Synnytys

Ne verkkoalkkarit on karmeat :D mutta ah niin kätevät siinä kohtaa! Mä olin etukäteen paljon puhunut kuinka en tahdo ponnistaa selälläni, vaan jossain luonnollisemmassa/aktiivisemmassa asennossa. Niin paljon, että sitten kun vihdoin pääsin ponnistamaan, mies oli heti sanomassa kätilölle, etten tahdo ponnistaa niin. Huomautettiin kyllä molemmat kätilön kanssa, että nyt ei kyllä ole enää vaihtoehtoja puolentoista vuorokauden synnytyksen ja monen tunnin puudutuksettomien oksitosiinisupistusten jälkeen, mähän tärisin kiireestä kantapäähän enkä lopulta päässyt ylös pedistä kunnolla vuorokauteen :D se on jäänyt jotenkin ihanana muistona mieleen siitä kuinka tarkkaan mies oli kuunnellut toiveita että kaiken sen univajeen ja pienoisen paniikinkin keskellä muisti sen. Lopulta ponnistus kesti selällään 6min, muksu piti auttaa ulos imukupilla kun sydänäänet heikkeni vauhdikkaan ponnistusvaiheen takia ja kolmannella ponnistuksella oli pakko saada lapsi jo ulos. Ja välilihaan ei tullut oikein edes nirhaumaa, joten kaikki pelot selällään ponnistamisesta osoittautuivat turhiksi :D
 
Ei hitsi, olin unohtanu ne verkkoalushousut :hilarious:
Siis ne on ihan mahtavat. Ihanat päällä. Mietin sairaalassa että mistähän näitä vois ihan kotiin ostaa :joyful:
Eipä tullu sit kuitenkaan ostettua.
Mulle annettiin ne housut vasta sit synnytyksen jälkeen eikä mitään toppeja ollut. Ne verkkohousut varmaan oli sitä varten kun ne hengittää ja venyy. Ihan huippuhyvät :)
 
Ai että, verkkoalushousut ja norsun kokoinen vaippa.
Meikäläinen aikoo todellakin laittaa em. ihanuudet jalkaan, sairaalan napaan asti napitettavan kaavun, aamutakin ja kengät. Osastolla kaivan omat sukat esille, koska sairaalan sukat on ihan kamalat. Mutta vasta osastolla.
Sotken sairaalavaatteet koko rahan edestä ja nautin ettei tarvitse pestä niitä itse. Fiiliksen mukaan hakee varastosta uudet releet päälle. Aaaiiii että!
 
Mä en pitänyt niitä sairaalan verkkoalkkareita hyi, koitin mutta olin ottanut paljon omia mukaan, juurikin sen takia että olin kuullut että on huonot, myös ne sukat on hirveät, mutta se mekko ja aamutakki tulee tosiaan käyttöön :)) meillä saa ainakin pitää synnytyksessä omia vaatteita jos haluaa, mutta ite ainakin aion sen mekon laittaa heti ku sinne meen :)
 
millaset on verkkoalkkarit?!? siis niinkuin verkkosukkikset, ettei paljoo mitään kangasta vai :D ?
mä en haluais omia vaatteita sotkea vereen ja kaikkeen muuhun mitä siellä roiskuu, kai sieltä jonkun kaavun saa päälle...
 
Ne verkkoalkkarit on niiiiiiiin mukavat päällä! Mulla unohtu ne jalkaan ku kotiuduin ja on ne ollu välillä käytössä kotonaki, ku ne on niin mukavat! Ei puristakiristä mistään ja kuitenki pitää siteetki paikallaan! :hilarious:

Niitä sairaalan hirvityskaapuja aion käyttää aluks, mut jos tän tokanki kanssa ollaan viikko osastolla, niin pyydän kyl miestä tuomaan mun kotivaatteet jo viimestää kolmantena päivänä. Esikoisen kans ku oltii oltu 6pvää osastolla ja mä jo menettäny toivoni, ettei ikinä päästä kotiin, niin pyysin miestä tuomaan imetysliivit, imetystopin, äitiyslökärit ja -hupparin. Kyllä piristi kummasti saada ne päälle! Tietenki seuraavana päivänä sit vihdoin kotiuduttiin :joyful:
 
Voi luoja :D pakko näyttää noi miehelle ettei se saa slaagia siellä sairaalassa... lol
tosin siinä kohtaa on varmaan joutunut itse kukin näkemään jo kaikenlaista...
 
Minä en kyllä ponnistanut hiljaa ja keskittyen vaan huutaen ja karjuen, just kuin elokuvissa xD Polvillani sängyllä tyynyihin tukeutuen. 13 min siinä kesti eikä repeymää tai edes nirhaumaa tullut. Se peräsuoli/ pyllykipu oli niin jäätävä etten muuta kipua tuntenut ponnistuksessa. Mutta hetken se vain kesti. Ennen sitä olin vain seisoma-asennossa, nojailin ja kävelin ympyrää tai paikallaan. Lääkkeellistä kivunlievitystä en halunnut enkä näe tälläkään kertaa tarpeelliseksi JOS kaikki sujuu yhtä nopeasti ja hyvin. Tilanteen mukaan mennään siis hyvillä mielin :)
 
Mulla oli aika tänään pelkopolille. Käytiin läpi kaikki kivunlievitykset ja sairaalan käytäntö. Tommonen tars olla kaikille ensisynnyttäjille ainakin!!!!! En silti muuttanut mieltäni ja oon vieläkin haluamassa sektion. Vkolla 36 aika lääkärille tais olla se sama kun synnytyksen suunnittelu, mutta ei kuulemma voi pakottaa synnyttään alateitse, mutta kuulemma koittaa vielä silti kääntää pään. Vkolla 38-40 sitten ois se sektio.
 
Ihanamama, pelottaako sua se kipu vai että jotain menee pieleen? Hyvä joka tapauksessa että käynti oli hyödyllinen, vaikka sitten lopulta päätös olisi mikä.
 
Ei se kipu pelota. Pelkään että lapsi vammautuu synnytyksen aikana tai kuolee :sad001
 
Tosin jäi kyllä mietityttämään, että jos nyt päädyn sektioon niin kolmas lapsi tulisi automaattisesti sektiolla, koska kohtu ei jotenkin niiden arpien takia kestäisi supistuksia. Eli en kokisi ikinä alatie synnytystä. En tosin tiedä haluanko edes tai haluanko ylipäätään vielä lisää lapsia.
 
Pyöriikö jollain muulla jo ajatukset synnytyksen ympärillä? Olisin kovin innokas kuulemaan kokeneilta synnyttäjiltä kokemuksia synnytyksen lähestymisen oireista? Luin jostain että vatsan toiminta parantuisi muutamia viikkoja ennen synnytystä :confused: itsellä ummetus ainakin on helpottanut. Alkuraskaudesta- 30viikolle asti suunnilleen vatsa toimi kolme kertaa viikossa, välillä laksatiivin auttamana. Nyt vatsa toimii joka päivä, ja ei tarvitse tehdä mitään "jumppaliikkeitä" asian ediatämiseksi :D toki varmasti jokaisella on yksilökohtaisia oireita, mutta olisi kiva kuulla mitä on tulossa, ja seurata omia oireita tässä viimisien viikkojen aikana. :)
 
Mulla on pyörinyt jo pitkän aikaa. Jotenkin vähän pelottaa koko ajatus mutta toisaalta luottavainen olo. Esikoisen synnytys kesti vesien menosta neidin syliin saamiseen noin viisi tuntia, joten vauhdilla varmaan tulee myös tämä.

Toivon saavani kaikki mahdolliset kivun lievitykset mitä vaan mahdollista ja kerkeän vain saamaan.

Mulla ei ainakaan ollu mitää erikoisia ennakoivia tuntemuksia edellisestä synnytyksestä. Paria päivää aiemmin tuli kivuliaita supistuksia mutta muuten ei oikeastaan mitään. Limatulppa taisi jossain vaiheessa irtoilla jos oikein muistan.

Suosittelen kyllä käyttämään kolmen s:n sarjaa (seksi, siivous,sauna) jos vaan pystyy, jotkut lisäävät listaan vielä siiderinkin :P
 
Itsellä keho ns tyhjensi itsensä ennen ensimmäistä synnytystä, istuin siis vessassa kirjaimellisesti lähes koko ajan kolme päivää suolea tyhjentämässä[emoji23] samalla limatulppa irtosi. Toisesta ei ollut mitään erikoisia merkkejä
 
Mulla takana kolmen täysiaikaisen synnytys. Mistään en ennakoivia oireita ole huomannut. En sellaisia, joista olisin osannut päivää tai kahta aiemmin aavistaa, että nyt tulee lähtö.

Esikoisesta sanottiin, että vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt. Päivää ennen synnytystä hän oli kovin rauhallinen, joten se oli ainoa oire, mutta tajusin sen vasta jälkikäteen.
Ei limatulppaa, ei ennakoivia kipeitä supistuksia, ei vatsan toiminnassa muutoksia (käsittääkseni vatsan toiminnan muutokset alkavat vasta viikkoa/muutamaa päivää ennen synnytyksen alkua). Vedet meni humpsis 39+3 ja se oli menoa.

Toisen kohdalla aloin epäillä lapsiveden tihkumista aamulla. Edellisessä neuvolassa ei ollut puhetta laskeutumisesta/kiinnitymisestä. Odottelin iltaan saakka, että alkaako supistaa ja mietin onkohan edes lapsivettä. Käytiin kuitenkin näytillä synnärillä varmuuden vuoksi ja kuvittelin pääseväni vielä kotiin. Tyttö syntyi 4 h kuluttua 39+3.

Kolmannen kohdalla taas sama. Ei mitään ennakkotuntemuksia. Lähinnä kirosin, että eka lapsi, joka menee yliaikaiseksi. Niin vaan yöllä käynnistyi synnytys ja ensimmäistä kertaa näin, mitä tarkoittaa limatulppa. Aamulla syntyi lapsi 40+1. Hän ei ollut kiinnittynyt eikä laskeutunut, koska tarjonta oli väärä. Piti ikään kuin itse tehdä synnytyksessä se työ.

Eli vaikka neuvolassa sanottaisiin, että lapsi on jo lähtökuopissa niin se saattaa silti pamahtaa yliaikaiseksi. Tai vaikkei olisikaan kiinnittynyt niin se ei tarkoita etteikö synnytys voisi käynnistyä milloin tahansa.
Olen huomannut aiemmin, että näitä asioita stressataan ja vertaillaan tällä palstalla. Ne eivät ole tae mistään, ei siis kannata stressata turhaan.
 
Mulla oli esikoisella 2päivää ennen synnytystä järkky pää kipu ja pissaptestit plussalla ja jouduinkin ultraan tarkistettavaks ettei raskausmyrkytys, synnytyksen jälkeen neuvolatäti sanoi että oireet viittas näköjään vaan synnytykseens tokan kanssa ei ollut mitään :)
 
Mua on myös mietityttänyt tuleva synnytys. Lähinnä että miten se tulee onnistumaan. Toivon että lähtisi itsekseen käyntiin. Meillä siis yksi hätäsektio 34+2 ja yksi käynnistetty 39+2.

Mahan koon puolesta oon niin kypsä raskauteen mut vauvat on vielä niin pieniä että toivon että menee sinne 36 viikolle jolloin viimeistään käynnistetään. Tosin synnytys voisi lähteä käyntiin vaikka päivä ennen käynnistystä :happy:

Yks mikä mietityttää niin miten teillä joilla käynnistetty, on suoli saatu tyhjäksi? Pitääkö se peräruiske (vai mikälie ikinä onkaan) itse pyytää? Ja tapahtuuko tyhjennys sitten heti ja kokonaisuudessaan?
Mulla ei viime käynnistyksessä puhuttu siitä sanallakaan.
 
Takaisin
Top