Synnytys

[Tuulevi]

Minun kanssani oli NKL:n osastolla yhtä aikaa äiti, joka oli ilmeisesti ylipainon takia passitettu sinne synnyttämään. Hyvin näyttivät voivan sekä äiti, että vauva. :) Että ei varmaan suoraan kannata ajatella, että vauva joutuu hengityskoneeseen. Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi neuvolassa ja pyytää lähetettä pelkopolille, jos asia kovasti vaivaa.

Itse tunsin epiduraalista huolimatta selvästi ponnistamisen tarpeen. Joten kaikki ei aina toteudu sen huonoimman kautta. :)

 

[Maiskukka]

Mäki tunsin ponnistustarpeen epiduraalista huolimatta.. ekan kohdal sillo mietein et mistä tiedän koska pitää ponnistaa mut eipä sitä tarvinnu miettii ku sen kyllä oikeesti huomas ja tunsi..
Oli hauska sillo ku mies soitti kelloo ja sanoi et vauva taitaa nyt tulla ni vastaus kuului et käydään tää raportti loppuun et ei se vielä synny ku ekaa kertaa ponnistelette.. onneks sieltä kuitenki täti tuli laittoi telineet ja 7min päästä tyttö oli ulkona ja kätilö oli ihmeissään ja sit lähettiinki jo kiiruulla leikkaussaliin..

 

[Maiskukka]

Tai siis ei se hauskaa ollu kun kukaan ei kuunnellu..
Toisen kohdal tultiin kyllä heti kun soitin kelloa et tää tulee ny ku oli tiedossa nopea ponnistaminen ja viel isokokoinen vavveli..

 

[odecca]

Voiskohan tuo hengitysvaikeus hommeli perustua siihen, että reippaasti ylipainoisella useasti on häikkää verensokereissa ja ne sitten taas vaikuttaa mm. vauvan kehkojen kypsymiseen hidastaen sitä. Ja koska keuhkot ei ole riittävän kypsät tarttee saada hengitysapuja, monesti se on ihan vaan lisähappea ja sit tietysti kortisonia keuhkoja kypsyttämään.

Ei kannata turhaan olla huolissaan jos asiat muuten menee koko ajan ihan hyvin.

 

[Sandy]

Kaikki on aina yksilöllistä :) Mä oon hirvee läski, about 115 kg ollut paino kun lähtenyt kahta lasta synnyttää. Eikä mun lapset ole tarvinneet mitään apuja syntymän jälkeen :) Ei vaikka tokan kohdalla oli raskausdiabetes, niin silti kaikki hyvin ja sokerit vauvalla oikein loistavasti :)

Ekan kohdalla en valitettavasti oikein tuntenut ponnistamisen tarvetta. Mutta esikoinen oli väärässä tarjonnassa, avotarjonnassa, eikä kaiketi ikinä päässyt kunnolla laskeutuu. Imukupilla sitten piti ottaa.
Toka syntyi alta 10 min ponnistuksen :) Täydellinen tarjonta ja ihana kätilö joka sanoi että odotetaan niin kauan että alat tuntemaan ponnistuksen tarvetta, vaikka olin jo täysin auki tuolloin. Tunnin päästä soitin kelloa ja sanoin että nyt kai vois ruveta ponnisteleen. Tukka kuulemma jo näkyi :D
Aivan mahtava synnytyskokemus :) Epiduraali vei kaikki kivut :) Olo oli synnytyksen jälkeen kuin ei olisi synnyttänytkään :)

 

[Heinis.]

Mä olen ajatellut, etten halua missään nimessä ottaa epiduraalia. Mulle pistettiin se viime synnytyksessä kolmesti väärin ja se tehosi vain toispuoleisesti ja sekin tosi heikosti. Ponnistamaan päästessä en tuntenut supistuksia enää ollenkaan ja synnytyksen jälkeen meni kolme päivää siihen, että opettelin kävelemään uudestaan. Jalat ei siis vaan kantanut ja kävelin 90 asteen kulmassa jalat koukussa. Onneksi oli yksityishuone nimittäin olin kyllä varmasti näky :bag:

 

[mkm]

Hurjan kuulonen tuo heiniksen epiduraali! vahvistaa vaan mun mielikuvaa siitä että en halua millään neulalla mun selkää törkkittävän.. ekan kohalla oisin sen halunnu mutta anestesialääkäri ei ehtiny paikalle ja tokassa synnytyksessä ei sitte kukaan ehtiny paikalle ku oli niin hätänen poika tulossa maailmaan

 

[Viveka]

Sain epiduraalin kiireellisenä ja heti sen jälkeen alkoi järkyttävä ponnistamisen tarve, mutta järkyttävä supistuskipu katosi epin myötä. Eli pelkästään positiivinen kokemus on epiduraalista.

 

[Emmiipi]

Meidän esikoinen syntyi Hyvinkäällä. Supistelut alkoi 5 aikaan aamusta ja 7 aikaan lähdettiin sairaalaa kohti. 15-16 aikaan iltapäivästä sain ensimmäisen epiduraali puudutuksen ja sain hetken nukkua. 19 aikaan sain toisen puudutuksen ja 20 aikaan alkoi ponnistaminen. Poika syntyi klo 20.27, 55cm ja 4030g, rv 42.