Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Martuti
- Aloituspäivämäärä
Coco, jos ehdit ja jaksat taikka ei ole liian tunkeilevaa kysyä,niin kertoisitko täällä sun parantumisesta ja muutenkin voinnista sektion jälkeen? Mulla siis suunniteltu sektio ensiviikolla ja vähän jännittää että miten se oma jaksaminen lähtee siitä ja kuinka sitten selviää kivuista jne.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Muokattu viimeksi:
Täällä myös oma osia synnytyksestä toipumiselle... 
http://forum.vau.fi/threads/Äitioloja-synnytyksestä-toipuminen.1580566/
http://forum.vau.fi/threads/Äitioloja-synnytyksestä-toipuminen.1580566/
Eli tosiaan tosta parantumisesta.. Eilen sillon yhdeksän aikaan vietiin mut heräämöön, ja illalla viiden aikaan nousin jo seisomaan ja katetri otettiin samalla pois. Leikkaushaavaa ei itsessään särje, muuta kuin noustessa ja kävelemään lähtiessä on kyllä pirun kipeä. Mutta siis kipu ei ole mitenkään sietämätöntä ollut ainakaan vielä missään kohtaa :)
Leikkaussalissa oli ihan mahtava porukka, vaikka itteeni pelottikin kauheesti.
Eli siis vointi on leikkauksen suhteen ihan hyvä! :)
Heräämössä jouduin olemaan (synnytysruuhkan takia) yli kolme tuntia, ja siellä itku meinas tulla kun ei vauvan luo pääsdytkään nopeasti, vaikka niin oli puhe.
Itse sektio ei sattunut (puudutus tuntui ikävältä, ei kipeältä), mutta oli muuten kaikin puolin kamala kokemus, en osaa tarkalleen sanoa että miksi. Ei siis kivun takia, vaan itse tilanteen!
Muoks vielä sen verran, että leikkauksessa menetin verta vain 100ml ja sitten heräämössä 450ml, yhteensähän tuo ei ole vielä paljoakaan.
Ja heräämössä verenpaineet oli hiukan alhaset eli vaan 54/90..
Leikkaussalissa oli ihan mahtava porukka, vaikka itteeni pelottikin kauheesti.
Eli siis vointi on leikkauksen suhteen ihan hyvä! :)
Heräämössä jouduin olemaan (synnytysruuhkan takia) yli kolme tuntia, ja siellä itku meinas tulla kun ei vauvan luo pääsdytkään nopeasti, vaikka niin oli puhe.
Itse sektio ei sattunut (puudutus tuntui ikävältä, ei kipeältä), mutta oli muuten kaikin puolin kamala kokemus, en osaa tarkalleen sanoa että miksi. Ei siis kivun takia, vaan itse tilanteen!
Muoks vielä sen verran, että leikkauksessa menetin verta vain 100ml ja sitten heräämössä 450ml, yhteensähän tuo ei ole vielä paljoakaan.
Ja heräämössä verenpaineet oli hiukan alhaset eli vaan 54/90..
Muokattu viimeksi:
Jos nyt jotain yrittäis rustata... pahoittelut jos epäselvä, saa huomauttaa jos jotain oleellista puuttuu.
Heräsin aamulla 5.30 epämääräseen oloon, ja kohta jo huomasinkin kattelevani kellosta aikaa näille oloille. Suurin väli oli 10min, kun taas supisti. Olin kyllä ihan sillä fiiliksellä että ei voi olla, seksiä harrastettiin miehen kans edellisenä iltana, ja tuo kun meinas että spermaa riittää se pienikin määrä...
Vessassa ravasin muutamaan kertaan, pientä aamupalaa söin myös. Synnärille soittelin josku klo9 maissa.
Soittelin äidilleni josko poika tulisikin kyläilemään, eipä tuo ensin tajunnut että synnyttämään oltaisiin menossa... Tuli kyllä nopsaan isäni kanssa poikaa hakemaan.
Synnärille lähdettiin jossain 10 aikoihin, perillä 10.40 kiitos miehen reippaan kaasujalan. Supistuksia tuli n 4 min välein, tullut jo pitempään tuolla välillä. Ensin mentiin käyrille, siitä tutkailemaan paikkoja, jotka olikin 7cm auki. Siirryttiin synnytyssaliin klo 11. Istuskelin keinutuolissa, kipulääkettä tarjottiin mutta ei tuntunut siltä että olisin niitä vielä tarvinnut.
Vedet meni spontaanisti klo 11.35, siirryin sänkyyn ja sain pudenduspuudutteen. Kivut oli ihan tuskaset, mut eipäs sitten enää voinut mitään saada... Ponnistamaan aloin 11.45, ja tyttö syntyi 11.50.
Istukka syntyi 12.07, epätäydellinen, pinnasta puuttui nukkapintaa. 2 pintatikkiä välilihaan
Joskus klo 15 jälkeen siirryttiin osastolle, suihkun ja syömisen ja tissittelyn x2 jälkeen. Kävellen, kipulääkettä taisin pyytää vasta yötä vasten.
Kätilö oli ihana, synnytys jälleen nopeampi kuin uskoinkaan. Jos vielä joskus kolmannen lapsen sais, täytys varmaan lähteä heti laitokselle kun jotain tuntuu, ja jos vedet menis kotona se olis mulla myöhästä...
Heräsin aamulla 5.30 epämääräseen oloon, ja kohta jo huomasinkin kattelevani kellosta aikaa näille oloille. Suurin väli oli 10min, kun taas supisti. Olin kyllä ihan sillä fiiliksellä että ei voi olla, seksiä harrastettiin miehen kans edellisenä iltana, ja tuo kun meinas että spermaa riittää se pienikin määrä...
Vessassa ravasin muutamaan kertaan, pientä aamupalaa söin myös. Synnärille soittelin josku klo9 maissa.
Soittelin äidilleni josko poika tulisikin kyläilemään, eipä tuo ensin tajunnut että synnyttämään oltaisiin menossa... Tuli kyllä nopsaan isäni kanssa poikaa hakemaan.
Synnärille lähdettiin jossain 10 aikoihin, perillä 10.40 kiitos miehen reippaan kaasujalan. Supistuksia tuli n 4 min välein, tullut jo pitempään tuolla välillä. Ensin mentiin käyrille, siitä tutkailemaan paikkoja, jotka olikin 7cm auki. Siirryttiin synnytyssaliin klo 11. Istuskelin keinutuolissa, kipulääkettä tarjottiin mutta ei tuntunut siltä että olisin niitä vielä tarvinnut.
Vedet meni spontaanisti klo 11.35, siirryin sänkyyn ja sain pudenduspuudutteen. Kivut oli ihan tuskaset, mut eipäs sitten enää voinut mitään saada... Ponnistamaan aloin 11.45, ja tyttö syntyi 11.50.
Istukka syntyi 12.07, epätäydellinen, pinnasta puuttui nukkapintaa. 2 pintatikkiä välilihaan
Joskus klo 15 jälkeen siirryttiin osastolle, suihkun ja syömisen ja tissittelyn x2 jälkeen. Kävellen, kipulääkettä taisin pyytää vasta yötä vasten.
Kätilö oli ihana, synnytys jälleen nopeampi kuin uskoinkaan. Jos vielä joskus kolmannen lapsen sais, täytys varmaan lähteä heti laitokselle kun jotain tuntuu, ja jos vedet menis kotona se olis mulla myöhästä...
Olen 2 päivää ennen synnytystä vihainen kuin ampiainen, kaikki asiat kiukuttaa. Limatulppa irtoaa vrk ennen sairaalaan lähtöä. Herään 37+ 2 klo 03 yöllä lapsiveden menoon nukuttuani max tunnin tuona yönä. Soitto sairaalaan ja kehotus mennä sinne päivystykseen. Supistukset alkavat pian lievänä ja olen kuumassa suihkussa ja saan lämpötyynyn ristiselälle. Kivut yltyvät ja saan Litalginia joka jelppaa sen verran että saan vähän unta. Supistaa välillä 5 min välein ja välillä 20 minuutin, välillä todella kovaa kipua johon saan oxanestiä ( mofriinijohdannainen), nukahdan ja oksennan ja olen sekaisin kuin seinäkello :). Lopulta 04 seuraavana yönä pääsen synnytyssaliin ollessani 6 cm auki ja siellä vierähtää aikaa klo 12.30 saakka ennen kuin tyttö on maailmassa. Saan spinaalipuudutuksen joka on todella tehokas ja lievittää ponnistuskipuakin hyvin, 30 minuuttia ponnistamista ja lapsi syntyy. Oksentelen pitkin synnytystä ilokaasusta ja lääkkeistä.
Tyttö syntyy vaisuna ja viedään heti virvoiteltavaksi. Hän viettää vuorokauden lastenosastolla hapessa ja sokeritarkkailussa. Painoa vähän viikkoihin nähden, 2415 g. Itse joudun samalla istukan käsin irrotukseen puudutuksessa leikkaussaliin, siellä ne vasta kunnon lääkkeitä antaakin, nukun toimenpiteen ajan. Verta menee 2 l, saan pussin punasoluja. Pääsen vasta illalla 19 aikaan näkemään vauvan eka kertaa.
Kaikesta tästä huolimatta ollaan hengissä ja toivuttu, kaikki meni lopulta hyvin
. Pieniä nirhaumia tulee alapäähän, ei kunnon repeämiä, 10 ommelta taitaa olla yhteensä.
Tyttö syntyy vaisuna ja viedään heti virvoiteltavaksi. Hän viettää vuorokauden lastenosastolla hapessa ja sokeritarkkailussa. Painoa vähän viikkoihin nähden, 2415 g. Itse joudun samalla istukan käsin irrotukseen puudutuksessa leikkaussaliin, siellä ne vasta kunnon lääkkeitä antaakin, nukun toimenpiteen ajan. Verta menee 2 l, saan pussin punasoluja. Pääsen vasta illalla 19 aikaan näkemään vauvan eka kertaa.
Kaikesta tästä huolimatta ollaan hengissä ja toivuttu, kaikki meni lopulta hyvin
. Pieniä nirhaumia tulee alapäähän, ei kunnon repeämiä, 10 ommelta taitaa olla yhteensä.
Tässä aika laaja synnytyskertomus, kaikkea en muista mut ehkä hyvä vaan!
Eli pe 4.7 käytiin äitiyspolilla ultrassa. No meijän pieni poika ei ollu kasvanut viime käynnistä joten lääkäri sanoi että nyt käynnistetään. olin sormelle auki ja kanavaa 2cm. Siitä sitten pääsin osastolle, tais olla aamupv, ja käynnistystabletin 1/4 huiviin (yhteensä sain kolme samanlaista). Supistukset alko melkein heti ja illalla alkoi olla kovia ja sain niihin kipupiikin mikä oli ihana. Aamulla heräsin neljältä kun kipeitä supistuksia tuli 10min välein ja viiden aikaan kutsuin hoitajan. Otettiin käyrää niinkuin edellisenä päivänäkin jatkuvasti ja sain geelipussit, jumppapallon ja kokeilin myös suihkua. Kohdunsuu oli auennut vain puoli senttiä edellisestä ja kaulaa oli jäljellä vielä. Supistukset koveni ja aamupäivällä sain taas oxanestia joka helpotti varmaan puoli tuntia kunnes kipu palasi ja voin huonosti. En saanu syötyä mitään ja vesikin tuntu nousevan ylös. Oksensin koko vatsan sisällön moneen kertaan ja rukoilin jotain apua. Sain panadolia jonka oksensin pois. Sitten kätilö sanoi että mennään saliin koska heillä ei ole osastolla enää keinoja mun auttamiseksi.
Matkalla oksensin vatsahapotkin, olin niin kipeä ja väsynyt.
Salissa sain heti ilokaasua mikä auttoikin hetken. Istuin keinutuolissa ja hengitin kaasua melkein kokoajan. Käyrillä olo oli koko käynnistyksen ajan tuskaa.
Kohdunsuu oli varmaan n.2cm auki kun kätilö haki lääkärin paikalle koska en enää pystynyt olemaan paikallani ja itkin ja oksensin ja hengitin välissä kaasua. Olin tosi turhauTunut kun supistukset eivät tehneet mitään vaan sattuivat. Lääkäri oli ihana, miehen joku tuttu ja sanoi että nyt puhkaistaan kalvot ja saan epiduraalin koska kohta en enää jaksa synnyttää. Taputti olalle ja sanoi et kohta helpottaa, se oli jotenkin iso juttu mulle 
No kalvot puhkastiin ja sain epin ja se olikin sit taivas. Ei sattunut yhtään. Tai sit olin vaan niin kivusta turta..
Sain myös oksitosiinitipan jotta avautuminen nopeutuisi ja parin tunnin päästä olin 4cm auki. Se tuntui jo lottovoitolta. Mulla nousi kuume ja vauvoilla sykkeet (koko synnytyksen ajan olin käyrillä) joten sain jotain lääkettä suoneen. Kuume laski onneksi ja vauvoilla sykkeet rauhoittui. Sain lisää epiä, yhteensä 4 annosta ja lopulta olin joskus 12 aikaan illalla lähes täysin auki ja sain vähän ponnistella samalla kun odotettiin saliin lisää porukkaa. Ponnistaminen tuntu kamalalta kun epi ei sitä kipua vienyt. Valtava paineentunne ja ahdistus kun sitä ei saanu pois ja piti odottaa supistuksia joita ei edes käyrälle piirtynyt! Lopulta aloin vaan ponnistaa ja a-vauva liukui hitaasti mutta varmasti alaspäin ja muistan vaan miten vedin kokoajan ilokaasua ja lopulta joku otti sen multa pois  pääsin vauhtiin ponnistamisessa ja lopulta tytön pää oli melkein ulkona ja kätilö kysyi haluanko kokeilla niin huusin vaan että en, haluan sen vaan ulos sieltä  ja sieltä tuli pieni 9 pisteen tummatukkainen tyttö  23min häntä ponnistin ja sitten oli vielä toinen jäljellä.. lääkäri puhkas kalvot ja poikavauvaa ponnistin 5min. Taisin sanoa että ihan pikku äijältä näyttää ja pieni hän kyllä oli, vaan 2010g vaikka painoarvio oli jotain 2400g. 9 pisteen poika joutui pienipainoisuuden vuoksi lastenosastolle. Siinä sit vielä istukat pihalle ja kysyin montako tikkiä tuli ja tehtiinkö se eppari kun kätilö oli aiemmin kysyessäni sanonu et monesti kaksossynnytyksessä se tehdään. Lopputulos: 0tikkiä 0epparia. Jes!
Pääsin suihkuun ja mentiin miehen ja tytön kanssa perhehuoneeseen ja myöhemmin käytiin vielä pojua kattomassa osastolla.
Nyt ollaan oltu täällä 2pv ja tänään ehkä pääsen tytön kanssa kotiin jos hänen keltaisuus ei ole missään huolestuttavissa lukemissa. Poikapieni jää vielä.. monet itkut olen itkeny kun en saa hänen kanssaan olla heti ja tänään en ole päässyt kertaakaan vielä katsomaan kun pitää odottaa tytön lääkärijuttuja täällä.
Nyt tiedän miltä tuntuu olla valmis tekemään jonkun toisen puolesta ihan mitä tahansa..
Eli pe 4.7 käytiin äitiyspolilla ultrassa. No meijän pieni poika ei ollu kasvanut viime käynnistä joten lääkäri sanoi että nyt käynnistetään. olin sormelle auki ja kanavaa 2cm. Siitä sitten pääsin osastolle, tais olla aamupv, ja käynnistystabletin 1/4 huiviin (yhteensä sain kolme samanlaista). Supistukset alko melkein heti ja illalla alkoi olla kovia ja sain niihin kipupiikin mikä oli ihana. Aamulla heräsin neljältä kun kipeitä supistuksia tuli 10min välein ja viiden aikaan kutsuin hoitajan. Otettiin käyrää niinkuin edellisenä päivänäkin jatkuvasti ja sain geelipussit, jumppapallon ja kokeilin myös suihkua. Kohdunsuu oli auennut vain puoli senttiä edellisestä ja kaulaa oli jäljellä vielä. Supistukset koveni ja aamupäivällä sain taas oxanestia joka helpotti varmaan puoli tuntia kunnes kipu palasi ja voin huonosti. En saanu syötyä mitään ja vesikin tuntu nousevan ylös. Oksensin koko vatsan sisällön moneen kertaan ja rukoilin jotain apua. Sain panadolia jonka oksensin pois. Sitten kätilö sanoi että mennään saliin koska heillä ei ole osastolla enää keinoja mun auttamiseksi.
Matkalla oksensin vatsahapotkin, olin niin kipeä ja väsynyt.
Salissa sain heti ilokaasua mikä auttoikin hetken. Istuin keinutuolissa ja hengitin kaasua melkein kokoajan. Käyrillä olo oli koko käynnistyksen ajan tuskaa.
Kohdunsuu oli varmaan n.2cm auki kun kätilö haki lääkärin paikalle koska en enää pystynyt olemaan paikallani ja itkin ja oksensin ja hengitin välissä kaasua. Olin tosi turhauTunut kun supistukset eivät tehneet mitään vaan sattuivat. Lääkäri oli ihana, miehen joku tuttu ja sanoi että nyt puhkaistaan kalvot ja saan epiduraalin koska kohta en enää jaksa synnyttää. Taputti olalle ja sanoi et kohta helpottaa, se oli jotenkin iso juttu mulle 
No kalvot puhkastiin ja sain epin ja se olikin sit taivas. Ei sattunut yhtään. Tai sit olin vaan niin kivusta turta..
Sain myös oksitosiinitipan jotta avautuminen nopeutuisi ja parin tunnin päästä olin 4cm auki. Se tuntui jo lottovoitolta. Mulla nousi kuume ja vauvoilla sykkeet (koko synnytyksen ajan olin käyrillä) joten sain jotain lääkettä suoneen. Kuume laski onneksi ja vauvoilla sykkeet rauhoittui. Sain lisää epiä, yhteensä 4 annosta ja lopulta olin joskus 12 aikaan illalla lähes täysin auki ja sain vähän ponnistella samalla kun odotettiin saliin lisää porukkaa. Ponnistaminen tuntu kamalalta kun epi ei sitä kipua vienyt. Valtava paineentunne ja ahdistus kun sitä ei saanu pois ja piti odottaa supistuksia joita ei edes käyrälle piirtynyt! Lopulta aloin vaan ponnistaa ja a-vauva liukui hitaasti mutta varmasti alaspäin ja muistan vaan miten vedin kokoajan ilokaasua ja lopulta joku otti sen multa pois  pääsin vauhtiin ponnistamisessa ja lopulta tytön pää oli melkein ulkona ja kätilö kysyi haluanko kokeilla niin huusin vaan että en, haluan sen vaan ulos sieltä  ja sieltä tuli pieni 9 pisteen tummatukkainen tyttö  23min häntä ponnistin ja sitten oli vielä toinen jäljellä.. lääkäri puhkas kalvot ja poikavauvaa ponnistin 5min. Taisin sanoa että ihan pikku äijältä näyttää ja pieni hän kyllä oli, vaan 2010g vaikka painoarvio oli jotain 2400g. 9 pisteen poika joutui pienipainoisuuden vuoksi lastenosastolle. Siinä sit vielä istukat pihalle ja kysyin montako tikkiä tuli ja tehtiinkö se eppari kun kätilö oli aiemmin kysyessäni sanonu et monesti kaksossynnytyksessä se tehdään. Lopputulos: 0tikkiä 0epparia. Jes!
Pääsin suihkuun ja mentiin miehen ja tytön kanssa perhehuoneeseen ja myöhemmin käytiin vielä pojua kattomassa osastolla.
Nyt ollaan oltu täällä 2pv ja tänään ehkä pääsen tytön kanssa kotiin jos hänen keltaisuus ei ole missään huolestuttavissa lukemissa. Poikapieni jää vielä.. monet itkut olen itkeny kun en saa hänen kanssaan olla heti ja tänään en ole päässyt kertaakaan vielä katsomaan kun pitää odottaa tytön lääkärijuttuja täällä.
Nyt tiedän miltä tuntuu olla valmis tekemään jonkun toisen puolesta ihan mitä tahansa..
Mäkin jaan oman tarinan! :)
Synnytystä lähdettiin käynnistämään rv 38+1 vauvan koon vuoksi (painoarvio tuolloin 3700g.) Kanavaa tuolloin jäljellä 2 cm ja kohdunsuu vasemmasta kulmasta auki.
Tiistaina ja keskiviikkona käynnistystä yritettiin Cytotecilla. Tiistaina sain lääkettä 3 kpl ja keskiviikkona 4. Tuloksena vain pieniä supistuksia. Torstaina sain ballongin mistä tulikin sen olosia supistuksia että ajattelin lapsen syntyvän seuraavana yönä.
No, ei syntynyt. :D supistukset loppuivat yöksi! Aloin olemaan jo turhautunut koko hommaan niin päätettiin pitää välipäiviä. Lähdin perjantaina kotiin ja palasin osastolle maanantaina klo 8.
Käynnistystä jatkettiin cytotecilla. Ehdin saamaan 3 lääkettä, kunnes 21.30 alkoi supistukset tulemaan tiheämmin (väli 7 min) ja hiukan kipeämmin.
Ilta eteni, soitin mieheni osastolle klo 22.30, supistusten alkaessa olemaan jo "tiukkoja."
N. Klo 00 kohdunsuu tutkittiin, kanava hävinnyt (luojan kiitos vihdoin) ja auki n. 4 cm.
Kävin lämpimässä suihkussa ja kävelin tasofoordilla. Istuminen ja makaaminen tekivät supistuksista tosi kipeitä joten oli pakko pysyä pystyssä vaikkakin meinasi jo jalat lähteä alta!
N. Klo 01.30 siirryttiin synnytyssaliin. Siellä hengittelin ilokaasua tunnin ajan. Auttoikin mukavasti sen tunnin verran! Aquarakkuloitakin sain 2 kappalein selkään.
N. Klo 02.00 auki 5 cm. Sain luvan epiduraaliin kun sen halusin.
N. Klo 02.30 Epiduraalin laitto. Muutamaksi tunniksi olo helpottui. Käveltiin synnärillä jotta vauva pääsisi laskeutumaan :)
N. Klo 6 kalvot puhkaistiin
N. Klo 8 Toinen annos puudutusta. Auki 7-8 cm
Kymmenen tienoilla vaikutus alkoi lakkaamaan. Kävelin taas osastolla jotta vauva laskeutuisi. Kipeää teki mutta sinnittelin ennen viimeistä epiduraali-annosta.
N. Klo 10.30 viimeinen puuduteannos.
N. Klo 12.30 vaikutus lakkasi. Vauva painoi kovin takapuoleen.
Tunnin verran kärvistelin ja kiskoin miestä kädestä.
13.30 alkoi ponnistusvaihe kera "Mä en osaa" ja "mä en haluu" huutojen.
13.53 syntyi vauva. Painoa 3920 g ja pituutta 49 cm. Päänympärys 35 cm ♡ :)
Synnytystä lähdettiin käynnistämään rv 38+1 vauvan koon vuoksi (painoarvio tuolloin 3700g.) Kanavaa tuolloin jäljellä 2 cm ja kohdunsuu vasemmasta kulmasta auki.
Tiistaina ja keskiviikkona käynnistystä yritettiin Cytotecilla. Tiistaina sain lääkettä 3 kpl ja keskiviikkona 4. Tuloksena vain pieniä supistuksia. Torstaina sain ballongin mistä tulikin sen olosia supistuksia että ajattelin lapsen syntyvän seuraavana yönä.
No, ei syntynyt. :D supistukset loppuivat yöksi! Aloin olemaan jo turhautunut koko hommaan niin päätettiin pitää välipäiviä. Lähdin perjantaina kotiin ja palasin osastolle maanantaina klo 8.
Käynnistystä jatkettiin cytotecilla. Ehdin saamaan 3 lääkettä, kunnes 21.30 alkoi supistukset tulemaan tiheämmin (väli 7 min) ja hiukan kipeämmin.
Ilta eteni, soitin mieheni osastolle klo 22.30, supistusten alkaessa olemaan jo "tiukkoja."
N. Klo 00 kohdunsuu tutkittiin, kanava hävinnyt (luojan kiitos vihdoin) ja auki n. 4 cm.
Kävin lämpimässä suihkussa ja kävelin tasofoordilla. Istuminen ja makaaminen tekivät supistuksista tosi kipeitä joten oli pakko pysyä pystyssä vaikkakin meinasi jo jalat lähteä alta!
N. Klo 01.30 siirryttiin synnytyssaliin. Siellä hengittelin ilokaasua tunnin ajan. Auttoikin mukavasti sen tunnin verran! Aquarakkuloitakin sain 2 kappalein selkään.
N. Klo 02.00 auki 5 cm. Sain luvan epiduraaliin kun sen halusin.
N. Klo 02.30 Epiduraalin laitto. Muutamaksi tunniksi olo helpottui. Käveltiin synnärillä jotta vauva pääsisi laskeutumaan :)
N. Klo 6 kalvot puhkaistiin
N. Klo 8 Toinen annos puudutusta. Auki 7-8 cm
Kymmenen tienoilla vaikutus alkoi lakkaamaan. Kävelin taas osastolla jotta vauva laskeutuisi. Kipeää teki mutta sinnittelin ennen viimeistä epiduraali-annosta.
N. Klo 10.30 viimeinen puuduteannos.
N. Klo 12.30 vaikutus lakkasi. Vauva painoi kovin takapuoleen.
Tunnin verran kärvistelin ja kiskoin miestä kädestä.
13.30 alkoi ponnistusvaihe kera "Mä en osaa" ja "mä en haluu" huutojen.
13.53 syntyi vauva. Painoa 3920 g ja pituutta 49 cm. Päänympärys 35 cm ♡ :)
Mulla oli niin kiva synnytyskokemus että haluun jakaa sen ihan vaan, jotta nettiin päätyy enemmän positiivisia kertomuksia. :) Ehkä joku random-lukija saa tästä toivoa ja tsemppiä.
Synnytys käynnistyi to 17.7. klo 00:30 kun lapsivettä alkoi tihkua. Oltiin käyty pitkällä iltakävelyllä miehen kanssa, ja kotona huomasin että nyt on housut märät ihan uudella tavalla. Käytiin nukkumaan, ja kahden aikaan yöllä huomasin vessassa käydessä että tihkunnasta oli tullut todella veristä. Soitto synnärille, jossa kyllä sanottiin että lapsiveden kuuluu olla punertavaa, mutta että jos tosi paljon huolettaa, tulkaa niin tarkistetaan. Lähdettiin saman tien. Kätilö totesi veren määrän normaaliksi, sisätutkimuksessa sormelle suki mutta kanavaa vielä reilusti - eihän mulla ollutkaan supistellut vielä. Otettiin käyrät, jossa meni varmaan 2h kun muksu nukahti kesken kaiken eikä herännyt mehulla ja piti vaan maata käyrillä kunnes heräs taas. Kaikki kuitenkin OK, ja oltiin kotona taas n. 5:30. Unta ei paljoa kertynyt yöllä, joten päivän lepäsin niin paljon kuin mahdollista.
Klo 21 mentiin takaisin sairaalalle kontrolliin, kun lapsivesien menosta oli yli 20h. Otettiin tulehdusarvot ja maattiin taas käyrillä. Siinä maatessa alkoi pikkuhiljaa tuntua ensimmäiset oikeat supistukset. Sisätutkimuksessa nyt vähän reilummin sormelle auki mutta ei vieläkään ollut varsinaisesti synnytys käynnistynyt, joten palattiin kotiin n. klo 23.30. Seuraava kontrolli sovittiin 18.7. aamulle klo 9.
Siitä se tosin sitten lähti - istuin sohvalla syömässä iltapalaa puolilta öin kun supisti jo niin kovaa että puuskututti ja oli pakko nousta vähän liikkumaan. Otin paratabsin ja koitin nukkua mutta melko katkonaiseksi jäi, ja klo 4 jälkeen en voinut enää kuin vaan kävellä ympäriinsä lämpöpussi vuorotellen vatsalla ja selällä. Sinnittelin kuuteen, jolloin herätin miehen että nyt vois jo tehdä lähtöä synnärille. Supistukset n. 45-50sek 3min välein. Syötiin aamiainen ja lähdettiin, synnärille sisäänkirjauduttiin 18.7. klo 6.45.
Otettiin taas tulehdusarvot (lapsivesien menosta jo yli 30h), sisätutkimuksessa 3cm auki ja lapsivesipussi tuntui, eli reikä oli jossain ylhäällä kuten tihuttelusta pystyikin päättelemään. Maattiin jälleen käyrillä. Paikallaan makoilu alkoi tuntua tosi tuskalliselta, joten sain jonkun kipupiikin. Lääkkeen vuoksi ei kuitenkaan saanut enää lähteä kotiin joten jäin torkkumaan, ja nukuinkin lääkkeen ansiosta hyvin pari tuntia.
Klo 10.47 lääkäri tuli tarkistamaan tilannetta, ja tarkoituksena oli puhkaista kalvot synnytyksen vauhdittamiseksi. Olinkin kuitenkin jo 6cm auki joten ruvettiin heti siirtymään synnytyssaliin; kalvot puhkaistiin vaikkei tarvinnut, koska sillä saatiin sykemittari vauvan päähän kiinni valmiiksi. Kätilö kyseli samalla toiveet synnytyksen suhteen - mun ehdot oli vaan että ei ilokaasua (en tykkää vetää henkeen mitään ylimääräistä, opin sen joskus astmapiippua tarvitessa) mutta epiduraali käy jos sitä tarvitaan.
Synnytyssalissa sain antibioottitipan, muistaakseni oksitosiinitipan ja melko pian myös epiduraalin, koska kipulääkkeen vaikutus oli lakannut ja kalvojen puhkaisu kasvatti äkisti supistusten kipua. Epiduraalin ansiosta torkahdin taas pariksi tunniksi, ja kun heräsin vähän klo 14 jälkeen, kätilö totesi että kohta voidaankin ponnistaa. Sain pienen lisäannoksen puudutetta ja sitten se olikin menoa. Ponnistaminen sattui, mutta vähemmän kuin odotin ja oli yllättävän nopeasti ohi. Selvästi vaikein osuus oli pää, mutta kätilö kannusti paljon ("katso, täällä tukka on jo näkyvissä, vielä kaksi tuollaista niin on pää ulkona") ja koko muu kroppa muljahtikin melkein itsestään ulos. Lapsi rääkäisi jo ennen kuin oli edes kokonaan ulkona. Ponnistin puolimakaavassa asennossa jalat ilmassa, joka tuntui mulle luontevimmalta ja sain hyvin keskityttyä kropan jännittämisen sijaan täyteen ponnistusvoimaan. Ponnistusvaihe alkoi 14:30 ja lapsi syntyi 14:48 - kuulemma melko nopea tahti ensikertalaiselle. Kiitän äitiä suvun tilavasta lantiosta. :) Istukka tuli ongelmitta yhdellä ponnistuksella pian perästä.
Mitään ei tarvinnut leikata auki, ja selvisin parilla repeämällä sisemmissä häpyhuulissa. Näin viisi päivää synnytyksestä voin todeta, että tikit eivät juuri tunnu pahalta ja muutenkin palautuminen on ollut yllättävän nopeaa.
Muksu oli isompi kuin arvioissa - synnytystä hoitanut kätilö arveli käsituntumalla juuri ennen synnytyssaliin siirtymistä n. 3700g ja huudahtikin heti synnyttyä että no ei kyllä ollut alle nelikiloinen. :D Syntymämitat oli 4225g ja 55cm, eli huikean pitkä mutta pituuteen nähden solakka poika. Olen itse 172cm ja suvussa on kaksimetrisiä miehiä, joten pituus tullee sieltä. Päänympärys 36cm. Poika syntyi rv 41+3.
Lapsivuodeosastolla seurattiin pojan tulehdusarvoja pitkän lapsiveden menon takia kasvaneen infektioriskin vuoksi, sekä sokereita mun raskausdiabeteksen vuoksi. Kaikki oli kuitenkin OK ja 20.7. päästiin jo kotiin. Synnytyskätilö kävi lapsivuodeosastolla vielä erikseen halaamassa ja kehumassa reippaasta synnytyksestä, josta tuli niin hyvä olo että itkuhan siinä pääsi. Kaiken kaikkiaan en osaa sanoa mitään, minkä olisin halunnut menevän toisin!
Synnytys käynnistyi to 17.7. klo 00:30 kun lapsivettä alkoi tihkua. Oltiin käyty pitkällä iltakävelyllä miehen kanssa, ja kotona huomasin että nyt on housut märät ihan uudella tavalla. Käytiin nukkumaan, ja kahden aikaan yöllä huomasin vessassa käydessä että tihkunnasta oli tullut todella veristä. Soitto synnärille, jossa kyllä sanottiin että lapsiveden kuuluu olla punertavaa, mutta että jos tosi paljon huolettaa, tulkaa niin tarkistetaan. Lähdettiin saman tien. Kätilö totesi veren määrän normaaliksi, sisätutkimuksessa sormelle suki mutta kanavaa vielä reilusti - eihän mulla ollutkaan supistellut vielä. Otettiin käyrät, jossa meni varmaan 2h kun muksu nukahti kesken kaiken eikä herännyt mehulla ja piti vaan maata käyrillä kunnes heräs taas. Kaikki kuitenkin OK, ja oltiin kotona taas n. 5:30. Unta ei paljoa kertynyt yöllä, joten päivän lepäsin niin paljon kuin mahdollista.
Klo 21 mentiin takaisin sairaalalle kontrolliin, kun lapsivesien menosta oli yli 20h. Otettiin tulehdusarvot ja maattiin taas käyrillä. Siinä maatessa alkoi pikkuhiljaa tuntua ensimmäiset oikeat supistukset. Sisätutkimuksessa nyt vähän reilummin sormelle auki mutta ei vieläkään ollut varsinaisesti synnytys käynnistynyt, joten palattiin kotiin n. klo 23.30. Seuraava kontrolli sovittiin 18.7. aamulle klo 9.
Siitä se tosin sitten lähti - istuin sohvalla syömässä iltapalaa puolilta öin kun supisti jo niin kovaa että puuskututti ja oli pakko nousta vähän liikkumaan. Otin paratabsin ja koitin nukkua mutta melko katkonaiseksi jäi, ja klo 4 jälkeen en voinut enää kuin vaan kävellä ympäriinsä lämpöpussi vuorotellen vatsalla ja selällä. Sinnittelin kuuteen, jolloin herätin miehen että nyt vois jo tehdä lähtöä synnärille. Supistukset n. 45-50sek 3min välein. Syötiin aamiainen ja lähdettiin, synnärille sisäänkirjauduttiin 18.7. klo 6.45.
Otettiin taas tulehdusarvot (lapsivesien menosta jo yli 30h), sisätutkimuksessa 3cm auki ja lapsivesipussi tuntui, eli reikä oli jossain ylhäällä kuten tihuttelusta pystyikin päättelemään. Maattiin jälleen käyrillä. Paikallaan makoilu alkoi tuntua tosi tuskalliselta, joten sain jonkun kipupiikin. Lääkkeen vuoksi ei kuitenkaan saanut enää lähteä kotiin joten jäin torkkumaan, ja nukuinkin lääkkeen ansiosta hyvin pari tuntia.
Klo 10.47 lääkäri tuli tarkistamaan tilannetta, ja tarkoituksena oli puhkaista kalvot synnytyksen vauhdittamiseksi. Olinkin kuitenkin jo 6cm auki joten ruvettiin heti siirtymään synnytyssaliin; kalvot puhkaistiin vaikkei tarvinnut, koska sillä saatiin sykemittari vauvan päähän kiinni valmiiksi. Kätilö kyseli samalla toiveet synnytyksen suhteen - mun ehdot oli vaan että ei ilokaasua (en tykkää vetää henkeen mitään ylimääräistä, opin sen joskus astmapiippua tarvitessa) mutta epiduraali käy jos sitä tarvitaan.
Synnytyssalissa sain antibioottitipan, muistaakseni oksitosiinitipan ja melko pian myös epiduraalin, koska kipulääkkeen vaikutus oli lakannut ja kalvojen puhkaisu kasvatti äkisti supistusten kipua. Epiduraalin ansiosta torkahdin taas pariksi tunniksi, ja kun heräsin vähän klo 14 jälkeen, kätilö totesi että kohta voidaankin ponnistaa. Sain pienen lisäannoksen puudutetta ja sitten se olikin menoa. Ponnistaminen sattui, mutta vähemmän kuin odotin ja oli yllättävän nopeasti ohi. Selvästi vaikein osuus oli pää, mutta kätilö kannusti paljon ("katso, täällä tukka on jo näkyvissä, vielä kaksi tuollaista niin on pää ulkona") ja koko muu kroppa muljahtikin melkein itsestään ulos. Lapsi rääkäisi jo ennen kuin oli edes kokonaan ulkona. Ponnistin puolimakaavassa asennossa jalat ilmassa, joka tuntui mulle luontevimmalta ja sain hyvin keskityttyä kropan jännittämisen sijaan täyteen ponnistusvoimaan. Ponnistusvaihe alkoi 14:30 ja lapsi syntyi 14:48 - kuulemma melko nopea tahti ensikertalaiselle. Kiitän äitiä suvun tilavasta lantiosta. :) Istukka tuli ongelmitta yhdellä ponnistuksella pian perästä.
Mitään ei tarvinnut leikata auki, ja selvisin parilla repeämällä sisemmissä häpyhuulissa. Näin viisi päivää synnytyksestä voin todeta, että tikit eivät juuri tunnu pahalta ja muutenkin palautuminen on ollut yllättävän nopeaa.
Muksu oli isompi kuin arvioissa - synnytystä hoitanut kätilö arveli käsituntumalla juuri ennen synnytyssaliin siirtymistä n. 3700g ja huudahtikin heti synnyttyä että no ei kyllä ollut alle nelikiloinen. :D Syntymämitat oli 4225g ja 55cm, eli huikean pitkä mutta pituuteen nähden solakka poika. Olen itse 172cm ja suvussa on kaksimetrisiä miehiä, joten pituus tullee sieltä. Päänympärys 36cm. Poika syntyi rv 41+3.
Lapsivuodeosastolla seurattiin pojan tulehdusarvoja pitkän lapsiveden menon takia kasvaneen infektioriskin vuoksi, sekä sokereita mun raskausdiabeteksen vuoksi. Kaikki oli kuitenkin OK ja 20.7. päästiin jo kotiin. Synnytyskätilö kävi lapsivuodeosastolla vielä erikseen halaamassa ja kehumassa reippaasta synnytyksestä, josta tuli niin hyvä olo että itkuhan siinä pääsi. Kaiken kaikkiaan en osaa sanoa mitään, minkä olisin halunnut menevän toisin!
Joo tässä tulisi vihdoin ja viimein mun kertomus: se mitä muistan.
23.6 Herään klo 7 ja käyn vessassa ajattelin että köllöttelen vielä hetken aikaa, mutta maattuani sängyssä 15 min ajattelen että ei tässä enään unta tule joten taidan mennä keittämään kahvia.. nousen ja humps.. lapsi vedet meni klo 7.30.
Soitan miehelle töihin että lähtee tulemaan ja soitan sairaalalle ja kehoittavat tulemaan pikimmiten kun viikkoja vasta 36+2.
supistukset alkavat klo 9 aikoihin melkoisen voimakkaina heti.
klo 14 olen 4 cm auki mutta niin kivulias että päättävät laittaa epiduraalin jonka laittaminen onnistuu vasta 3 kerralla.
Epiduraalia lisäillään pitkin iltaa.
klo 21 rupean ponnistamaan, mutta tyttö ei liiku mihinkään joten kätilö menee hakemaan lääkäriä. (sitten tuleekin lasten lääkäri, toinen kätilö ja vielä joku).
Tyttö jäänyt hartioista kiinni ja vasen käsi tulee kyynerpää edellä, pulssi nousee niin korkeeksi että lääkäri päättää ottaa tytön ulos hätään imukupilla.
Päälläni makaa kaksi naista, lääkäri ja yksi kätilö repivät tyttöä ulos..Lastenlääkäri odottaa vieressä.
Seuraava mitä muistan on että tyttöä viedään velttona ja hetken päästä lääkäri tulee sanomaan että kaikki ok,mutta mun pitää lähteä kursittavaksi.( mulla on 7 cm viilto haava synnytys kanavassa, väliliha revennyt ja sulkija lihaksessa 20% repeämä)
tyttö syntyi 23.6 klo 21.41 3490 g ja 51 cm.
synnytys kesti kokonaisuudessaan 12 h
sairaalassa oltiin viikko kun tytöllä oli bilirubiinit niin koholla, mutta nyt siis kaikki hyvin ja mäkin voin jo kohtuullisesti istua. Jos lapsia lisää tulee niin eiköhän se sektioksi mene.. :)
23.6 Herään klo 7 ja käyn vessassa ajattelin että köllöttelen vielä hetken aikaa, mutta maattuani sängyssä 15 min ajattelen että ei tässä enään unta tule joten taidan mennä keittämään kahvia.. nousen ja humps.. lapsi vedet meni klo 7.30.
Soitan miehelle töihin että lähtee tulemaan ja soitan sairaalalle ja kehoittavat tulemaan pikimmiten kun viikkoja vasta 36+2.
supistukset alkavat klo 9 aikoihin melkoisen voimakkaina heti.
klo 14 olen 4 cm auki mutta niin kivulias että päättävät laittaa epiduraalin jonka laittaminen onnistuu vasta 3 kerralla.
Epiduraalia lisäillään pitkin iltaa.
klo 21 rupean ponnistamaan, mutta tyttö ei liiku mihinkään joten kätilö menee hakemaan lääkäriä. (sitten tuleekin lasten lääkäri, toinen kätilö ja vielä joku).
Tyttö jäänyt hartioista kiinni ja vasen käsi tulee kyynerpää edellä, pulssi nousee niin korkeeksi että lääkäri päättää ottaa tytön ulos hätään imukupilla.
Päälläni makaa kaksi naista, lääkäri ja yksi kätilö repivät tyttöä ulos..Lastenlääkäri odottaa vieressä.
Seuraava mitä muistan on että tyttöä viedään velttona ja hetken päästä lääkäri tulee sanomaan että kaikki ok,mutta mun pitää lähteä kursittavaksi.( mulla on 7 cm viilto haava synnytys kanavassa, väliliha revennyt ja sulkija lihaksessa 20% repeämä)
tyttö syntyi 23.6 klo 21.41 3490 g ja 51 cm.
synnytys kesti kokonaisuudessaan 12 h
sairaalassa oltiin viikko kun tytöllä oli bilirubiinit niin koholla, mutta nyt siis kaikki hyvin ja mäkin voin jo kohtuullisesti istua. Jos lapsia lisää tulee niin eiköhän se sektioksi mene.. :)
Muokattu viimeksi:
evesiili
Oman äänensä löytänyt
Mulla oli ollut jo monta viikkoa kivuliaita harjoitussupistuksia ja viikkoa aiemmin oli alkanut limatulppaa irtoilla. Pari päivää ennen limatulppavuoto muuttuikin verensekaiseksi ja silloin tiesin ettei synnytys ole enää kaukana.
20.7.2014 klo 00:30 alkoivat kivuliaat supistukset heti seksin jälkeen ja niitä tulikin sitten saman tien alle 10 min välein. Kärvistelin kotona kävellen ympäri kämppää ja juoden vadelmanlehtiteetä.
Lähdimme ajamaan sairaalaan klo 03:15 ja perille saavuimme 04:00. Tässä vaiheessa kivut vaan yltyivät ja mut laitettiin käyrille istuskelemaan. Eipä sinne piirtynyt kuin "pieniä supistuksia" vaikka mun kivut alkoivat olla kestämättömiä.
Ensimmäisessä sisätutkimuksessa klo 05:00 olin sormelle auki ja kanavaa 3 cm jäljellä. Mulle ehdotettiin kotiin lähtöä tai osastolle nukkumaan menemistä. Enpä suostunut kumpaankaan: kotiin en ilman vauvaa enää lähtisi ja miehestä en halunnut luopua. Niinpä meidät päästettiin svo:n päiväsaliin istuskelemaan.
Siellä istuskellessa mun kivut koveni entisestään ja kiemurtelin sohvalla purren huulta aina supistuksen tullen. Mulla alkoi jopa tuntua ponnistustarvetta mutten sanonut siitä kellekkään, tässähän menisi vielä vaikka kuinka kauan. Kätilö tuli antamaan mulle jonkun kipulääkkeen josta ei juurikaan ollut apua.
07:00 toinen sisätutkimus, kaksi kätilöä kokeilee eikä kumpikaan löydä/yletä mun kohdunsuulle. Mut ohjataan synnytyssaliin hengittelemään ilokaasua koska "näytän niin kärsivältä".
Uusi kätilö tuli sitten sinne saliin ja ehdotti mulle ammetta tai suihkua, kunhan uusi sisätutkimus olisi tehty. Mutta sitten se mun pahin pelkoni toteutui: "Unohda suihkut, ammeet ja puudutteet: seuraavaksi ponnistetaan! Sä oot lähes kokonaan auki!"
Siinä sitten odoteltiin vauvan laskeutumista, kalvotkin puhkaistiin (lapsivesi oli jonkinverran vihreää) ja mä hengittelin ilokaasua itkien sitä, kuinka tämän ei pitänyt mennä näin.
Joskus vähän ennen yhdeksää alettiin sitten ponnistamaan (puoli-istuvassa asennossa vaikka juuri sitä en halunnut), ja pahin kipu johtui mun molempien pohkeiden suonenvedoista! Ei meinannut sen takia tulla ponnistamisesta yhtään mitään mut kyllä mä sitten tuon tyttösen pään sieltä ulos sain. Kätilö imi vauvan keuhkot puhtaiksi ja veti hänet kokonaan ulos. Tytön ensimmäinen äännähdys oli aivan kuin kissan maukaisu!
Muutamat nirhaumat emättimeen ja häpyhuuliin sain, väliliha onneksi säästyi. Tikit tuonne laitettiin ja sain taas hengitellä ilokaasua ja nyt teinkin sen koko rahan edestä: olin aivan kuin humalassa! Kätilö sanoikin ilokaasua sammuttaessaan: "Nyt loppui tarjoilut".
Synnytys oli hirveämpi kuin odotin (juurikin siksi etten puudutteita saanut vaikka mulle pyhästi niitä luvattiin pelkopolilla) mutta ei siitä mulle suuria traumoja jäänyt. Ja palkinnoksi sain maailman ihanimman pötkylän <3
20.7.2014 klo 00:30 alkoivat kivuliaat supistukset heti seksin jälkeen ja niitä tulikin sitten saman tien alle 10 min välein. Kärvistelin kotona kävellen ympäri kämppää ja juoden vadelmanlehtiteetä.
Lähdimme ajamaan sairaalaan klo 03:15 ja perille saavuimme 04:00. Tässä vaiheessa kivut vaan yltyivät ja mut laitettiin käyrille istuskelemaan. Eipä sinne piirtynyt kuin "pieniä supistuksia" vaikka mun kivut alkoivat olla kestämättömiä.
Ensimmäisessä sisätutkimuksessa klo 05:00 olin sormelle auki ja kanavaa 3 cm jäljellä. Mulle ehdotettiin kotiin lähtöä tai osastolle nukkumaan menemistä. Enpä suostunut kumpaankaan: kotiin en ilman vauvaa enää lähtisi ja miehestä en halunnut luopua. Niinpä meidät päästettiin svo:n päiväsaliin istuskelemaan.
Siellä istuskellessa mun kivut koveni entisestään ja kiemurtelin sohvalla purren huulta aina supistuksen tullen. Mulla alkoi jopa tuntua ponnistustarvetta mutten sanonut siitä kellekkään, tässähän menisi vielä vaikka kuinka kauan. Kätilö tuli antamaan mulle jonkun kipulääkkeen josta ei juurikaan ollut apua.
07:00 toinen sisätutkimus, kaksi kätilöä kokeilee eikä kumpikaan löydä/yletä mun kohdunsuulle. Mut ohjataan synnytyssaliin hengittelemään ilokaasua koska "näytän niin kärsivältä".
Uusi kätilö tuli sitten sinne saliin ja ehdotti mulle ammetta tai suihkua, kunhan uusi sisätutkimus olisi tehty. Mutta sitten se mun pahin pelkoni toteutui: "Unohda suihkut, ammeet ja puudutteet: seuraavaksi ponnistetaan! Sä oot lähes kokonaan auki!"
Siinä sitten odoteltiin vauvan laskeutumista, kalvotkin puhkaistiin (lapsivesi oli jonkinverran vihreää) ja mä hengittelin ilokaasua itkien sitä, kuinka tämän ei pitänyt mennä näin.
Joskus vähän ennen yhdeksää alettiin sitten ponnistamaan (puoli-istuvassa asennossa vaikka juuri sitä en halunnut), ja pahin kipu johtui mun molempien pohkeiden suonenvedoista! Ei meinannut sen takia tulla ponnistamisesta yhtään mitään mut kyllä mä sitten tuon tyttösen pään sieltä ulos sain. Kätilö imi vauvan keuhkot puhtaiksi ja veti hänet kokonaan ulos. Tytön ensimmäinen äännähdys oli aivan kuin kissan maukaisu!
Muutamat nirhaumat emättimeen ja häpyhuuliin sain, väliliha onneksi säästyi. Tikit tuonne laitettiin ja sain taas hengitellä ilokaasua ja nyt teinkin sen koko rahan edestä: olin aivan kuin humalassa! Kätilö sanoikin ilokaasua sammuttaessaan: "Nyt loppui tarjoilut".
Synnytys oli hirveämpi kuin odotin (juurikin siksi etten puudutteita saanut vaikka mulle pyhästi niitä luvattiin pelkopolilla) mutta ei siitä mulle suuria traumoja jäänyt. Ja palkinnoksi sain maailman ihanimman pötkylän <3
^ Mutta selviydyit kaikesta ilman puudutteita, mieti kuinka ylpeä voit olla itsestäsi! 
Hienoa!!!!!
Mäkin jossain vaiheessa aloin epiduraalia kaipailemaan, mutta mulle sanottiin kans että enää ei oikein kerkee laittamaan. Mut mä olin alun alkaenkin ajatellut että mahdollisimman pitkälle yritän selviytyä ilman.
Ja ilokaasun voimalla mäkin sit synnytyksen läpi kärvistelin, aika miedolla seoksella vieläpä :)
Hienoa!!!!!Mäkin jossain vaiheessa aloin epiduraalia kaipailemaan, mutta mulle sanottiin kans että enää ei oikein kerkee laittamaan. Mut mä olin alun alkaenkin ajatellut että mahdollisimman pitkälle yritän selviytyä ilman.
Ja ilokaasun voimalla mäkin sit synnytyksen läpi kärvistelin, aika miedolla seoksella vieläpä :)
Muokattu viimeksi: