Synnytys

Rita29 Sektiossakin on omat riskinsä. Sun kanattaa oikeesti vaatia pääsyä sinne pelkopolille heti!
 
Mua pelottaa enemmän ajatus sektiosta. Kaksi lasta on syntynyt alateitse ja suhteellisen nopeasti (ensimmäinen käynnistetty ja toinen luonnollisesti) ja toivuin synnytyksistä nopeaa. Sektiossa toipumisaika kuitenkin pidempi, ja eikös siinä kielletä nostelemasta ettei leikkaushaava repeä?
 
Mäkin suosittelen pelkopolia Ritalle!
Sektio kuulostaa vaihtoehtona helpolta, mut alatiesynnytys on kuitenkin se mitä suositellaan.
Sektio on leikkaus ja leikkauksessa on aina omat riskinsä.

Voithan etsiä netistä myös positiivisia alatiesynnytys tarinoita, jos semmonen helpottais oloa :)
Toipuminen alatiesynnytyksestä on usein huomattavasti nopeampi kuin sektiosta.
 
Kolmas sektio tulossa. Ensimmäinen syntyi suunnitelulla sektiolla rv 39+4 perätilan takia, toinen kiireellisellä sektiolla rv 28+3 sydänäänten laskujen vuoksi. Jotenkin tylsää kun tietää mitä tulevan pitää, jos kaikki menee sillain kuin pitäisi :joyful:
 
Eniten tässä tulevassa synnytyksessä jännittää se että irtoaako istukka tällä kertaa helpolla vai vasta nukutuksessa... en välttis haluaisi sitä kokea uudelleen, mutta jotenkin tuntuu että on varmaan edessä kuitenkin.
 
Muakin pelottaa enemmän toi sektio. Tässä nyt on useammalta kuullu juttuja hätäsektiosta ja jotenkin pelottaa se. Vaikka mullakin supistuksia jouduttii koko ajan auttamaan (käynnistys) ja salissakin rupes vielä hiipumaan. Sain oksitosiinitipan ja sit se oli menoo. Palautuminen oli tosi nopeeta. Kävelin esim salista osastolle ja kolmantena päivänä kun tultii kotiin lähin jo pienelle kävelylle.
 
illu85 sanoi:
Eniten tässä tulevassa synnytyksessä jännittää se että irtoaako istukka tällä kertaa helpolla vai vasta nukutuksessa... en välttis haluaisi sitä kokea uudelleen, mutta jotenkin tuntuu että on varmaan edessä kuitenkin.
Click to expand...

Mä en oo aiemmin vielä lasta synnyttänyt, mutta mulle on tehty kahdesti epäonnistunut lääkkeellinen tyhjennys. Kovat supistukset ja runsaasti verenvuotoa, mutta istukka ei vaan irronnut millään! :rolleyes: muuten odotan synnytystä hyvillä mielin, mutta vähän jännittää että onko sitten silloinkin istukka yhtä tiukassa...
 
Juuri noin kun yllä kerrottiin. Pelkopolille kannattaa ehdottomasti mennä jutteleen jos pelottaa.

Mä pääsin molempien kohdalla heti kotiin kun vauva oli 2vrk :) Toivuin nopsaa,en kärsinyt kivuista ja hoidin vauvan itse koko sairaalaolo ajan ja sängystä heti ylös kun luvan sain koittaa nousta ja mennä suihkuun :) (haava alue täytyy olla steriili 24h,sitä ennen ei pääse suihkuun mutta ylös saa koittaa nousta heti kun jalat toimii)
 
Ns sairasloma - eli pitää ottaa tosi kevyesti, eikä nostella lasta painavampaa - kesti mulla viitisen viikkoa kiireellisen sektion jälkeen.
Olin kyllä tosi nopeasti kunnossa, mutta tietenkin otin kevyesti. Särkylääkkeitäkin taisin syödä n 2 vrk leikkauksen jälkeen vaikka niitä puolityrkytettiin paljo pidemmäksi aikaa. Mut enpä mä halunnu niitä turhaan napostella..
 
Mä en syöny särkylääkkeitä kotona muuta illalla tulehdusriskin takia sen aikaa et neukku tuli kotikäynnille ja antoi luvan haavan puolesta lopettaa. Kuuma kesä kun oli molemmissa.

Vauvaa painavampaa ei tosiaan saa eikä kannata nostella parii vk vaikka olo sallii
 
Sektiosta jää myös se haava. Joillan jää iha pieni bikiinialaueelle, mutta toisille saattaa jäädä isompi jälki. Etenkin jos haava pääsee tulehtumaan.

Itse jännittää just jonnekkin hätäsektioon tai kiirreelliseen joutuminen enemmän kuin alateitse synnyttäminen. Se synnytys jännitti ihan hulluja, mutta meni kyllä tosi hyvin omalla kohdalla ja annoin jälkeen päin täydet pisteet :)
 
Ite kans oon huolissani sektioon joutumisesta. Esikoista ponnistettii melkee kaks tuntii ja loppuvaihees annettii kiireelliselle sektiolle määräys. Mä suutuin aivan mahdottomasti ja sitten yhdellä
ponnistuksella tuo neiti tuli kasvot edellä maailmaan.
Veljen vaimolla meni kolme kuukautta toipua hätäsektiosta edes jotenkin normaaliin toimintakuntoon.
Mutta alansa ammattilaisethan siellä on aina hommissa, ja kaikki tehdään äidin ja vauvan etujen mukaisesti, se pitää muistaa :)
 
Mulla on 2 sektiota ja samasta kohdasta menty sisään. Haava on niin alhaalla ettei näy bikineistä ja hyvin parantuneet huomaamattomiksi :)

Hienoa ja hyvää työtä ne tekee. Joillakin kestää toipuminen kauan, mun kans samaan huoneeseen tuli äiti jolle oli tehty sektio ja jouduin pyytää että siirtää sen eri huoneeseen kun oli niin kipeä etten saanut itse levättyä eikä vauva nukuttua kun tuskaili kipuineen :/ Kaikki saa varmasti vauvat turvallisesti ulos ,on tapa mikä vain. Aina kun itse ei voi määrittää miten synnytys menee :)
 
Mä oon nyt tota synnytystä kans alkanu "panikoimaan"...ei o varsinaista pelkoa synnytystä kohtaan, mut suuremmanluakan jännittämistä/ ressaamista kai kuitenkin...lähinnä siihen mitenmissämilloin...o_O
Edellinen syntyi kotona mun käsille,synnytys kesti 3min (37+3) ni on vähän sellanen pelko et synnytän jossain jouluruuhkan kassajonossa...ei kiitos:stop:
Että kotioko vai sairaalaan lukittaudun loppuajaksi:shifty:
Käynnistys ja sektio on sellasia,mitä en haluis...
Noh...jään jännittään ja otan puheeks nvlassa:)
 
Esikoisen synnytys alkoi 41+4 supistuksilla, mitä kellottelinkin sitten kotona melkein vuorokauden. Oli kuumaa suihkua, tens-laite, jumppapalloa, särkylääkettä, pizzaa, kävelyä ja pari soittoa synnärille. Siinä vaiheessa suututti oikein kunnolla, kun supistuksia oli tullut 17 tuntia ja kätilö puhelimen toisessa päässä kysyi, että olenko kokeillut lämmintä suihkua. Tai eri asentoja.

Synnärille kirjautuduttiin klo 20, otin epiduraalin kun kohdunsuu oli viitisen senttiä aukia. Sitten torkuin supistusten välissä tunnin taikka kaksi, kunnes aloin ponnistaa seisten. Ponnistelin yhteensä 45 minuuttia, josta loppuajan kyljelläni sydänäänien heikentyessä hieman. Lopulta vauva syntyi pari repeämään tehden avotarjonnassa klo 01.50.

Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, niin olisin saattanut jättää epiduraalin väliin ja ottaa sen sijaan kohdunkaulapuudutteen tai ainakin pudendaalipuudutteen. Supistukset nimittäin juuri ja juuri kesti, ne sentään menivät ohi, mutta se lapsen ponnistaminen ulos omia kudoksia repien oli aika kammottavaa. Jos jollain piikillä pystyisi sen tunteen välttämään, niin mielellään seuraavalla kerralla otan.
 
MomsteR sanoi:
Mä oon nyt tota synnytystä kans alkanu "panikoimaan"...ei o varsinaista pelkoa synnytystä kohtaan, mut suuremmanluakan jännittämistä/ ressaamista kai kuitenkin...lähinnä siihen mitenmissämilloin...o_O
Edellinen syntyi kotona mun käsille,synnytys kesti 3min (37+3) ni on vähän sellanen pelko et synnytän jossain jouluruuhkan kassajonossa...ei kiitos:stop:
Että kotioko vai sairaalaan lukittaudun loppuajaksi:shifty:
Käynnistys ja sektio on sellasia,mitä en haluis...
Noh...jään jännittään ja otan puheeks nvlassa:)
Click to expand...

Vaikka sitä toivoo nopeaa ja helppoa synnytystä, niin on tuo 3min aika hurjaa! :eek:
 
Minäkin toivon ihan ensiksi, että ehdin sairaalaan ajoissa. Meiltä on sinne 160km. Esikoisesta alkoivat lievästi kivuliaat supistukset onneksi jo synnytystä edeltäneenä päivän aamuna. Iltapäivällä oli neuvola ja terkka sanoi, että jos ei kuuteen mennessä ole supistelut loppuneet, niin kannattaa lähteä yöksi vaikka hotelliin lähemmäksi sairaalaa. Lähdettiin illalla ajelemaan ja autossa supistusten väli tiheni 4 min. Mentiin synnärille näytille eivätkä päästäneet enää pois. Yö meni valvoessa, aamupäivällä klo 11 saliin. Yritin sinnitellä ensin ilokaasulla, sitten otin aquarakkuloita, seuraavaksi kohdunkaulan puudutuksen, mutta lääkäri puhkaisi samalla kalvot ja laittoi vauvalle pinnin päähän enkä saanut nousta enää sängystä (siihen asti seisoin ja käveli), niin kivut kasvoi sietämättömiksi ja lopulta annoin periksi ja otin epiduraalin. Siitä ei mennytkään enää montaa minuuttia, kun avautui 4 cm:stä 10 cm:iin ja pääsin ponnistamaan. Se ei tuntunut enää yhtään pahalta. Kesti jotain 40min ja tuli pieni repeämä, mutta ponnistusvaihe oli ehdottomasti synnytyksen helpoin vaihe mulla. Kammoa ei jäänyt, vaikka kalvojen puhkaiseminen oli kyllä ikävä kokemus. Mutta ilmeisesti se oli tarpeen, jotta saatiin vauvan syke paremmin seurantaan pinnin avulla.
 
Jos synnytys oikeasti pelottaa niin neuvolassa voi asiasta puhua Että pääsee pelkopolille.

Itse kävin sairaalassa keskustelemassa ja ultrassa, koska panikoin ja jännitin tätä marraskuista synnytystä kahden imukuppisynnytyksen jälkeen. Sanoin että jos ny aivan pakko on valita kahesta pahasta niin mieluummin alatiesynnytys, koska sektio kuulosti vielä pahemmalta. En olisi ollut valmis alatiesynnytykseenkään, mutta jollain se vauva oli ulos saatava. :joyful:
Kaikin tavoin minua yriteltiin sitten rauhoitella ja synnytykseen lähin pelkopotilaana. Sainkin aivan ihanan kätilön hoitamaan, joka kertoi koko ajan missä mennään, mitä tapahtuu, mitä hän tekee ja miksi se on hyväksi. Jäi suurin osa peloista sille tielle.

Joten siksi suosittelen käyntiä pelkopolilla, jos siitä olisi sen verran apua että saisi kätilön joka osaa käsitellä pelkopotilaita.
 
Minua jäi muuten esikoisen synnytyksestä kaivelemaan etten sitten kokeilu sitä akupunktiota vaikka sitä mainostettiin ja olin ajatellu sitä mutten sitten enää aamulla yön huonosti nukkuneena muistanut koko hommaa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top