Synnytyskertomukset

Odotan mielenkiinnolla näitä tarinoita et miten muilla on etenkin käynnistyny :) tammikuisista ja helmikuisista olen jo käyny kaikki lukemassa
 
Eli tässä meidän neidin synnytys. 3.3

Olin ollut tosiaan kipeenä monta päivää.korvia särki nenä tukossa. Mahassa tuntunut jo liikkeiden vähentyneen.
Yöllä näin unta että kerroin toiselle odottavalle äidille kun hänellä oli supistuksia. Toisen supistuksen kertoneena. Hätkähdin ja heräsin unesta nehän oli mun omat supistukset. Vaihdoin asentoa kävin pissalla muutaan otteeseen kello oli 4.38 . Aloin kellottaa supistuksia. Supistukset tuntuivat alaselässä kramppimaisena ja alamahasta nousi ylemmäs kokomahaan. Näitä supistuksia ollut monena yönä parin tunnin välein. Joten ajattelin samaakäyvän nytkin. Supistukset jatkuivat 10-2min välein kesto keskimäärin 62sek osa pidempiäkin.
Aloin laittaa lapsille kouluvaatteet ja tarvikkeet esiin. Että oisä voisi laittaa helposti kouluun pojat. 6.48 lähdin hakemaan autosta kassia missä on neuvola kortti. Soitin synnärille, sain luvan lähteä heti matkaan. Kun tulin sisälle nuorin huusi rappusilla jo. No kaikki heräs. Sit sanoin et tehkää ite aamupala herätin miehen nyt nouse ylös. Lähdetään sairaalaan. Mies ponkaisi salamana ylös. Ai nyt vai. Pojat jäi odottamaan taksia pihaan me lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa. Onneksi autossa oli penkin lämmitin se helpotti selästä lähtevää supistusta joten matka meni rattoisasti.

Sairaalan ovella odotti tuttu kätilö joka kirjasi minut sisään.
Kuunneltiin sydän käyrät puolituntia makasin sängyllä.kovisa supistuksissa. Kätilö katsoi kohdun tilanteen 5cm auki jo.
Lähdettiin synnytys saliin kun olin saanut ihanan kukka mummokaavun päälleni.
Kello oli siis 8.00 kun tultiin sairaalaan.
Kätilö päätti että odotetaan että kalvot pamahtaisi itse .no eihän niin taoahtunut. Ilokaasua vedin muutamaan otteeseen kunnes tuli paha olo. Ruoka ei ollut maistunut yli 12 tuntiin. Olin jo ihan loppu koviin supistuksiin. Kätilö helpotti oloa painelemalla akupisteitä selässä joka supistuksella. Ja tosiaan kyllähän ne helpottikin.
Klo 10.50 puhkaistiin kalvot.koska olin auki. Supistuksia tuli mutta ei paineen tunnetta. Klo. 11.30 alettiin tuntea painetta ja aloin ponnistaa puoli istuva asennossa. Mikään muu asento ei helpottanut. Sattu niin paljon muut asennot. 11.40 tuli pää näkyviin ja tyttö olikin avosuinen tarjonta tilassa. Säikähdin sitä kun kätilö sanoi sen.11.46 syntyi tyttö.
Olin että ihanaa kun varmistui tyttö.
Helpottunut olo. Koska synnytys kesti ikuisuudelta mielestäni.

Huomattiin että napanuorassa oli vain 2 verisuonta ja hyvin ohut. Yleensä on 3 suoninen.
Tyttö sai kuitenkin 9 9 9 pisteet. Sain hänet rinnalleni tuhisemaan. Tissihän maistu heti toiselle.
Tyttö pestiin, 3240 paino ja 50 pituus. Pää 33
Hyvän kokoinen tyttö.

Olin heti jalkeilla.ei kipuja missään. Ei repeämisiä. Nirhaumia sisään kuitenkin tuli. Tyttö nukkui kuuteen asti kunnes hoitajat katsoivat että kovin väsynyt on ja ruumiinlämpö olikin 35 ja jotai. Alilämpöinen eikä ruoka maistunut. Lääkäri tuli katsomaan vauvaa ja päätti että otetaan lasten osastolle. Tytöllä oli yön yli happiviikset ja nenämahaletku. Kokeilemme imetystä että maito nousisi ja pääsisimme kotiin. Testeissä kaikki neg.

Nyt kun ajattee synnytyskivut loppuisivat synnytys saliin ni ei. Jälkisupistelut yhtä voimakkaita,eikä mikääntunnu helpottavan.

Kiitän kuitenkin ihanasta palkinnosta jonka saa. Kipujen jälkeen..
Ps. Anteeksi kirjoitus virheistä mitä ilmaantu.
 
Uih noita jälkisupistuksia en yhtään odota kyllä...oli kakkosesta paljon voimakkaammat kuin ykkösestä, entäs tästä sit...auh!
 
Kuta paremmat jälkisupistukset niin sitä nopeammin palautuu. ..mut onhan ne ihan Kauheita. Vaavi imee tissillä ja itse puree tyynynkulmaa silmät kierossa...:gen113
 
8.3 naistenpäivän yönä ennen yhtä meni osa lapsivesistä. Soitin Taysin synnytyspäivystykseen ja aamusta vasta näytille. Kotona tuo yö meni supisteluiden merkeissä 5min välein. Aamulla oltiin sitten kattomassa tilanne. Kahdella sormella auki, kaulaa vähän jäljellä(tää oli kätilön arvio). Lääkärikin kutsuttiin paikalle arvioimaan, että oli lapsivettä ja kyllä oli. Kotiin takas vaan odotteleen supistuksien voimistumista. Illalla takas näytille.

Jäin illalla osastolle 4A, oli kyllä huono vastaanotto sillä osastolla iltahoitajalta. Itkuhan siellä tuli illalla. Yön nukuin panadolin ja opamoxin turvin. Supisteli vai silloin tällöin. Nukuikin käytävällä nojatuolissa kun en sänkyssä pystynyt.
Aamulla tuli käsky lääkäriltä, että alas käynnistykseen välittömästi kun lapsiveden menosta oli niin kauan. Klo. 10 olinkin jo alakerrassa ja vauhtitipassa. Mutta liian vähän tapahtu. Antibiootit x2 tiputettiin mulle kun tulehdusarvo oli pikkusen nousussa.

12 olin tosi kipee, ennen sitä oli laitettu anturit vauvan päähän ja supistusanturi. Lisäksi sain epiduraalin jossain vaiheessa kun olin niin kipee. En edelleen auennut tarpeeksi nopeesti. Vauvan sydänäänet laski liikaa ja rupesitvat sektioo valmisteleen 14.15 ja saliin menin 14.30.Puuduttivat epistä rinnoista alaspäin. Tyttö oli maailmassa 14.53. Eikä syytä sydänäänien laskuun, pisteet 9-9.

Osastolle päästiin noin klo. 17.

Eilen tyttö lähti sitten lastenosastolle tulehdusarvo koholla. Arvasin että näin kävisin kun eivät suostuneet käynnistykseen su iltana.
 
13.3 mentiin Tyksiin mahdollista käynnistystä varten. Käynnistys aloitettiin laittamalla oksitosiinitippa siinä 10-11 aikoihin. Olin silloin tiukasti 2 sormelle auki ja kaulaa jäljellä semmoinen 1.5cm. Tippa ei saanut missään vaiheessa kunnon supistuksia aikaiseksi eikä näin ollen mitään muutoksia alapäässä kun tippa lopetettiin klo.17. Jäin osastolle yöksi ja aamuksi sovittiin kalvojen puhkaisu. Aamulla kun siirryin 9 aikaan takaisin saliin olinkin avautunut 3.5cm eikä kaulaa enää ollut. Kalvot puhkaistiin vähän ennen kymmentä ja 10 alkoivat säännölliset kunnon supistukset. Alavatsa oli niin kipeä että kokeiltiin siihen kivunlievityksenä akupunktioneuloja ja lämmintä suihkua. Ei niistä kuitenkaan ollut apua. Epiduraalin sain siinä 20 vaille 12, joka vei kivut mennessään. Puolituntia myöhemmin tuli ponnistus tarve ja tyttö syntyi kolmella tai neljällä ponnistuksella. Hartiat ottivat hieman kiinni ulos tullessa niin repesin aika ikävästi edestä ja taakse tuli vain nirhaumia. Kaikkein positiivisin juttu on kuitenkin se että ennakko odotuksista huolimatta istukka irtosi itsestään ja tuli heti perässä kokonaisena :dance018Nyt on olo mitä mainioin ja 9 pisteen tyttö tuhisee isänsä sylissä :Heartred
 
Nyt aikaa kirjottaa ku typy nukkuu ja mulla tylsää :wink

Eli 13.3. yöllä n.klo.4 alkoi tuntumaan epäsäännöllisiä supistuksia jotka kuitenkin kivuliaita ja oli pakko nousta sängystä kun sattui niin paljon. En ollut nukkunut tätä ennen koska jotenkin levoton olo muutenkin ja närästi. Epäröin kuitenkin että homma todenteolla alkaisi...nopeasti kuitenkin kivut ja supparit yltyi niin että tuli alle 5min välein joten soitin äitini meille(ja sairaalaan). Hän tuli alle 30min taksilla katsomaan poikia ja me heti miehen kanssa hypättiin autoon ja lähdettiin sairaalaan.

Sairaalaan kirjauduttiin n.5:30 ja KTG-rekisteröinti aloitettiin. Kohdunsuu oli 6-7cm auki ja menin kipuilujeni kanssa kuumaan suihkuun klo.6:30. Siellä puoli tuntia kärvisteltyäni(kuuma vesi vei terän supistuksilta) tulin pois kun piti taas ottaa KTG:ta, nojailin Eeva-telineeseen pystyasennossa ja supistusten voima vain kasvoi edelleen ja alkoi tuntua painetta peräpäässä. Noin klo.8 kätilö kurkkasi ja olin 9cm auki, tästä eteenpäin olin TOSI levoton ja tuli epätoivon olo, miehellekin ulisin että "auta mua en pysty tähän", mies+kätilö tsemppas mua kovasti ja pyysin jakkaraa..mies tuki ja menin jakkaralle mutta se tuntuikin ihan karmealta asennolta, ponkaisin pystyyn ja huudahdin "NYT SE TULEE", vedet puhkesi dramaattisesti tässä vaiheessa kun seisoin ja kätilö ryntäsi lattialle hälytettyään apua. Yhdellä ainoalla ponnistuksella siinä seistessä syntyi pää ja hetipian tuli ulos loputkin tytöstä. Klo.8:23 syntyi punakka ja reipas 10-pisteen tyttö joka nostettiin heti minun syliin.

Onnekseni myös istukka tuli tällä kertaa täydellisesti painettaessa n.40min synnytyksestä. Repeämiä ei yhtään(niinkuin ei aiemmistakaan), vointi on superhyvä. Nopea synnytys oli hurjine loppuineen :D aika uskomaton kokemus kaikinpuolin.
 
Tässä tulee tämä kertomus.

Keskiviikkona 11.3. laittoivat ballongin, joka tuli siis muutaman tunnin päästä ulos kotona vessareissulla. Kerkesin jo harmitella, kun lupaavat supistukset hiipuivat sen myötä. Kello oli siis kahden aikaa iltapäivästä. Sitten kuuden maissa alkoi tulla uudestaan supistuksia. Ei pahoja, vaan jokunen oli aina vähän napakampi. Kahdeksalta näitä kipeämpiä oli ko useampia, vaan ei säännöllisinä. Soitin varoilta esikoisen hoitojärjestelyt kuntoon, että tunnin päästä tulisi yökylään varoilta. Se olikin hyvä aikataulu, sillä klo 22 oli kipeät supistukset tulleet säännöllisinä tunnin ajan, ja lähtö sairaalaan oli paikallaan.

5 cm auki ja vähän reunoja jäljellä. Sitten vaan käyrille ja seisaaltaan ottamaan vastaan kovenevia supistuksia Ilokaasun kanssa. Sitten yritin olla ammeessa, mutta supistusten tullessa tuli aina tosi huono olo, joten takaisin saliin ja pyysin epiduraalin kun kivut oli jo tosi kovat.

Sitten ihanuus, tunsin supistukset vain paineen tunteena ja nukahdin hetkeksi. Sitten tulikin kätilö, olin täysin auki ja kalvot voitiin puhkaista. Sitten tuli välittömästi ponnistuksen tarve. Sen polttavan tunteen ja kivun kyllä tunsin hyvin. 8 minuuttia oli merkitty ponnistusajaksi. Tuntui hyvältä ponnistaa, vaikka sattuikin. Poika tuli lopun hirmu vauhdilla. Avotarjonnassa ja napanuora ainakin kerran kaulan ympärillä.

Kätilö laski pojan rinnalle ja esitteli napanuoran, mies sai leikata. Saatiin myös istukka- ja kalvoesittely, kun jälkeiset tuli hetken päästä. Oli mielenkiintoista nähdä millaiset olivat.

Itselle jäi tosi hyvä fiilis synnytyksestä. Ei tikkejä, vain vähän turvonneet paikat edelleen. Kyllä oli paaaljon helpompi kuin eka kerta. Meillä oli yksi ja sama kätilö koko ajan. Toinen ehti just loppuun näkemään, kun poika jo syntyi. Eikä siis apua toiselta tarvittu.

Kesto 6 tuntia 41 minuuttia.
 
Muokattu viimeksi:
Meidän lilliputti päätti tulla maailmanan 7.3., kun LA olisi ollut vasta 27.3.

Perjantaina 6.3. oli ihan vaan yleisesti paha olo ja paineet vaihteeksi ihan katossa... Yhden aikaan yöllä olo huononi, joten päätin koittaa nukkumista. Kymmenen minuuttia ehdin pohtia unettomuuttani, kun kuului poks ja suihkulähteen verran lapsivettä levisi sänkyyn.... mies kuuli, kun parahdin ja tuli katsomaan. Vesi oli onneksi kirkasta, mutta voi sitä määrää.... ja lisää valui, kun vähänkin liikkui.
clear.png
Noin vartin päästä veden menosta alkoivat supistukset, jotka eivät mielestäni olleet kovin kivuliaita, mutta kyllä erilaisia verrattuna aiempiin.

Soitto synnärille, josta käsky tulla perätilan vuoksi ambulanssilla sairaalaan. En ollutkaan koskaan ollut lanssissa aiemmin.
woot.png


Synnärillä oli päivystämässä kääntöä yrittänyt lääkäri, joka kertoi ensin, että pelvimetrian mitat riittävät perätilasynnytykseen. Tässä vaiheessa olin jo täysin valmis yrittämään alatiesynnytystä... kummallista, miten toiset lääkärit osaavat vakuuttaa asioiden sujuvan. No, jutustelun lomassa ultrattiin ja tutkailtiin kohdunsuun ja -kaulan tilannetta. Kaulaa oli jäljellä 1,5 cm, ja paikat sormelle auki. Lääkäri totesi, että ei ole peppu tulossa ensimmäisenä, mutta halusi varmistaa asian toisen huoneen paremmalla ultralla. Vaihdettiin huonetta ja siellä kätilö ja lääkäri totesivat, että toinen jalka on tulossa ensimmäisenä... lisäksi paikat olivat auenneet kätilön mukaan hetkessä parille sormelle, joten totesivat, että leikkuriin on mentävä. Ei siis jäänyt itselle mitään päätettävää.

Kanyylia, katetria, verikoetta, spinaalipuudutusa yms. valmistelua piikkikammoiselle ennen kuin iskettiin veitsi vatsaan. Totesin, että olisivat voineet samalla poistaa vielä viisaudenhampaatkin. Univelka ja spinaalipuuduts saivat pään ihan pyörälle enkä ollut lainkaan niin mukana touhussa kuin olisin halunnut. Hillitön tärinä yläkropassa ja oksentelua, kun toisella puolella verhoa kaivettiin ulos nippanappa kolmekiloinen, pusuhuulinen tytöntyllerö. Ensimmäinen parkaisu tuntui aivan epätodelta ja itku tuli, kun tyttö tuotiin suukotettavaksi klo 4.43.:Heartpink:love7

Isä pääsi lilliputin kanssa pesulle ja minä jäin parsittavaksi. Ei kyllä ollut mitään ajantajua tilanteessa.

Itse synnytys sujui mielestäni todella hyvin ja hyvän kätilön ja lääkärin vuoksi ei jäänyt mitään traumoja... Toipuminen onkin sitten ollut oma lukunsa, mutta ehkä siitä saa aivan oman ketjun aikaiseksi.

Typyllä oli ensin verensokerit pari päivää pielessä, ja itsellä ei maito noussut millään, joten oltiin sairaalassa viisi päivää. Nyt yritetään opetella uudenlaista arkea kotona. Kroppa on hoitanut lapsen ulos, mutta mieli on vielä jäljessä, kun 27. päivähän sen vasta piti syntyä :wideyed:, ja olin valmistautunut olemaan möhömaha vielä huhtikuussakin....
 
Tässä lopultakin kertomusta =)

La 28.2 pelailtiin miehen kanssa lautapelejä aikamme kuluksi illalla kun n. klo. 23 lorahti housuihin jotain. Kiiruusti vessaan, lapsivettähän se vaikutti olevan mutta aika vähän sitä tuli. Ei muuta kuin kuivaa päälle ja ootteleen tulisiko lisää. No, vettä ei juurikaan lisää tullut toista pientä lorahdusta lukuunottamatta mutta alkoi pienet lievät supistelut joten soittelin TAYS:iin josta ohjeena tulla aamulla klo 9 näytille mikäli ei synnytys käynnisty yön aikana. Supisteluja tuli vajaa parisen tuntia kunnes loppui ja ei muuta kuin unille.

Su 1.3 aamulla sitten äitini tuli katsomaan esikoista kun lähdettiin sairaalaan näytille. Edelleenkään ei lapsivettä ollut lorissut lisää joten aloin jo epäileen oliko kyseessä sittenkään vesien meno. No, SVO:lla selitin kätilölle tilanteen eikä hänkään osannut siteestä katsottuna sanoo oliko lapsivettä vai ei. Mut laitetttin siinä sit vartiksi käyrille, sinä aikana tuli kolme supistusta jotka napakoita mutta ei kipeitä. Kätilö teki sisätutkimuksen jossa sen 2 cm auki ja kaulaa jäljellä vielä (tilanne ollut tällainen jo rv 35 lähtien) ja sikiöpussin reuna tuntui joten alkoi kätilö epäilemään että kyseessä saattaa olla korkea vedenmeno. Ei muuta kuin lääkärille jonottamaan, jotta lääkäri voi tehdä lapsivesitikkutestin. Reilun tunnin päästä pääsin lääkärille, joka teki kovakouraisen sisätutkimuksen jossa olin jo 3 cm auki ja kaulakin jo alkanut häviämään, tosi pehmeät ja valmiit paikat kuulemma. Ultrasi vielä pikkuisen ja kaikki näytti hyvältä. Lisäksi lapsivesitikkunäyte osoitti että kyseessä oli lapsivettä ja siis korkea lapsevedenmeno. Soitteli lääkäri sit vielä synnytyssalin lääkärille ja olivat molemmat sitä mieltä että lähdetään käynnistämään saliin koska paikat todella valmiit ja pehmeet. Itse olin jo varautunut lähteen kotiin, koska kätilö oli juuri aiemmin sanonut että maanantaina sit käynnistetään, ei yleensä viikonloppuisin lähdetä käynnistämään. Tosin oli kätilötkin ihmeissään kun palasin lääkärin kanssa hoitajien kansliaan ja lääkäri kertoi että käynnistellään ja pyysi hoitajia valmistelemaan mut salia varten.

Vaihtelin vaatteet synnytysvastaanotolla, sain peräruiskeen ja jäätiin odotteleen saliin pääsyä. Samalla soiteltiin ja hoideltiin esikoisen lapsenvahtiasioita jo seuraavaksikin päiväksi koska ajateltiin että vauva saattaa syntyä vasta maanantain puolella. Se lääkärin kovakourainen sisätutkimus sai mulle aikaan kipeitä säännöllisiä supistuksia ja jo odotellessa saliin pääsyä piti alkaa ravaamaan käytävää koska supistukset teki jo niin kipeetä ettei pystynyt istumaan. Saliin pääsyä odottelin noin tunnin ja sinne päästyä n. klo 13.30 olin jo 4 cm auki. Ajatuksena oli aloittaa käynnistäminen oksitosiinilla mutta koska se sisätutkimus sai spontaanisti supistuksia niin päädyttiin kätilön kanssa siihen että ei ainakaan vielä laiteta oksitosiinia tippumaan. Käytiin miehen kanssa kahviossa ostamassa syötävää, oltiin vähän huonoilla eväillä lähdetty liikenteeseen. Kätilö ei antanut meidän syödä kahviossa vaan piti tulla synnytyssaliin eväiden kanssa koska pelkäsi että jos kalvopussi repeää niin synnytys voi lähtee vauhdilla etenemään. Haettiin eväät saliin ja syötyämme pääsin keinutuoliin kiikkumaan ja käyrille. Supistuksia tuli 3 min välein kipeästi mutta en tarttenut vielä mitään kipuun.

Noin klo. 15 olin auki sen 5 cm. Päätettiin puhkaista kalvopussi ja sitä lapsivettä sitten tuli oikein urakalla. Supistukset saivat aikamoista voimaa lisää kalvojen puhkaisusta ja alkuun sinnittelin ilman kivunlievitystä. Lopulta ne alko oleen niin kipitä että pyysin kohdunkaulapuudutteen, jonka olin saanut esikoisen synnytyksessä ja joka silloin oli ihan huippuhyvä apu. Se laitettiin klo. 15.45 mutta siitä ei ollut mitään apua, sain sit ilokaasun siihen oheen ja se hiukan auttoikin kipuun. Kätilö sitten kysyi haluanko että osaston lääkäri tulisi laittamaan uudelleen tuon puudutteen koska edellinen ei sitä selvästi ollut osannut laittaa oikein ja suostuin siihen. Toinen lääkäri siis laittoi puudutteen uudelleen ja se auttoi selvästi supistuksiin. Kokonaan kipua ei vienyt pois mutta lievitti niitä paljon. Puudute laitettiin klo. 16.15.

Noin klo. 17 kätilö teki tutkimuksen, olin 7-8 cm auki. Pärjäilin edelleen hyvin puudutteen avulla, supistukset oli kipeitä mutta keskityin niistä yli pääsemiseen enkä tarttenut epiduraalia. Halusin päästä jaloitteleen, joten kätilö irroitti mut käyriltä. Kerkesin varmaan 2 kertaa kiertää sängyn ympäri kun iski mahdottoman kivulias supistus. Se oli niin kipee että jouduin nojaan sänkyyn ja oikein todella keskittymään että selviän siitä. Seuraava supistus tuli melkein heti perään ja kieppasin sängylle kyljelleni, nappasin ilokaasumaskin ja aloin hengitteleen sitä. Supistusta seurasi heti perään uusia supistuksia jotka teki ihan mielettömän kipeetä. Sain juuri ja juuri maskin takaa sanottua miehelle että soittaa kelloa (nyt halusin epiduraalin ja heti), jonka jälkeen vajosin omaan maailmaan jotta selviäisin niistä kauheista kivuista. Hengitin kuin viimeistä päivää ilokaasua kun sattui niin paljon, supistuksia tuli taukoamatta. Mies paniikissa soitti kelloa ja kätilö tulikin heti paikalle. Kätilö tuli huoneeseen eikä onneksi kysellyt mitään, nosti mun toisen jalan koukkuun ja teki sisätutkimuksen. Minä vaan ähisin ja yritin selvitä kivuista. Olin auki sen 10cm ja vauvan tukka jo näkyi hiukan kuulemma. Kätilö kysyi ponnistuttaako ja kyllä ponnistutti ja sain alkaa ponnistamaan. Teki kipeää, mutta ponnistaminen helpotti supistuskipua. Itkin ja huusin vain että sattuu. 3 min ponnistuksen jälkeen klo. 17.38 syntyi kuitenkin meidän täydellinen tyttö pistein 9-10-10. Ponnistin kyljelläni mikä tuntui hyvältä.

Itkuhan siinä vaan jatkui kun tyttö syntyi, itku helpotuksesta, ilosta, onnesta ja kivusta. Mutta on se sen kaiken arvoista!! Sain tytön heti paidan sisään rinnalleni. Istukka syntyi 12 min päästä, ei repeemiä mikä oli ihan huippua. Esikon syntyessä mulle tehtiin episiotomia ja se parani tosi hitaasti ja oli kipeä ja mulla toiveena oli että ei tarttis nyt tehdä ja oli hienoo kun mitään vaurioita ei tolle alakertaan tullut =) Ensi-imetys onnistui hienosti, tyttö viihtyi tissillä melkein tunnin verran. Ja imetyksen aikana kakkasi sitten vielä mun päälleni =D Kätilö ja isi pesi ja mittaili tytön. Pituus 50cm, paino 3395g ja päänympärys 35,3cm. Sain sillä välin syötävää ja pääsin sit suihkuun. Hetken saatiin oleilla salissa jonka jälkeen meidät siirrettiin osastolle. Synnytyksen kesto oli 5h 21min, ponnistus sen 3min ja jälkeiset 12min.

Synnytyksestä jäi oikein positiivinen mieli vaikka toi viimenen 3 cm ja ponnistus meni 10 minuutissa kauheella rytinällä ja kivuilla. En pystynyt kontrolloimaan itseäni tuona aikana, itku ja huuto vain tuli vaikka en olisi niin halunnut toimia. Onneksi mulle sattui tooooodella ihana ja ammattitaitoinen kätilö, joka oli oikeesti läsnä ja aito ja kunnioitti mua ja kysyi mun mielipidettä eri asioihin! Meidän tyttö on tosi rauhallinen pikkukaveri, jonka kanssa imetys sujuu mainiosti!
 
Mitä tuo korkea vedenmeno tarkoittaa?

Hyvä että kaikki sujui kuitenkin hyvin, kakkahaaverista huolimatta :)
 
Tarkoittaa kai sitä että lapsivedet ei lorahda kerralla kaikki vaan että sikiöpussissa on pieni reikä tms.mistä sitä vettä tihkuu vaan vähän kerrallaan.
 
Rv 31+6, 8.1.

Heräsin yöllä klo 3.45 menkkamaisiin poltteluihin vasemmalla puolella vatsaa. Ajattelin sen menevän ohi, kunhan hieman parannan asentoa. Lähdin kääntämään kylkeä, ja samalla housuihin lorahti jotain lämmintä nestettä, josta tiesin heti ettei se ollut pissaa. Nousin ylös sängystä ja hipsin vessaan, jossa huomasin pikkuhousujen olevan ihan märät. Pyyhkäisin alapäätä, ja siinä mukana tuli hieman verta ja pitkä pätkä limaa, jonka aavistelin heti limatulpaksi. Nousin ylös ja herätin miehen – nyt pitäisi soittaa synnärille. Synnäriltä tuli ohjeet käydä heti makuuasentoon, sillä vauvan asennosta ei ollut tietoa, ja mahdollisen perätilan takia ja lapsiveden osittaisen menon takia tuli olla vaakatasossa. Sitten soitin itselleni ambulanssin n. klo 3.50. Lanssin tuloa odotellessa mies pakkasi mulle tarvikkeita mukaan. Oli hirveän vaikea ajatella selkeästi ja miettiä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan. Mies kärsivällisesti ja rauhassa pisti kamppeita kasaan sitä mukaan, kun latelin mitä tarvitaan.

Lanssi tuli n. 4.15, ja he vievät minut rullatuolilla ambulanssiin. Supistuksia tuntui jo lanssissa, mutta ei mitenkään järin kivuliaina, eikä mitenkään kovin usein. Meidät vietiin synnytyspäivystykseen, jossa minulta otettiin verikokeita, verenpainetta, saturaatiota.. pääsin lääkärin vastaanotolle, jossa tehtiin alapäätutkimus. Siinä lääkäri totesi nesteen tosiaan olleen lapsivettä, ja kohdunkaulan lyhentyneen. Ultrattiin masu, ja nähtiin vauvan olevan tukevasti pää lantiossa – huh! Siellä pieni suu maiskutteli lapsivettä :Heartred. Lääkäri kertoi tilanteen olevan se, että lapsi tulee syntymään seuraavien päivien aikana. Varmuutta ei ollut siitä että koska, mutta sairaalaan tulisin jäämään sitä odottelemaan. Minulle annettaisiin supistuksia hidastavaa lääkettä, jotta saataisiin kaveri pysymään mahassa mahdollisimman pitkään.

Seuraavaksi minut siirettiin vuodeosastolle. Jo päivystyksessä lääkärin vastaanoton jälkeen alkoivat supistuksen lisääntymään ja voimistumaan. Osastolla hoitaja näki parhaaksi iskeä ensimmäinen supistuksia hidastava lääke injektiona, sillä i.v:nä tiputtelun vaikutus olisi kestänyt kauemmin. Lääke alkoikin siitä vaikuttamaan, ja supistukset tulivat nyt harvemmin ja kevyempinä. Minulle tuli lääkkeestä kamalan kuuma ja vapiseva olo, joka oli kuitenkin täysin normaalia. Syke nousi kamalasti, mutta muutoin vointi oli hyvä.

Aika vilisi silmissä, eikä huomattu tuntien jo kuluneen aamun puolelle. Alettiin keskustelemaan miehen kanssa siitä n. klo 8 aikaan, jospa hän lähtisi käymään kotona ja käyttäisi koiran samalla, koska minullakin vointi oli jo parempi. Samassa tulikin isompi supistus, ja pyysin miestä odottelemaan vielä hetken. Hoitaja pyysi seurailemaan supistuksien tiheyttä, ja n. puolen tunnin aikana huomasin supistuksia tulevan n. 6min välein. Lääkäri totesi kohdunsuun olevan auki 2cm supistuksia hidastavasta lääkkeestä huolimatta – synnytyssaliin siis, klo n. 9.

Supistukset lisääntyivät ja voimistuivat nopeasti. Kätilöni ehdotti epiduraalia, ja sanoin suostuvani kaikkeen. Anestesialääkäriä odotellessa supistukset alkoivat olla niin kivuliaita, että niitä oli vaikea hallita. Kauaa ei mennyt, kun alkoi ihan mahdoton supistus, kätilö katsoi kohdunsuun ja ilmoitti sen olevan nyt 9cm auki, joten ei muuta kuin synnyttämään. Toisin sanoen, en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä – ei epiduraalia, ei spinaalia, ei ilokaasua.. spinaaliakin ehdittiin kyllä ehdottamaan, mutta ei sillekään jäänyt aikaa. Sitten alkoi ponnistukset, tunsin kuinka pissat tuli alle ja kuinka lapsivesi pärskähti pöydälle. Ponnistuksen tarve tuntui tosiaan siltä, kuin olisi kauhea kakkahätä, ja koitin ohjeiden mukaan ”kakata” vauvaa ulos. Kipu oli ihan valtava siinä vaiheessa, kun pienen pää ja hartiat tekivät tuloaan. Olin puoli-istuvassa asennossa, ja muistan kun toinen kätilö kysyi haluanko sängyn päätyä ylemmäs, ja itse en tiennyt mistään mitään, mikä olisi hyvä asento ja mikä ei.. heti kun hengitys herpaantui, lähti vähäinenkin kivunhallinta, ja toinen kätilöistä sanoi, että hengitä nenänkautta sisään ja suulla ulos, johon vastasin etten pysty. Tällöin "oma" kätilöni tuli lähemmäs ja konkretisoi omalla hengityksellään oikeaa tahtia, ja siihen oli helppo päästä mukaan. Ehdin hetken ajattelemaan, että miksi kukaan tekee lapsia jos se sattuu näin helvetisti, ja sitten lapsi olikin jo maailmassa. Avasin silmät heti kun tunsin isoimpien kohtien olevan ohi, ja samalla hetkellä näin pienen pienen pepun ja valtavat pallit, johon sain soperrettua vain että ”poika” :D . Emme siis tienneet etukäteen sukupuolta.. Ympärilläni pyöri ties ketä lääkäriä ja hoitajaa, enkä muista yhtään, ketä kaikkia siinä lopulta oli ollut, sillä oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin itse synnyttämiseen.

Hiki oli valtava, ja olin täysin uupunut. Pojalle puettiin lämpölampun alla nopeasti pipo päähän, putsattiin pahimmat ja vietiin huoneesta pois. Pikaisen suukon ehdin poskelle antaa. Pisteitä poika sai 9/9/-, joten erittäin hyväkuntoisena syntyi. Yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) onkin kuulema lähes mahdotonta saada 10, sillä lähes jokaisella lapsella on syntyessään verenkierrossa hieman häikkää, joka tekee mm. kädet sinertäviksi, ja tällöin ei voi täysiä saada. Jälkeisten synnyttäminen tuli n. 10min päästä pojan syntymästä. Ei repeämiä. Mies lähti pojan mukaan, ja minä jäin lepäilemään huoneeseen. Teki hyvää vain pötkötellä sängyllä ja keräillä voimia. 45-60min myöhemmin mies tuli takaisin ja söimme yhdessä aamupalan. Kävin suihkussa, ja sitten lähdimme yhdessä katsomaan poikaa vastasyntyneiden teho-osastolle.

Rakas pieni poika-lapsemme nukkui keskoskaapissa nasaali kasvoilla, nenämahaletku nenässä, verenpainemansetti jalassa, happisaturaatiomittari ranteessa ja rinnassa pulssin, hengitystiheyden ja yläpainemittarin anturit. Näky oli hieman lohduton, mutta huomasin heti kuinka lämminhenkisiä ja ammattitaitoisia työntekijät olivat, joten sain heti luottavaisemman olon. Tovin poikaa katseltuani lähdin vuodeosastolle, jossa ensimmäisenä soitettiin porukoille, ja kerrottiin ilouutiset.

Synnytyksen kesto oli 5h 21min ja ponnistusvaihde 9min. Jälkisupistuksia oli toki jonkin verran, mutta en kokoenut niitä järin pahoina, hyvin pysyivät maltillisella särkylääkkeiden syönnillä kurissa, joten kotiin pääsinki jo seuraavana päivänä. Mitään ennakkovaroitusta ei synnytyksen käynnistyminen antanut ennen yöllistä heräämistä, eikä jälkikäteenkään ole selvinnyt ennenaikaisuuden syytä. Nyt poju on siis n. 2,5kk vanha ja kaikki on mennyt kivasti :)

EDIT: lisään vielä, että kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi hyvä fiilis, vaikka kaikki kävi niin äkkiä. Henkilökunta TAYS:ssa oli kaikkiaan niin ystävällistä ja ammattitaitoista, joten oli turvallinen olo koko ajan. Etenkin kätilöni oli aivan mieletön ja tsemppasi ihanasti!
 
Muokattu viimeksi:
Tässäpä meidän synnytyksestä tarinaa:

Eli mulla tuli ekat vähän kovemmat supistukset pari päivää ennen synnytyksen käynnistymistä. Tuon jälkeen supistuksia tuli satunnaisesti seuraavana päivänä, vähän kipeähköjä. Seuraavana yönä alkoi sitten säännölliset, noin 20 minuutin välein olevat supistukset, kuitenkin vielä niinkin siedettävärt, ettei tarvinnut edes ylös nousta makuuasennosta (eli eivät selvästikään vielä avanneet paikkoja). Ja taas seuraavana aamuna lopahtivat, esiintyivät päivän mittaan silloin tällöin, ehkä 1-2 kertaa tunnissa kovenematta.

Olin kyllä jo ihan tuskastunut, kun tajusin, että stressi varmaankin ylläpiti jarrua synnytyksen etenemiselle (kun esim. oikein hyvän hampurilaisen :gen053 ajatteleminen sai aikaan supistuksen :laughing002 , mutta pienikin stressi tuntui vähentävän supistuksia. Periaatteessa luulisi, että olisin aika "helppo" tapaus, kun tuollaisella hampurilais-suggestiolla saa jo vähän oksitosiinia herutettua, mutta ei se tietenkään mennyt ihan niin helposti! hehe, muutenhan olisin vain ajanut lähimpään hampurilaisravintolaan viettämään aikaa :p). Päättelin tosiaan, että ensi tilassa tarvittaisiin rentoutumista ja oksitosiinia (kun portaiden ravaaminen ei tuottanut toivottua tulosta), mutta yritäpä rentoutua silloin kun "pitäisi" rentoutua... Vähän niinkuin, että: "älä ajattele nyt sinistä smurffia. Ethän ajattele nyt, sinistä smurffia..." :brilsmurf:brilsmurf:brilsmurf:brilsmurf...

Lopulta supistukset alkoivat lisääntyä ehkä iltapäivällä neljän jälkeen, mutta lopahtelivat välillä edelleen pidemmäksi aikaa. Laitoin saunan lämpiämään ja odotellessa kokeilin pianon soittamista, mikä toimikin yllättävän hyvin! Supistukset muuttuivat säännöllisiksi ja huomasin, että sävellysten "parhaissa kohdissa" (jotka saavat minut näköjään liikuttumaan), tuli supistuksia. Aika yllättävää oli kyllä, täytyy sanoa (ja minä en siis mikään erityisen taitava pianon soittaja edes ole...). No, sauna jäi, kun en uskaltanut lopettaa soittamista, kun supistukset tulivat niin säännöllisinä. Soittelin siinä sitten pari tuntia laughing6 ja nousin aina seisomaan supistusten ajaksi.

Yhdeksältä lähdettiin käymään ekan kerran synnärillä, kun en tuntenut vauvan liikkeitä. Supistusten puolesta olisin vielä voinut odotella kotona, olivat kyllä jo kipeitä ja pistivät puuskuttamaan, mutta eivät vielä mitään hirveän kovia. Synnärillä todettiin, että vauvan sykkeet olivat hyvät, mutta kohdunkaula oli vielä epäkypsä, sormelle auki ja niin ylhäällä ja takana, ettei vielä "sellainen kuin juuri synnyttämään tulevalla olisi". Palattiin kotiin, mutta kotipihassa supistukset muuttuivat tosi koviksi. Kärvistelin niiden kanssa puolitoista tuntia kotona, kunnes miehelle tuli huoli, ettei kohta päästä enää sairaalaan, kun supistuksia tuli alle 5 min välein ja vapisin jo kauttaaltaan tuskissani. Palattiin sairaalaan klo 23:30, silloin supistuksia tuli ehkä 3 minuutin välein ja olin tosi kipeä, Vapisin kokovartalo-horkassa enkä meinannut päästä edes tutkimuspöydälle. Kätilö sanoi, että näkee kyllä, että olen tosi kipeä, päästi suoraan saliin, totesi, että olin 3 cm auki, mutta kohdunkaula oli edelleen niin korkealla takana, että arvio oli, että synnytyksessä menee vielä tunteja. Tilattiin epiduraali, koska kivut oli niin kovat. Kävi tuuri, kun lääkäri sattui olemaan viereisessä salissa ja sain epiduraalin saman tien.

No, pahimmat kivut alkoivat helpottaa ja pystyin vihdoin rentoutumaan. Kätilö sanoi, että noin 20 minuutissa epiduraali saavuttaa täyden vaikutuksensa ja sitä odoteltaessa mies lähti siirtämään autoa parkkipaikalle. Saimme ohjeeksi käydä nukkumaan, kunhan kipulääkitys alkaa vaikuttaa. Kätilö sanoi käyvänsä katsomassa meitä tunnin päästä, mutta ei aikonut tarkastaa kohdunkaulan tilannetta, jos olen unessa -koska vaikutti siltä, että avautumiseen menee vielä kaaauan. Sitten alkoi tuntua painetta ja sanoin siitä kätilölle, joka päätti kuitenkin tarkastaa tilanteen ja totesi, että sieltähän se pää oli jo tulossa! Kätilö vaan kielsi ponnistamasta, mies ehti juuri ja juuri takaisin parkkipaikalta ja sai tehtäväkseen kutsua toisen kätilön paikalle. Sitten sain luvan ponnistaa siinä kyljelläni, kolme supistusta ja vauva oli ulkona! Aivan uskomatonta. Mieskin luuli, että kätilö vitsailee, kun sanoi miehen palatessa parkkipaikalta, että: "ehdit juuri mukaan, vauva syntyy nyt". Loppuavautuminen tapahtui siis todennäköisesti alle puolessa tunnissa... Tultiin sairaalaan puoli kahdeltatoista, vauva syntyi 01:04.

Olin kyllä tosi tyytyväinen kokemukseen. Ei olisi uskottu, että synnytys voi mennä noin hyvin (kun esikoistakin tehtiin 2,5 vuorokautta ja ponnistettiin 1h15min). Nyt ponnistusvaihe kesti max. 10 minuuttia, istukka tuli 9 minuutissa kokonaisena, vauva sai 9 pistettä ja minä pari nirhaumaa, joihin nimellisest tikit. Pystyin kävelemään ja istumaan normaalisti heti synnytyksen jälkeen! Siis kunhan oli ensin odotettu, että epiduraali lakkaa vaikuttamasta :laughing002. Sehän nimittäin ehti täyteen tehoonsa vasta kun koko toimitus oli jo ohi...

Kätilö arveli, että epiduraali sai kohdun ja muun kropan rentoutumaan siinä määrin, että avautuminen tapahtui noin nopeasti. Esikoisen kohdalla vielä ajattelin, että haluan synnyttää luomuna, mahdollisimman vähän kipulääkkeitä käyttäen. Mutta jo silloin tulin toisiin ajatuksiin, kun kivut vaan oli niin kovat ja supistuksia oli tullut niin pitkään. Nyt tällä kertaa olin jo henkisesti hyväksynyt ajatuksen kipulääkityksen käyttämisestä tarvittaessa.
 
Kuulostaa JAlava tuo sinun synnytyksen alku hyvin samalta kuin mitä itsellä tällä hetkellä noita supistuksia on...mutta tosiaan, kuka fakiiri pystyy olemaan ajattelematta niitä???
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top