Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nitsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nitsa

Nitsa

Näppärä viestien naputtelija
Tammimammat 2018
Joulukuu alkaan jo lähestyyn joka tarkottaa että meidän pienet alkaa syntyyn pikkuhiljaa! Malttamaton ku oon niin oli jo tehtävä uus keskustelu ihan tälle aiheelle jo❤️

Onko merkkejä vielä synnytyksen lähenemisestä tai onko joku jo oman vauvansa saanut syliin!?❤️
 
Miä niin ootan että täälläkin alkaa tapahtumaan! Jos ei muilla nii itellä, kun LA ekojen joukossa. :)
Joulukuisten puolella jo kymmenkunta saanut pienen syliinsä<3
 
Minullahan on la joulukuun puolella mutta luulenpa että täältäkin moni voi päästä ennen minua tositoimiin :D tosin nyt on tullu sellainen olo että kun ei ole pitäny mitään kiirettä valmisteluiden kanssa niin saattaa tullakin aiemmin :D esikoista odottaessa olin hyvissä ajoin valmis ja tuli yhdeksän päivää lasketun jälkeen :)
 
Mä oon siinä rajalla että onko la viimeinen joulukuuta vai eka tammikuuta. Virallisesti on merkattu toi eka tammikuuta mutta alkupään ulrissa silloin näytti joulukuun loppua, mutta ei alettu enää siirtää. Lisäksi hedelmöityshetki on aika tarkassa tiedossa. Joka tapauksessa vaikee ennakoida. Oon aatellu että tää tulee ihan liian etuajassa mutta nyt kun jo 35+ on viikkoja takana ja edelleen paikat kiinni niin alkaa jo mietityttään, että oonko sittenkin väärässä ja tää saattaiskin mennä laskettuun tai jopa yli!! Supisteluja on ollut kipeitäkin, mutta eivät kohdunsuulle olleet mitään tehneet. En tiedä toivoisinko vauvan jo jouluksi kotiin vai pitäisikö ajatella vauvan parasta että sais syntyä vasta tammikuisena :)
 
Töistä jäin pois sillon 28+ supistusten vuoksi ja kaulaa oli 3cm ja kiinteä. Ei oo sen jälkeen katottu tilannetta kun supistelut loppu. Nyt taas 34+ alkanut supisteleen epäsäännöllisesti, välillä kipeitä ja välillä ei. 36+ on ultra jossa samalla uskoisin että katotaan mikä tilanne. Mun puolesta sais tulla vauva jo❤️ kivahan se vauvalle ois sit isompana et synttärit tammikuussa, mutta en malttais odottaa pienen näkemistä!:grin
 
Täällä laskettuaika 6.1 ja toivon todella että menee tammikuun puolelle :D Ei kyllä merkkejäkään synnytyksestä, ensi viikolla lääkärille aika niin katsotaan miltä tilanne näyttää alhaalla :)

Olisi mukava olla joulu ja uusivuosi vielä rauhassa kotona esikoisen kanssa ja tietenkin että synttärit olisi sitten vuoden alussa eikä lopussa. Esikoisellakin synttärit 2.1 ja laskettuaika olo silloin 5.1. Lähelle ehkä menee!
 
Mä oisin valmis siihen, että vauva ois pihalla 1.1. ->, aikasemmin ei tarvis kyllä tulla. Mulla on edelliset syntyneet 37+6 ja 38+4 joten tämäkään tuskin pidemmälle menee. Oman soppansa tekee vielä tuo radi ja miten se ja muut asiat vaikuttavat mahdolliseen syntymäajankohtaan, mahdolliseen käynnistykseen yms.
 
Mulla olisi toiveena myös että menisi 1.1 asti. LAhan on 5.1. Mutta melko tiukasti on haalautunut tuonne alas ja päänsäkin oli jo juntannut lähtökuoppiin, ainakin terkkarin mukaan, kun ei juurikaan liikkunut kokeiltaessa. Painaakin tuonne häpyyn ikävästi, niin hieman on alkanut mietityttää, että niinköhän tuo menisi tammikuulle asti....:dead:
 
Mä oon kans alkanut jännittää, päästäänkö tammikuuhun.. Toivottavasti päästään. Mieluummin alkuvuoden lapsi. Nyt on vaan kaikenlaisia loppuraskauden vaivoja tullut, mitä aiemmin on tullut vasta ihan vikoilla viikoilla. Saa nähdä, miten käy. Nyt menossa 34+3. Täytyy ottaa tää joulukuu ihan rauhallisesti.
 
Mäkin toivon tosiaan et päästään tammikuulle, mut oon aikalailla valmistunut siihen et parin viikon päästä voi jo vauva olla syntynyt. Laskettu aika vasta 18.1. mut ihme on jos ees sitä lähelle päästään.

Päivittäin melkein mietin synnytystä, jotenki ihan innoissani taas. Mä tykkään synnyttämisestä. ;) Kunhan sinne sairaalaan ehditään niin siitä on hyvä lähteä.
 
Mullakin on la 18.1. ja jotenkin oon ihan varma ettei mennä niin pitkälle. En tiedä miten voi olla niin varma, mutta on jotenkin sellainen tunne. Mies sanoi eilen että olis se kiva kun sais tuon Joulun ns alta pois ensin :D
 
miten kukaan voi tykätä synnytyksestä. :D Kun olin esikoisen saanut niin itkin kotona sitä että tuli tyttö, ihan vaan sen takia kun/ jos hänkin joutuu kokemaan sen saman kamalan asian, synnytyksen. :D
 
Mulla kun laskettuaika on 1.1. Ja sellanen olo et ennen jouluu syntyis jo. Kunhan ei jouluna ihan :D jostain syystä on yks tietty päivämäärä pyörinyt päässä.. katsotaan miten käy ;) tosin tuttu sanoi kanssa että oli aivan varma että etusjassa syntyy omansa niin meni viikolla yli :grin
Mut jokatapauksessa on jo hyvin vahvasti semmonen valmistautunut olo jo. Muutenkin nyt on n. Viikon verran ollut semmonen ”mä oon valmis” -fiilis, eli senkus vaan ^__^ toivon kyl et viel viikon pysyis niin olis täysiaikainen kuitenkin :sorry::cat:
 
Mä tykkään, varmasti siksi koska kaikki mun synnytykset on ollu helppoja ja nopeita. Esikoinen 8h, toinen 5,5h ja kolmas 2,5h. Toi viimenen varsinkin oli jotenkin tosi hieno ja voimaannuttava kokemus. Sairaalaan ei meinattu kyllä ehtiä ja mies ei mukaan sattuneesta syystä sit ehtinyt olenkaan, mut jotenkin jäi kiva fiilis, kun keho toimi mihin se on tarkoitettu. Vois olla ihan erilaiset mietteet jos kestäis päiviä synnytys tai olisin jotenkin tosi kipee. Esikoisen kans meinas myös lähes kotiin syntyä kun olin kotona synnärin ohjeen mukaan niin pitkään, kunnes en enää pärjää supistusten kanssa. No, näin jälkikäteen miettien siinä vaiheessa kun lähdettiin oli jo lähes ponnistamisen tarve. :D Ja jälkeenpäinkään ei oo ollu mitään suurempaa, esikoisella leikattiin eppari ja se oli tietty kipee mut seuraavista ei tullu ees naarmuja niin vointi on ollu lähes normaali heti.
 
Oon kertonut ennenkin että esikoista odottaessa kärsin synnytyspelosta ja kävin pelkopolillakin. Kun menin Polilla käymään ekan kerran synnytyksen aikana, mut lähetettiin kotiin, koska käyrät ei näyttäneet supistuksia. Olin siellä niin pitkään (n.3 tuntia) että lopulta sanoin miehelle että jos nyt ei lähdetä niin en pääse sinne, jalat ei kanna. Sama kätilö oli edelleen epäileväinen vaikka oksensin kivusta. Käyrillä ei vieläkään mitään. Selitti jotain estolääkkeestä ja levosta osastolla. Pääsin lopulta tsekattavaksi niin 9 tai 9.5 cm auki, sanoi lääkäri. Tyttö syntyi imukupilla, koska ponnistusvaihe pitkittyi yli tuntiin ja sydänäänet alkoi heitellä. Kokemus oli kivulias ja pelonsekainen. Pahinta oli kun ei uskottu. Vieläkin on sellainen olo että epäonnistuin synnytyksessä kun en saanut edes vauvaa itse pihalle. Ihan kuin en olisi itse edes oikeasti synnyttänyt. Pettymys jäi. Toivon että edessä on parempi kokemus.
 
Voi Lyydia, mä oon tosi pahoillani et sun eka synnytys meni noin. :( Mä en voi ees kuvitella miltä tommoinen on tuntunut. Ja kuten sanoit, varsinkin se, ettei uskottu. Toivottavasti tällä kertaa menee synnytys paremmin ja tulee kenties jopa eheyttävä kokemus. :)
 
Mä tulin tuolta helmikuisista vaanimaan tänne.Pakko kommentoida tota Lyydian synnytystä kun mulle kävi esikoisen kanssa melkein samoin.Mulla tosin oli käynnistetty synnytys mutta lähti heti käyntiin tooooosi kipeillä supistuksilla ja parin tunnin päästä kätilö kävi kysymässä mikä vointi.Pyysin jotain lääkettä mutta tämä rouvas henkilö lähetti mut suihkuun sen enempää tutkimatta ja sanoi ettei tässä vielä ensikertalaisella mitään tapahdu.Tunnin päästä tulin suihkusta ja olin 9cm auki! Tuli kiire saliin ja tämä kätilö lähti jossain käymään.Mulla tuli tietysti heti tarve ponnistaa ja kelloa kun soitettiin niin hän tuli ovelle että "mitä nyt???!"
Olin ihan paniikissa ja kätilö otti minua riveleistä kiinni ja sanoi älä huuda :D Ei jäänyt kovin ruusuista kuvaa tästä kätilöstä tai 3,5 tunnin synnytyksestä. Ei tosin tainnut jäädä kovinkaan pahoja traumoja kun ollaan jo kuudetta menossa synnyttämään.
Mutta toivottavasti sinullakin Lyydia menee seuraava paremmin ja sua kuunnellaan
 
Uskomatonta toi että kätilö kieltää huutamasta. :D Esikoinen syntyi 2vko etuajassa ja senkään takia eivät tahtoneet mua uskoa, kun " ei ensisynnyttäjät yleensä näillä viikoilla synnytä". Positiivista mun synnytyksessä oli kuitenkin se että se kävi aika nopeasti. Vedet meni aamulla klo 9 ja tyttö syntyi n. 00.30. Kätilökin onneksi vaihtui osaavamman oloiseen. Imukupista pääsin itse neuvottelemaan, mistä tuli enemmän hallinnan tunnetta. Tällä kertaa en ole synnytyspelkoa tuntenut, olo on paljon varmempi. Kunhan vaan mies pääsee mukaan. :)
 
Mulla ei ikinä ole supistukset käyrillä näkyny ku läskiä on sen verran edessä mutta on mua uskottu
 
Musta tuntuu että tää oli niin nuori ja uusi kätilö, että olin sen ekoja potilaita :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top