Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Esikoisen synnytyksessä: Minua neuvottiin ponnistelemaan seisaaltaan, ja kun oli noin tunnin äheltäny, alko olla sellanen vapina et oli pakko nousta sängylle. Vasta siinä ponnistuksia ohjattiin, ja jostain syystä vasta siitä laskivat varsinaisen ponnistusvaiheen keston. :angry2 -Mitä en pysty käsittää vieläkään että miks... samaa hommaa tein koko ajan. Jos oisin synnyttäny seisaaltaan, niin papereissa ois varmaan lukenu et ei ponnistusvaihetta...! Sori, asiaan siis. Liikkuminen ja eri asentojen kokeilu varmasti kannattaa, minua kiinnostaisi se synnytystuoli mutta sellaista ei taida olla Hyvinkäällä.. ja aika kamalalta se näyttää mut noin niin kun asentona. Sitten taas... parhaillaan tulee niin vahvaa tuplapommitusta alamahaan, että varmasti ollaan perätilassa ja jos näin mennään jatkossakin niin eipä tarvii miettiä alakautta synnytystä sen enempää. Vielä ei oo kääntymistoiveita kuultu!
 
Eka oli sectio sikiön suuren koon takia. Ei koskaan enää leikkuriin, niin hirveetä oli palautuminen. Se on synnytystoivelistassa ihan eka lausekin :-).

Toinen käyttnistettiin koska esikko oli suuri äidin mittoihin nähden. Alle nelikiloinen terve lapsi syntyi vuorokauden synnytyskipujen jälkeen. Liikkuminen oli kiellettyä, olin jos missä piuhoissa kiinni. Vessaankaan ei päässyt mikä harmittaa. Hyvät muistot kuitenkin, lapsen isästä sen verran, et jos tuntuu ettei häntä kiinnosta ni ota doula mukaan. Ihan itsesi takia. Hän helppii sinua.

Nyt toivon taas ettei sectioo, ja toisaalta ihan normaali säännöllinen spontaanisti käynnistyvä synnytys olis ihan mahtava kokemus. Saas kähdä kuinka tällä kertaa käy!
 
Olisko se Mammasmurffi ollut sitä alkavaa ponnistelua ja suunnan hakua? Mulla kestäny ponnistusvaihe molemmissa suhteellisen kauan, vaikkei ihan ekoja "koeponnistuksia" oo edes laskettu mukaan. Sitä ähelsi ja harjoitusponnisteli ensin kun oli kokonaan auki, ja sit kunnon ponnistaminen alkoi kun pää jo melkein näkyvissä vähän.
 
En tiedä, sitä ei selitetty vaikka kävin synnytyskeskustelussakin jälkeenpäin. Mutta varmaan jotain tuollaista...
 
Katsoin elämäni ensimmäisen ja luultavasti myös viimeisen synnytysvideon toissapäivänä. Videolla kaikki meni hyvin, mutta itselle tuli sellainen olo, etten kyllä pysty moiseen. Aiemmin yritin vaan olla ajattelematta synnytystä, ja ajattelin, että se tapahtuu sitten ajallaan jne..

Löytyykö muita ensisynnyttäjiä, joita ajatus kauhistuttaa? En ole edes varma, pelkäänkö itse synnytystä, vai sitä miten kipeät paikat ovat sen jälkeen. Äidille on tehty sektio, mutta myös kaksi normaalia synnytystä. Sanoo, että kyllä leikkauksesta toipuminen on kamalampaa kuin alateitse synnytyksestä. Itseä vaan paikkojen repeäminen kauhistuttaa, kun on muutenkin jotenkin helposti hajoavat nuo paikat tuolla alakerrassa...
 
Mä olen myös ensisynnyttäjä. Tavallaan jo odotan synnytystä, vaikka toki siihen liittyy myös huolta ja pelkoa kivusta. Ja ehkä just tuo synnytyksenjälkeinen olotila huolestuttaa. Perhevalmennuksessa näytetty synnytysvideo ei herättänyt kummempia tunteita, mutta olen nyt katsonut muutamia homebirth-hakusanalla löytyneitä synnytysvideoita ja ne ovat mielestäni liki käsinkosketeltavasta kivusta huolimatta kauniita tai ainakin voimaannuttavia. Suosittelen!
 
Täälläkin ensisynnyttäjä. Jännittää tietenkin vaikka tavallaan järki sanoo että se on maailman luonnollisin tapahtuma ja kyllä keho tietää mitä tekee. Mutta pelottaa ehkä se että miten voimakkaasti tunnen sen kivun ja kuinka pystyn hallitseen itseni niin etten ala panikoimaan mitään...
 
Ne synnytysvideot ei kerro sitä miltä synnytys tuntuu... Kivutonta synnytystähän ei ole olemassakaan, mutta siihen omaan kokemukseen liittyy niin paljon muutakin. Elimistö erittää omia apuja synnytyksessä, mieli on hormonihuuruissa, ja useimmilla on sitten niitä lääkityksiä ja puudutuksia. Ja se jännitys ja odotus ja tieto että nyt se vauva tulee... Synnytys on niin kokonaisvaltanen kokemus että kipu on vaan osa siitä vaikka oiskin kova.
Olen sitä mieltä, että kaikkia osa-alueita on hyvä miettiä etukäteen ja haaveilla - ja miettiä mitä ei toivoisi, mutta sitä paniikkia varmaan lietsoo jos kovin tarkkaan yrittää suunnitella, koska sitä ei vaan voi suunnitella.
 
Ensisynnyttäjille, ei vaan meille kaikille synnyttäville äideille. Rentoutumisen opettelu. Nyt siis raskaanaoloaikana. Kun se avautumisvaihe ottaa kipeetä, mutta onhan siellä ne tauot supistusten välillä.
Opetella rentoutumaan ja keskittymään edes siihen kivuttomaan hetkeen.
Se että repeytyynö synnytyksessä ei välttämättä ole kiinni mistään. Vauva saatta syntyä niin nopeasti ettei paikat ehi mukaan. Mut yleensä ottaen naisen kroppa ehtii.
Alatiesynnytyksestä toipuminen voi viedä sekin viikkokausia. Mut se elämänmuutos jonka pieni ihme tuo tullessaan ottaa muutenkin aikaa. Että oma ja puolison ja muun perheen mieli tulee vauvantahtisesti.
Jännittää. Mulle syntyy kolmas. Mutta odotan innolla tätä kertaa. En itse voi päättää miten tämä sujuu, joten tuntematon jännittää. Luotan kätilöihin. Ja omaan kroppaan.
 
Onkohan kenelläkään kokemuksia siitä, että kohdussa on juoste? Mulla siis todettiin se 4D:ssä ja sen jälkeen joulukuun kunnallisessa kontrollissa. Lapuissa lukee, että lähtee heti etuseinäistukan alta etuseinästä takaseinään. Verisuonia siinä ei näkynyt.

Lääkäri ei ollut huolissaan, mutta oon miettinyt vaan, että voiko se haitata synnytystä. Voiko vauva sotkeentua siihen, tai jos se ei meinaakaan katketa tai jos se repio jotenkin paikkoja...
 
Ei kyllä ole mitään tietoa.. Tulee vaan mieleen, että minun mahassa kaksosilla on soluseinä välissä, mikä ei pitäisi alatiesynnytyksessäkään olla mikään ongelma. Näillä näkymin ollaan kyllä menossa sektioon kun Taku ei suostu millään kääntymään raivotarjontaan, tahtoo vaan olla poski siskon poskea vasten...
On alkanut vähän hirvittää se sektio. -Tai siitä toipuminen. Mies joutuu siis hoitamaan kotona sitten esikoisen, vauvat käytännössä kun en saa niitä nostellakaan alkuun, ja sitten vielä minut toipilaana. Miten ihmeessä tullaan pärjäämään???:confused:
 
Mama
mammasmurffi sanoi:
Ei kyllä ole mitään tietoa.. Tulee vaan mieleen, että minun mahassa kaksosilla on soluseinä välissä, mikä ei pitäisi alatiesynnytyksessäkään olla mikään ongelma. Näillä näkymin ollaan kyllä menossa sektioon kun Taku ei suostu millään kääntymään raivotarjontaan, tahtoo vaan olla poski siskon poskea vasten...
On alkanut vähän hirvittää se sektio. -Tai siitä toipuminen. Mies joutuu siis hoitamaan kotona sitten esikoisen, vauvat käytännössä kun en saa niitä nostellakaan alkuun, ja sitten vielä minut toipilaana. Miten ihmeessä tullaan pärjäämään???:confused:
Click to expand...


Missä päin asuit (muistelenko ihan väärin et etelä suomessa?)? Mutta siis oletko kuullut moksautuksesta? En tiedä toimiiko kaksosilla, mutta paljon hyviä kokemuksia kuullut vauvan kääntämisestä.
Jos kiinnostuit niin laita Kerstinille viestiä ja kysy toimiiko kaksoisraskauksissa: http://kback.karinsberg.fi/
 
Tuusulassa, ja Hyvinkäälle meen synnyttää jos vielä viikko päästään eteenpäin. (Tällä viikolla jos käynnistyy niin Helsinkiin, NKL tai Kättäri). Ei oo kääntämisestä ollu puhetta kertaakaan lääkärin kanssa, en oo kyselly kun oon ajatellu että eivät varmaankaan kaksosia ees yritä. Moksautuksesta en ole kuullutkaan, joten en sen toimivuutta osaa kommentoida. ... Tiedän, että yrität auttaa, kiitos siitä MaMamma. Näköjään kyse olis siis akupunktiosta. Ei kyllä ole minun juttu. Yks tuttu tuossa ehdotti myös akupunktiota, mutta nää sokerimittaus- ja insuliinipiikit riittää oikein hyvin minulle. Sen verran epäluulonen oon, etten todellakaan lähde kokeilemaan mitään noin radikaalia ja vielä raskaana ollessa.
 
Muokattu viimeksi:
Mammasmurffi, onko siis täysin poissuljettu alatiesynnytys, jos kumpikin vauva on perätilassa?

Me ollaan tässä tehty jo sotasuunnitelmaa maaliskuulle. Mulla on tarkoitus tehdä rv 36 Ikean käynti vielä, mutta muutoin taidetaan pysytellä lähitienoilla. Talviaikaan kun meidän mökiltä synnärille on nopealla äkkilähdölläkin 1,5 h ajomatka, ja tosiaan (jos haluaa uskoa perinnöllisiin asioihin kuten minä) suvun naisten synnytykset on olleet muutaman tunnin keikkoja, niin ei ehkä viitsi tuota riskiä ottaa.
 
Kyllä se tosiaan kaksosraskauksissa tuo molempien perätila tarkoittaa sektiota. Sektioon taitaisi mennä myös jos A-vauva olisi perätilassa, B-vauvan perätila taas ei ole este alatiesynnytykselle. Meillä kaksoset olivat aikoinaan molemmat päät alaspäin, synnytys oli ihan hyvä kokemus. Eihän se niin intiimi ja "rauhallinen" tapahtuma ollut kuin yhden lapsen syntymä, mutta olinkin siihen hyvin varautunut :) Porukkaa siis synnytyksessä riitti.
 
Porvoon synnäriin tutustuin tänään, olen aivan innoissani! :happy093
Ihan eri tuntuinen paikka kuin "isolla kirkolla", niin rauhallista ja kodikasta. Ottivat mut niin lämpimästi ja henkilökohtaisesti vastaan, että:Heartpink
Ehdotti ylimääräistä yhteistapaamista vielä kätilön+lääkärin kanssa rv37+ joten varattiin sekin, aikovat ilmeisesti tutkia ja ultrata kunnolla kohdun tilanteen/painoarvion ym.ihan bonuksena! (neuvolalääkäri on tuota ennen, mutta siellä ei meidän neuvolassa perinteisesti katsota mitään)
Nyt ei tarvii mennä sit yksityisellekään enää niinkuin suunnittelin. Ja jälkitarkastuksena minut luultavasti myös kunnolla tutkitaan/ultrataan Jo synnärillä ennen kotiutusta. Olen niin onnellinen et voisin itkee! Nyt vaan odotan innolla synnytystä eikä pelota istukka-ongelmat tippaakaan:hello2
 
Mä odotan innolla synnytystä. Yksi sectio alla, yksi käynnistetty alla. Josko nyt saisi sen luomuna käynnistyvän mukavan kokemuksen .
Oikeestaan, vaikka on kolmas tulossa niin ei edes tiedä mitä odottaa, olo vään kuin ensisynnyttäjällä :-). Että tulee mitä tulee ni vauva sieltä syntyy ja ammattilaiset auttaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top