Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosalina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jaa, mies ei haluu synnytykseen mukaan kun hänestä ei oo kuulemma mitää hyötyä. Mä sanoin et riittää kun pitää kädestä mua kiinni. Ei kai noi muutkaan isät esikoisen syntyessä oo konkareita??
 
Ja tietty sit et kun lapsi syntyy niin on siinä hetkessä mukana
 
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja miehen tehtävänä on tosiaan olla siellä äidin tukena kun ei se kätilö kokoaikaa siellä kuitenkaan ole vieressä vointia kyselemässä. Selkää voi hieroa tms pientä mistä voi olla apua. Kannattaa kysyä mieheltä onko hänellä joku oikea syy miks ei halua mukaan, pelottaako esim?
Varmasti miestä jälkeenpäin kaduttais jso ei olis näkemässä esikoisensa ensihetkiä...
 
Miehellä on ikäviä kokemuksia sairaalasta, viimeks kun kävin neuvolassa niin oli puhetta tädin kanssa et monilla isillä, joilla on ikäviä kokemuksia sairaalasta alkuun on tunne ettei tuu synnyttäään mukaan, mut moni muuttaa mielensä ajan kanssa.
 
Meillä on miehelle ihan itsestäänselvyys, että tulee synnytykseen mukaan ja kyllä mä varmaan vähän nokkiini ottaisin jos ei tulis. Asia eri jos on vaikka niin kipee ettei voi tulla.
 
Vaikka mun mies ei synnytyksessä juurikaan mitään mun eteeni voinut tehdä, pelkkä hänen läsnäolonsa oli jo paljon. Mun kätilö oli sen verran kiireinen, ettei kovin paljon mun seuranani ollut ja tosi kurja siellä huoneessa olisi ollut yksin kärvistellä kipujen kanssa! Eli kannattaa kyllä yrittää saada ne ukot vaan mukaan. Mun mies myös pelkäsi, pystyykö olemaan mun tukenani kun on hieman sairaala ja veri kammoinen, mutta kummasti hänkin vain karastui kun päästiin tositoimiin :)
 
Mä en voisi edes kuvitella että mies ei olisi mukana synnytyksessä, vaikkei se siellä mitään muuta tehnyt kuin piti kädestä kiinni ja leikkasi napanuoran. Se oli se läsnäolo mikä on tärkeintä.

Ihme höpöjuttuja nää ettei halua olla kun ei voi olla hyödyksi tai pelottaa että pyörtyy. Siinä on kuitenkin TUNTIKAUPALLA aikaa olla läsnä kun se kamalin vaihe miehen näkökulmasta on se finaali, menköön sitten käytävään vaikka piiloon. Katselleet vaan liikaa leffoja missä veri alkaa lentää heti kun sairaalan liukuovet aukeaa.

Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaantunut mutta kyllä musta on aika huono isyyden alku jos ei halua olla rakkaidensa tukena yhtenä elämän tärkeimmistä päivistä. Ei nyt ole enää mikään 50-luku.
 
Meillä mies pitää onneksi itsestäänselvyytenä että tulee synnytykseen mukaan. Niinkuin minäkin. En osais ajatellakaan että haluaisin ketään muuta sinne kanssani.

Musta miehellä ei oo edes vaihtoehtoa. Itse kun on sen 9 kk kärsinyt yhdestä jos toisesta vaivasta niin ei se ole paljon mieheltä vaadittu mun mielestä et tulee siihen h-hetkeen mukaan. Eihän äitikään voi siitä kieltäytyä. :'D

Tosiaan varmaan joskus "vuosituhansia" sitten miehet ovat jääneet kotiin, mut kyl nykyään mies kuuluu mukaan jos vain mahdollista.
 
Siis SEN VOIN SANOA, et oma mies on paras kivunlievitys. Henkisesti siis. Siinä synnytyksessä viedään yhteisesti homma loppuun, joka alko niin mukavasti ;). Ja toisaalta onhan isällä tärkeä rooli esim.jos äiti ei pysty ottaa ihokontaktille niin isi voi. Ja siis mun mies on kyl niin sairaalakammoinen, mutta ei edes koskaan puhuttu mistään: tuleeko synnytykseen mukaan? Niin itsestäänselvyys oli meillä. Niin ja komppaan muita: ei munkaan mies tehnyt muuta kuin kädestä pitänyt kiinni ja muutaman kerran hieroi selkää. Niin ja pari tyhmää vitsiä heitti :mad: :D
 
Minä oon ihan toinen ääripää koska mä haluan nimenomaan synnyttää yksin. Ensimmäinen ku syntyi niin mies oli kyllä mukana mutta kokoajan toivoin että ei olis ollut. Sen jälkeen en enää huolinut mukaan ku kaksi viimeistä syntyi. Ja se oli ok miehelle. Nyt on sitten uusi juttu kun mulla on uusi mies ja tiedän että hän haluaa mukaan synnytykseen. En oo uskaltanut puhua koko asiasta vielä. Mä oon semmonen että jos olen vähänkään kipeä ni haluan olla yksin. En tosiaankaan kaipaa ketään silittelemään tai kyselemään että miten pärjään.
 
Mulla synnytys laskettiin alkaneeksi siitä kun kalvot puhkastiin. :)

Mulla mies onneksi lähtee ja esikon aikaan riitti että se ukko oli siinä ja sain kipu tuskissani haukkua sen maasta taivaaseen. Synnytyksen jälkeen kun juteltiin niin ymmärsi miten paljo henkistä pahaa oli mulle aiheuttanu.
Jospa tulevassa synnytyksessä mies vois olla enemmän tukena eikä tartteis haukkua siellä sitä. Ainakaan vielä tuo miekkonen ei niin pahaa oo tehny että putäs. :D
 
Mää oon ehkä liian aikašessa kyselemässä kun kaupassa ehditään ennen synnytystä käydä vielä 50 kertaa mut miten paljon niitä yösiteitä tarvii jälkivuotoon? Kun äippäpakkauksessa tulee paketti. Ettei nyt ihan kymmeniä siteitä jää nurkkiin pyörimään... Kertokaas jo synnyttäneet!
 
Öööö hmmm. Hitsi olipa vaikea kysymys. Mul oli jälkivuotoa joku 2-3vkoa. Ja ehkä joku 4-5 sidepakkausta meni. Mul oli kyl pikkuhousunsuojiakin lopussa käytössä. Ja välillä ei ollu sidettä eikä housuja, tiesi et nyt ei vuoda. Niin tikit parantu nopeammin. Ku imetti niin saatto lorahtaa kunnolla ehkä eka 10pvä. Mul oli kyl ihan tavissiteet. Ei ollu mitenkään yösiteitä koko ajan.
 
Mä luulen et aika paljon sit riippuu myös miehestä, kannattaako se sinne synnytykseen "pakottaa". Oma mieheni ei ois halunnut tulla mutta mulle oli tärkeää että tuli ja oli läsnä. No, hän sitten istui hiljaa tuolissa ja räpläsi kännykkää ja oli vihainen siitä, että synnytys kesti niin pitkään vaikka vastaanottanut kätilö oli sanonut ettei mene kuin muutama tunti. Eikä meitä oikein muutenkaan pidetty ajantasalla synnytyksen etenemisestä.

Monta kertaa sanoinkin synnytyksen aikana miehelle, että lähtee sitten pois jos ei osaa muuta tehdä kuin mököttää, koska mä en todellakaan olis kaivannut siihen synnytyksen lisäksi sitä, että huolehdin onko miehellä kaikki hyvin ja miten sillä menee. Ponnistusvaiheessa oli sitten enemmän tukena, piti kädestä jne.

Nyt oon sanonut että jos aikoo olla samanlainen niin ei tarvi tulla ollenkaan.
Itse oli kuitenkin sitä mieltä että tulisi, mutta mies stressaa hirveästi sitä, mihin esikoinen laitetaan synnytyksen ajaksi jos taas kestää yhtä kauan. Oonkin miettinyt doulaa, antais vähän joustamisen varaa miehellekin, sais olla mukana jos esikoinen on saatu hoitoon ja sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä. Mutta tästä pitää kyllä vielä keskustella. Musta olis kiva jos mies olis mukana ja olis edes henkisenä tukena, mutta vaivoikseni en sitä sinne halua kun tiedän etten itse osaa olla huolehtimatta jos se taas siellä nurkassa mököttää...
 
Mulla ekat päivät, ehkä viikko tai pari oli tosi runsasta vuotoa, en nyt muista monta pakettia meni, mies sai niitä kaupasta tuoda ku tarvitsin :) . Mutta sairaalasta saadussa liberolaukussa tais myös olla niitä siteitä mukana.

Ja kyllä mulla ois tosi tylsää ollut sielä sairaalassa ilman miestä, kun koko päivän sai odotella kun avautuminen oli niin hidasta. Mies sai tuoda vettä ja lämpötyynyä ym, joten oli siitä hyötyäkin :) . Ponnistusvaiheessa rehellisesti sanottuna en ees huomannut koko miestä, joten siinä vaiheessa ois ollu ihan sama oliko se siinä vieressä vai ei. Mutta toki sitten sai napanuoran leikata ja pestä vauvan ja olla muutenkin sen vauvan kanssa siinä, kun mua kursittiin kasaan.
 
Mulla kesti esikoisesta ehkä viikon päivät kovempi vuoto ja kakkosesta pari-kolme päivää, viisi-kuusi viikkoa piti kaiken kaikkiaan pitää jotain suojaa.

Se ekojen päivien vuoto voi olla tosi kovaa, myös yöllä. Paksut ja tooooosi pitkät siteet on pop siksi aikaa, etenkin just yöllä. Sairaalassa onneksi on niitä megavaippoja, sinne ei tarvi viedä omia. Mutta kotiin voi ostaa yhen paketin megapersejumbositeitä.:grin

Toisaalta siteitä menee kyllä paljon. Tulehdusriskin takia on suositeltavaa vaihtaa side usein, vaikka joka vessareissulla.
Ja toi tuulettaminen on välillä pop. Kesällä on helppo olla kotona vaik hame päällä ilman alkkareita:wink jos epäilee, että tulee sotkua niin vaikka pyyhe pepun alle istuessa.
 
Mulla meni yösiteitä pakettitolkulla ja silti on petarissa muistutukset jälkivuotoajasta. Olisin mieluusti ottanut niitä synnytyssalista saatavia kroonikkovaippoja muutaman kotiinkin. :sad001 Jälkivuoto jatkui jonkun 6-7 viikkoa ainakin. Muistan, että sitä tuli vielä jälkitarkastuksen aikaankin (ei tosin onneksi enää niagarana), kun lääkäri sen ihan omin silmin totesi. :wtf: Kaverit on väittäneet, että toisesta lapsesta jälkivuoto ei oo kestä niin pitkään, mutta varmaan yksilöllistä vaihtelua näissäkin.
 
Mulla oli kesympi vuoto kakkosesta :) mut tilalle tuli jälkisupistukset (ne osaltaan varmaan tyhjensikin kohdun nopeammin). :depressed:
 
Takaisin
Top