Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Zeinika
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Zeinika

Zeinika

Näppärä viestien naputtelija
Tehdäänpä tästä nyt oma topiikki :) keskustellaan tulevasta / aiemmista synnytyksistä :)
 
Itse synntytin Hyvinkäällä esikois poikani. Synnytys tosiaan kesti mulla sen 17,5h. Ilokaasu ja mies oli mun parhaat ystävät sain myös epiduraalin mutta se ei oikein auttanut. Ponnistus vaihe meni ilman kivun lievitystä mutta siitäkin selvisi :) pahat repeämät jotka korjattiin leikkaus salissa. Synnytys sujui ihan hyvin mutta tämä toinen saisi olla hieman nopeampi ja toivottavasti ilman repeämiä :) ei mulla kyllä mitään traumoja tullut hiukan ehkä seuraava synnytys jännittää mutta ei mitenkään pahasti ainakaan vielä :p
 
Mun eja synnytys oli kans helppo vaikka pitkä. Rupesin ma päivällä supisteleen ja se jatkui ke aamu 5n ku lähettiin sairaalaan kun rupes oleen kipeempi ja aina ku tuli supistus, lensi oksennus. Saliin olisin päässy aiemminki mutta mun mies sano että me syödään eka aamupala se söi ja mä oksensin. Salis otin ilokaasua supistuksiin. lopuksi mies tuumaa kätilölle että tuolle pitää kyllä sitte vain pistää epiduraali, ei se mitää pyyrä.. 10min epiduraalin jälkeen sai ruveta ponnistaan, 20min ponnistusvaihe.
Ihana synnytys, odotan innolla synnytystä.
 
Mulla on kaks ekaa synnytyst menny jotenki "hätäillen" mut kolmannen synnytys oli jotenki niin ihana ja rauhallinen vaikkakin nopea..
Ponnistuksetki on menny nopeeta.. eka 7min, toka 4min ja kolmas 1min
Ekassa vaan tuli repeemiä ja vaan sisäpuolelle. 3 asteen repeemä joka ommeltii leikkuris.. tikkien määrää ei kuulemma kannattanu ees alkaa laskee. Mittään pelkoja ei jääny ja muis synnytyksis ei o ollu mittää repeemii..
Jälkivuodot on tän homman kamalin osuus.. :/
 
Täällä ekaa alettiin käynnistellä 41+5 ja viimein 42+1 syntyi. Epiduraalin sain js hyvin toimi mulla. 2 asteen repeämä ja verta menetin n. 1,8l ja tyttö oli hörpänny lapsivettä niin heti vietiin pois. Tyttö selvis ja itelle tehtii seuraavana päivänä verensiirto kun hb oli huimat 68.

Mulle sanottiin seuraavana päivänä että toinen tullaan mahdollisesti käynnistämään jo aiemmin kun nyt meni noin pitkälle ja tyttö painoi 4475g. Mulle sopii käynnistys mainiosti, 100km matkaa synnärille joka kyllä hirvittää että ehtiikö sitä jos kotoa lähtö tulee. Mielellään olisin jo paikan päällä valmiiksi.

Suurempia pelkoja ei ole synnytyksestä jääny, mutta eilen np-ultrassa käydessä jotenkin ahdisti olla taas siellä synnärin puolella, jotenkin se haju oli siellä niin paha ja muistoja herättävä. Tosin muutenkin kyllä rupes koko ultra niin jännittää että ehkä sekin teki kiin ahdistavaks sen paikan.
 
Mulla kesti ponnistamisvaihe puolitoista tuntia kunnes hoitajat tajusivat, ettei se sieltä tule. Siispä päädyttiin imukuppisynnytykseen. Synnytys oli todella pitkä, kivulias ja traumatisoiva kokemus. Mitään muuta hyvää sanottavaa ei synnytyksestä ole kuin se että molemmat selvittiin hengissä. Nyt todella toivon, että tuleva synnytys sujuisi paremmin. Aionkin pyytää lähetettä pelkopolille ja käydä mieltä painamaan jääneet asiat viimeinkin läpi hoitohenkilökunnan kanssa.
 
Onko ollu lapset muuten minkä kokoisia kelläkin? :)

Täällä
1. Rv 41+6 3680g 52cm
2. Rv 40+1 4620g 54cm
3. Rv 37+1 3535g 49cm

Mietityttää et minkä kokonen tästä rakkaudesta tulee :')
 
Mulla ensimmäinen synnytys oli todella helppo. Kun menin synnärille olin 7cm auki. Kovinkaan ei kipuja ollut. Tarkoituksena oli mennä hakemaan vaan särkylääkettä ja mennä takaisin kotiin. Olin aatellut ne supistukset paljon pahemmiksi. Synnärillä sain spinaalin, kahden tunnin päästä tyttö syntyi. Ponnistus kesti 20min ja pari tikkiä tuli. Tyttö syntyi rv 41+5 3450g 49cm ja synnytyksen kesto taisi yhteensä olla 15 tuntia.

Toisessa synnytyksessä mulla lähti vedet ja jäin synnärille. Vesien lähdöstä meni vuorokausi kun supistukset alkoivat. Ilokaasua käytin aluksi, mutta se ei auttanut yhtään. Mulla oli tosi kovat kivut, mutta kun en ollut auennut tarpeeksi niin en saanut muuta. Lopuksi aukesin niin nopeasti etten kerinnyt saamaan mitään kivunlievitystä. Poika syntyi yhdellä ponnistuksella. Synnytyksen kesto oli 4 tuntia. Repeämiä ei tullut. Poika syntyi rv 40+3 3760g 50cm

Nyt jännittää kuinka nopeasti mahtaa tää kolmas syntyä ja pelkään etten taaskaan kerkiä saamaan mitään kivunlievitystä.
 
Muokattu viimeksi:
Minulla esikoisen synnytys kesti kaikkiaan 12h ja elämäni ekan supistuksen sain, kun alkoi synnytys. :joyful:

Poika syntyi rv 42+0 ja oli 3685g. Ponnistusvaihe kesti huikeat 7min ja selvisin muutamalla tikillä. Olisi tullut nopeamminkin, mutta kätilö toppuutteli.

Kivunlievityksenä sain aquarakkulat, jotka auttoi hyvin, ilokaasua ja epin. Mun kohdalla epi oli ihan taivaanlahja ja sen laitosta alle puolen tunnin päästä poika oli pihalla.
 
Ah, synnytys tuo naisten armeija! :grin (Tuplapisteet tietty armeijan käyneille mammoille!)

Minulla synnytys käynnistettiin, kun kalvot puhkesivat jostain muualta, kuin siitä kohdun suulta ja alkoi tihkua lapsivettä. Lopulta vauva syntyi aikalailla tasan 48 tunnin kuluttua sen tihkumisen alusta ja 24 tuntua käynnistyksen aloituksen jälkeen.

Joskus kuutisen tuntia ennen vauvan syntymää sain epiduraalin, että sain vähän levättyä välillä ja toisen setin vielä vähän ennen ponnistusvaihetta. Epiduraalia en alunperin halunnut, koska en pidä siitä, että selkärankaani kosketellaan. Juttelin kuitenkin vähän ennen synnytystä juuri synnyttäneen kaverin kanssa, joka kertoi, että epiduraali on parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Muutin mieleni. :angelic: Ja toden totta ponnistusvaihe oli ihanan kivuton ja muutenkin pitkäksi venyneestä synnytyksestä jäi positiiviset fiilikset.

Lopussa kätilö pyysi paikalle lääkäriä (joka sattui olemaan inhokkini) imukuppia varten. En missään nimessä halunnut kumpaakaan, joten jotenkin sain punnerrettua vauvan ilman imukuppia maailmaan. Ihan lopussa kätilö päätti tehdä episiotomian (miehen mukaan oli tosi pikainen päätös), joka sitten tikattiin ja parani hyvin. Vauva oli 4,7kg ja 54cm ja syntyi varttia ennen laskettua aikaa. Päädyimme lopulta olemaan viikon sairaalassa, koska ensin vauvalla oli sokerit alhaalla ja sitten tulehdusarvot nousivat ilmeisesti, koska kalvojen puhkeamisesta syntymään ehti kulua aika pitkä aika.

Olisi aika jännää kokea spontaanisti alkanut synnytys. Itsellähän alkoi maitoakin tulla kunnolla vasta neljä päivää synnytyksen jälkeen.

Pelkäsin kovasti, että vauvalle sattuisi jotain synnytyksessä, koska tiesimme odottaa isoa vauvaa. Juoksinkin sitten useamman kerran kokoarviossa ja mietin jo, että pitäisikö toivoa sektiota.
 
Mulla ponnistus kesti 35 min ja ilman kivun lievitystä se tuntui ikuisuudelta :D meidän poika oli syntyessään 3408g 52cm py 34,5cm ja syntyi rv 41+5. monilla kuulosti tuo ponnistus vaihe ihanan lyhyeltä jospa sinullakin seuraavassa :D
 
Mun ponnistusvaihe kesti 40min ja se meni kyllä ihan siivillä se aika. Siellä synnytyssalissa oli kauhee väenpaljous (opiskelija, 2 kätilöä vissiin ja ainakin yks lääkäri, en oo varma oliko muita ) ja ihan hirvee pölötys enkä meinannu pystyä keskittymään olennaiseen, meinaspa tympästä. Mun mielikuva synnytyksestä oli just kauhee härdelli ja sitähän se mulla olikin. En voi sanoa että mikään leppoisa synnytys.

Meillä siis syntyi 42+1 4475g ja 53cm.
 
Pitänee kirjoitella jossain vaiheessa ajan kanssa. Mulla esikoinen on syntynyt hätäsektiolla ja kuopus tuli alateitse, tosin sillonkin oltiin jo leikkuriin menossa. Tällä hetkellä fiilis on että tää kolmas saa tulla sektiolla ja haluan samalla tehtävän steriloinnin.

1. 37+6 2575g 46cm
2. 39+2 3410g 48cm, synnytyksen kesto 2h26min josta ponnistaminen 16min.

Molemmat käynnistyneet kotona supistuksilla.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä tyttö syntyi 39+3. 49cm ja 3300g.
Synnytys oli toooodella uuvuttavan pitkä eli yhteensä 20h. Ponnistusvaihekin 42min.

Synnytys lähti käyntiin keskiyöllä supistuksilla, jotka tihenivät hiljalleen. Aamulla kuudelta oltiin synnärillä ja olin kätilön ihmetykseksi jo 3,5cm auki. Sanoi jälkeenpäin olleensa varma siitä, että synnytys ei ole vielä käynnissä, kun olin niin rauhallinen :p Saatiin jäädä suoraan synnytyssaliin ja tilannetta seurattiin. Aukeneminen tapahtui h i t a a s t i, mutta varmasti.
Supistukset tuntui koko ajan selässä ja selkää särki myös nuo kaikki väliajat eli se alkoi kyllä loppua kohti turruttamaan melkoisesti. Olin suunnitellut ottavani epiduraalin, mutta supistukset eivät olleet mielestäni missään vaiheessa ihan niin kipeitä, että olisin lievitystä tarvinnut.
Ponnistusvaiheeseen toivoin kivunlievitystä, koska pelkäsin sitä. No lääkitystä en lopulta saanut, kun oli kuulemma jo myöhäistä :eek: Ilokaasua vaan naamaan ja menoksi. Hyvin meni, vaikka yhdessä vaiheessa tuntui kyllä, että kipu on sietämätöntä. Muutama repeämä tuli.

Synnytyksestä jäi todella hyvät muistot ja täytyy sanoa, että kuvittelin kipujen olevan vielä pahempia.
Toivottavasti kaikki menisi yhtä hyvin tälläkin kertaa.. Aika tosin saisi vähintäänkin puolittua :shifty:
 
Oonkin jo pariin otteeseen kitrjotellut tuonne oireet-keskusteluun, mutta jatketaan tänne.. Esikoinen syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla. Synnytyksessä ei oikein mikään mennyt toivomallani tavalla. Käynnistettiin vähäisen lapsiveden vuoksi cytotecillä, jotka ei tehnyt oikein mitään.. Lopulta vedet meni (itsekseen?) ja supistukset alko voimakkaina. Niin ja neiti oli vielä perätilassa. Supistukset kestin hyvin jumppapallolla/seisoen ja tens myös auttoi. Saliin kun pääsin miut pakotettiin makuulleen ja muuten ei saanut liikkua paitsi välillä kääntää kylkeä. Supistukset tuntu paikallaan maatessa ihan sietämättömiltä ja lopulta suostuin epiduraaliin. Kivut lähti mutta hillitön tärinä jäi. Synnytys eteni ihan ok itsellään ja pääsinkin n 7-8cm auki ennen sektiopäätöstä. Vauvan sydänääniin alkoi tulla laskuja ja hyvin nopeasti sit lähettiinki leikkuriin. Miulle sektioon joutuminen oli valtava pettymys ja en oikein ollut varautunut siihen vaikka neiti perätilassa olikin. Neidillä ei ollut kuitenkaan hätää, sai 9/9/9 pistettä (kädet ja jalat siniset). Synnytystä en pelkää, mutta haluan tällä kertaa pystyä itse vaikuttamaan asioihin. Mielelläni olisin jumppapallolla/seisoskelisin.. Ehkä altaassa. Näitä joutuu sit miettimään myöhemmin. Sektioon en kuitenkaan missään nimessä halua uudestaan. Oikeastaan pelkään mennä sairaalaan synnyttämään ihan vaan sen takia että saattavat tehdä sektiopäätöksen. Oon menossa pelkopolille puhumaan näistä. Tavallaan toivon et synnytys käynnistyis niin yhtäkkiä et vauva syntyis kotiin, mut toki tiedostan et siinä on aika isot riskit. Tämä on nyt vain vähän tällästä pohdintaa. Tyhmältä tuntuu myös kun kätilö puhui jälkikäteen että oon kuitenki kokenu enimmän osan synnytyksestä, vaan ponnistusvaihe jäi pois. Ja sen kyllä huomas, neiti oli perätilan takia n 5cm ulkona kohdunsuulta ja kohdunsuu sekä emättimen yläosa oli alkuviikkoina turvoksissa ja kipeä.
Toivon todella että tällä kertaa pääsen synnyttämään luonnollisesti, uskon että se olisi korjaava kokemus. Heti plussasta asti nämä asiat pyörinyt mielessä ja tuntuu kauhealta oottaa "ratkaisua" vielä yli 30 viikkoa.
 
Hei te, jotka olette synnyttäneet useamman kuin yhden lapsen, niin miten lapsivuodeosastolla kohdellaan uudelleen synnyttäjiä. Me olimme esikoisesta viikon sairaalassa, koska hän oli hoidettavana lasten osastolla ja saimme lastenosastolla aivan ihanaa ohjausta, mielestäni paljon parempaa kuin lapsivuodeosastolla. Nyt mietityttää uudelleen synnyttäjän asema, onko siellä kukaan yhtään kiinnostunut äidistä ja vauvasta vai oletetaanko äidin jo osaavan kaiken. Jos synnyttämään päästään, aikaa on kulunut lähemmäs viisi vuotta, eikä se vastasyntyneen hoito imetyksineen nyt enää tuoreimmassa muistissa.
 
Miulla oli huonekaverina uudelleensynnyttäjä ja samat asiat oli hänen kanssa käyty läpi kuin meidänkin. Täällä on käytössä semmonen lappu johon merkataan aina kun joku homma on opastettu tai käyty läpi :)
 
Mulle sanoi terkkari, että kätilöopistolle olis tullu sellanen joku perheosasto, johon saa isommat sisarukset mukaan. Se olis aivan ihanaa, olin viimeksi niin poikki ja kipeänä, että mies haki ruoat ja hoiti suunnilleen kaiken, mikä vaati sängystä ylös nousemista. Synnytys meni hyvin, 13 h ei ollut liian vauhdikas, mutta eteni kuitenkin koko ajan. Mulla vaan sitten ei huomattu kaikkia repeämiä, eikä sairaalassa uskottu mun valitusta. Sanottiin vaan, että "kyllä kaikkia sattuu pari päivää synnytyksen jälkeen, koita kestää". Siksi en sitten ollut kovin toimintakykyinen, ja nyt pelottaa lähinnä sama juttu, vaikka onkin ihan hyvät mahdollisuudet, että tällä kertaa kaikki menee ihan nappiin :)
 
Viveka PKKS:llä.. En tiedä miten pk-seudulla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top