Mulla oli niin kiva synnytyskokemus että haluun jakaa sen ihan vaan, jotta nettiin päätyy enemmän positiivisia kertomuksia. :) Ehkä joku random-lukija saa tästä toivoa ja tsemppiä.
Synnytys käynnistyi to 17.7. klo 00:30 kun lapsivettä alkoi tihkua. Oltiin käyty pitkällä iltakävelyllä miehen kanssa, ja kotona huomasin että nyt on housut märät ihan uudella tavalla. Käytiin nukkumaan, ja kahden aikaan yöllä huomasin vessassa käydessä että tihkunnasta oli tullut todella veristä. Soitto synnärille, jossa kyllä sanottiin että lapsiveden kuuluu olla punertavaa, mutta että jos tosi paljon huolettaa, tulkaa niin tarkistetaan. Lähdettiin saman tien. Kätilö totesi veren määrän normaaliksi, sisätutkimuksessa sormelle suki mutta kanavaa vielä reilusti - eihän mulla ollutkaan supistellut vielä. Otettiin käyrät, jossa meni varmaan 2h kun muksu nukahti kesken kaiken eikä herännyt mehulla ja piti vaan maata käyrillä kunnes heräs taas. Kaikki kuitenkin OK, ja oltiin kotona taas n. 5:30. Unta ei paljoa kertynyt yöllä, joten päivän lepäsin niin paljon kuin mahdollista.
Klo 21 mentiin takaisin sairaalalle kontrolliin, kun lapsivesien menosta oli yli 20h. Otettiin tulehdusarvot ja maattiin taas käyrillä. Siinä maatessa alkoi pikkuhiljaa tuntua ensimmäiset oikeat supistukset. Sisätutkimuksessa nyt vähän reilummin sormelle auki mutta ei vieläkään ollut varsinaisesti synnytys käynnistynyt, joten palattiin kotiin n. klo 23.30. Seuraava kontrolli sovittiin 18.7. aamulle klo 9.
Siitä se tosin sitten lähti - istuin sohvalla syömässä iltapalaa puolilta öin kun supisti jo niin kovaa että puuskututti ja oli pakko nousta vähän liikkumaan. Otin paratabsin ja koitin nukkua mutta melko katkonaiseksi jäi, ja klo 4 jälkeen en voinut enää kuin vaan kävellä ympäriinsä lämpöpussi vuorotellen vatsalla ja selällä. Sinnittelin kuuteen, jolloin herätin miehen että nyt vois jo tehdä lähtöä synnärille. Supistukset n. 45-50sek 3min välein. Syötiin aamiainen ja lähdettiin, synnärille sisäänkirjauduttiin 18.7. klo 6.45.
Otettiin taas tulehdusarvot (lapsivesien menosta jo yli 30h), sisätutkimuksessa 3cm auki ja lapsivesipussi tuntui, eli reikä oli jossain ylhäällä kuten tihuttelusta pystyikin päättelemään. Maattiin jälleen käyrillä. Paikallaan makoilu alkoi tuntua tosi tuskalliselta, joten sain jonkun kipupiikin. Lääkkeen vuoksi ei kuitenkaan saanut enää lähteä kotiin joten jäin torkkumaan, ja nukuinkin lääkkeen ansiosta hyvin pari tuntia.
Klo 10.47 lääkäri tuli tarkistamaan tilannetta, ja tarkoituksena oli puhkaista kalvot synnytyksen vauhdittamiseksi. Olinkin kuitenkin jo 6cm auki joten ruvettiin heti siirtymään synnytyssaliin; kalvot puhkaistiin vaikkei tarvinnut, koska sillä saatiin sykemittari vauvan päähän kiinni valmiiksi. Kätilö kyseli samalla toiveet synnytyksen suhteen - mun ehdot oli vaan että ei ilokaasua (en tykkää vetää henkeen mitään ylimääräistä, opin sen joskus astmapiippua tarvitessa) mutta epiduraali käy jos sitä tarvitaan.
Synnytyssalissa sain antibioottitipan, muistaakseni oksitosiinitipan ja melko pian myös epiduraalin, koska kipulääkkeen vaikutus oli lakannut ja kalvojen puhkaisu kasvatti äkisti supistusten kipua. Epiduraalin ansiosta torkahdin taas pariksi tunniksi, ja kun heräsin vähän klo 14 jälkeen, kätilö totesi että kohta voidaankin ponnistaa. Sain pienen lisäannoksen puudutetta ja sitten se olikin menoa. Ponnistaminen sattui, mutta vähemmän kuin odotin ja oli yllättävän nopeasti ohi. Selvästi vaikein osuus oli pää, mutta kätilö kannusti paljon ("katso, täällä tukka on jo näkyvissä, vielä kaksi tuollaista niin on pää ulkona") ja koko muu kroppa muljahtikin melkein itsestään ulos. Lapsi rääkäisi jo ennen kuin oli edes kokonaan ulkona. Ponnistin puolimakaavassa asennossa jalat ilmassa, joka tuntui mulle luontevimmalta ja sain hyvin keskityttyä kropan jännittämisen sijaan täyteen ponnistusvoimaan. Ponnistusvaihe alkoi 14:30 ja lapsi syntyi 14:48 - kuulemma melko nopea tahti ensikertalaiselle. Kiitän äitiä suvun tilavasta lantiosta. :) Istukka tuli ongelmitta yhdellä ponnistuksella pian perästä.
Mitään ei tarvinnut leikata auki, ja selvisin parilla repeämällä sisemmissä häpyhuulissa. Näin viisi päivää synnytyksestä voin todeta, että tikit eivät juuri tunnu pahalta ja muutenkin palautuminen on ollut yllättävän nopeaa.
Muksu oli isompi kuin arvioissa - synnytystä hoitanut kätilö arveli käsituntumalla juuri ennen synnytyssaliin siirtymistä n. 3700g ja huudahtikin heti synnyttyä että no ei kyllä ollut alle nelikiloinen. :D Syntymämitat oli 4225g ja 55cm, eli huikean pitkä mutta pituuteen nähden solakka poika. Olen itse 172cm ja suvussa on kaksimetrisiä miehiä, joten pituus tullee sieltä. Päänympärys 36cm. Poika syntyi rv 41+3.
Lapsivuodeosastolla seurattiin pojan tulehdusarvoja pitkän lapsiveden menon takia kasvaneen infektioriskin vuoksi, sekä sokereita mun raskausdiabeteksen vuoksi. Kaikki oli kuitenkin OK ja 20.7. päästiin jo kotiin. Synnytyskätilö kävi lapsivuodeosastolla vielä erikseen halaamassa ja kehumassa reippaasta synnytyksestä, josta tuli niin hyvä olo että itkuhan siinä pääsi. Kaiken kaikkiaan en osaa sanoa mitään, minkä olisin halunnut menevän toisin!