synnytys

musta etukäteen ei oikein voi kauheesti valmistautua. Henkisesti kyllä ,mutta muuten annan mennä omalla painollaan ,niinkun ekalla kerralla. en kokenut noita valmennuksia ym, et olsi ollut apua. siinä tilanteessa sit parhaiten näkee miten se menee ja mikä on paras tapa olla . eniten mua pelottaa se kipu ,kun siitä jäi viimeksi traumat ja jos jotain kamalaa sattuisi. no ei auta .kohtahan se on menoa :woot:
 
Juu ponnistus on kuin kakkaisit ja tosiaan sen kyllä tietää ja tuntee kun tulee tarve ponnistaa. Kun supistukset alkaa voimistua ja puuskututtaa, niin kannattaa hengittää ensin nenän kautta sisään ja suun kautta ulos ja ei kannata tosiaan vastaan panna tai kiemurrella, ei siitä hyötyä ole vaan ennemmin keskittyy vaikka hengittämiseen.
 
Joo meillä neuvolan valmennuksessa sanottiin just tota samaa.. Ja pitää muistaa koittaa olla mahdollisimman rentona.. Ja pitää leuka rentona.. Ja mitä enemmän pistää vastaan ja kiemurtelee niin kuulemma sitä pidempään kestää ja on kivuliaampaa.. En sit tiiä miten paljon tosta on oikeasti totta mut sen näkee sit :)
 
Mä en ole yhtään etsinyt tietoa synnytyksestä. Katsoin ne jotkut synnytysvideot (tai osan niistä) miehen kanssa ennen neuvolan synnytysvalmennusta ja siinä kaikki. Muissa valmennuksissa en ole käynyt. Olen mietiskellyt pitäisikö valmistautua paremmin, mutta jotenkin omalla kohdallani uskon että parempi mennä vaan avoimin mielin ja täysin valmistautumatta. Pyydän että kätilö kertoo mitä tehdä ja milloin ja kivunlievitystä haluan myös koko paletin jos siltä tuntuu. Koko synnytys tuntuu näin etukäteen täysin absurdilta tilanteelta, videoita katsoessani sain hysteerisen kohtauksen sillä en vaan voi kuvitella itseäni tilanteeseen. Mutta pakkohan se vauva on ulos saada joten ei auta itkut markkinoilla.

Etukäteen en voi harjoitella mitään asentoja tai hengitystä sillä pelkkä ajatuskin sekä huvittaa että puistattaa. Joten toivottavasti keho ja kätilö kertoo miten on paras milloinkin pusertaa.

Miehelle olen antanut ohjeeksi hieroa lakkaamatta ja kuunnella jokaista toivettani :grin

Mä ajattelen, että kyseessä on yksi fyysiesti ja ehkä henkisestikin vaativimpia juttuja, mitä teen, joten sen takia haluan siihen myös valmistautua sen verran mitä pystyy. Osa kätilöistä ei hirveästi ehdottele tai esittele siinä synnytystilanteessa esim. eri asentoja tai että miten se esim. vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Kätilöllehän helpoin asento on kun äiti on selällään synnytyssängyllä, mutta se taas ei välttämättä ole äidille paras asento ja esim. aiheuttaa välilihaan eniten painetta. Uskon, että mua myös auttaa synnytyksen aikana tuolta saatu tieto siitä, että mitä tarkemmin ottaen kohdussa, kohdunsuulla ja emättimessä synnytyksen missäkin vaiheessa tapahtuu ja miten vauva siellä normaalisti liikkuu ja pyörii ja jos onkin toisella tavalla asettautunut, niin millä keinoilla itse voi auttaa vauvaa tulemaan sieltä helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Meille ainakins anottiin, että suurimman osan ajasta siellä salissa ollaan ihan miehen kanssa kaksistaan ja kätiö tulee sitten paikalle aina kun kutsutaan/alkaa tapahtumaan muutoksia.
Mä mielelläni käytän ensin lääkkeettömät kivunlievitysvaihtoehdot ja sitten jos tarvii, niin otan niitä lääkkeitä ja niidenkin osalta musta oli hyvä saada tietoa siitä miten mikin puudute vaikuttaa itseen ja sikiöön.
Mitä asentoihin tulee, niin esim. synnytysjakkaraa ei TAYS:ssa tarjota, jollei sitä erikseen kysy. KAveri suositteli sitä ja tuolla valmennuksessa sitä pääsi kokeilemaan, joten itse ajattelin pyytää sellaisen saliinkin, jos sattuu vaikka ponnistusvaiheessa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta.

Jos lähtisin ihan ummikkona liikkeelle, niin panikointi olis omalla kohdallani huomattavasti todennäköisempää kuin nyt kun tietoa on enemmän. Ja tottakai synnytyksen lopullinen kulku on arvoitus ja voi olla että sitä päätyy vaikka kotoa ambulanssilla suoraan sektioon, mutta jos kyseessä on alatiesynnytys, niin uskon, että mulle ihan vaan noista kaikesta tiedosta on mulle hyötyä.
 
Hengittämisessä harjoiteltiin just tota leuan pitämistä rentona, ja sitä miten se vaikuttaa lantionpohjalihaksiin. Ponnistamisessa harjoiteltiin palleaponnistusta, jossa myös pallealla ja ylävatsan lihaksilla työnnetään, jolloin saadaan paremmin lihaksia käyttöön kuin tuossa "käydään kakalla" ponnistustavassa.
 
youtubesta vaan parto natural tai child born niin siinä lähitodellisuutta kerrakseen :... vaik kuinka paljon.
On tullut tosi paljon katottuu...mielenkiinnosta!
Kyllä luonto tuon tapahtunan kuljettaa eespäin ja jokainen selviytyy! Rauhallisin luottavaisin mielin vaan synnytteleen!
 
Muokattu viimeksi:
Mä ajattelen, että kyseessä on yksi fyysiesti ja ehkä henkisestikin vaativimpia juttuja, mitä teen, joten sen takia haluan siihen myös valmistautua sen verran mitä pystyy. Osa kätilöistä ei hirveästi ehdottele tai esittele siinä synnytystilanteessa esim. eri asentoja tai että miten se esim. vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Kätilöllehän helpoin asento on kun äiti on selällään synnytyssängyllä, mutta se taas ei välttämättä ole äidille paras asento ja esim. aiheuttaa välilihaan eniten painetta. Uskon, että mua myös auttaa synnytyksen aikana tuolta saatu tieto siitä, että mitä tarkemmin ottaen kohdussa, kohdunsuulla ja emättimessä synnytyksen missäkin vaiheessa tapahtuu ja miten vauva siellä normaalisti liikkuu ja pyörii ja jos onkin toisella tavalla asettautunut, niin millä keinoilla itse voi auttaa vauvaa tulemaan sieltä helpoimmalla mahdollisella tavalla.
Meille ainakins anottiin, että suurimman osan ajasta siellä salissa ollaan ihan miehen kanssa kaksistaan ja kätiö tulee sitten paikalle aina kun kutsutaan/alkaa tapahtumaan muutoksia.
Mä mielelläni käytän ensin lääkkeettömät kivunlievitysvaihtoehdot ja sitten jos tarvii, niin otan niitä lääkkeitä ja niidenkin osalta musta oli hyvä saada tietoa siitä miten mikin puudute vaikuttaa itseen ja sikiöön.
Mitä asentoihin tulee, niin esim. synnytysjakkaraa ei TAYS:ssa tarjota, jollei sitä erikseen kysy. KAveri suositteli sitä ja tuolla valmennuksessa sitä pääsi kokeilemaan, joten itse ajattelin pyytää sellaisen saliinkin, jos sattuu vaikka ponnistusvaiheessa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta.

Jos lähtisin ihan ummikkona liikkeelle, niin panikointi olis omalla kohdallani huomattavasti todennäköisempää kuin nyt kun tietoa on enemmän. Ja tottakai synnytyksen lopullinen kulku on arvoitus ja voi olla että sitä päätyy vaikka kotoa ambulanssilla suoraan sektioon, mutta jos kyseessä on alatiesynnytys, niin uskon, että mulle ihan vaan noista kaikesta tiedosta on mulle hyötyä.

Näinhän se varmasti onkin että on fyysisesti ja ehkä henkisestikin haastavinta mitä koskaan tullut tehtyä. Osa synnyttäneistä sanoo että kannatti valmistautua etukäteen, osa että ei todellakaan kannattanut. Luulen että omalta osaltani tämä jälkimmäinen toimii paremmin, eipähän ole mitään suuria ennakko-odotuksia ainakaan jotka sitten menisi myttyyn. Tai sitten tulen katumaan katkerasti, saa nähdä. Mutta tämä on varmaan osittain myös luonnekysymys. En ikinä lue ohjeita ja valmistautumattominen ei aiheuta mitään panikointia. Enemmän panikoin jos tiedän että pitää valmistautua huolella kun en kuitenkaan osaa valmistautua. Ihan kylmiltään tietty en ole menossa synnyttämään, olen kuullut paljon neuvoja ja kokemuksia erilaisista synnytyksistä ja katsoin tosiaan nuo HUS:n videot ja kävin neuvolan valmennuksen. Ja tätä palstaa olen lukenut. Huojentavaa kyllä jos suurin osa ajasta ollaan miehen kanssa kaksistaan sillä en kyllä kaipaisikaan kätilöä alituisesti holhoamaan.

Kivunlievityksen suhteen aion mennä niin kuin normaalistikin, eli vasta kun on todella tuskaista niin haluan lääkkeellistä lievitystä. Tarvittaessa sitten vaikka koko paletti.

Ostin muuten tänään vadelmanlehtiteetä Fujin innoittamana joten johan tässä on valmistauduttu huolella :grin
 
Aamutorkku justiisa näin! Mua pelottaa vähän että kätilöt yrittää vaan päästä helpoiten ja nopeiten asiasta läpi, joten haluan tietää eri vaihtoehdot jo ennakkoon. Meidän neuvola oli saanut sairaalalta viestiä, että synnyttäjät tutustuis synnytykseen etukäteen, ettei kaikilla ois vaan heti mielessä epiduraali ja spinaali.
 
Yön pimeinä tunteina kun en saanut jalkasäryiltä nukuttua niin menin sitten bebesinfon sivuille lukemaan synnytyksestä :grin. Sen verran sain ainakin irti että aion pyytää jumppapalloa synnytykseen. Tänään voisin rustata synnytystoivelistan miehen kanssa ja pakata alustavasti tavaraa sairaalakassiin. Tai ainakin käydä miehen kanssa läpi mitä sinne pitäisi ottaa mukaan.
 
Joo samaa mieltä kuin lumitukka kyllä sille lääketieteelliselle lähestymistavalle myös on paikkansa ja jos asia kohdattaisiin niin että myös se on normaalia ja joskus jopa pakollista niin ehkä pettymykset oman kropan suhteen olis helpompi kohdata synnytyksen aikana..
 
Sitä itsekin vähän ajattelin, että jos sitten ei menekään niin kuin strömsössä, niin voi herkästi tulla kovia pettymyksiä. Mutta mielenkiinnolla luen kyllä niitä hyviä vinkkejä mitä siellä on!
 
ainakin meillä sairaalan ja neuvolan valmennukset erikoisen kanssa oli tyyliin; näitä lääkkeitä voit saada eikä sanaakaan yhdenkään lääkkeen haittavaikutuksista, esim. post spinaali päänsärky, joka siis voi kestää viikkoja. Lääkkeettömiä ei käyty läpi ollenkaan tai no sairaalassa esiteltiin ammehuone.

Siksi koen että oli meille tärkeää käydä nyt yksityinen synnytysvalmennus, tehtiin hengitysharjoituksia ja se pallea-avusteinen ponnistus käytiin läpi ja kädestä pitäen harjoiteltiin aku-pisteitä ja aamutorkukun mainitsemia liikkeitä ja keinoja millä lapsi laskeutuu paremmin synnytyksen eri vaiheissa jne. En ole lääkevastainen, vaan otan sitten jos koen tarvetta, mutta useimpia lääkkeettömiä pitää itse osata vaatia ja esim meidän sairaalassa ei ole kuin yksi tens, joden senkin saaminen on arpapeliä, jos ei ole omaa mukana.
 
Ite muuten pelkään jo ennalta tota post spinaali särkyä! Mulla siis on se migreenitaipumus ja se aura-vaihe on itsessään jo niin lamaannuttava.. Ja jostain ohimennen luin että suurempi riski tohon post spinaali päänsärkyyn jos on migreeni!
 
hei te jo aiemmin synnyttneet ja miksei esikkoa odottavatkin: mitä ponnistusasentoo suosittelette/ ootte miettiny? oon saanu kuvan että kätilöt tahtoo äidin olevan puoli-istuvassa koska se on heille helpoin mutta toisaalta voi olla äidille vaikein asento ja tulee helpoiten repeämiä. tässä pohdin ite oisko seisoen tai kontilleen hyvä koska siinä painovoima auttaa lasta tulemaan ulos...
 
Mä ponnistin esikoista kylkiasennossa aluksi ja se oli hyvä. En suostunut selälleni, koin että kipu oli siinä pahempaa. Loppurutistus kontillaan ja samaa suunnittelen tähän toiseenkin synnytykseen. Synnytin ilman kivunlievitystä. Jos jotain teen toisessa synnytyksessä toisin niin yritän liikkua enemmän mikäli kykenen ja jalat kantaa. Esikoisen synnytyksessä mulla tutisi jalat niin kovaa etten olisi uskaltanut jaloilleni. Suuria suunnitelmia ei ole, esikoisen synnytyksessä huomasin että kun kokee synnytyksen niin toimii sen hetkisten fiilisten mukaan.
 
Jos jalat ei meinaa kestää, niin kannattaa pyytää jumppapalloa! Itsellä ajatuksissa, että etunoja/konttaus/jakkara vois olla aika jees. Yritän välttää sitä puolimakaavaa loppuun saakka, koska vauva joutuu tulemaan vähän ylämäkeen siinä.
 
Ite muuten pelkään jo ennalta tota post spinaali särkyä! Mulla siis on se migreenitaipumus ja se aura-vaihe on itsessään jo niin lamaannuttava.. Ja jostain ohimennen luin että suurempi riski tohon post spinaali päänsärkyyn jos on migreeni!

Voithan sä kirjottaa synnytystoivelistaan, ettet halua spinaalia.
 
Takaisin
Top