Olen viimepäivinä lueskellut tosta odottavien kierreopuksesta ennenaikaisesti syntyvistä pienistä ja ja mahdollisuuksista jäädä eloon. Tää vauva on niin kovasti ja hartaasti toivottu, että millon minkinlainen pelko meinaa nostaa päätään. Vauva liikkuu hyvin, nuo hätä. Mutta aamulla herätessä tuli sellaisia selkäkipuja molemmin puolin selkää ja ns. Kakattikin niin aattelinpa heti että täävissiin nyt tulee syntyyn. Supistuksia ei ole tullu kö yks tässä istuskellessa ja hävis kun liikahdin.
Paljon on viel laittamista/ostamista, ja tuntuu että vielä uskalla viimeisen päälle kaikkee laittaa , mutta tää aamuinen olo viesti pientä paniikkia siitä, että asiat jää puoliksi tekemättä ennen kuin vauva syntyy. Olo on kuin vedenjakajalla.
Rosalina, olet niin ihanan optimistinen noissa sun kirjoituksissasi, vaikken kaikkiin olekaan kiinnittänyt samalla huomioo, että pelkkä ajatus susta sai jo pienen rauhan ajatuksiini. Säälin tänään isännän hommaamaa meijän koiraa kö uskalla lähtä lenkittää sitä mihkään. Koira osaa vain vetovaihteen, joka on aina täysillä silmässä.