Synnytys

Mä olin suunnitellu meneväni ilokaasulla ja sit altaassa lilluen mut ilman kivunlievitystä lopulta mentiin rytinällä loppuun 7 min ponnistusvaihe :D
 
Mä olin suunnitellut et meen sairaalaan ja oottelen siellä avautumista ja pyydän kaikki mahdolliset kipulääkkeet. Toisin kävi. Suoraan vaan synnytyspöydälle ponnistamaan ja muutamalla ponnistuksella poika oli maailmassa. Siinä ei enää kipulääkkeitä ehtiny ees miettiä :D Seuraavan aion synnyttää myös lääkkeittä, kun ei ekassakaan niitä tarvinnu :)
 
Mulla vaikuttaa toi kättärin sulkeminen. Asun ihan lähellä ja olin innoissani, että voisin tyyliin kävellä synnyttämään Okei ei ehkä ihan..
Mun esikoisen synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään 38+4, kun vedet meni mutta supistukset ei alkanut. Käynnistyksestä meni n 12h ennen kun synty ja tunninverran ponnistamista. Lisäks mulla oli raskausmyrkytys ja jouduin olla jossai letkussa ja olisin halunnut altaaseen synnytämään, mutta en sen takia päässyt. En oo oikeestaa ihan varma oliko se raskausmyrkytys sittekin suurin syy käynnistämiselle. Tällä kertaa en ole vielä ihan varma haluaisinko veteen, mutta alateitse jokatapauksessa haluaisin synnytää.
 
Tulevaa synnytystä ajatellen mulle laitetaan ylimääräinen lähete synnärin pelkopolille, jossa mut ultrataa paria viikkoa ennen synnytystä. Edellinen synnytys oli niin pitkittynyt ja haastava, että haluavat tarkastaa vauvan tarjontavirheet ja käydään edellinen synnytys alusta loppuun yksityiskohtasesti läpi yms. Varsinaista pelkoa mulla ei oo, mutta en mä kieltäytynytkään :)
 
niniska sanoi:
Tulevaa synnytystä ajatellen mulle laitetaan ylimääräinen lähete synnärin pelkopolille, jossa mut ultrataa paria viikkoa ennen synnytystä. Edellinen synnytys oli niin pitkittynyt ja haastava, että haluavat tarkastaa vauvan tarjontavirheet ja käydään edellinen synnytys alusta loppuun yksityiskohtasesti läpi yms. Varsinaista pelkoa mulla ei oo, mutta en mä kieltäytynytkään :)
Click to expand...

Seinäjoella on aivan ihania kätilöitä pelkopolilla. Sielä istuttiin nojatuolilla ja käytiin asiat juurta jaksaen läpi. Saa ymmärrystä ja tietotaitoa :)
 
niniska sanoi:
Mulla vesien menosta meni 60h ennenku neiti tuli maailmaan. Varsinainen synnytys kesti 10tuntia ja reilun puolitoista tuntia siinä joutui ponnistaa. Tyttö tuli kasvot edellä ja jouduttiin auttaa imukupilla, joka sekin irtos kahdesti... eihän se mikään hehkee kokemus ollu, epiduraali ehti loppua ja ilokaasua ei enää ees tajunnu hengittää. Mutta onpahan tuon kaiken jo autuaasti unohtanu ja hyvällä luottavaisella mielellä oon menossa seuraavaa tekemään :D
Click to expand...

Mulla meni melkein samoin. Vesien menosta tosin ei mennyt kuin 44h, mutta tyttö myös otettiin lopulta imukupin avulla (irtosi myös lahdesti) ja lähes kaksi tuntia kesti ponnistusaika. Mulle jäi tosin pikkaiset traumat, kun jouduin itse lopulta vielä leikkuriin ja menetin verta aika paljon. Jospa tällä kertaa menisi toisin!
 
Mulla kaikki synnytykset on ollu helppoja ja toinen toistaan nopeampia. Nyt tosiaan toivonkii polikliinistä synnytystä, jos vauva on vaan alle 4,5kg. Kuopus ylitti ton niin jouduttii olemaa 2vrk sokeriseurannassa, vaikka olikin oikein mallikkat arvot. Mua on joka synnytyksessä kuunneltu ja otettu huomioon toiveet. Ekassa pelkäsin kipua ja otin ilokaasun lisäks epiduraalin. Tokassa mentiin ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutteella, joka ei ehtiny tehoamaan. Ja kolmannessa pelkällä ilokaasulla enkä muuta edes pyytäny. Joka kerta on ollu toiveena jakkarasynnytys, mutta ekassa oli sydänkäyrän kanssa jotain ongelmaa (luultavasti pinni ei toiminu kunnolla), niin en saanut, joten puoli-istuvana synnytin. Tokassa oli kyljelläni enkä enää ylös päässy. Tyttö syntyikin ns. spontaanisti ilman ponnistamista, joten lattialle ois tippunu jos ois jakkaralle päässy. Kuopus syntyi samas asennos ku toinenkin. Jakkaraa tarjos viimeseen asti, mut maakuulle kerran jouduttuani, en enää ylös päässy. Aivan ihanat kätilöt sattunu mun kohalle joka kerta :) Eka lakettii kestäneen vähän reilu 6h, toinen 3,5 ja viimesin 1h 25min. Tosin omasta mielestä ois ollu pidempiä, kun supistelut alko kumminkin paljon aiemmin, mut kätilöt laski ne noin eli niistä säännöllisistä ja viimesin vesien menosta.
 
Lauraaaaaaa1985 sanoi:
Mulla meni melkein samoin. Vesien menosta tosin ei mennyt kuin 44h, mutta tyttö myös otettiin lopulta imukupin avulla (irtosi myös lahdesti) ja lähes kaksi tuntia kesti ponnistusaika. Mulle jäi tosin pikkaiset traumat, kun jouduin itse lopulta vielä leikkuriin ja menetin verta aika paljon. Jospa tällä kertaa menisi toisin!
Click to expand...

Joo mulle kans varattiin hätäleikkaus ja hälytettiin aneatesiat välittömästi yms. Olin ollu kokopäivän hyvin vähäpuheinen mutta olin haistattanu kuulemma pitkät leikkaukselle ja ponnistanu tenavan sitte kerralla ulos. Toivotaan tosiaan, että tää reissu menis paremmin! :D
 
Heh mulla kun meni esikoisesta kotona vedet ni oltiinki jo ponnistusvaiheessa :D Sillon ei kyllä naurattanu vaan menin hirveeseen paniikkiin kun jouduin taistelee 25min ponnistusta vastaan :(
 
Neljä lastani olen synnyttänyt kaikki alta neljän tunnin. Pari luomuna kun ei ehtinyt saamaan mitään kipulääkettä. Supparit alkanut kaikissa kun seinään erittäin rajuina ilman limatulppien ja vesien menoa.
Synnytykset kokemuksena karmeita...jos voin kuvailla. Palkinto paras joten sen kauheuden unohtaa...
 
niniska sanoi:
Joo mulle kans varattiin hätäleikkaus ja hälytettiin aneatesiat välittömästi yms. Olin ollu kokopäivän hyvin vähäpuheinen mutta olin haistattanu kuulemma pitkät leikkaukselle ja ponnistanu tenavan sitte kerralla ulos. Toivotaan tosiaan, että tää reissu menis paremmin! :D
Click to expand...

Ei mullakaan siis jouduttu vauvaa ulos leikkaamaan vaan lopulta tuli itse, mutta mua jouduttiin paikkailemaan aika paljon.
 
Esikoinen syntyi joulukuussa 2014, viikkoja oli tuolloin kasassa 40+2. Edellisenä iltana olimme metsässä jouluusta etsimässä ja viriteltiin jouluvaloja uuteen kotiimme. Olimme muuttaneet remontin jälkeen/keskelle uuteen kotiimme 3 päivää aikaisemmin. Aamulla 3 aikaan kävin vessassa, ja tulin takaisin nukkumaan. 5 aikaan oli jo vaikeaa olla enää aloillaan, supistukset oli alkanut. Herättelin miestä ja sanoin, että voisi jossain välissä käyttää koiraa ulkona jos pitää lähteä. Kävin saunassa/suihkussa, mutta olipa vaikeeta, olisi pitänyt samaa aikaa suihkutella mahaa ja selkää. Sanoin, että sairaalaan mennään 7 jälkeen, kun pääovet aukeaa.
Sairaalaan meidät kirjattiin sisään 7.12.
Ensinksi käyrille ja vaatteiden vaihtoon. Vartin päästä saliin. Olin auki 4cm. Ilokaasua, mutta ei se enää tehonnut, sain epiduraalin ja ai että sitä helpotusta. Supistukset tunsi, mutta ei sitä kipua. Lämpöpussi oli myös ihana juttu.
Kätilö kysyi haluanko aamupalaa, mutta sanoin vasta kotona lähtiessäni oksentaneeni.

Klo.10. kätilä sanoi lapsen syntyvän ennen klo.11. Siinä vaiheessa olin ihan, että mitä??? Kätilö puhaksi vedet ja pian alkoi ponnistus. Klo:10.32 syntyi terve tyttö.
Muutaman tikin sain häpyhuuliin, mutta olisi kuulemma voinut mennä ilmankin.
Isi pesi ja puki tyttöä, kun minua tikkailtiin ja kävin suihkussa.

Kaiken kaikkiaan todella helppo raskaus ja synnytys kuin oppikirjasta. Siksi vähän jännittääkin, voiko toista kertaa mennä enää noin hyvin...
 
Ellikki85, mun kans piti laittaa hanttiin ponnistamiselle.. mulla se kesti ehkä 45 min, ja olin auki 4cm (jota enempää en ees auennut..). tästä syystä koko homma meni vähä puihin ja hetken päästä alko tuleen verta ja sit mentiinki leikkaussaliin.
Mut loppu hyvin kaikki hyvin.
 
Mä oikeastaan odotan jo synnytystä. Toivon vain että vauva tulis helposti ulos. Mulla on jonkinlainen synnytyspelko ponnistamisen suhteen, kun viimeksi vauva oli jumissa ja revittiin imukupilla ja repesin pahasti.. itse synnytys supistuksia muistelen lämmöllä, musta se oli ihanaa ja niin jännää :p
 
Mun ponnistusvaihe oli huikeet 7min pitkä johon kuulu 5 ponnistusta, kätilön mukaan olin kun olisin tehny sen aiemmin ei millään uskonu ens kertalaiseks :D
 
Jos supistuksilla vaan riittää teho, eikä ole pitkittynyt tilanne, niin kannattaa antaa tulla himmaillen eikä täysillä ponnistaen :) Repeämiltä säästyy todennäkösemmin tai ainakin on vähäisemmät kun kudokset ehtii luontasesti venyä. Eri asia sitte jos vauva on virheasennossa (esim. avosuinen tarjonta) tai jos on muuten huolta ja pitää saada nopeasti ulos, silloin pitää kyllä puskea kovaa ja jopa supistusten välissä. Tästä tais olla joku aika sitte hesaris juttuaki pystysynnyttämisen yhteydessä, mut sopii minusta muihinkin asentoihin. Mulla kuopus oli sen verran iso, et jos oisin kunnolla ponnistanu, oisin revennykii. Mut kivulta en uskaltanu ottaa voimaa ja vaisto sano että höllää :) Ja se kannatti. Esikon ponnistus aika 21min (kortis lukee kyl 11, mut ei pidä paikkansa), tokasta alle 1min ja kuopuksesta 7.
 
Mulla synnytys kesti käynnistyksestä n.18tuntia. Sitä ennen olin osastolla maannu 24h tarkkailussa (lapsivesistä osa mennyt, mut ei synnytys käynnistynyt itekseen)
Ponnistusvaihe 30min. Ei repeämiä.

Henkisesti raskaampi mitä fyysisesti. En oikee ees tiiä mitä odottaa nyt seuraavalta synnytykseltä.
En ainakaa käynnistystä haluis, toivottavasti tulis itekseen ja ehkä aiemmin ku rv 42:grin
 
Mä ponnistin esikkoa 1h 15min koska ei ollut hätä ja annettiin kudosten rauhassa venyä. Lopussa vauvalle alko tulla vähän ahdinkoa ja kätilöt oli huolissaan mun jaksamisesta niin leikkasivat mun siunauksella tosi pienen epparin. Oli tosi hyvä koska repeämisen tunne oli eniten tuolla klitoriksen lähellä ja siellä repeämä olisi mahdollisesti vakavampi kuin siellä "turvallisella" alueella mitä leikkasivat. Tykkäsin että otettiin rauhassa ja epparin leikkaaminen oli mun mielestä just oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Toivon että seuraavassa synnytyksessä kudokset on jo sen verran venyneet että toi ponnitus menee hiukkasen nopeemmin :)
 
Mä oon esikoisesta joutunu pidättään ponnistusta max 10min ja se oli jo nii vaikeeta etten käsitä miten sitä pystyy pidättelee yhtää kauempaa...olin vesienmenon takia osastolla seurannassa ja oottelemas aamulle käynnistystä,mut ponnistamisen tarve alko iha vähää vaille ysi illalla ja hoitaja tuli vähä skeptisesti kattoon et mitä mä höpisen et ei kai ny sentää..."herranjumala tääl on pää jo tulossa,älä vaan ponnista ja samantiän kärrääminen saliin ja si 2min ja poika oli täysin kunnos maailmas...aiva huippua!
Kakkonen käynnisty supistuksilla,kesto 3 tuntia,josta ponnistus 5min...
Kolmas käynnisty supistuksilla,kesto 2,5tuntia...ponnistus 3min...
Neljäs käynnisty supistuksilla,kesto 1h40min...just ja just kerkesin suarilta saliin ja toinen puntti vaa kerettii riisuun ja siinä hän oli!
Viides käynnisty supistuksilla,kesto 1h20min,koska lähin melkein saman tiän kerkesin vaihtaa sairaala vaatteet mut sit jo sai taas ponnistaa...
Kuudennesta holahti vedet ja kova supistus tuli saman tiän,kesto 42min,ponnistus 2min...
Seiskasta meni vedet,mutta supistuksia ei kuulunu...kävin silti svo:lla,kolmen tunnin aikana ei mtn muutosta...klo 11.30 labran kautta kotiin ootteleen supistuksia ja kehote ilta kasilta tulla takas ootteleen käynnistystä jos ei mtn ennen sitä...
13.07 tuli selkään piäni tunne ja aattelin,et kohta ne supistukset alkaa...kerkeen vissii äkkii käydä suihkussa... pääsen suihkuun ni tuntuu et pakko ponnistaa...pääsen polvilleni ja samas hetkes pikku-ukko olikin jo käsissä...huikeet 3min on synnytyksen kesto...
Saas nähä kuin kasin kaao_O
Nii ja luamuja ovat kaikki kakkosen spinaalia lukuunottamatta...ilokaasua en ees o harkinnu koskaa ja mitä sitä muitakaan ku hoituu ilmanki:angelic:
 
Vau MomsteR sä oot mun idoli :notworthy Ihan mielettömiä suorituksia :) Mä oon haaveillu suunnitellusta kotisynnytyksestä, mutta on sen verran hintava ettei ole tähän tilanteeseen mahdollinen. Ja tää on tällä näkymin viimeinen :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top