli yhdyn Jalavan kommenttiin, toinen synnytys voi mennä oikein hyvin vaikka ekasta huonot kokemukset.

 

[Lismubettiina]

Ehtipä tulla pitkä pätkä tänne kirjoittelusta. Tässä lyhykäisesti miten meillä meni.

Perjantaina 3.4. lähdettiin anoppilaan talonvahdeiksi, tarkoituksena viipyä pari yötä. Tuolloin olin viikoilla 41+0, ja satavarma ettei vauvaa ole vielä tulossa. Yöt oli ollu vähän epävakaita, satunnaisia supistuksia ym., mutta päivisin olin ihan "normaali". Lauantaina ehkä vähän väsytti tavallista enemmän.

Lauantai-iltana katseltiin telkkaria ja lämmitettiin saunaa, kun ensimmäinen oikea supistus tuli. Mies ei aluksi edes uskonut että muhun sattui niin kovasti. No se tuli ja meni, lähdettiin sitten saunaan. Ei mennyt kauaa, kun supisteli taas uudemman kerran, ja oikeastaan heti alkuunsa supistusten välit olivat alle 10 minuuttia. Synnytys lähti käyntiin tavallaan kerrasta. Klo oli 11:30. Mulle paras tapa ottaa supistukset vastaan oli liikuskella ja hymistä. Kerran kokeilin väsyksissäni makaamista mutta se oli paha virhe Sohvaki oli vielä niin pehmeä etten päässyt edes ylös omin avuin oloani helpottamaan..

Synnärille lähdettiin joskus puoli kahden maissa. Sairaalassaolo oli ihan mukavaa vastaanottoa lukuunottamatta. Vähän nuivea emäntä otti ja laittoi käyrille, oli töykeä miehelleni ja jätti meidät sitten sinne keskenämme. Uikutin ja valitin sen makaamisen ajan ukolleni, kun supistukset piti ottaa vastaan makuullaan ilman mitään kivunlievitystä. Synnytysosastolle kun päästiin niin meno oli paljon mukavampaa, hoitajat ihania ja ympäristö rauhallisempi.

Avautumisvaiheen alussa hengittelin ilokaasua ja pärjäsin sillä ihan ok:sti. Aamuviideltä sain epiduraalin. Sillä lähtivät kaikki kivut. Puudutetta lisättiin pari kertaa, eikä sen teho ehtinyt yhtään laskea missään vaiheessa. Mulla pysyi myös jalat alla, kävin itsekseni vessassakin. :) Kätilö totesi, että hermotukset on hyvät kun se noin hyvin toimi ilman huonoja sivuvaikutuksia. Saatiin myös nukuttua useammassa pätkässä epin ansiosta. Olin aiemmit ajatellut etten sitä haluaisi, mutta jälkikäteen päätös oli oikea - en kärsinyt mistään huonosta sivuvaikutuksesta ja sain levättyä. Vauvahan oli keksinyt alkaa syntyä juuri meidän nukkumaanmenoaikaan, joten takana oli täysi valvottu vuorokausi. Ponnistusvaihe alkoi melkein heti herättyäni, jolloin olin 9cm auki. Se kesti vain noin 20min, väliliha piti leikata ja silti tuli joitakin repeämiä. Ei jäänyt mitään traumoja kuitenkaan. :) Mies auttoi alussa pitämällä jalkaani kun ponnistin kylkimakuulta, muuten sitten jaksoin itse. Ihana poikavauva syntyi aamupäivällä klo 11, pituutta oli 50cm ja painoa hurjat 3,9kg. Nyt se tuolla tuhistelee menemään

 

[Sanoja]

Jotenkin hauskaa Lismubettiina, että teidän l.a. oli päivää meitä jäljessä, vauva syntyi päivän meitä jäljessä ja tosi samantyyppinen synnytys, muutaman tunnin pidempi vaan :)