Kyllä mäkin olen vielä miettiny synnytykseen liittyneitä juttuja. Mulla oli pääosin ihan hyvä kokemus, yks hetki ainoastaan salissa oli sellanen, josta haukuin kätilön sillä hetkellä miehelle. Se johtui siitä, kun kätilö puhui mulle silleen syyttävään sävyyn. Tää tapahtui siis, kun olin 8 tuntia kestäny ilman mitään kivunlievitystä (mikä ei ollut mitenkään ennakkoon suunniteltua vaan se vain tuntui, ettei VIELÄ siinä vaiheessa tarvinnut mitään). Me oltiin meidän mielestä kaikessa yhteisymmärryksessä kätilön kanssa odoteltu, et paikat aukee, et päästään sit ponnistamaan. Niin sit kätilö yhtäkkiä alko puhumaan, et synnytys ei edisty, et "näin siinä käy, kun ei haluta mitään lääkkeitä" ja jatkoi sit, et "vauva voi joutua ahdinkoon ja mulle tulee tulehdus ja nousee kuume, et kyllä meidän nyt täytyy alkaa tehdä jotain, et ei voida enää ootella". Mä olin, et "jaa mun ois ensisynnyttäjänä ilmeisesti pitäny tämä kaikki tietää ilman, et siitä on kukaan varottanu synnytyksen aikana aiemmin". Noh, mulle laitettiin sit se tippa voimistamaan supistuksia, jonka jälkeen pyysin sit saada jotain tilanteeseen sopivaa kivunlievitystä. Tähän kätilö tuumas, et "noh mitä olit aatellu?" ja et "nyt pitää keskellä yötä herättää päivystävä lääkäri laittamaan sulle se". Enhän minä tienny, et mikä ois hyvä tai riittävä tai kestoltaan sopiva kipulääke/puudute, mut hirveesti en kyllä apua tuntunu saavan päätöksentekoon. Minispinaaliin päädyin silläkin uhalla, et se ei ole kestoltaan niin pitkä. Kysyin kätilöltä, et riittääkö se, et onko todennäköistä, et kerkeän sit synnyttää sen aikana, niin vastaus oli, et "sitähän ei voi tietää". Mä olin niin raivona kauheissa kivuntuskissani, et tässä oli sit näköjään kaikki tuki mitä ensisynnyttäjä saa. Mut joo...
Eipä mullakaan ole oikein ketään kenen kans tästä puhua, muita kuin mies. Hän oli kyllä mun kans samaa mieltä siellä salissa, et vähän tökerösti käyttäytyi se kätilö. Synnytyksen jälkeen kuitenkin juteltiin siellä salissa sit siitä synnytyksestä ja sen kulusta tän meidän kätilön kanssa ja kyl mä jo siinä "annoin anteeksi" sen tökerön käytöksen siinä yhdessä vaiheessa. Kun muuten hän oli kyllä tosi hyvä ja kokenut kätilö, jolta sain hyvät neuvot ja kannustukset muutoin synnytyksen aikana. Hänen kokemuksen ja hyvän vinkin ansiosta mua ei tarvinnu leikata ja mulle tuli niin pieni repeämä, et siihen laitettiin vain yksi tikki. Pistin ehkä ton tylyn kohtelun sitten lopulta sen kätilön työhön leipääntymisen ja väsymyksen piikkiin, kun se oli kuitenkin vain se yksi (kylläkin mulle tuskallisin) hetki, kun tää kätilö oli vähän tökerö. Mä olin ja olen edelleen muilta osin siis tyytyväinen mun synnytyksen kulkuun ja omaan suoritukseeni ensikertalaisena.