Ei muuta kun jakamaan kokemuksia ja vinkkejä! Eka tulossa vasta niin ei omakohtaista antia ☺
Synnytys
- Ketjun aloittaja Pyrstötiainen
- Aloituspäivämäärä
Olen synnyttänyt kolme lasta, kaikki alateitse, ja tiivistäen tässä muutamia vinkkejä:
1. Koita pysyä rauhallisena, se kipu ja tuska on luonnollinen osa synnytystä ja hallitsematon paniikki vain pahentaa kipua
2. Jos haluat epiduraalin niin mainitse se rohkeasti jo heti kun synnyttämään menet vaikkei olisi heti siinä tilanteessa ajankohtainen ( alku vaiheessa voi hidastaa synnytystä) niin kätilö on tietoinen ja voi sitten myös sanoa milloin olisi hyvä aika se ottaa. Yleensä kyllä kysyvät sitä itsekin mutta eivät aina.
3. Musiikki voi rentouttaa joten lataa puhelimeen valmiiksi "soittolista" mikä auttaa sua ja vahvistaa mielialaa "tästä selvitään!"
4. Itselläni ei välilihaa ole tarvinnut leikata, ja uskon että siihen on auttanut se että olen pyytänyt kätilöä painamaan lämpimällä vedellä kostutetulla pyyhkeellä välilihaa jolloin iho venyy helpommin. (Josks toki väliliha on pakko leikata, jotta lapsen pää mahtuu ulos, eikä se tarkoita että on epäonnistunut tai että elämä on pilalla!)
5. Mieti etukäteen kuka olisi paras tuki tai haluatko synnyttää yksin. Minulla on mies ollut mukana mutta lähinnä vain sen takia että näkee lapsensa heti kun syntyy, muutoin en ole halunnut että kukaan koskee tai "lässyttää" :D
6. Älä mieti mitä muut ajattelee, jos tekee mieli huutaa ja kirota niin tee se, kyllä kätilöt ja hoitajat ymmärtävät. Älä myöskään häpeä jos tulee oksennus tai "kakat" synnytyksen lomassa; tämä kaikki on normaalia myös ja tuttua siellä työskenteleville.
7. Lopuksi haluan sanoa ehkä ei niin synnytykseen liittyvän asian: kun olet vauvan kanssa osastolla ja aina jos tarvitset apua niin pyydä ja vaadi sitä ja ennen kaikkea muista että vauva on sinun ja sinä tiedät mikä hänelle on parasta ja vaikka neuvojia riittää niin kukaan ei hoida lastasi paremmin kuin sinä itse <3
Tulipas romaani :D
1. Koita pysyä rauhallisena, se kipu ja tuska on luonnollinen osa synnytystä ja hallitsematon paniikki vain pahentaa kipua
2. Jos haluat epiduraalin niin mainitse se rohkeasti jo heti kun synnyttämään menet vaikkei olisi heti siinä tilanteessa ajankohtainen ( alku vaiheessa voi hidastaa synnytystä) niin kätilö on tietoinen ja voi sitten myös sanoa milloin olisi hyvä aika se ottaa. Yleensä kyllä kysyvät sitä itsekin mutta eivät aina.
3. Musiikki voi rentouttaa joten lataa puhelimeen valmiiksi "soittolista" mikä auttaa sua ja vahvistaa mielialaa "tästä selvitään!"
4. Itselläni ei välilihaa ole tarvinnut leikata, ja uskon että siihen on auttanut se että olen pyytänyt kätilöä painamaan lämpimällä vedellä kostutetulla pyyhkeellä välilihaa jolloin iho venyy helpommin. (Josks toki väliliha on pakko leikata, jotta lapsen pää mahtuu ulos, eikä se tarkoita että on epäonnistunut tai että elämä on pilalla!)
5. Mieti etukäteen kuka olisi paras tuki tai haluatko synnyttää yksin. Minulla on mies ollut mukana mutta lähinnä vain sen takia että näkee lapsensa heti kun syntyy, muutoin en ole halunnut että kukaan koskee tai "lässyttää" :D
6. Älä mieti mitä muut ajattelee, jos tekee mieli huutaa ja kirota niin tee se, kyllä kätilöt ja hoitajat ymmärtävät. Älä myöskään häpeä jos tulee oksennus tai "kakat" synnytyksen lomassa; tämä kaikki on normaalia myös ja tuttua siellä työskenteleville.
7. Lopuksi haluan sanoa ehkä ei niin synnytykseen liittyvän asian: kun olet vauvan kanssa osastolla ja aina jos tarvitset apua niin pyydä ja vaadi sitä ja ennen kaikkea muista että vauva on sinun ja sinä tiedät mikä hänelle on parasta ja vaikka neuvojia riittää niin kukaan ei hoida lastasi paremmin kuin sinä itse <3
Tulipas romaani :D
Kiitos Mamaminion :)
Mä mietin että aika mahdottomalta tuntuu antaa vinkkejä synnytykseen...
Hyvä jos osaa ees itselleen antaa neuvoja edellisen perusteella!
Se ehkä että löytää keskitien etukäteis suunnittelussa... Kun kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Jos liikaa suunnittelee ja on vakuuttunut että "ei ainakaan noin" niin olla hankalaa jos synnytys meneeki toisin kuin on kuvitellu. Toisaalta jos ei lue asioista/suunnittele yhtään ja luottaa että "kyllä ne kätilöt kertoo" niin voi tulla pettymys sittenkin.
Itse taisin tehdä nuo molemmat virheet :D
Aattelin että ei ainakaan käynnistystä ja ei epiduraalia.. ja ainakin haluan ammeeseen tai suihkuun. mutta niin vaan meni yliajalle ja sitte toki halusin että käynnistetään... Epiduraalista pelkäsin että hidastaa synnytystä, mutta kätilö sanoi että mun tilanteessa voi jopa nopeuttaa kun jos rentoutuisin voisin olla enempi jalkeilla ja laskeutuis paremmin. Ja noh veteen en päässy koska käynnistyksessä olin tipassa kiinni
Ja sitten taas oisin voinu aktiivisemmin perehtyä lääkkeettömiin menetelmiin ja synnytysasentoihin ja asentoihin joissa voi olla siinä avautumisvaiheessa.... Tässä luotin että kätilöt osais neuvoa... Mutta lääkkeitähän ne vaan tarjos ja miehen kanssa kaksistaan oltiin paljon.
Ja sitten olin jostain tutkimuksesta lukenu esim ettei pc puudute auta mitään.... no multa vei avautumisvaiheessa kaikki kivut joksikin aikaa! :) Eli tosi yksilöllistä!
Ja tuo on tosiaan hyvä neuvo ettei häpeile turhaan! Mua hävetti siinä kamalassa avopaidassa pyllistely aluksi vähän :D
Eritteet on normaaleja tosiaan lapsivettä, verta, pissaa, kakkaa, jälkeiset...! Mua helpotti kun tiesin että mies tietää että on normaalia vaikka se pöydälle kakkiminen :) Hyvä että näistä nykyään puhutaan, koska oihan se kamalaa ja noloa jos luulis olevansa ainoa jolle käy niin "nolosti".
Ja sitten vielä se että yrittää muistaa että kipu on hyvää kipua synnytyksessä ettei tarvi pelätä sitä aan se on luonnollista ja vie synnytystä eteenpäin! Ystävä neuvoi supistaessa puhaltaan hitaasti ulos ja aatteleen avautuvaa kukkaa... ja kuulostaa hullulta mutta auttoi vähän! Ja siis ei se nyt niin kamalaa ollut vaikken luomuna pystynykään olla :)
Uskokaa vaan itseenne :)
Mä mietin että aika mahdottomalta tuntuu antaa vinkkejä synnytykseen...
Hyvä jos osaa ees itselleen antaa neuvoja edellisen perusteella!
Se ehkä että löytää keskitien etukäteis suunnittelussa... Kun kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Jos liikaa suunnittelee ja on vakuuttunut että "ei ainakaan noin" niin olla hankalaa jos synnytys meneeki toisin kuin on kuvitellu. Toisaalta jos ei lue asioista/suunnittele yhtään ja luottaa että "kyllä ne kätilöt kertoo" niin voi tulla pettymys sittenkin.
Itse taisin tehdä nuo molemmat virheet :D
Aattelin että ei ainakaan käynnistystä ja ei epiduraalia.. ja ainakin haluan ammeeseen tai suihkuun. mutta niin vaan meni yliajalle ja sitte toki halusin että käynnistetään... Epiduraalista pelkäsin että hidastaa synnytystä, mutta kätilö sanoi että mun tilanteessa voi jopa nopeuttaa kun jos rentoutuisin voisin olla enempi jalkeilla ja laskeutuis paremmin. Ja noh veteen en päässy koska käynnistyksessä olin tipassa kiinni
Ja sitten taas oisin voinu aktiivisemmin perehtyä lääkkeettömiin menetelmiin ja synnytysasentoihin ja asentoihin joissa voi olla siinä avautumisvaiheessa.... Tässä luotin että kätilöt osais neuvoa... Mutta lääkkeitähän ne vaan tarjos ja miehen kanssa kaksistaan oltiin paljon.
Ja sitten olin jostain tutkimuksesta lukenu esim ettei pc puudute auta mitään.... no multa vei avautumisvaiheessa kaikki kivut joksikin aikaa! :) Eli tosi yksilöllistä!
Ja tuo on tosiaan hyvä neuvo ettei häpeile turhaan! Mua hävetti siinä kamalassa avopaidassa pyllistely aluksi vähän :D
Eritteet on normaaleja tosiaan lapsivettä, verta, pissaa, kakkaa, jälkeiset...! Mua helpotti kun tiesin että mies tietää että on normaalia vaikka se pöydälle kakkiminen :) Hyvä että näistä nykyään puhutaan, koska oihan se kamalaa ja noloa jos luulis olevansa ainoa jolle käy niin "nolosti".
Ja sitten vielä se että yrittää muistaa että kipu on hyvää kipua synnytyksessä ettei tarvi pelätä sitä aan se on luonnollista ja vie synnytystä eteenpäin! Ystävä neuvoi supistaessa puhaltaan hitaasti ulos ja aatteleen avautuvaa kukkaa... ja kuulostaa hullulta mutta auttoi vähän! Ja siis ei se nyt niin kamalaa ollut vaikken luomuna pystynykään olla :)
Uskokaa vaan itseenne :)
noora92
Näppärä viestien naputtelija
Itse sain esikoisen joulukuussa 2014. En osannut jännittää, kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Ja turhaa olisin jännittänyt, koska kaikki meni kuin unelma! Toivotaan, että menee jatkossakin :)
23.12 aamusta klo:3 heräsin vessaan, tämän jälkeen menin vielä nukkumaan ja unestakin kiinni sain. 4 aikaa heräsin uudestaan ja kävin vessassa, tämän jälkeen mikään asento ei ollut hyvä. Supistuksia alkoi tulemaan ja keikuttelin lanteita, miehen herätin 5 aikaan käyttämään koiraa ulkona. Mies lämmitti vielä saunan, mutta ei se lämpö auttanut ja suihkussakaan ei tiennyt olisiko selkää vai mahaa suihkutellut supistuksien aikana. Loput tavarat sairaalakassiin ja sanoin että 7 jälkeen ollaan sairaalassa kun pääovet aukeaa. 7:15 saavuimme tarkastushuoneeseen, sydänkäyrää ja lämpöpussia, olin 3-4cm auki. 8:00 synnytyssaliin, pallon päällä ilokaasua mutta sen vaikutus ei enää riitä. 4-5cm auki ja epiduraali klo:8.55 vaikuttaa. Olen täysin auki ja lapsivedet puhkaistaan. Supistukset tuntee mutta kipu poissa. 10.00 aloitan ponnistelut, mutta 10.20 alkaa vasta aktiivinen ponnistaminen. Tyttö syntyy 10:32. klo:10.40 syntyy jälkeiset. Pienet haavat häpyhuulissa, molempiin 4tikkiä. Ommellessa tokaisen että voisi sitä toisenkin lapsen hankkia, oli nimittäin helppo synnytys ja koko raskausaika. edellisenä iltana olimme kuusen hakureissulla mettässä ja laittelin vielä jouluvaloja.
Ponnistuksissa paine tuntuu lähinnä takapuolessa, ihan kuin olisi kakkakin tulossa vaikka ei tullut. Kätilöt oli aivan ihanat!
Imetys onnistui rintakumin kanssa hienosti. Yksin osastolla, eipä kovin ruuhkaa ollut. Oli tarkoitus päästä jo seuraavana päivänä pois, mutta sanoivat että mielellään vielä pitäisivät jos ei kauhia kiire ole kotiin. Kerkeevät paremmin vielä kyselemään jos jossain neuvoja tarvii. Kotiutettiin 25.12.
23.12 aamusta klo:3 heräsin vessaan, tämän jälkeen menin vielä nukkumaan ja unestakin kiinni sain. 4 aikaa heräsin uudestaan ja kävin vessassa, tämän jälkeen mikään asento ei ollut hyvä. Supistuksia alkoi tulemaan ja keikuttelin lanteita, miehen herätin 5 aikaan käyttämään koiraa ulkona. Mies lämmitti vielä saunan, mutta ei se lämpö auttanut ja suihkussakaan ei tiennyt olisiko selkää vai mahaa suihkutellut supistuksien aikana. Loput tavarat sairaalakassiin ja sanoin että 7 jälkeen ollaan sairaalassa kun pääovet aukeaa. 7:15 saavuimme tarkastushuoneeseen, sydänkäyrää ja lämpöpussia, olin 3-4cm auki. 8:00 synnytyssaliin, pallon päällä ilokaasua mutta sen vaikutus ei enää riitä. 4-5cm auki ja epiduraali klo:8.55 vaikuttaa. Olen täysin auki ja lapsivedet puhkaistaan. Supistukset tuntee mutta kipu poissa. 10.00 aloitan ponnistelut, mutta 10.20 alkaa vasta aktiivinen ponnistaminen. Tyttö syntyy 10:32. klo:10.40 syntyy jälkeiset. Pienet haavat häpyhuulissa, molempiin 4tikkiä. Ommellessa tokaisen että voisi sitä toisenkin lapsen hankkia, oli nimittäin helppo synnytys ja koko raskausaika. edellisenä iltana olimme kuusen hakureissulla mettässä ja laittelin vielä jouluvaloja.
Ponnistuksissa paine tuntuu lähinnä takapuolessa, ihan kuin olisi kakkakin tulossa vaikka ei tullut. Kätilöt oli aivan ihanat!
Imetys onnistui rintakumin kanssa hienosti. Yksin osastolla, eipä kovin ruuhkaa ollut. Oli tarkoitus päästä jo seuraavana päivänä pois, mutta sanoivat että mielellään vielä pitäisivät jos ei kauhia kiire ole kotiin. Kerkeevät paremmin vielä kyselemään jos jossain neuvoja tarvii. Kotiutettiin 25.12.
Mulla kans kolme alatiesynnytystä. Ekan kohdalla en tienny synnyttämisestä juuri mitään. Olin ihan sekasin niistä puudutteista (epiduraali) eikä ponnistamista neuvottu muuten kuin että "työnnä ihan kuin kakkaisit". Ponnistusvaihe kesti 45min. Lopulta tehtiin eppari.
Toisen kans otin asiasta selvää ja ponnistusvaihe kesti 5min.
Suosittelen kaikille raskaanaoleville lukea Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta osio Synnytyksen Mm. Siellä on käytännön harjoituksia millä löytää lihakset joita käytetään ponnistaessa. Ei siis todellakaan ole sama kuin kakan ponnistaminen. Kannattaa muutenkin ottaa synnytykseen liittyvistä asioista selvää ja kirjoittaa ylös omia mieltymyksiään ja toiveitaan omaan synnytykseen. :)
Toisen kans otin asiasta selvää ja ponnistusvaihe kesti 5min.
Suosittelen kaikille raskaanaoleville lukea Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta osio Synnytyksen Mm. Siellä on käytännön harjoituksia millä löytää lihakset joita käytetään ponnistaessa. Ei siis todellakaan ole sama kuin kakan ponnistaminen. Kannattaa muutenkin ottaa synnytykseen liittyvistä asioista selvää ja kirjoittaa ylös omia mieltymyksiään ja toiveitaan omaan synnytykseen. :)
honeli
Jostain jotain jo tietävä
Minulla on vähän sekavat fiilikset synnytyksestä, sinällään synnytys oli onnistunut ja osittain ihanakin, ei suurempia ongelmia, mutta se oli mielestäni todella pitkä, vaikka olikin varmaan normaali ensisynnytys (17h 30min). Ja se sattui aivan kauheasti, epiduraalin sain sitten melko lopussa, ilokaasua käytin ennen. Koko synnytyksen ajan oli pahoivointia ja oksensin useasti supistusten tullessa, en pystynyt syömään, kun heti tuli yli, joten tää vei voimat.
Lähdin synnykseen ehkä liian rentona, että se on luonnollista ja kyllä siitä selviää kun on ennenkin selvitty. Kipu lamautti minut täysin, mikä varmaan pidenti synnytystä entisestään.
Nyt aijon ottaa enemmän selvää lääkkeettömistä kivunhoidosta, kuten oikeista hierontatavoista. Melkein paras kivun lievittäjä oli, kun kätilö jossain vaiheessa synnytystä hieroi selkää. Lisäksi yritän löytää keinoja, millä kestää se kipu. Eli liikaa ei kannata suunnitella, kun ei siihen voi hirveästi vaikuttaa, mutta ei kannata lähteä myöskään aivan ilman mitään sunnitelmia. Tässä synnytyksessä ei kyllä tuputettu puudutteita, tuntui, että sitä oli pakko lopulta pyytää ja kyllä sen sai, mutta ei sitä varsinaisesti tarjottu.
Ja siis synnytys käynnistyi lapsivesien menolla yöllä ja siitä alkoi heti jatkuvat supistukset. Muutama repeämä tuli, mitkä tikattiin, mutta hyvin pystyi itse kävelemään salista ulos ja istumaan :) Eikä tästä jäänyt mitään traumoja, vaikka tää teksti nyt saattaa siltä kuulostaa. On tässä nyt aikaa vielä valmistautua tulevaan koitokseen jos kaikki menee hyvin :) Anteeksi sekava kirjoitus.
Lähdin synnykseen ehkä liian rentona, että se on luonnollista ja kyllä siitä selviää kun on ennenkin selvitty. Kipu lamautti minut täysin, mikä varmaan pidenti synnytystä entisestään.
Nyt aijon ottaa enemmän selvää lääkkeettömistä kivunhoidosta, kuten oikeista hierontatavoista. Melkein paras kivun lievittäjä oli, kun kätilö jossain vaiheessa synnytystä hieroi selkää. Lisäksi yritän löytää keinoja, millä kestää se kipu. Eli liikaa ei kannata suunnitella, kun ei siihen voi hirveästi vaikuttaa, mutta ei kannata lähteä myöskään aivan ilman mitään sunnitelmia. Tässä synnytyksessä ei kyllä tuputettu puudutteita, tuntui, että sitä oli pakko lopulta pyytää ja kyllä sen sai, mutta ei sitä varsinaisesti tarjottu.
Ja siis synnytys käynnistyi lapsivesien menolla yöllä ja siitä alkoi heti jatkuvat supistukset. Muutama repeämä tuli, mitkä tikattiin, mutta hyvin pystyi itse kävelemään salista ulos ja istumaan :) Eikä tästä jäänyt mitään traumoja, vaikka tää teksti nyt saattaa siltä kuulostaa. On tässä nyt aikaa vielä valmistautua tulevaan koitokseen jos kaikki menee hyvin :) Anteeksi sekava kirjoitus.
Kummatkin syntyneet alakautta, mutta käynnistettyinä. Eka 12h ja 15 min. ponnistus, toka (sitten kun päätti vihdoin lähteä tulemaan) 10h ja 3min. ponnistus :)Tällä kertaa olisi toiveissa "normaali, luonnollisesti käynnistyvä" synnytys. Edellisestä 4 päivän käynnistelystä jäi "hieman" huonoja muistoja...
Mun edellinen synnytys oli melko nopea ja onnistunut, mutta silti mietityttää. Lähdin melko takkiauki ja olen ihan tyytyväinen itse tapahtuman kulkuun, mutta koska avautumisvaihe oli nopea niin oli se myöskin kivulias. Haluaisin nyt valmistautua hiukan paremmin ja käydä myös pelkopolilla.
Suunniteltu sektio perätilan vuoksi ja 6h siitä istuin jo pytyllä ja kävelin. En tiedä vieläkään mikä supistus on :D
Ensimmäinen oli alatiesynnytys, kesto yli 16h ja ponnistusvaihe 1h. Äidin voimat alkoi olla lopussa ja vauva ei meinannut tulla, joten imukupilla autettiin, seurauksena pojalle synytyksestä erbin pareesi, joka onneksi niin lievä, että meni ohitse kantohoidolla ja fysioterapialla. Tämän jälkeen 2 sektiota ja tämäkin tulee olemaan sektio
Ensimmäinen synnytys:
Petipuuhia miehen kanssa yöllä, mies kerkesi luonnollisesti juuri nukahtaa ja kohta mahasta kuului ja tuntui napsahdus. Vähän aaltoilevaa tunnetta oli myös, mietin että oiskohan jo aika vai mitähän tää on ja ajattelin kävästä vessassa. Kun nousin istumaan lapsivedet hulahti rytinällä, sänky meni litimäräksi, tuli muuten paljon sitä(suosittelen loppuajasta käyttämään niitä lasten pissasuojia sängyssä ettei tarvii koko sänkyä polttaa jos näin sattuu käymään [emoji23]).
Pikkuveli tuli koiravahdiksi ja lähettiin ajamaan sairaalaan johon n. tunnin ajomatka.
En muista paljonko olin auki kun sairaalaan päästiin, ehkä 2cm? Yrittivät passittaa kotiin, mutta en millään halunnut lähteä kun matkaa kuitenkin on ja oli semmonen olo ettei mene kauheen kauaa. Pääsin osastolle odottelemaan ja antoivat miehen tulla kaveriksi kun pyysin suihkua ja jumppapalloa. Muutaman tunnin päästä tulivat varmistamaan tilannetta "ihan varalta", niin olin 7 cm auki ja päästiin saliin.
Sain epiduraalin vähän ajan päästä, en paljoa muista muuta kun että kätilöllä oli violetit silmälasit, en edes muista nähneeni lääkäriä joka laittoi epiduraalin. Minä ainakin vajoan siihen kuuluisaan synnytyskuplaan.
Ponnistusvaihe taisi kestää n. 20min(?) ja meni hyvin, tosin supistukset alkoi vähän hiipua ja sain niitä voimistavaa lääkettä. Pelottavinta on pusertaa pää kipua vastaan ulos, mutta kun sen saa tulemaan loppu sujahtaa suht helposti. 2 tikkiä tuli. Tyttö syntyi siis viikoilla 38+1
Toinen synnytys:
Taas niitä petipuuhia, tosin päivällä ennen kuin mies lähti töihin. Se piti melkein pakottaa kiireen takia, mutta siinä tekee mitä vaan että sais vauvan ulos mahasta [emoji23]
Ja kyllähän se toimi, muutaman tunnin sisällä supistukset alkoivat ja rupesivat voimistumaan pikkuhiljaa, soitin miehelle että lähtee töistä tulemaan, sieltä meille tunnin matka ja sairaalaan se toinen tunti. Aika äkkiä se sieltä tuli ja lapsenvahtikin oli jo paikalla niin lähdettiin sairaalaan. Matkalla supistukset oli jo välillä topakoita.
Kun päästiin perille olin jo 8cm auki, mutta vauva ei ollut vielä laskeutunut "lähtökuoppiin". Jostain syystä en saanut tippaa käteen heti sairaalaan mennessä niinkun viime kerralla, mutta en edes kiinnittänyt asiaan huomiota.
Suihkulla ja jumppapallolla pärjäsin hyvin jonkun aikaa, vähän hengittelin myös ilokaasua.
Kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutusta ja ajattelin kokeilla, ihan kivasti toimi vähän aikaa.
Kunnes tyttö päätti laskeutua ja sitten mentiin, yritin saada epiduraalia, koska ei ollut enää mitään kivunlievitystä, ja pelotti alkaa synnyttämään luomuna, mutta kätilöt eivät löytäneet suonta. Minulla joskus suonet piilossa ja en varmasti pysynyt hetkeäkään paikoillani.
Tajusin että nyt ponnistuttaa, mutta koitin vaan pidätellä viimeiseen asti että oisin saanut jotain lievitystä, kunnes kätilö sanoi; "se ponnistaa!"
Muutaman minuutin päästä tyttö oli sylissä [emoji173]️
Yllätyin todella siitä voimasta joka naisesta löytyy kun ei ole puudutuksia hidastamassa. Potkin kätilöitä naamaan kun ei sille voimalle mitään mahda. Mieskin meinasi pyörtyä kun tapahtui niin rytinällä.
Ei yhtään tikkiä. Tyttö syntyi 38+0
Seuraavassa aion vaatia tipan käteen heti sairaalaan mennessä, jos alkaakin tuntumaan etten kestä ilman puudutusta. Eipähän jää sen takia saamatta. Vähän jännittää kerkeänkö sairaalaan jos vauva on laskeutunut ja supistukset alkaa, niin tiedän että kun alkaa kunnolla tapahtua niin myös tapahtuu. Toki monilla vielä nopeampaa toimintaa. Ja jotenkin luotan siihen että olen suht hyvä synnyttäjä, jos syntyy matkalle niin sitten ei voi mitään.
Yllätti myös, että lapsivettähän erittyy koko ajan lisää ja kun vedet on mennyt niin sitä tuli koko ajan melkein kuin ois pissannut, mulla aina matkalla housuissa iso kylpypyyhe. Varmaan kaikilla ei tule samaa tahtia, mutta sekin mahdollista.
Kipeimpänä asiana olen synnytyksissä kuitenkin pitänyt puudutussuihketta, joka laitetaan synnytyksen jälkeen kun tutkivat vauriot ja laittavat mahdolliset tikit.
Ja olen myös varma että yritetään taas käynnistää synnytystä heti kun siihen annetaan lupa. En tiedä onko tuo miten todellinen konsti, mutta molemmat ainakin sillä käynnistynyt ja olen huomannut muutenkin olevani aika herkkä spermalle.
Tulipas pitkä avautuminen, toivottavasti kukaan ei nyt saa tästä traumoja, mulla synnytyksistä kuitenkin positiivinen kokemus [emoji4]
Petipuuhia miehen kanssa yöllä, mies kerkesi luonnollisesti juuri nukahtaa ja kohta mahasta kuului ja tuntui napsahdus. Vähän aaltoilevaa tunnetta oli myös, mietin että oiskohan jo aika vai mitähän tää on ja ajattelin kävästä vessassa. Kun nousin istumaan lapsivedet hulahti rytinällä, sänky meni litimäräksi, tuli muuten paljon sitä(suosittelen loppuajasta käyttämään niitä lasten pissasuojia sängyssä ettei tarvii koko sänkyä polttaa jos näin sattuu käymään [emoji23]).
Pikkuveli tuli koiravahdiksi ja lähettiin ajamaan sairaalaan johon n. tunnin ajomatka.
En muista paljonko olin auki kun sairaalaan päästiin, ehkä 2cm? Yrittivät passittaa kotiin, mutta en millään halunnut lähteä kun matkaa kuitenkin on ja oli semmonen olo ettei mene kauheen kauaa. Pääsin osastolle odottelemaan ja antoivat miehen tulla kaveriksi kun pyysin suihkua ja jumppapalloa. Muutaman tunnin päästä tulivat varmistamaan tilannetta "ihan varalta", niin olin 7 cm auki ja päästiin saliin.
Sain epiduraalin vähän ajan päästä, en paljoa muista muuta kun että kätilöllä oli violetit silmälasit, en edes muista nähneeni lääkäriä joka laittoi epiduraalin. Minä ainakin vajoan siihen kuuluisaan synnytyskuplaan.
Ponnistusvaihe taisi kestää n. 20min(?) ja meni hyvin, tosin supistukset alkoi vähän hiipua ja sain niitä voimistavaa lääkettä. Pelottavinta on pusertaa pää kipua vastaan ulos, mutta kun sen saa tulemaan loppu sujahtaa suht helposti. 2 tikkiä tuli. Tyttö syntyi siis viikoilla 38+1
Toinen synnytys:
Taas niitä petipuuhia, tosin päivällä ennen kuin mies lähti töihin. Se piti melkein pakottaa kiireen takia, mutta siinä tekee mitä vaan että sais vauvan ulos mahasta [emoji23]
Ja kyllähän se toimi, muutaman tunnin sisällä supistukset alkoivat ja rupesivat voimistumaan pikkuhiljaa, soitin miehelle että lähtee töistä tulemaan, sieltä meille tunnin matka ja sairaalaan se toinen tunti. Aika äkkiä se sieltä tuli ja lapsenvahtikin oli jo paikalla niin lähdettiin sairaalaan. Matkalla supistukset oli jo välillä topakoita.
Kun päästiin perille olin jo 8cm auki, mutta vauva ei ollut vielä laskeutunut "lähtökuoppiin". Jostain syystä en saanut tippaa käteen heti sairaalaan mennessä niinkun viime kerralla, mutta en edes kiinnittänyt asiaan huomiota.
Suihkulla ja jumppapallolla pärjäsin hyvin jonkun aikaa, vähän hengittelin myös ilokaasua.
Kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutusta ja ajattelin kokeilla, ihan kivasti toimi vähän aikaa.
Kunnes tyttö päätti laskeutua ja sitten mentiin, yritin saada epiduraalia, koska ei ollut enää mitään kivunlievitystä, ja pelotti alkaa synnyttämään luomuna, mutta kätilöt eivät löytäneet suonta. Minulla joskus suonet piilossa ja en varmasti pysynyt hetkeäkään paikoillani.
Tajusin että nyt ponnistuttaa, mutta koitin vaan pidätellä viimeiseen asti että oisin saanut jotain lievitystä, kunnes kätilö sanoi; "se ponnistaa!"
Muutaman minuutin päästä tyttö oli sylissä [emoji173]️
Yllätyin todella siitä voimasta joka naisesta löytyy kun ei ole puudutuksia hidastamassa. Potkin kätilöitä naamaan kun ei sille voimalle mitään mahda. Mieskin meinasi pyörtyä kun tapahtui niin rytinällä.
Ei yhtään tikkiä. Tyttö syntyi 38+0
Seuraavassa aion vaatia tipan käteen heti sairaalaan mennessä, jos alkaakin tuntumaan etten kestä ilman puudutusta. Eipähän jää sen takia saamatta. Vähän jännittää kerkeänkö sairaalaan jos vauva on laskeutunut ja supistukset alkaa, niin tiedän että kun alkaa kunnolla tapahtua niin myös tapahtuu. Toki monilla vielä nopeampaa toimintaa. Ja jotenkin luotan siihen että olen suht hyvä synnyttäjä, jos syntyy matkalle niin sitten ei voi mitään.
Yllätti myös, että lapsivettähän erittyy koko ajan lisää ja kun vedet on mennyt niin sitä tuli koko ajan melkein kuin ois pissannut, mulla aina matkalla housuissa iso kylpypyyhe. Varmaan kaikilla ei tule samaa tahtia, mutta sekin mahdollista.
Kipeimpänä asiana olen synnytyksissä kuitenkin pitänyt puudutussuihketta, joka laitetaan synnytyksen jälkeen kun tutkivat vauriot ja laittavat mahdolliset tikit.
Ja olen myös varma että yritetään taas käynnistää synnytystä heti kun siihen annetaan lupa. En tiedä onko tuo miten todellinen konsti, mutta molemmat ainakin sillä käynnistynyt ja olen huomannut muutenkin olevani aika herkkä spermalle.
Tulipas pitkä avautuminen, toivottavasti kukaan ei nyt saa tästä traumoja, mulla synnytyksistä kuitenkin positiivinen kokemus [emoji4]
Aattelin yrittää seuraavaksi pärjätä ilman puudutuksia, kun viimeksikään en "kerennyt" saamaan sen 10 tunnin aikana kun olin sairaalassa. Mulla siis molemmissa synnytyksissä "ongelmana" kohdunsuun hidas avautuminen n. 4 senttiin saakka ja siitä avautuminen vauhdilla. Joten aluksi ei riitä sentit ja sitten onkin jo myöhäistä 
ei se synnytys niin paha ollut pelkällä ilokaasulla. Voimat vaan oli ihan lopussa kun aamulla 5.15 heräsin supistuksiin ja poika syntyi 2.57. Ei meinannut jaksaa poikaa punnertaa ulos. Itse pääsin nukkumaan vasta aamulla kun tuosta useampi tunti kului vielä leikkurissa. Mutta se tunne kun 12h kestäny supistukset ja sitten sairaalassa sanotaan, että voisit vielä mennä kotiin, kun vaan 1,5cm auki
Ensimmäinen synnytys olikin ihan lastenleikkiä :)
ei se synnytys niin paha ollut pelkällä ilokaasulla. Voimat vaan oli ihan lopussa kun aamulla 5.15 heräsin supistuksiin ja poika syntyi 2.57. Ei meinannut jaksaa poikaa punnertaa ulos. Itse pääsin nukkumaan vasta aamulla kun tuosta useampi tunti kului vielä leikkurissa. Mutta se tunne kun 12h kestäny supistukset ja sitten sairaalassa sanotaan, että voisit vielä mennä kotiin, kun vaan 1,5cm auki Ensimmäinen synnytys olikin ihan lastenleikkiä :)
Mulla on ollut kaksi helppoa ja hyvää alatiesynnytystä. Niistä jäi niin hyvä mieli että ehdottomasti haluaisin yrittää nämä kaksosetkin synnyttää alateitse jos vaan asennot näyttää siltä ettei oo liian isot riskit. Urheilemaan en riskien kanssa kuitenkaan ala.
Tässä synnytyskertomuksia, sori jos tuli romaanit:
Esikoinen syntyi 40+4, käynnistyi vesien menolla. Aika lailla normaali ensisynnytys varmaan pitkine avautumisvaiheineen, taidettiin olla yli 10 tuntia salissa. Mutta tunnelma oli leppoisa, olin alkuun ammeessa ja sitten sain epiduraalin joka auttoikin hyvin. Ehdin saada vielä lisäannoksen ennen ponnistusvaihetta ja kannatti, mulla nimittäin on molemmissa synnytyksissä epiduraali auttanut myös ponnistuskipuun (tai no mihin mä vertaan, mutta ei ollut kovin kipeää kuitenkaan). Vauva painoi reilut 3700 g.
Ainoa mistä jäi huono fiilis oli synnytyksen jälkeiset kivut, mulla lantionpohja kramppaili ja ulostaminen oli monta viikkoa kivuliasta, siihen en ollut yhtään ehtinyt varautua ja pelkäsin että se jää pysyväksi! Onneksi helpotti eikä uusiutunut seuraavan synnytyksen jälkeen.
Toinen syntyi 40+0 ja siitä opin sen että kävely auttoi kipuun todella hyvin! Melkein liiankin hyvin kun meinasi syntyä matkalle :) Supistukset alkoivat iltayöstä miehen juuri nukahdettua, siirryin 2-kerroksisen kämpän alakertaan jossa kävelin rundia olohuoneesta keittiöön ja katsoin aina mikron kellosta supistusten väliä. Pysähdyin aina ihan vaan hetkeksi pahimmalla hetkellä, kävely todella tuntui hyvältä. Kipu oli kovaa mutta enemmän treenikivun kaltaista "hyvää kipua" ja sitten yllättäen kivut nopeasti kovenivat ja alkoi tuntua pientä ponnistamisen tarvetta! Hälytin miehen joka pomppasi ennätysajassa farkkuihinsa, vanhemmat tuli onneksi naapurista nopeasti ja sairaalaan ajettiin tuhatta ja sataa. Perillä salissa olinkin jo täysin auki (kalvot vielä ehjät) ja ajattelin että se siitä epiduraalista. Ilokaasun kyllä sain heti ja kiskoin sitä henkeni hädässä niin että melkein taju lähti. Vähänkö yllätyin iloisesti kun kätilö hälytti hetkessä anestesialääkärin paikalle ja sain kuin sainkin epiduraalin! Ikinä en ollut kuullut että vielä täysin auki voi sen saada. Puudutus laimensi supistuksia ja sain reilun puoli tuntia lepäillä. Sitten ponnistin vauvan maailmaan itse kädellä tukien, kätilö vain tsemppasi ja kehui vierestä, eikä kipua tuntunut juuri lainkaan. Pienellä oli painoa vain 3200 g, mikä varmasti edesauttoi helppoa synnytystä. Toipuminen oli nopeaa. Tuosta synnytyksestä jäi hyvä mieli kaikin puolin.
Erityisesti olen ollut tyytyväinen Naistenklinikan aktiiviseen ja nopeaan kivunlievitykseen. Osastoillakin oli ihan asiallista ja ystävällistä henkilökuntaa. Sinne menen mielelläni nämä kaksosetkin synnyttämään, luotan myös että siellä on paras asiantuntemus jos tulisi ongelmia.
Tässä synnytyskertomuksia, sori jos tuli romaanit:
Esikoinen syntyi 40+4, käynnistyi vesien menolla. Aika lailla normaali ensisynnytys varmaan pitkine avautumisvaiheineen, taidettiin olla yli 10 tuntia salissa. Mutta tunnelma oli leppoisa, olin alkuun ammeessa ja sitten sain epiduraalin joka auttoikin hyvin. Ehdin saada vielä lisäannoksen ennen ponnistusvaihetta ja kannatti, mulla nimittäin on molemmissa synnytyksissä epiduraali auttanut myös ponnistuskipuun (tai no mihin mä vertaan, mutta ei ollut kovin kipeää kuitenkaan). Vauva painoi reilut 3700 g.
Ainoa mistä jäi huono fiilis oli synnytyksen jälkeiset kivut, mulla lantionpohja kramppaili ja ulostaminen oli monta viikkoa kivuliasta, siihen en ollut yhtään ehtinyt varautua ja pelkäsin että se jää pysyväksi! Onneksi helpotti eikä uusiutunut seuraavan synnytyksen jälkeen.
Toinen syntyi 40+0 ja siitä opin sen että kävely auttoi kipuun todella hyvin! Melkein liiankin hyvin kun meinasi syntyä matkalle :) Supistukset alkoivat iltayöstä miehen juuri nukahdettua, siirryin 2-kerroksisen kämpän alakertaan jossa kävelin rundia olohuoneesta keittiöön ja katsoin aina mikron kellosta supistusten väliä. Pysähdyin aina ihan vaan hetkeksi pahimmalla hetkellä, kävely todella tuntui hyvältä. Kipu oli kovaa mutta enemmän treenikivun kaltaista "hyvää kipua" ja sitten yllättäen kivut nopeasti kovenivat ja alkoi tuntua pientä ponnistamisen tarvetta! Hälytin miehen joka pomppasi ennätysajassa farkkuihinsa, vanhemmat tuli onneksi naapurista nopeasti ja sairaalaan ajettiin tuhatta ja sataa. Perillä salissa olinkin jo täysin auki (kalvot vielä ehjät) ja ajattelin että se siitä epiduraalista. Ilokaasun kyllä sain heti ja kiskoin sitä henkeni hädässä niin että melkein taju lähti. Vähänkö yllätyin iloisesti kun kätilö hälytti hetkessä anestesialääkärin paikalle ja sain kuin sainkin epiduraalin! Ikinä en ollut kuullut että vielä täysin auki voi sen saada. Puudutus laimensi supistuksia ja sain reilun puoli tuntia lepäillä. Sitten ponnistin vauvan maailmaan itse kädellä tukien, kätilö vain tsemppasi ja kehui vierestä, eikä kipua tuntunut juuri lainkaan. Pienellä oli painoa vain 3200 g, mikä varmasti edesauttoi helppoa synnytystä. Toipuminen oli nopeaa. Tuosta synnytyksestä jäi hyvä mieli kaikin puolin.
Erityisesti olen ollut tyytyväinen Naistenklinikan aktiiviseen ja nopeaan kivunlievitykseen. Osastoillakin oli ihan asiallista ja ystävällistä henkilökuntaa. Sinne menen mielelläni nämä kaksosetkin synnyttämään, luotan myös että siellä on paras asiantuntemus jos tulisi ongelmia.
Ensimmäinen oli kiireellinen sektio. Tyttöä lähdettiin synnyttämään perjantaiaamuna, kun tuli niitä kivuliaita supistuksia. Maanantaiaamuna edelleen tilanne alakerrassa n. 3cm auki (tippa ja kalvot puhki), ja voin kertoa että väsytti. Se meni sitten leikkuriin ja kaikki sujui hyvin. Tyttö oli isin kanssa, kunnes heräili leikkauksen jälkeen n. 7 h kuluttua. Ja imetys ym. Lähti siitä vaan :)
Toinen lähti samoin ja kun olin ollut n. Vuorokauden supistuksissa luvattiin kahden tunnin päähän sektio, jos edelleen on 2-3 cm. Sitten alkoikin tapahtua ilman mitään tippoja tai puhkomisia ja 6h täyttä tuskaa se lopun avautuminen ja ponnistusvaihe 22min. Joku 6 tikkiä ulkosynnyttimien nirhaumiin ja tyttö oli alusta asti vieressä.
Kumpaakin tapaa pelkään tai odotan yhtä paljon, sektio jos tulisi, niin mieluusti ei-kiirellä. Alatiesynnyksestä toivuin ehkä nopeammin, mutta on tuo sektioarpikin siisti. Synnytystä en innolla odota, ne supistukset sattuu! Ja niihin ei mitkään laulut tai kaurapussit auta. Osasin jo tokassa pyytää pelkkiä piikkejä. Ei lääkkeelliset jäi hyllyyn.
Toinen lähti samoin ja kun olin ollut n. Vuorokauden supistuksissa luvattiin kahden tunnin päähän sektio, jos edelleen on 2-3 cm. Sitten alkoikin tapahtua ilman mitään tippoja tai puhkomisia ja 6h täyttä tuskaa se lopun avautuminen ja ponnistusvaihe 22min. Joku 6 tikkiä ulkosynnyttimien nirhaumiin ja tyttö oli alusta asti vieressä.
Kumpaakin tapaa pelkään tai odotan yhtä paljon, sektio jos tulisi, niin mieluusti ei-kiirellä. Alatiesynnyksestä toivuin ehkä nopeammin, mutta on tuo sektioarpikin siisti. Synnytystä en innolla odota, ne supistukset sattuu! Ja niihin ei mitkään laulut tai kaurapussit auta. Osasin jo tokassa pyytää pelkkiä piikkejä. Ei lääkkeelliset jäi hyllyyn.
Kiva lukea muiden synnytystarinoita!
Mulla alkoi synnytys yöllä kolmen aikaan lapsivesien menolla. Ei tullu mitenkään leffatyyliin kunnolla hulahtaen, vaan sillein et en ollu ihan täysin varma oliko vedet vai pissasinko
siitä alkoi heti supistukset ja soitin sairaalalle, sanoivat et tulkaa vaan. Ensiks piti maata käyrillä puol tuntia ja se oli kamalaa ku supistukset sattu ja piti vaan maata paikallaan. Sen jälkeen johonki hotellihuoneen tapaseen odottelemaan, sain siinä samassa kipupiikin. Se ei auttanut ollenkaan, rupes vaan oksettamaan ja huippaamaan. Tunnin päästä sitten synnytyssaliin. Sain siellä paraservikaalipuudutuksen, josta ei myöskään ollu supistuskipuihin mitään apua. Epiduraali vasta auttoi ja siitä eteenpäin oli helpompaa. Ilokaasua pystyin kans vasta epiduraalin jälkeen käyttämään ku ennen sitä se rupes oksettamaan. Sen ilokaasun takia olikin aika hauskaa loppusynnytys synnytys kesti kokonaisuudessaan 7h56min, josta ponnistusvaihe oli 14 min. Pari tikkiä tuli, lääkäri mietti ensin et laitetaanko ollenkaan mut päätti sit kuitenki laittaa. Kokonaisuudessaan jäi itse synnytyksestä positiivinen kuva, ei kestänyt niin pitkään ku ajattelin ja muutenkin "rennompaa" ku oisin odottanut. Eikä pelota enää iso vauvakaan ku eka oli syntyessään 4215g ja silti onnistu synnytys "vaivattomasti".
Ongelmat oli sit vasta synnytyksen jälkeen ku vauva piti heti viedä teho- ja tarkkailuosastolle ku hengityksessä oli vähän häikkää ja tarvitsi ekat päivät siihen tukea. Nyt toivon vaan, että saisin vauvan heti syliin, enkä vasta tunnin päästä minuutiks...
Mulla alkoi synnytys yöllä kolmen aikaan lapsivesien menolla. Ei tullu mitenkään leffatyyliin kunnolla hulahtaen, vaan sillein et en ollu ihan täysin varma oliko vedet vai pissasinko
siitä alkoi heti supistukset ja soitin sairaalalle, sanoivat et tulkaa vaan. Ensiks piti maata käyrillä puol tuntia ja se oli kamalaa ku supistukset sattu ja piti vaan maata paikallaan. Sen jälkeen johonki hotellihuoneen tapaseen odottelemaan, sain siinä samassa kipupiikin. Se ei auttanut ollenkaan, rupes vaan oksettamaan ja huippaamaan. Tunnin päästä sitten synnytyssaliin. Sain siellä paraservikaalipuudutuksen, josta ei myöskään ollu supistuskipuihin mitään apua. Epiduraali vasta auttoi ja siitä eteenpäin oli helpompaa. Ilokaasua pystyin kans vasta epiduraalin jälkeen käyttämään ku ennen sitä se rupes oksettamaan. Sen ilokaasun takia olikin aika hauskaa loppusynnytys synnytys kesti kokonaisuudessaan 7h56min, josta ponnistusvaihe oli 14 min. Pari tikkiä tuli, lääkäri mietti ensin et laitetaanko ollenkaan mut päätti sit kuitenki laittaa. Kokonaisuudessaan jäi itse synnytyksestä positiivinen kuva, ei kestänyt niin pitkään ku ajattelin ja muutenkin "rennompaa" ku oisin odottanut. Eikä pelota enää iso vauvakaan ku eka oli syntyessään 4215g ja silti onnistu synnytys "vaivattomasti". Ongelmat oli sit vasta synnytyksen jälkeen ku vauva piti heti viedä teho- ja tarkkailuosastolle ku hengityksessä oli vähän häikkää ja tarvitsi ekat päivät siihen tukea. Nyt toivon vaan, että saisin vauvan heti syliin, enkä vasta tunnin päästä minuutiks...
Ihanaa kuulla rohkaisevan sävyisiä kertomuksia, kun tuntuu että monesti vain ne joille synnytys on ollut huono kokemus kertovat siitä tyyliin kivunlievitykseen piti purra kapulaa ja napanuora katkaista omin hampain ja positiivisia kokemuksia omaavat ovat hiljaa! Ihmiset kuitenkin kokee niin kovin yksilöllisesti kivun, häpeän ja avun saamisen riittävyyden.
Vähän asian vierestä mutta itselleni on ollut suuri henkinen apu synnytykseen valmistautumisessa siitä, että olen ollut hoidossa synnytyssairaalan lapsettomuuspolilla ja saanut niin asiantuntevaa ja ihanaa hoitoa että vaikka jännitän kaikkia toimenpiteitä aina hirveästi niin luotan täysin talon henkilökunnan ammattitaitoon.
Vähän asian vierestä mutta itselleni on ollut suuri henkinen apu synnytykseen valmistautumisessa siitä, että olen ollut hoidossa synnytyssairaalan lapsettomuuspolilla ja saanut niin asiantuntevaa ja ihanaa hoitoa että vaikka jännitän kaikkia toimenpiteitä aina hirveästi niin luotan täysin talon henkilökunnan ammattitaitoon.