Synnytys

Mua vähän jännittää jo tuleva synnytys.. Esikoisen kohdalla kaikki tapahtui aika nopeasti ja vauva jouduttiin vetää imukupilla ulos sydänäänien laskun vuoksi. Vauva ei ollut laskeutunut kunnolla ja sen vuoksi ponnistusvaiheessa tuli ongelmia. Pikkuinen joutui lähtemään samantien lisähoitoon, muta lopulta kaikki hyvin.

Mulla jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis koko synnytyksestä, ja yllätyin miten hyvin kivuista selvisi ja miten nopeasti synnytyksestä toipui.

Nyt mielessä on kuitenkin ruvennut pyörimään miten synnytys tällä kertaa menee ja laskeutuuko vauva kunnolla ennen ponnistamista.
 
Kiva kuulla kokemuksia, niin hyviä kuin ei niin hyviä. Itsehän en tiiä mitä odottaa, kun esikoinen kyseessä. Lähipiirissä vain melko positiivisia kokemuksia synnytyksestä. Pitää varmaan alkaa psyykkaamaan itteesä siihe jossakin kohtaa, että uskoo itteesä et pystyy siihen... :shy: kun ehkä eniten pelkään, et lamaannun kivusta enkä osaisi ponnistaa, että vauva jäisi vaan jumiin ja pitäisi se väkipakolla ottaa pois..
 
Minusta se tuntuu, että synnytys jännittää tällä kertaa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka esikoisen synnytys menikin hyvin ja jäi vähän sellainen "ai tässäkö se olikin" fiilis. Silloin en halunnut ajatella synnytystä eikä tiennyt mitä odottaa. Nyt vähän tietää mitä odottaa ja olen alkanut pelkäämään syöksysynnytystä ja yksin synnyttämistä, jos esikolle ei saada hoitajaa.

Mutta esikoisen synnytys: Käynnistettiin 39+0 aamulla, päivällä jonkin verran supisteli, mutta ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Jäin kuitenkin osastolle yöksi ja yöllä menikin vedet ja alkoi supistelemaan. Yritin nukkua, mutta heräsin kymmenen minuutin välein supistuksiin, käytin lämpöpusseja kivunlievityksenä ja minua ne ainakin auttoi. Jossain vaiheessa sain jonkun piikinkin, joka lievensi pahimpia kipupiikkejä. Aamulla olin 5 cm auki ja pääsin saliin. Siellä mies oli ihanasti tukena ja hieroi selkää kun pyysin :Heartred Sitten pyysin epiduraalia, mutta sainkin spinaalin kun olin jo sen verran auki. Synnytys vähän pysähtyi siihen, mutta jatkui kun nousin vähäksi aikaa jumppapallon päälle niin tulikin tarve ponnistaa. Ponnistamiskipu oli mielestäni synnytyksen kamalin kipu ja sainkin siihen pudentaalipuudutuksen. Ponnistusvaihe kesti muistaakseen 45 min. Lopuksi piti vielä väliliha leikata kun napanuora oli kahdesti kaulan ympärillä, eikä poika kaikesta ponnistamisesta huolimatta yltänyt tulemaan ulos, joten napanuora ennen kuin oli kunnolla ulkona. Toipumisesta sen verran, että minulla oli ainakin eppari haava todella kipeä enkä pystynyt oikein istumaan viikkoon synnytyksen jälkeen ja käveleminen oli melko vaivalloista, joten toivon ettei välilihaa jouduta tällä kertaa leikkaamaan.
 
synnytys kyllä mietityttää. minulla on kaksisarvinen kohtu, jonka vaikutusta synnytykseen en osaa sanoa, eikä osannut havainnon tehnyt gynekään. odotan esikoistani, joten siksi vaikea arvioida poikkeavuuden vaikutusta koko raskauteen. netistä olen yrittänyt kalastella tiedon murusia aiheesta, mutta tuntuu siltä, että enemmän liikkeellä uskomustietoa kuin tutkimukseen perustuvaa. Ilmeisesti osa samanlaisesta rakenneviasta huolimatta synnyttänyt normaalisti ja osalle tehty sektio. olen jotenkin henkisesti valmistautunut tuohon sektioon, koska ns. normaaliin verrattuna kuitenkin suurempi todennäköisyys, että siihen päädytään. jännittää myös miten paikat kestää, kun vauva kasvaa enemmän.
 
Junibea, mä aion ottaa doulan! Viimeks jouduin synnyttämään yksin ja se oli ihan kamalaa. Tällä kertaa on sit vähintään se doula mukana, tietty paras jos saa miehenkin mukaan. :)
 
Huippua :)
Mä oon yleensä yksin synnyttänyt kun mies ei vaan kestä tilannetta.. mutta nyt tuntuu että haluaisin jonku tueksi ja neuvolasta ehdotti doulaa. Mieskin hyväksyy asian..
 
Huippua :)
Mä oon yleensä yksin synnyttänyt kun mies ei vaan kestä tilannetta.. mutta nyt tuntuu että haluaisin jonku tueksi ja neuvolasta ehdotti doulaa. Mieskin hyväksyy asian..
Kertokaa tietämättömälle mikä on doula? :confused:
 
Onko kellään kokemusta vesisynnytyksestä? Heti kun tiesin olevani raskaana ajattelin että otan kaikki puudutukset ja lääkkeet mitä saa kipuihin. Noh nyt olen päättänyt että olen ilman lääkkeitä, mikäli vain pystyn. Äitini on synnyttänyt 5 lasta ilman mitään puudutteita ja lääkkeitä, miksi en minäkin. Nyt olen jotenkin innostunut vesisynnytyksestä ja siitä toivoisin kokemuksia.
 
http://aktiivinensynnytys.fi

Tuolta löytyy tietoa aktiivisesta synnytyksestä. (Aktiivinen synnytys ei tarkoita pelkästään lääkkeetöntä synnytystä vaan sitä että äiti aktiivisesti itse auttaa lapsen maailmaan tuloa.) Kannattaa tutustua! Löytyy myös fb-ryhmä missä saa keskustella ja kysellä synnytykseen liittyvistä asioista.
 
Oho Mamaxs, ei näytä Helsingin sukkatilanne hyvältä... meen Naistenklinikalle ja siellä vaan 17% tavoitteesta kasassa. Toivotaan että noiden valmiimpien paikkakuntien martat ym. innostuisivat vähän jeesaamaan tumpeloita kaupunkilaisrassukoita. Itse lukeudun ainakin näihin, ei syntyisi sukkia omissa käsissä :oops:
 
Ainakin monessa mediassa olen havainnut, että on ilmoitettu tavoitteen olevan täysi, mutta sukkia otetaan edelleen vastaan ja toimitetaan muihin sairaaloihin :rolleyes:
 
Uusittu Naistenklinikka (Helsinki) on auennut tänään! :) Uudet, modernit tilat, yöpymismahdollisuus vauvojen teholla, synnytysammeita, perheheräämö, ...Kiva päästä kurkkaamaan rakenneultran aikaan!
 
Ootteko pohtineet synnytystä vielä?

Itse olen sen verran että haluan doulan synnytykseen mukaan :)
 
Mä oon kanssa ajatellut doulaa! Mies tulee kyllä myös ja oli hyvä tuki viimeksi, mutta koska esikon synnytys oli henkisesti ja fyysisesti pitkä ja raskas kokemus ja mieskin oli aika poikki valvomisista ja mun tukemisesta, tuntui että kumpikaan ei oikein enää osannut kommunikoida, kun ponnistuvaiheeseen tullut kätilö ei ollut mitenkään erityisen sympaattinen ihminen. Ajattelen, että ulkopuolinen, jolla ei ole niin tunteet siinä pelissä mutta joka on jo valmiiksi tuttu ja varmasti "mun puolella" voisi tuoda itselle ja miehellekin rentoutta tilanteessa ja luottamusta että homma menee hyvin.

Tähän asti oon vaan jännittänyt että kestääkö tää raskaus, mutta nyt kun on vähän matkaa jo toista kolmannetta selvitty niin alkaa väistämättä pyöriä synnytysasiatkin päässä, etenkin kun esikon synnytyksestä jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan kätilön ja lääkärin käytös. Sekin jännittää, kun menee ihan vieraaseen sairaalaan synnyttämään. Mun ultrat tehdään täällä omalla paikkakunnalla, mutta synnytyksiä täällä ei enää hoideta, joten aika pimennossa pitäisi valita sitten synnytyssairaala monesta vaihtoehdosta... Tietääkö kukaan, pääseekö Helsingissä enää tutustumiskäynnille sairaaloihin?
 
Jos haluaa sekä doulan että miehen mukaan synnytykseen, niin kannattaa muuten varmistaa omalta synnäriltä, että saako sinne ottaa useamman tukihenkilön. Joillain synnäreillä on nimittäin käytäntönä että salissa saa olla vain 1 tukihenkilö, eli joko mies tai doula (-tai joku muu), mutta ei molempia... o_O
 
Mun mies ei tule synnytykseen mukaan. Hän ei kestä tilannetta.. voi pahoin ja pyörtyy yms.. ei ne kätilöt sitä siellä kattele :rolleyes:
Tähän asti olen yksin ollut synnyttämässä, mutta nyt en halua kohdata kaikkea yksin ja kun siinä voi hyvä tovi mennä koko touhussa niin ois ihana jos ois joku tukena..
 
Tietääkö kukaan, pääseekö Helsingissä enää tutustumiskäynnille sairaaloihin?
Mielestäni kaikki tutustumismateriaali on nykyään nettivideoina. Monikkoperheet ry järjestää monikko-odottajille vielä käyntejä.
 
Takaisin
Top