Kirjoittelen nyt omankin synnytyskertomukseni tänne. Homma lähti käyntiin lapsivedenmenolla 11.12. Klo 0.35 rv 41+3, just vähän sen jälkeen kun olin päässyt sänkyyn. Soitin kättärille, ja koska vesi oli kirkasta sanoivat, että takaisin nukkumaan ja jolleivat sipistukset käynnisty ennen aamja, niin sairaaalaan kontrolliin. Pakattiin miehen kanssa kamat valmiiksi ja painuttiin takaisin pehkuun. Noin klo 3 heräsin supistukssen ja niitä tulikin n tunnin verran 10 min välein. Ne eivät olleet erityisen kipeitä, mutta päätettiin soittaa anoppi meille ja lähteä kättärille, koska edelliset synntykset ovat edenneet nopeasti kun ovat lähteneet käyntiin. Juotiin kumminkin kahvit ja syötiin ennen kuin lähdettiin.
Meidät kirjattiin kättärille sisään klo 5.35 ja päästiin suoraan synnytyssaliin. Supistusten väli edelleen n 10 min. Olin tässä vaiheessa 4cm auki. Käyrille ja otettiin GBS-näyte. Makailin sängyllä käyrillä ja torkuin supistusten välissä ja mies torkkui nojatulissa. Joskus klo 7 aikan supistusten väli oli n. 7 min ja alkoivat tuntua sen verran napakoilta, että vaati jo keskittymistä. GBS oli positiivinen, joten yksi pussi antibioottia tiputettiin suoneen. Klo 9 pintaan tuntuivat supistukset sen verran tiukoilta, että piti nousta ylös ja lähdin kuumaan suihkuun. Se auttoi ihanasti ja toisaalta samalla kiihdytti supituksia. Olin polvillani suihkussa ja nojasin käsillä suihkujakkaraan kun alkoi ponnistutta. Sain sanottua miehelle, että nyt ponnistuttaa ja hän kutsui kätilön paikalle. Klo 9.40 9cm auki. Kätilö sanoi, että jos voin vielä pidätellä ponnistusta pari supistusta, niin hyvä. Pari kolme supparia kärvistelin nojaillen sänkyyn ja sitten siirryin synnytysjakkaralle ja sain luvan ponnistaa. Pää syntyi ekalla ponnistuksella. Sitten odoteltiin seuraavaa supistusta n 5 min. Oli aika outo tunne kun pää oli ulkona ja tyttö alkoi kääntelemään päätä. Vartalo tuli seuraavalla supistuksella. Ponnistusvaiheen kesto oli siis 5 minuuttia. Verta tuli vauvan perään n. 1 l, ja tästä alkoi tohina mun ympärillä, mistä mä en oikein tajunnut mitään kun näin vain vauvan. Siirryin sängylle ja suoneen pantiin oksitosiinia jälkeisten synnyttämisen avuksi. Sitten pantiin nestettä ja parsittiin. Jälkeiset tulivat täydellisinä ja vuoto tyrehtyi. Verta meni yhteensä 1,3 l, mutta mun olo oli silti hyvä. Repeämät olivat pinnallisia ja sinne tuli pari tikkiä.
Tyttö syntyi siis klo 10.00. Homma meni luomuna ja ponnistusvaihe oli kaikkein kivuliain, mut kumminkin siedettävä. Synnytyksen kestoksi ei papereihin merkattu mitään, koska ei oikein ollut sellaista kohtaa, mitä pitää synnytyksen käynnistymisenä. Esikoiseĺla se laskettiin siitä kun säännölliset kivuliaat supistukset tulivat 5 min välein. Nyt supistusten väli oli vielä ponnistusvaiheessa 5 min. Jos sen laskee kunnolla kipeistä säännöllisistä supistuksista , niin se olisi ollut 3 tuntia.
Lähes heti kun sain vauvan rinnalle, hän hamusi tissille ja alkoi imeä. Suihkujn kävelin itse, eikä huipannut veren menosta huolimatta.
Jäätiin vauvan kanssa saliin nukkumaan ja odottamaan osastolta paikan vapautumista kun mies lähti käymään töissä Kultturitalolla, missä hänellä oli keikka seuraavana päivänä. Vähän tiukalle meni. Hän oli sopinut duunit, kun ei oltu odotettu että menis näin paljon yli lasketun ajan. Edelliset lapset synyuivät molemmat rv 40+2.
Kuriositeettina, tytön napanuora oli solmussa. Hän on jossain vaiheessa sukeltanut lenkin läpi. ☺
Syntymämitat: 4315g, 52vm, pipo 36cm. Apgar 9p.
Oma kokemukseni oli hyvä, vaikka jos vielä 4. lapsi jostain syystä tehtäis, niin ehkä voisin jo huolia jotain järeempääkin kivunlievitystä.
Oli jännä, miten kätilöt niin kehuivat synnytystä ja mun kivunsietokykyäni. Toisaalta ymmärtää sen, kun viereisestä salista kuului huuutoa ja valitusta tauotta ja mä lähinnä hengittelin ja puhisin. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö se olisi sattunut, mä vain keskityin.
Kävelin myös omin jaloin osastolle, vaikka pyörätuoliakin tarjottiin. Ei kuitenkaan heikottanut, eikä tehnyt kipeää. En tarvinnut koko aikana edes buranaa.
Meidät kirjattiin kättärille sisään klo 5.35 ja päästiin suoraan synnytyssaliin. Supistusten väli edelleen n 10 min. Olin tässä vaiheessa 4cm auki. Käyrille ja otettiin GBS-näyte. Makailin sängyllä käyrillä ja torkuin supistusten välissä ja mies torkkui nojatulissa. Joskus klo 7 aikan supistusten väli oli n. 7 min ja alkoivat tuntua sen verran napakoilta, että vaati jo keskittymistä. GBS oli positiivinen, joten yksi pussi antibioottia tiputettiin suoneen. Klo 9 pintaan tuntuivat supistukset sen verran tiukoilta, että piti nousta ylös ja lähdin kuumaan suihkuun. Se auttoi ihanasti ja toisaalta samalla kiihdytti supituksia. Olin polvillani suihkussa ja nojasin käsillä suihkujakkaraan kun alkoi ponnistutta. Sain sanottua miehelle, että nyt ponnistuttaa ja hän kutsui kätilön paikalle. Klo 9.40 9cm auki. Kätilö sanoi, että jos voin vielä pidätellä ponnistusta pari supistusta, niin hyvä. Pari kolme supparia kärvistelin nojaillen sänkyyn ja sitten siirryin synnytysjakkaralle ja sain luvan ponnistaa. Pää syntyi ekalla ponnistuksella. Sitten odoteltiin seuraavaa supistusta n 5 min. Oli aika outo tunne kun pää oli ulkona ja tyttö alkoi kääntelemään päätä. Vartalo tuli seuraavalla supistuksella. Ponnistusvaiheen kesto oli siis 5 minuuttia. Verta tuli vauvan perään n. 1 l, ja tästä alkoi tohina mun ympärillä, mistä mä en oikein tajunnut mitään kun näin vain vauvan. Siirryin sängylle ja suoneen pantiin oksitosiinia jälkeisten synnyttämisen avuksi. Sitten pantiin nestettä ja parsittiin. Jälkeiset tulivat täydellisinä ja vuoto tyrehtyi. Verta meni yhteensä 1,3 l, mutta mun olo oli silti hyvä. Repeämät olivat pinnallisia ja sinne tuli pari tikkiä.
Tyttö syntyi siis klo 10.00. Homma meni luomuna ja ponnistusvaihe oli kaikkein kivuliain, mut kumminkin siedettävä. Synnytyksen kestoksi ei papereihin merkattu mitään, koska ei oikein ollut sellaista kohtaa, mitä pitää synnytyksen käynnistymisenä. Esikoiseĺla se laskettiin siitä kun säännölliset kivuliaat supistukset tulivat 5 min välein. Nyt supistusten väli oli vielä ponnistusvaiheessa 5 min. Jos sen laskee kunnolla kipeistä säännöllisistä supistuksista , niin se olisi ollut 3 tuntia.
Lähes heti kun sain vauvan rinnalle, hän hamusi tissille ja alkoi imeä. Suihkujn kävelin itse, eikä huipannut veren menosta huolimatta.
Jäätiin vauvan kanssa saliin nukkumaan ja odottamaan osastolta paikan vapautumista kun mies lähti käymään töissä Kultturitalolla, missä hänellä oli keikka seuraavana päivänä. Vähän tiukalle meni. Hän oli sopinut duunit, kun ei oltu odotettu että menis näin paljon yli lasketun ajan. Edelliset lapset synyuivät molemmat rv 40+2.
Kuriositeettina, tytön napanuora oli solmussa. Hän on jossain vaiheessa sukeltanut lenkin läpi. ☺
Syntymämitat: 4315g, 52vm, pipo 36cm. Apgar 9p.
Oma kokemukseni oli hyvä, vaikka jos vielä 4. lapsi jostain syystä tehtäis, niin ehkä voisin jo huolia jotain järeempääkin kivunlievitystä.
Oli jännä, miten kätilöt niin kehuivat synnytystä ja mun kivunsietokykyäni. Toisaalta ymmärtää sen, kun viereisestä salista kuului huuutoa ja valitusta tauotta ja mä lähinnä hengittelin ja puhisin. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö se olisi sattunut, mä vain keskityin.
Kävelin myös omin jaloin osastolle, vaikka pyörätuoliakin tarjottiin. Ei kuitenkaan heikottanut, eikä tehnyt kipeää. En tarvinnut koko aikana edes buranaa.