synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Istukan toimintaa tarkkaillaan yliaikaiseksi menevässä raskaudessa ja jos jotain häiriötä esim.virtauksissa tai kalkkeumaa niin hyvä käynnistää. Yleensä yliaikaisuuskäynti on rv41+3-5. Jos kaikki kunnossa niin voi vielä päivän tai pari odottaa. Sit ei oikeen muu auta kun käynnistellä :)

Tuosta synnytysten medikalisoitumisesta sen verran, että monesti synnyttäjät lähtevät sairaalaan liian aikaisessa vaiheessa, jolloin synnytyksen kulku voi herkästi vielä häiriintyä kun ollaan ns.vieraassa ympäristössä. Sairaala kun ei monellekaan meistä ole se turvapaikka joka auttaisi oksitosiinin erityksessä vaan saatta aiheuttaa ahdistusta jolloin adrenaliinin eritys kiihtyy ja synnytys hidastuu tai pysähtyy. Sitten joudutaankin lääketieteen keinoin jouduttamaan synnytystä ja siitä lähteekin pallo pyörimään.

Tottakai synnärille pitää lähteä silloin kun itsestä tuntuu että kaipaa tukea ja apua. Ja jos tilanne onkin vielä ihan alkutekijöissään niin pääseehän sieltä vielä kotiin takaisin hakemaan vähän vauhtia.
 
En usko, että Suomessa missään käynnistetään ilman mitään syytä. Se on mahdollista, että toisissa paikoissa herkemmin lähdetään käynnistämään kuin toisaalla. Toki itsekin ajattelen, että luonnollinen synnytyksen käynnistyminen on aina paras vaihtoehto sekä yleensä lapselle ja äidille suotuisin. Itse myös hartaasti toivon, että luonnollisesti lähtisi käyntiin.

Samalla kuitenkin tiedän esim. että oma vauvani on todennäköisesti suurikokoinen, itse olen pienikokoinen > tästä voi seurata, että lapsella on suurempi riski hartiadystokiaan ja esim. pysyvään hermovaurioon (tietysti myös riskit omille repeämille ym. lisääntyvät myös). Riski on toki pieni, mutta kyllä toivon, että tätäkin mietitään, kun suunnitellaan synnytystä ja mietitään kannattaako kuitenkin käynnistellä aiemmilla viikoilla. Ja tuossa tilanteessa varmasti mietitään onko "pakotettu" synnytyksen aloitus optimaalisempi synnytystapa sitten kuitenkaan vai auttaako nimenmaan luonnollinen paikkojen aukeaminen myös ison lapsen syntymässä.

Syntymä on kuitenkin monimutkainen ja osittain ennakoimaton prosessi, joten täydellistä vastausta tuohonkaan kysymykseen tuskin saadaan vaan päädytään oletettavasti parhaaseen vaihtoehtoon. Tämän vuoksi tuossa artikkelissakin on varmasti päädytty toteamaan, että on vaikea tietää milloin puuttua ja milloin ei. "Sikiön ja synnyttäjän komplikaatioriskit suurenevat kuitenkin jo raskauden kestettyä viikon yli lasketun ajan, minkä vuoksi käynnistämistä voi olla tarpeen harkita jo aiemmin." > tämän vuoksi kuitenkin aletaan lasketun ajan jälkeen miettimään pitäisikö kuitenkin puuttua. Siellä todetaan myös tuo istukkaan liittyvä pointti mistä yllä puhuttiin "Lasketun ajan jälkeen istukan kyky kuljettaa happea ja ravintoaineita heikkenee, jolloin sikiön hyvinvointi saattaa vaarantua ja synnytyksenaikaiset ongelmat alkavat lisäntyä. " Samalla kuitenkin todetaan, että käynnistäminen itsessäänkin lisää komplikaatioiden vaaraa. Artikkelissa todetaankin, että tulisi löytää sellainen ajankohta, missä olisi optimaalisinta puuttua, millä toiminnalla riskit ovat pienimmät.

Jos kaikkien raskaus sujuisi aina ongelmitta, sokerit olisivat hyviä, vauvat aina optimaalisessa asennossa ym. niin siinä ideaalisessa maailmassa ei varmaan tarvitsisi kenenkään synnytystä käynnistellä.
 
Yksikään lääkäri tuskin omasta mielestään määrää yhtään turhaa käynnistystä ja ratkaisut sinällään ovat aina varmasti perusteltavissa. Lääketiede ei kuitenkaan ole mikään eksakti tiede ja jo se että Suomen sisälläkin käynnistysten määrässä on jopa sairaalakohtaisia eroja kertoo siitä, että spekuloinnille jää varaa sen suhteen milloin käynnistäminen on tarpeellista ja milloin taas ei. Ilmeisesti myös äidin tahdolla on asiassa jonkin verran merkitystä. Ymmärtääkseni useinmiten käynnistyksessä on liukumavaraa, jolloin suhteessa olemassaoleviin riskeihin mennään vain arviolla, että käynnistetäänkö tänään, huomenna vai ylihuomenna. Esim. just jos kyseessä on vaikka sikiön painon takia käynnistäminen.
 
Juuri näin, että on vaikea tietää mikä on optimaalista ja eri paikoissa on voitu hieman erialaisiin linjoihin päätyä! Ja artikkelissakin oli mietitty kriittisesti, että onko tarpeen puuttua näin usein. Sen takia jotenkin itsekin jännään sitä, että kuinka paljon omiin käsiin asiassa annetaan valtaa ja miten ihmeessä itse osaa kommentoida asiaan jotain! Varsinkin, kun kyseessä on ensimmäinen eikä synnyttäminen ole yhtään tuttua!
 
Mä oon parista käynnistyksestä kuullut, jotka on tehty äidin toiveesta etukäteen ja eipä meinaa keho suostua millään tähän toimenpiteeseen, kun ei ole luonnostaan valmis.
Kyllä lääkäri sitten näkee, kun keho antaa merkkejä, et pitäis vähän auttaa. Mun kaverilla on pitänyt käynnistää kolme synnytystä yliajalla heikkojen supistusten takia ja ne on mennyt ihan hyvin.
Itse kanssa haluaisin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen, et kaikki menis hyvin, mut eipä sitä koskaan tiedä mitä vastaan tulee. Uskon että mulla on hyvä kipukynnys ja kovasti mielenhallintaa, mut en voi tietää, kun en oo kokeillu.
 
Mullakin puhuttiin nyt polilla käynnistyksestä.. Kuulemma jo ehkä viikolla 38 alettaisiin käynnistämään. Syynä tähän on se että lääkärin puheen perusteella eivät halua riskeerata että istukan toiminta heikkenee tai virtauksiin tulee häikkää ku hän on niin pieni.. Sanoin lääkärille että mielummin en haluais käynnistystä mutta ymmärrän kyllä että jos se tehdään niin lapsen parhaaksi..
 
Ajatusmaailmani on yleensä hyvin luonnonmukainen mitä liittyy raskauteen ja imetykseen, mutta itse synnytys on siinä mielessä ongelmallinen että vaikka ajatus siitä että kaikki synnytykset saisi käynnistyä luonnollisedti on kovin kaunis mielikuva, tosiasiassa se tarkoittaisi rajua nousua kohtu- ja synnytyskuolemiin. Näinhän luonto toimisi jos sen antaisi, vain sopivimmat yksilöt selviävät. On täysi mahdottomuus että luonnonmukaisuus voisi vallita täysin ilman lisääntynyttä kuolleisuutta. Esikoinen syntyi käynnistyksellä eikä hetkeäkään liian aikaisin. Laskettuna päivänä saati yli olisi jouduttu hätäsektioon. Nyt ajattelin että saan kokea luonnollisen käynnistymisen jota olen kovasti toivonut, mutta vauva jälleen niin suuri että käynnistys voi tapahtua jo loppuviikosta. Jos käynnistystä ei olisi tarjolla, joutuisin sektioon joten minun pitää vaan valita pienempi kahdesta pahasta. Ilman lääketieteen puuttumista tätä tilannetta ei olisi lainkaan, sillä oma äitini olisi todennäköisesti kuollut synnytykseeni kuin myös itse, en nimittäin mahtunut syntymäön alateitse. Keskivertoa katsoessa (terve äiti, n. 3.5kg terve vauva oikeassa asennossa) on helppo olla sitä mieltä että luonnollisuus on "ainoa oikea tie" mutta me keskiarvojen ulkopuolella olevat oltais nilkkoja myöten pissassa ilman lääketieteen puuttumista synnytyksen kulkuun.
 
Niin survival of the fittest.. Ja toki nuo asiat on otettava huomioon. Kyllä ite myös meen sillä että jos on pakko käynnistää niin käynnistetään ei siinä sit muu auta ja mielummin käynnistys kuin sektio.. Ja jokainen tekee varmasti omat valintansa näissä asioissa..
Luonnollisuus on parhain vaihtoehto niin kauan kun äiti tai lapsi ei ole vaarassa! Eli taas tuo jos kaikki on normaalia jne niin mitäpä siinä sit..

Sanoin lääkärillekin tänään että toivon ettei tartte puuttua tilanteeseen jne mut avoimin mielin just ku ei voi koskaan tietää mitä synnytyksessä tapahtuu.. Enkä todellakaan halua asettaa lasta vaaraan eli jos tilanne vaatii sektion niin sit vaan vaatii.. Ei ehkä mulle se parhain mut edelleen lapsen parhaaksi..
 
Haluan sanoa käynnistyksestä, et ei se kaikilla ole niin kamalaa miltä kuulostaa. Mulla kuopus käynnistettiin oksitosiinilla ja erittäin hyvä kokemus jäi synnytyksestä!:happy: Oon varmaan sanonu täälläki jo sen kymmenen kertaa mut luonnollisen tuntoset supistukset, ei voimistunu yhtäkkiä mitenkään sietämättömiksi. Tosin olin valmiiksi jo auki 3cm ja uudelleensynnyttäjä mut joka tapauksessa!
 
Joo siis paljon kuulee sitä että tosi kypsymättömästä tilanteesta kun lähdetään käynnistämään niin tulee nopeasti sietämättömät kivut.. Ja toki on siinäkin vaihtelua :)
 
..piti ihan tarkistaa mitä oon kirjoittanut, ettei vaan oo kukaan käsittänyt väärin. On aika eri asia jos äiti toivoo etuajassa käynnistystä, kuin että lääkäri määrää käynnistyksen. Puhuin nimenomaan äidin toivomasta käynnistyksestä ja se oli takkuinen aloitus, kun lääkäri ei löytänyt mitään merkkiä että paikat olisi millään tavalla kypsyneet.

Melko itsepäinen saa olla jos pistää vastaan kun lääkäri sanoo et nyt on käynnistettävä, muuten tulee kuolema tai vakavat komplikaatiot.
Sen takia minua ei pelotakkaan synnytys juuri ollenkaan, kun luotan että lääkärit ja kätilöt tietää mitä tekee ja voin heittäytyä heidän huomaan. Toivon luonnollista syntymää ilman kipulääkettä, mutta ei kukaan (ensisynnyttäjä varsinkaan) voi tietää etukäteen pystyykö oma keho käynnistämään supistuksia, miltä se kipu tuntuu, mahtuuko omasta lantiosta 5kilonen vauva, irtooko istukka ennen kuin synnytys käynnistyy, kakkaako vauva lapsiveteen, onko napanuora kaulan ympärillä vai loppuuko vauvalta voimat kesken puserruksen. Ei kukaan tiedä etukäteen olevansa keskivertosynnyttäjä. Minulle ei ole tehty mitään ylimääräisiä tutkimuksia tai arvioita, joten synnytyspäivän sisältö tulee olemaan täysi yllätys.
 
Muokattu viimeksi:
Joo samoilla linjoilla ollaan! Takkuista tulee jos väkisin yritetään käynnistää ns ilman syytä. Toki sit myös synnytyksen avustaminen lääkkeellisesti on ihan eri asia kuin se että aletaan ns nollasta käynnistämään. Eipä tässä voi muuta kuin toivoa parasta kaiken suhteen ja koittaa olla stressaamatta turhia.

Kyllä sitä olettaa että henkilökunta sit h-hetkellä tietää mitä ne tekee ja osaa puuttua tilanteen mukaan jos siihen on tarvetta :)
 
Meillä tilanne on se et saatetaan joutua käynnistämään ihan epäkypsästä tilanteesta. Lapsi siis kasvaa 'liikaa' ja odottaessa voisi käydä niin et sektioon mentäisiin. On siis erityisesti iso vartalonympärys ja radia lääkäri mietti, mut sokerirasituksessa ei ollut mitään. Ja siis varsinkin viimeiset 2viikkoa ottanut kasvuspurttia. Jännittää jo.
 
Jos ne sanoisivat varmaks että viikon päästä käynnistetään, niin sitähän vois ruveta urheilemaan jo vähän aiemmin ja provosoimaan tahallaan supistuksia, et paikat rupeis kypsymään ja tekemään jotain lantiota avaavia jumppaliikkeitä.
 
ALotta, ollaan kai aika lailla samassa tilanteessa! Tosin me ei vielä olla käyty siellä vikassa rv 38 arviossa eikä siis kenenkään kanssa vielä puhuttu käynnistyksestä. Tilanne oli kuitenkin pari viikkoa sitten se, että vauva oli vatsanympärykseltään iso, muut mitat ok. Painoarvio tuolloin oli lasketun ajan aikoihin reilu 4 kg. Jännityksellä odotan äippäpolin käyntiä viikon päästä! Saa nähdä mihin on tilanne kehittynyt. Ja täällä kans kaksi "puhdasta" sokerirasitusta takana.
 
ALotta sanoi:
Meillä tilanne on se et saatetaan joutua käynnistämään ihan epäkypsästä tilanteesta. Lapsi siis kasvaa 'liikaa' ja odottaessa voisi käydä niin et sektioon mentäisiin. On siis erityisesti iso vartalonympärys ja radia lääkäri mietti, mut sokerirasituksessa ei ollut mitään. Ja siis varsinkin viimeiset 2viikkoa ottanut kasvuspurttia. Jännittää jo.
Click to expand...

Täällä juuri tuo tilanne jonka johdosta huomenna käynnistys. Hirvittää kun ti paikat oli pehmeät mutta ei yhtään auki, eli ns. Nollasta lähetään. Painoa nyt 4kg vauvalla ja vartalonympärys vastaa 41+2 kun reisiluu vaan 37, eli pötikkä taas tulossa. Pelottaa jo valmiiksi harteikkuus joka oli viimeksi suurin ongelma. Sokereissa ei mitään ja oma paino lähtenyt tippumaan. Typy ei oo yhtään yhteistyöhaluinen, pää käy vieläkin välillä alakyljessä, ja tunnen ettei painetta oo alapäässä. Supistuksia oon provosoinut nyt kuukauden, juonut vadelmanlehtiteetä ym mutta kun nää meidän juntturat kasvais mahassa tieten maailmantappiin.. onko kellään muuten positiivisia kokemuksia tällasesta nollasta käynnistelystä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top