Synnytys

Tässä pieni synnytyskertomus. Eli lapsivedet meni yöllä 31.8 kolmen maissa. Soitin porukoille, että lähtevät ajelemaan meille päin. Pakkailen rauhassa kassin ja yhdeksän maissa menimme näytille synnärille. Kohdunkaulaa oli jäljellä 2cm ja olin auki 4cm. Jouduttiin jäämään osastolle infektioriskin vuoksi kun vedet olivat menneet. Olin jo varma, että mitään ei ala tapahtua kunnes yhtäkkiä 16.50 alkoi tulla kipeitä supistuksia 6min välein ja kohta ne olivat jatkuvia. Pääsin nopeasti saliin, jossa olin auki 6cm. Lääkäri kävi laittamassa kohdunkaulan puudutteen, mutta siitä en ehtinyt hyötyä kun saman tien tuli ponnistuksen tarve ja olinkin auennut 10cm (2min puudutteen laiton jälkeen). Poika tulla tupsahti maailmaan kolmella ponnistuksella 18.42.
Istukka ei meinannut millään irrota ja vasta 1h synnytyksestä lääkäri sai sen ulos niin vältyttiin kaavinnalta. Loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt on olo niin kuin ei olisi edes synnyttänyt :)
 
Tässä tarinaa eiliseltä perjantailta.
Torstain ja perjantain välisenä yönä en juuri nukkunut, selkää jomotti ja jossain vaiheessa ymmärsin tunteen supistuksiksi. Eivät kovin kipeitä olleet, harvakseltaan tulivat ja nopeasti menivät ohi, makailin vaan sängyssä ja toivoin, etteivät yöllä ylly, koska aamulla olisi helpompi saada eikoiselle hoitaja. Vessassa käydessä huomasin veriviiruista limaa.
Kuuden jälkeen huomasin, että mieskin on herännyt pyöriskelyyni. Sanoin sille, että jos et menis töihin tänään, kun saadaan varmaan uusi perheenjäsen. Lähempänä seitsemää mies soitti äidilleen, että tulisi hoitamaan esikoista, "Ei tässä mikään kiire vielä ole". Tämä sanoi ehtivänsä yhdeksitoista toiselta paikkakunnalta.

Ehdin tehdä aamutoimet ihan rauhassa, välillä piti keskittyä hengittelemään ja nojailemaan tiskipöytään. Esikoinen katsoi Pikku kakkosta. Vartin yli kahdeksan pyysin miestä kiinnittämään tens-elektrodit mulle selkään, et onpahan ajoissa, jotta laite ehtii auttaa. Siinä sitä testailin ja aika nopeasti lisäsin tehoja, auttoi ihan kivasti. Mies ja poika lähtivät lähikauppaan. Sanoin, että jätän nyt väliin sen reissun. Sillä välin supistukset yltyivätkin nopeasti kipeiksi ja tulivat muutaman minuutin välein. Puol kympiltä soitin synnärille, et nyt mä tuun. Mies ja poika tulivat hissin ovella vastaan, kun lähdin odottamaan taksia. Jouduin nojailemaan naapurin autoon, ja taksikuskin naama venähti kun kerroin määränpään. Se tais pelätä koko matkan, et joutuu kätilöks.
Sairaalaan päästyä sain tuskissani nimeni kerrottua ja mut talutettiin suoraan synnytyssaliin, kun jo ponnistutti. En ehtinyt saada antibioottia streptokokkiin, enkä muita kivunlievityksiä. "Joo täällä on paikat kokonaan auki. Sä voit ponnistaa, jos siltä tuntuu." Kaikin voimin ponnistinkin, mutta tuntui etten saa vauvaa ulos maaten. Sydänäänet laski ja kätilön ilme meni vakavaks: "Seuraavalla työnnöllä vauva täytyy saada ulos. Älä huuda, vaan paina leuka rintaan ja työnnä kaikin voimin!" Kyllä huusin kuin syötävä, mutta sain vauvan ulos. Ja hämmästys oli suuri, kun hän olikin tyttö, oon luullu odottavani poikaa, vaikka ei kyllä ultrassa oo haluttu tietää kumpi tulee. Mahan muodosta ei siis voi sanoa mitään, sillä samanlainen "poikamaha", jota ei selän takaa nähny, oli esikoistakin odottaessa.
Vauva oli sylissä klo 10.22 (rv 39+6) ja synnytyksen aktiiviseksi kestoksi kirjattiin 1 h 46 min. Mies ehti mukaan vasta punnituksiin, mut todettiin, että ehkä parempi ettei nähny kuinka rajua touhua noin nopea synnytys oli.
Vauvaa on nyt seurattu tarkasti, mutta mitään merkkejä streptokokin tarttumisesta ei ole. Kumpikin voidaan tosi hyvin ja päästään huomenna sunnuntaina kotiin.
 
Poika syntyi 16.26 kokoa 50cm 2980g synnytyksen kesto hurjat 5,5h josta ponnistus 9min. Ei tikkejä eikä naarmuja.
Täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen päätökseen synnytyssairaalan vaihdosta, kaikki meni todella hyvin ja meitä kohdeltiin kyllä todella hyvin.
Nyt ollaan ainakin kolme päivää perhehuoneessa kun seurataan pojan veriarvoja.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top