Olimme edellisenä päivänä keskustelleet mieheni kanssa, että pääsemme mukaan ilmaiselle kuumailmapallolennolle loppuviikosta, mistä olin hyvin innoissani. Toukka sen sijaan kärsinee jonkin sortin korkeanpaikankammosta, koska hän oli sitä mieltä, että hän ei mihinkään kuumailmapallolennolle mukaan lähde.
Seuraava päivä valkeni täysin normaalina. Aamulla lähdin uimahallille uimaan normaalin viikottaisin 45minsan uinnin (kilsan verran) ja siitä töihin. Ilman minkäänlaista ennakkoaavistusta tulevasta. Työt käynnistyivät täysin normaalisti ja noin kello 11 noustessani ottamaan tulostimelta papereita asiakkaalle jotain lorahti housuihin. Ensimmäisenä ajattelin, että pissaa - ei ensimmäinen kerta kun niin on käynyt, tällä kertaa lorahdus oli vain melkoinen. Noh, ei muuta kuin toiselle tulostimelle esittäen, että lähimmässä oli jotain vikaa (meillä on turvatulostimet käytössä) ja vessaan katsomaan tilannetta. Noh, nestettä oli tullut paljon. Paniikki iskee, mutta tajuan asiakkaan odottavan papereita. Ei muuta kuin hame työkaapista päälle (housuissa isoläikkä kosteutta etumuksessa), tulostimelta paperit ulos ja takaisin asiakkaan luo ottamaan allekirjoitukset - onneksi nopea juttu. Saman tien oma asiakaspalvelupiste kiinni ja takaisin vessaan ihmettelemään asiaa ja etsimään netistä (kännykällä) synnärin puhelinnumeroa. Eihän sitä paniikissa löydy, joten ei muuta kuin soitto 020202 -numeroon kustannuksista välittämättä ja yhteys synnärille.
Viikot 34+1, joten synnäriltä kehoitetaan rauhallisesti tulemaan paikalle ja tarkistamaan tilanne, onko tosiaan lapsivesi mennyt vai olisiko jotain muuta. Miehelle puhelu, että nyt paikalle ja viemään minua synnärille tarkistukseen. Nopea tiedote pomolle mihin yhtäkkiä häivyn. Jokin järjen hiven paniikin keskellä löytyy ja suljen koneen täysin normaalisti, jotta muiden olisi helpompi selvitellä minun jäljet, jos en sitten pääsekään palaamaan töihin - olin kuitenkin sitä mieltä, että ei tässä kuitenkaan hätää ole ja palaan töihin. Vaikka alitajunnassa tiesin asian olevan toisin.
Synnärille matka ja noustessani autosta taas lorahtaa housuihin (tai siis hameessa kun olen niin jalkoja pitkin lattialle) ja nyt jo selkeästi hätääntyneenä selitän vastaanottoon mistä kyse. Hetken odottelu kätilön luokse joka silmämääräisesti toteaa, että lapsivesi on mennyt. Miettii kuitenkin, että josko siellä olisi vain jokin reikä - jos ylhäällä, niin se saattaisi mennä itsestään kiinni ja jos alhaalla, niin sitten vuodeosastolle lepoon. Taas odottelua lääkärin luo, joka katsoo tilanteen ja kokeilee kohdun sormin - 2 senttiä auki ja lapsen pää tuntuu, joten ei muuta kuin osastolle ja toteaa, että taitaa kaveri jo syntyä illalla. Epätodellinen olo, koska mitään kipuja ei ole - supistukset eivät siis ehtineet tuossa hetkessä vielä alkaa. Osastolle lepoon ja saan siihen leipää ja muuta syötävää, kun en tietystikään ehtinyt syödä lounasta tuossa hässäkässä - eikä tullut kyllä mieleenkään. Siinä hetken ihmetellään miehen kanssa tilannetta ja kahden aikaan totean hänelle, että lähtisi vain laittamaan omat työnsä kuntoon ja hakemaan kotoa neuvolakorttia ja laturia minulle, koska ei tässä nyt heti olla pois lähdössä. Ja totean, että kyllä tässä vielä tunteja menee ennen kuin mitään tapahtuu.
Noin neljän supistukset voimistuvat ja lähtevät tihenemään (ensin väli 8min, sitten 7min ja 5min välillä lähdetään tarkistukseen) ja hoitaja vie minut tarkistukseen. Kohdun suu edelleen sen 2 senttiä auki ja lapsen pää tuntuu. Hoitsu kysyy haluanko jotain kipulääkettä, mutta kivut eivät ole kuukautiskipuja kummoisempia, joten en koe tarvetta lääkkeelle. Takaisin vuoteeseen ja hoitsu toteaa ottavansa minut hetken päästä käyrälle. Käyrät laitetaan ja siinä vaiheessa kun hoitsu poistunut huoneesta, lähtevät kivut selkeästi voimistumaan ja kutsun hoitsun takaisin ja totean, että voisin sittenkin sitä lääkettä ottaa. Hoitsu tarjoaa oksatoniinia (tms) mikä ei minulle sano mitään, mutta jos se kipa auttaa niin olin sitä mieltä, että ei muuta kuin se kehiin. Noh, kestää ja kestää tuoda lääkettä ja kivut alkavat olla todella pahat ja tulla hyvin usein. Ei muuta kuin taas kutsua kehiin, missä se prkleen lääke on! Hoitsu tulee katsomaan huoneeseen ja näkee kivut. Kysyy sitten, että ottaisinko edelleen sen oksatoniini ja olisiko sittenkin epiduraalin paikka. Nyt alkaa olla jo semmoinen tunne, että nyt syntyy, joten epiduraali kehiin.
Lähdemme taas tarkastukseen, joka jo hankalaa tiheiden supistusten vuoksi. Kohdun suu oli auennut jo noin neljään senttiin ja hoitsu kehoittaa soittamaan miehelle, että nyt takaisin, synnys on käynnistynyt ja kauaa ei mene kun syntyy. Puhelu mielelle siinä viiden pintaan ja me jatkamme salia kohti. Siellä tutkailua ja tarkastelua ja vasta siinä vaiheessa soittavat epiduraalimiehen paikalle - minä kun ajattelin, että olisi ollut jo valmiina! Hieman ennen kuutta mies ehtii saliin pitämään kädestä kiinni - kivut jo melkoisen pahat. Epiduraalimies tulee ja alkaa tusaamaan piikin kanssa. Ei millään meinaa löytää paikkaa ja jälkikäteen selvisi, että meni melkein 45 minuuttia ennen kuin sai piikin kiinni ja epiduraalinen valumaan - harmi vain, että oli jo myöhäistä, koska supistukset muuttuivat ponnistusvaiheeseen ja siinä vaiheessa oli menoa.
Ponnistusvaihe lienee kestänyt noin 30-45 minuuttia - tarkkaa käsitystä ei ole, kun oma ajantaju oli täysin kadonnut enkä huomannut jälkikäteen kysyä, kun kätilön kanssa juteltiin synnytyksen vaiheesta. Epiduraalista ei ollut siis supistuksiin hyötyä, mihin sitä olisin halunnut, mutta ponnistusvaiheessa ilmeisesti auttoi koska rentoutti paikkoja, mikä helpotti synnytystä. Epiduraali ei vienyt tuntoa täysin ja tunsin kyllä, milloin piti ponnistaa. Tuntui, että kunto loppuu ja en jaksa, mutta vihdoin ja viimein viimeisillä voimilla jalkojen täristessä sain kuin sainkin vauvan ulos kätilön avustuksessa. Komea parkaisu kaverilta heti, kun pääsi ulos, mikä tuntui superhelpottavalta.
Viikkoja vain vähän, joten syliin en lasta saanut vaan se vietiin heti tarkistettavaksi. Lapsi käytettiin takaisin salissa tarkastuksen ja siistimisen jälkeen, mutta en saanut koskea. Näytettiin kuitenkin ja sitten lapsi lähti toisen kätiön ja miehen kanssa vastansyntyneiden teholle hoitoon. Itse jäin tärisemään väsymyksestä toisen kätilön ollessa seuranani. Olin niin voipunut tilanteessa, etten jaksanut kaivata sitä, etten lasta saanut heti rinnalle, kun kuitenkin tiesin kaverin olevan hyvissä hoidoissa ja sain kuitenkin hänet nähtyä. Paino oli hyvä viikkoihin nähden (1970g) ja sai pisteet 9/10, joten uskalsin olla luottavaisin mielin - kyllä se tästä. Vielä loppuun istukan synnytys, joka oli jo helppo nakki, koska se ei vaatinut minulta ponnistusta vaan kätilö veti istukan ulos pikkuhiljaa, kun se lähti irti. Siinä vaiheessa pesulle ja hieman syötävää salissa rauhassa makoillen miehen kanssa ja ihmetellen, että mitä oikein tapahtui.
Kun olo oli hieman voimaantunut, kutsuimme kätilön takaisin ja hän vei meidät katsomaan poikaa vastasyntyneiden teholle. Kauaa siinä ei jaksanut olla, kun kello oli jo kymmenen pintaan siinä vaiheessa vaan takaisin omalle osastolle lepäilemään. Olin varma, että uni tulee silmään heti, kun olo oli kuin maratonin juosseella, mutta lopputuloksena seuraavana yönä oli vain pari pätkää koiran unta - tänä yönä toivottavasti jo uni maistuu. Yllättävän hyvin sitä adrenaalia tms. piisaa, ettei unta niin kaipaa, vaikka selkeästi on uninen. Nyt vain pikkuhiljaa herätellä maidontuotantoa ja lypsää pikku-kaverille omaa elämän eliksiiriä. Onneksi on ihania luovuttajia, jotta kaveri saa oikeaa äidinmaitoa tarpeeksi omiin tarpeisiinsa - tuon viikon kaveri, kun ei paljoa vielä tässä vaiheessa tarvitse.
Kaveri on tottakai tuossa vaiheessa kaapissa - kypsytellään keuhkoja, vaikka ehdinkin saamaan edes yhden kortisoni piikin ennen syntymää. Lupaavalta näyttää ja alustavasti jo puhuttiin, että pääsisi mahdollisesti kaapista pois jo tänään, mutta aamun kengurointi oli kaverille vähän paljon ja illalla arvot vähän huonontui, joten joutuivat antamaan nyt tänä iltana lisähappea ja sen ylipainehoito on edelleen päällä ainakin huomiseen saakka. Mutta arvot olivat nyt illalla aamusta parantuneet, joten hyvältä näyttää. Vielä kun kaverin suolisto lähtisi toimimaan ja ensimmäinen kakka tulisi, niin olisi hieno juttu :) Pisua jo kuulemma tullutkin.
