Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kyllä mä kiroilin tässä vikassa synnytyksessä. Ne vaan tuli mun suusta.. 2 ekaa oli kuitenkin helppoja synnytyksiä eikä silloin mitää rumaa tullu suusta.
 
Minäkin synnytin enemmän huokailemalla.

Kitty mulla ainakin kävi niin, että vaikka verikokeessa meinaan vielä nykyäänkin pyörtyä, ja ennen teinkin niin, niin synnytys oli niin kokonaisvaltainen kokemus, että ei siinä mulle tullu paniikkia tai muuta, sitä vaan meni sen olotilan ja kipujen mukana. Sain kyllä ilokaasua (taivaan lahja!), epiduraalin ja kipupumpun, kun kesti niin pitkään avautuminen.
 
Mulle on myös neulat paha juttu...mut synnytyksessä niitä ei huomaakaan :) en pysty edes katsomaan jos hemppa otetaan sormesta.

Mulla tuli esikon synnytyksessä aika paha sammakko suusta ponnistusvaiheessa :D en nyt muista oonko siitä jo aiemmin kirjoittanut tänne, mut huusin "Nyt tuut ulos saatana!" ennen viimeistä ponnistusta. Meni hermot kun olin puskenu jo pitkään eikä se pää vaan tullut ulos (puoli istualteen, ei mikään ergonomisin asento). Vähä hävetti. Mut kätilöt sanoi et voi kuule, täällon nähty ja sanottu kaikki!
 
Ite oon sitä mieltä et sitä synnytystä ei ainakaan ensikertalaisen kannata etukäteen hirveesti miettiä et miten menee ja mitä haluaa jne. Itse menin sillä periaatteella ja ihan hyvin meni :) ja niin aion tämänkin kanssa. Ainoa minkä olin miettinyt etukäteen oli se että otan varmaan epiduraalin jos sen saan. Tällä meinaan vaan sitä että tiedän meinaan muutaman kenellä on ollut oikeen suunnitelma synnytyksestä ja kun asiat eivät menekkään juuri niikuin on suunnitellut niin iskee paniikki. Kun menee avoimin mielin niin ei tule turhia pettymyksiä jos vaikka ei pääse ammeeseen, saa epiduraalia tai pysty synnyttämään polvillaan...
 
No sitäpä juuri mietinkin että turhaan sitä suunnittelee etukäteen kun ei kuitenkaan voi tietää mitä tulee :)
 
Mä tykkään / olen suunnitellut miten kaikki toiveissani menee, mutta toki tilanteet muuttuu yms. ja siihen varautunut myös ettei elämä mene niinkuin suunnitelee.
Itselleni vain tuo varmuutta, kun tiedän eri vaihtoehtoja, miten kuuluisi mennä yms. :)

Mm. täällä minusta tosi kivasti tietoa:
http://www.aktiivinensynnytys.fi/
Kirjoista olen tykännyt:

Raskaus, synnytys, äitiys : äidiksi omaa kehoa kuunnellen / Malla Rautaparta

Hyvä syntymä : kirja odottavalle äidille / Minna Haataja
Haataja, Minna
 
Mä olen myös hurjasti tykänny tuosta Malla Rautaparran kirjasta. Sopii omaan ajatusmaailmaani. :)
 
Kivaa, kirjavinkkejä! :) Kiitos. Jospa löytyis kirjastosta, ja jos sais aikaseks edes vilkuilla läpi ennen synnytystä!
Itellä se isoin kysymys merkki tällä kertaa piilee siinä että kuinka nopeasti tällä kertaa pitää lähtee sairaalaan (jos kaikki muutoin sujuu normaalisti)..että tosissaan ei tarvi ponnistaa parkkipaikalle :D kakkosesta ku avauduin sutjakkaasti ja toimitus ei muutenkaan kauaa ottanut, tää kolmas varmaan tulee vielä tehokkaammin...tai saas nähdä
 
Tuohon kirjasuosituksiin pitää lisätä vielä ruotsalaisen seksuaaliterapeutin jolla on 5 lasta, kirjottamat pikku kirjaset "Odotus" ja "Synnytys". Ihania lukea! :joyful: Toinen on vaaleenpunanen ja toinen vaaleensininen vähän kämmentä isompia, neliskanttisia pokkareita. Enemmän viihyttäviä kun faktapitosia, just paljon eri naisten kokemuksia ja käytännöläheisiä vinkkejä.
 
Neuvoisin ensisynnyttäjiä, että ei varmasti kannata liian tarkkaan suunnitella kuinka synnytys menee. Mutta ehdottomasti kannattaa kunnolla tutustua vaihtoehtoihin ja synnytykseen muuten! Esim. Nuo kirjat ovat mainioita. On mukavampi olla itsekkin perillä asioista mitä voisi kokeilla ja mikä asia voi vaikuttaa mihinkin, muuten sitä voi jäädä liikaa kätilön armoille. Ensisynnyttäjienkin synnytykset ovat usein pitkiä ja kätilöillä voi olla kiirettä, ei ne tosiaan ole kokoajan neuvomassa :)
 
Joo ekaa kun menin synnyttää mul ei ollu mitää muuta mielessä kun et kyl ne kätilöt sitte neuvoo miten synnytys etenee... ja hyvinhän se meni. Ilman suunnitelmaa. Eli jos sairaalassa joutuu olee pitempää niin kannattaa kokeilla mikä asento vois olla paras itelle puskea vauva ulos.
Vitsi kun osais nauttia tästä ajasta mikä nyt on, kohta on kädet täynnä tekemistä pikkusessa. Mä kyl ootan synnytystä kovasti.
 
Nane, sä olit synnyttänyt Porvoossa?
Minkälaisia huoneita siellä ja onko aina monta per huone maksimissaan? Oliko esim.tv:tä erikseen telkkari/tapaamishuoneessa vai tv huoneissa, ja perus sairaalasängyt? Netistä ei löydy juuri tietoa ja kuvia, haluisin vähän tietää vaikka oonki ehkä menossa tutustumaan/jutteleen sinne :)
 
Tänään raskausjoogassa opettaja (eläkeläinen, oli tuuraamassa) piti alkuun saarnan siitä, että missään tapauksessa ei pidä synnyttää puoli-istuvassa asennossa vaan joko seisoen, jakkaralta tai kontillaan.

Mua alkoi ihan ärsyttämään, eikö se nyt ole jokaisen oma asia miten haluaa sen lapsen pusertaa ulos. Vaikka hyväähän se varmaan tarkotti, mutta mua vaan ärsytti.
 
Oon kyllä myös sitä mieltä et noi Sanoja:n joogaopen mainitsemat asennot on parhaat ponnistaa, mutta jos esim. ottaa epiduraalin tms.niin siitä sängyltä ei välttämättä ole edes asiaa nousta :/ joten puoli istuva jää usein parhaimmaks asennoks. Siinä kuitenkin vissiin repeää helpommin ja episiotomia on todennäköisempi kun ei ns. luonnollinen ja ergonominen asento.

Just tänään juttelin äitini kanssa ja se sanoi että kun silloin 70 - luvun lopulla kun esikon synnytti niin kaikki meni hyvin putkeen kun hän oli opetellut hengitystekniikat ym.synnytysvalmennuksessa. Toisen lapsen kanssa synnytys ei mennytkään niin helpolla kun ajatteli olevansa jo kokenut ja unohti hengitystekniikan ja muut opit. Tosin minä tulin sitten jo helpolla kun kolmas lapsi.
Mut että varsinkin ensi synnyttäjille sanoisin että jos jotenkin haluaa "valmentautua" niin juurikin se keskittyminen ja hengitys harjoitukset voi oikeesti olla avuksi. Itsellä herpaantui kivunsietokyky ja keskittyminen esikon kanssa ja sit ei auttanut kuin epiduraali.
Kakkosen synnytys meni jotenkin putkeen kun antautui täysin ja meni ikäänkuin transsiin ja omaa kuplaansa niiden supistusten kanssa.

Tänä päivänä nuo synnytysvalmennukset ei taida olla yhtä kattavia, ainakaan ne missä itsr kävin aikoinaan oli aika turhia ja katsottiin lähinnä synnytysvideo. Ei se mua ainakaan valmistanut mitenkään. Noista hengitystekniikoista ym.löytynee netistä tietoa, niistä voi tsägällä olla hyötyä! :)
 
Joo Siis ruuhka aikana huoneissa on 3 paikkaa, muuten niissä 2 per huone. Mut ne yrittää aina sijoittaa sillee et olis omarauha eli olet yksin huoneessa. Mä suosittelen et älä ota ikkuna sänkypaikkaa talvi aikana sieltä vetää.tai otat paksumman viltin mukaan. Siinä on Se yleis tila missä on ruokalu ja tv. Huoneissa ei ole tv.tä. huoneet on vähän samalaisia kuin muissakin sairaaloissa.normi sairaala sängyt. Pieni keittiö missä on yhteinen jääkaappi. Että pieni on kuitenkin koko paikka. Jotain remontteja siellä on tehty nyt syksyllä, Että en ihan tarkalleen tiedä.
 
Siis joo varmasti ne voi olla hyviä asentoja ja kyllä myös olen sitä mieltä, että niissä painovoima auttaa luonnollisesti. Mua niissä vaan epäilyttää se, että mitä jos ei jaksa seisoa? Ja kontillaan olo ei tunnu mista luonnolliselta. Jakkaraa oon miettinyt, mutta kun nyt tilanteen mukaan mennään, niin katsotaan miten se tilanne etenee ja mitä sallii :)
 
Ei mulle ainakaan olis tullu mieleen ponnistaa seisaaltaan. On siinä muutakin mietittävää kun tasapainon säilyttäminen... puoli-istuva oli ihan ok, ei kai siitä nyt mukavaa sais millään asennoilla. Nopea perussynnytys oli, ei repeämiä. Varmaan sama tällä kertaa, vaikka en mitään suunnittelekaan.
 
Mä synnytin esikon kyljellään maaten. En pystynyt supistusten aikana olee selällään, joten tuo kyljellään olo tuntui siinä kohtaa parhaalta. Kyljellään ollessaan paine ei oo pahin tuolla välilihan seudulla, mihin ne repeämät kai helpoiten tulee... Seistä en halunnut, multa ois lährenyt jalat alta. Mutta kannattaa mennä suht avoimin mielin, koska sitä omaa oloa tai kipua ei voi mitenkään etukäteen suunnitella tai ennakoida.
 
No sepä se, riippuu ihan tilanteesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta.
En mäkään kokenut että se puoli istualteen ponnistaminen hirveen mahdoton olis ollu(niin syntyi esikko, enkä onnekkaana saanut repeämiä), mutta kakkosen kohdalla seisaalteen synnytyksen koin luonnollisempana ja parempana(huom.kohdallani nopeampana) toimituksena. Kesti muutenki 6h koko homma ja sairaalaan saavuttaessa olin lähes kokonaan auki niin olin elämäni voimissa :D En olis pystyny makaan sängyllä, mulle se ei tullut mieleenkään ;) supistuksiin mulla ainakin auttoi liike ja seisaaltaan liikkuminen, pystyykö joku edes makaamaan supistusten aikana..? Mä pystyin esikostakin makaamaan vasta kun sain epiduraalin.

Kukin pusertaa miten parhaimmaksi näkee!
Ja joo, pidemmässä synnytyksessä ei varmaan jalat enää jaksa kantaa, se on ihan selvä. Silloin on usein myös lääkityksetkin käytössä.
 
Oon ihan ajatustasolla miettiny et varmasti parempi asento mulle olis ollu kyykyssä ku puoli istuvaltaan sillon esikosta ja jos tällä kertaa "mahdollista" niin voisimpa jopa kokeilla
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top