Synnytyskertomukset :)

Keskustelun 'Laskettu aika marraskuu 2012' aloitti pepi, 11 loka 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. pepi Peruskäyttäjä

    Noniin nyt jos saisi aikaseksi kirjotella vähän synnytyksen kulusta.

    2.10.2012
    Rv 35+6
    Herättiin aamulla ihan normaalisti tytön kanssa. Lähettiin yhdeksäksi seurakunnan perhekerhoon. Siellä juteltiin muiden äitien kanssa tulevasta vauvasta, ja että vielä on onneksi kuukausi aikaa tässä valmistella ja odotella. Klo 11.30 laulettiin "Suljen ihanan soittorasian", kun lopeteltiin kerhopäivää, ja silloin tunsin jotain outoa mahassa. Jotenkin toi laulu jäi siitä mieleen :) Ajattelin että "oho, taitaa olla asiaa vessaan, täytyykin mennä kiireesti kotiin". Kotona kävin pöntöllä ja mietin että, no, ei kai mulla ollutkaan hätä. Aloin laittamaan tyttöä päiväunille, kello ei vielä ollut kahtatoista. Siinä pötkötellessä tuli taas kummallinen kipuaalto vatsaan, ja aloin miettimään että supisteleekohan. Nousin ylös, ja tuli jo todella napakka supistus. Ajattelin varoiksi soittaa siskolle muutaman kilometrin päähän, että kannataiskohan mun käydä näytillä sairaalassa. Sisko sano puhelimessa, että lähtee heti tulemaan, oli kuulemma kuullut mun äänestä että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Vaikken itse edes sitä uskonut :)
    Sen jälkeen soitin synnytyssairaalaan saanko tulla näytille sinne, kun heillä viikkoraja on kuitenkin 36. Se sopi, ja soitin miehelle että pääsiskö yhtään aiemmin lähtee töistä, että käytäs sairaalassa. Sanoin vielä että "luultavasti ihan turhaa, mutta ois parempi käydä"

    Silloin sisko olikin jo ovella, ja menin avaamaan kaksinkerroin puuskuttaen, kun teki jo niin kipeetä. Yhtäkkiä supistukset sattuivat ihan mielettömästi, voivotus yltyi aika pian huudoksi. Supistukset tuli ihan parin minuutin välein, ja kestivät suunnilleen saman ajan. Siskoni soitti miehelleni et nyt kannattais tulla ja nopeesti. En itse vieläkään uskonut et tässä sitä synnytetään. Mies tuli aika pian ovesta, ja ihmetteli kun en ole suostunut ambulanssia soittamaan. Halusin jostain syystä odottaa miestä kotiin. Samointein sisko soitti ambulanssin, koska en pystynyt enää kun nojaamaan tuolin selkänojaan samalla kun sisko hieroi selkää. Ambulanssi saapui noin klo 13 aikoihin. Mies lähti omalla autolla perään. Sopivat että ajellaan ihan rauhaksiin. Kun päästiin isommalle tielle, ambulanssi löi valot ja pillit päälle, ja ajattelin et mies ei ehdi varmaan mukaan, tuntu jo että täytyy ponnistaa, vedet ei onneksi menneet vielä. Matka kesti elämäni pisimmät 20 minuuttia. Ambulanssi miehet vei mut suoraan synnytyssaliin. Kätilö kyseli supistaako vai ponnistuttaako, samalla kun otti housuja pois jalastani, en osannut oikein vastata, pyysin vaan kipulääkettä. Kätilö huusi muille että täältä tullan nyt!!, ja puhkaisi samantein kalvot. Tässä vaiheessa mieheni tuli ovesta sisään, ja kerkesi mun viereen. Suunnilleen roikuin miehen kaulassa, ja ponnistin.
    Tavallaan olen tyytyväinen etten saanut kivunlievitystä, koska tunsin tasantarkkaan koska täytyy ponnistaa, ja mihin suuntaan. Supistukset ei tuntuneet enää pahoilta kun kalvot oli puhkaistu. Jotenkin paine helpotti samalla. Vesien mukana tuli vauva niin paljon alaspäin, että kätilö sanoi, että "nyt leuka rintaan ja kova ponnistus, korvat ovat näkyvissä." Ponnistusvaihe kesti 3 minuuttia, ja poika syntyi siis 13.26.
    Jossain vaiheessa muistan sanoneeni miehelle että voi herran jestas uskoksä että se vauva oikeesti syntyy nyt!! No, niin vaan synty, pisteitä sai heti 1 minuutin jälkeen 10. Samat pisteet 5 ja 10min.

    Mies siinä soitteli kohtapuolin mun siskolle, joka jäi meille kotiin lapsenvahdiksi. Ei ollut uskoa että vauva syntyi jo. Jälkeenpäin ollaan mietitty et onneks ei ootettu kauempaa, muuten ois sisko pidelly tuoretta poikaa olohuoneessa.
    Siirryttiin pojan kanssa Helsinkiin naistenklinikalle, jossa olis pitänyt näillä viikoilla synnyttää. Ambulanssissakin olivat sitä mieltä että ei oltais keretty Helsinkiin asti. Kotiuduin itse parin päivän kuluttua. Poika siirtyi Jorviin lastenosastolle seurattavaksi bilirubiini arvojen takia. Käytiin päivittäin häntä hoitamassa ja imettämässä siellä. Vein myös omat maidot sinne, jota antoivat kun en itse ollut paikalla. Eilen saatiin poju kotiin, ja nyt aletaan totutella arkeen :)
    Semmonen tarina meillä. Loppuenlopuksi oon sitä mieltä että todella helppo, joskin hyvin kivulias synnytys. Ja ihan liian nopea. Mutta ei siitä traumoja jäänyt :)
  2. etuli Peruskäyttäjä

    Kiitos pepi, kun jaoit kokemuksen meille. :) Hurjalta kyllä kuulostaa, ei siis muuten, mutta vauhtia on kyllä ollut! Ei tosiaan paljon ole jäänyt arpomiselle aikaa, huh! Mut onnittelut vielä koko perheelle, ja kiva, että vauvakin jo pääsi kotiin. :) Oikein ihanaa vauva-arkea sinne! <3
  3. pötkylä Aloittelija

    Onnea Pepi!! Ja voimia vauva-arkeen =D

    Olipas pojalla kova kiire maailmaan =D Mutta hienoa, että kaikki on kuitenkin hyvin ja ehditte sairaalaan.

    Minkäs kokoinen poika teille syntyi?
  4. tirppunen Aloittelija

    Paljon onnea pepi teille koko perheelle ja tervetuloa pikkuiselle! :)

    Ja kiitos, että jaoit kokemuksen kanssamme.
  5. pepi Peruskäyttäjä

    Ai tosiaan mitat unohtui. 2840g ja 46cm.
  6. OnnenTyttö Aloittelija

    Kiva kun jaoit kokemuksen meidän kanssa :) Minä aloin itkemään kun luin tekstiä :D Se on nää hormonit, heti herkistyy kun lukee tai näkee jotain synnytyksiin liittyvää (Vauvan tarina on ehkä  pahin tv-ohjelma...;) ) emoticon
    Onnea vielä vauvasta! Hyvä että kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka noinkin ajoissa päätti vaavi maailmaan tulla :)
  7. Henteriini Aloittelija

    Onnea tuhannesti vauvasta!!
    Oliko sulla myös ensimmäinen synnytys noin nopea?
  8. Ailime. Aloittelija

    Paljon onnea pienestä pojasta!! :)
    Oli todella mukavaa saada lukea tuo sinun tarinasi. Tosiaan, olipa pojalla kiire tulla maailmaan.
  9. pepi Peruskäyttäjä

    Jabbalee ensimmäinen synnytykseni kesti hiukan alle 3 tuntia. Osasin odottaa nopeaa synnytystä, sen takia meillä olis ollu äitipolilla vielä lääkäri 38+ viikolla, josko oltais käynnistelty synnytystä. Poika päätti ettei odota sinne asti :)
  10. Pikatsu Peruskäyttäjä

    Onnea Pepi pikkuisesta! Hurja synnytys kuulosti olevan, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin! Nyt sitten jännityksellä odottamaan kuka on seuraava. Hyvinkin teillä joilla on heti alku kuukaudesta lasketut ajat alkaa jännät hetket olla käsillä. Tästä tulikin mieleen, että pitäisiköhän tänne perustaa erikseen omat ketjut onnitteluille sekä syntyneille vauvoille (eli jossa olis mitat, rv-viikot kun syntyi, sukupuoli tms.)
  11. HP86 Peruskäyttäjä

    Meidän pitkähkö synnytyskertomus alkaa lauantai-illasta 6.10, rv36+0. Miulla alko kramppaamaan maha,sellasia kipuaaltoja meni tossa pallean seudussa. Ajattelin tietysti, että oksutauti tulee, kun pojalla oli ollu se samalla viikolla. Oksentamaan jouduinkin lopulta, ihan kauhee olo oli. Miehellä myös mahavaivaa, mut hänellä kuumepiikki siinä illalla 39 asti.

    Mahakrampit rupes aiheuttamaan supistuksia. Ensin ne ei tuntuneet just miltään, mut nukkumaan mennessä kelloteltiin jopa 5 minuutin väliä. Nukkumisesta ei lopulta tullu mitään. Aina kun mahaa kouristi, perään tuli jumalaton supistus. Soitin äitille klo 3:30, että tulevat iskän kans poikaa vahtimaan loppuyöks.

    Ajeltiin sairaalaan 56 kilsan päähän. Supisteli tosi kipeesti, väliä supistuksilla pahimmillaan pari minuuttia. Perillä mentiin saliin suoraan. Kätilö tutki paikat, olin 4cm auki mut jotain reunaa siellä oli ja vauva vielä ylhäällä. Jäätiin sit sinne oottamaan. Supistukset vaimeni sit aamupäivään mennessä..tuntu että voisin kuolla siihen väsymykseen ja turhautuneisuuteen..Miut siirrettiin illalla synnytysvuodeosastolle, koska supistukset eivät olleet säännöllisiä eikä paikat auenneet lisää. Vielä sunnuntai-iltana supisteli tiuhempaan, ja kätilöt tutki paikat ihan kahteen naiseen, ja kumpikin sai 5-6cm. Siirto takas saliin tapahtu siis heti sen jälkeen, about klo 21 illalla. No, en soittanu miehelle kuitenkaan, koska mitään varmuutta synnytyksen käynnistymisestä ei ollu, ja lääkäri sanoi ettei näin pienillä viikoilla diabeetikon synnytystä vauhditeta lapsen keuhkojen kypsymättömyyden vuoksi.

    Supistukset laantui. TAAS. Sain kuitenkin yön nukuttua hyvin. Aamulla miut siirrettiin synnärin tarkkailuhuoneeseen ja sieltä takas vuodeosastolle. Supistuksia ei siis ollu enää. Kotiin ne ei mua päästäny, koska paikat jo niin auki ja kotiin matkaa noinkin paljon.

    Tiistaina kävin suunnitellusti äitipolilla lapsivesipunktiossa. Lääkäri lupaili, että mikäli jotkut lamelliarvot osoittais keuhkojen olevan valmiit, vois synnytystä käynnistellä keskiviikkoaamuna. Keuhkot ei kuitenkaan tulosten mukaan ollu valmiit. Punktio aiheutti tiistaille parin tunnin ajaks säännöllisiä supistuksia, jotka vaihteeks laantui. Kaikki supistukset, joita tuli, oli kipeitä.

    Keskiviikkoaamuna supisteli harvakseltaan. Aamupalalla rupes tuntumaan aika ikävältä. Klo 10:30 lääkäri kävi kierrolla. Supisteli tosi kovaa muutaman minuutin välein. Paikat oli auki lääkärin sanojen mukaan 5 cm. Kehoteltiin oottelemaan lisää.

    Klo 12 miut siirrettiin saliin, koska en enää halunnu kitua niissä kivuissa. Salissa kätilö tutki paikat ja totes ettei muutosta tohon lääkärin aikaisempaan arvioon. Soitin kuitenkin miehelle että lähtee tulemaan, noin klo 12:50, koska hän töissä 70 kilsan päässä sairaalasta.
    Tuskat oli aikamoiset, Hengittelin ilokaasua, mistä ei ollu mitään hyötyä. Lääkäri tuli sit saliin, ja kappas vain paikat olikin 7-8cm auki. Lääkäri rupes laittamaan kohdunkaulan puudutetta, mut yllättäen neulassa oli tekninen vika (?!?) eikä puudutus onnistunut. Muuta en kerenny enää saamaan. Lääkäri totes vain, että nyt hän puhkaisee kalvot ja vauva syntyy!

    Sain ruveta ponnistelemaan. Kyttäsin kelloa varmana siitä, ettei mies kerkee paikalle ennenku vauva syntyy. Onneks hän kerkes, 15 minuuttia myöhemmin,10.10.2012 klo 14:17 päivänvalon näki suloinen ja reipas poika :). Mitat hänellä 3576g/51cm/py34,5cm. Apgarit 9-9-9. Lastenlääkäri vei kätilon kanssa vauvan heti lastenosastolle tarkkailuun ja sokeritippaan. Miehen kanssa jäätiin ihmettelemään tilannetta saliin..sain 3 tikkiä, joista kaksi joihinkin pieniin rikamiin ja 1 repeämään.

    Vauvan keuhkot olivatkin kypsät, heti alusta saakka itse hengitteli hän. Verensokeri oli ollu 1,7mmol/l ja tipassa sen takia oli. Lastenosastolla hän oli lauantaihin saakka. Kävin siellä kaikilla syötöillä vuodeosastolta käsin, eli about 3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Sunnuntaina vauva joutui valohoitoon keltaisuuden takia. Sieltä hän pääsi pois maanantaina ja eilen vihdoin päästiin kotiin :)
  12. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Hp86 suurenmoiset onnittelut täältä yhdeltä elokuulaiselta -10 :-)

    Loppu hyvin, kaikki hyvin. <3<3

  13. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Hp86 suurenmoiset onnittelut täältä yhdeltä elokuulaiselta -10 :-)

    Loppu hyvin, kaikki hyvin. <3<3

  14. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Muillekin tsemppiä koitokseen! :-)
  15. etuli Peruskäyttäjä

    Voi onnea HP86! Nyt on sitten jo toinen meistä Pohjois-Karjalaisista synnyttänyt! :) Toivottavasti mullakin ois jo lähtö lähellä... Uskon kyllä, että tuo melkein viiden päivän "synnyttäminen" on tuntunut aikalailla pitkältä ajalta olla ja ootella, että joko, eikä vieläkään... Mutta onnea siis koko perheelle pienestä ihmeestä! :)
  16. HP86 Peruskäyttäjä

    Kiitokset Hempalle :) ja Kiitos, Etuli, kyl siunki vuoro tulee :)

    Sairaalassa olemisessa oli tosin mukaviakin puolia..mulla oli koko ajan vuodeosastolla yhden hengen huone, jossa oma suihku ja telkku :D teki odottamisesta aavistuksen kivempaa. Suihkussa sai läträtä kauan (min puoli tuntia kerrallaan), ku kotona joutuu vähän miettimään enempi tota veden käyttöö ;). Ja tietysti sain levättyä väliajat paremmin, kun ei ollu jatkuvaa trafiikkia siellä huoneessa.

    Synnärillä ja os 3C:llä oli aivan ihanat tyypit hoitamassa <3, ei jääny paha maku siitäkään :). Miula oli kätilönä valmistuva kätilöopiskelija, joka oli tosi kannustava koko synnytyksen ajan. Synnytys kokemuksena oli hieno, vaikken kipulääkitystä toiveistani huolimatta ehtiny saamaan. Lisäks miulta jäi yli 10 kiloo sairaalaan, mikäs sen hauskempaa :D
  17. tirppunen Aloittelija

    Paljon onnea HP86:lle perheineen! :)

    Kummasti alkaa konkretisoitumaan tää omankin raskauden deadlinen lähestyminen, kun näitä teidän syntymäkertomuksia pääsee täältä lueskelemaan jo.
  18. Piatta Aloittelija

    Ihana kun aloititte synnytyskertomus keskustelun

    Itselläni on jo 1 lapsi, mut ei mitään kokemusta synnytyskivuista tai milloin se lähtö tulee, kun aika koittaa. Esikoinen syntyi suunnitellulla sectiolla :/ Alkaa jo itseäkin jännittämään milloin ja miten lähtö laitokselle tulee.
  19. onnekas10 Aloittelija

    Onnea vauvasta HP86!
  20. pötkylä Aloittelija

    ONNEA <3 HP86 pienestä pojasta!

Jaa tämä sivu