Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
AadaEveliina, ihan mielettömän hienoa!! Sekin että ne ultraa tässä ennen synnytystä, mahtavaa. :happy093
Tosi ilonen sinun puolesta. :happy119
 
Täällä saatto tulla tänä aamuna eka merkki lähestyvästä synnytyksestä... Luulen, että limatulppa irtos. Sama juttu oli eka merkki esikoisen lähestyvästä synnytyksestä, mut en yhtään muista kuinka kauan aikaa meni vielä, mut oli se useempia päiviä. Huhhuh... :eek: ja maha ollu oikein erityisen kipee koko päivän. Takun pää painaa kylkiluihin (eiks sitä itteensä satu yhtään kun ei viitti vaihtaa asentoa??) ja muuten vaan kiristää.

Pojan 2v-synttärit ens keskiviikkona, katsotaan ollaanko vielä sillon kotona. Tässähän alkaa tulla odottava fiilis!
 
Maha on laskeutunut pari päivää sitten ihan alas, alemmas ei enää pääse. Viime yönä sai taas valvoa supistusten ja menkkajomotusten kanssa, ei kuitenkaan kipeitä mut epämiellyttäviä. Tänään supistukset jatkunut ja alamaha ihan hellänä. Limatulppaa irronnut vajaa viikko sitten vähän.
Onneksi huomenna on neuvolalääkäri, kyllä turhauttaa jos ei mitään edistystä oo alhaalla tapahtunut :D
 
Kaikki ei huomaa koko limatulppaa.. Huomaamattomana se saattaa tulla valkovuodo mukana hiljaksiin, toisilla saattaa tulla vasta, kun synnytys käynnistyy (siinä vuodon mukana) ja toisilla se menee vasta salissa vesien mukana. :) Ite en huomannut edellisessä raskaudessa missään vaiheessa koko tulppaa! :)
 
Just alkuviikolla ku oltiin synnytysvalmennuksessa niin siellä puhui tosta limatulpasta. Just noin ku Syyspirpana laittoikin. Ja sanottiin että siitä voi päätellä että synnytys lähenee, tosin aikahaarukka oli suht pitkä, kolmesta tunnista useampaan päivään :)
 
Mulla lähti limatulppa esikosta sellasina pieninä klimppeinä kerrallaan joku kuukausi ennen synnytystä. Tosin en tiedä kuinka kauan olis menny et synnytys olis käynnistyny itsestään ku kerran käynnistettiin
 
Limatulppa myös uusiutuu koko ajan.
Esikosta en huomannut ollenkaan ja tosikosta sen jälkeen kun alkoi tulemaan kipeitä supistuksia ja siitä menikin parisen tuntia kun vauva syntyi. :) että hyvin vaihtelevaa voi olla :)
 
Jep, minullakin taisi tulla ensin pienempi ja sit parin päivän päästä isompi viimeksi. Pikkumyylle vielä lisäisin, et sen voi tuntea jos tulee näin etukäteen, kun tuntuu et tulee joku klimppi alapäästä (minulla tuli kun kävin pissalla) ja sit pöntössä näky sellanen vähän reilumman kokonen "räkäklimppi". Kivan kuulosta?!!... :wacky: Viimeraskaudessa siitä toisesta tais jäädä jotain paperiinkin.. mut kato terveyskirjasto.fi :stä, aika hyvin selitetty.
 
Mulla tais kaikissa lähtee vähitellen irtoomaan sitä. Viikko pari ennen synnytystä. Ei sitä kyl huomaa jos ei oikein ajattele. Mut jos tulee koko tulppa ni sen kyllä huomaan kuulemma.
 
Mun kans lähi piiri kyselee joko tulee... kun olo ollu jo sen oloista. Pikkuinen pysynyt pää alhaalla mut ei kiinnittynyt kun pystyy heiluttelee toista. Tosin voipi olla et se pää painuu vasta kun synnytys alkaa...

Mut voi että kun pissittää jatkuvasti.nyt saa aina kun johonkin lähtee niin .miettii missä on lähin vessA.. Paineen tunne kova ja supistukset alkanu pistävänä jo päivälläkin. 6 Päivää lääkäriin, näkee sit onko paikat pehmeenä. Vai kuvittelenko vain kAiken . Ihanaa saadaan pikkuset pian...
 
Ensisynnyttäjä ilmottautuu, aluksi olin sitä mieltä että minähän en muuten synnytä alateitse mutta mieli "muuttui" kun en yksinkertaisesti jaksa käydä siellä pelkopolilla.. tulkoot sitten normaalisti. Kunhan ei liian pahasti pilaa paikkoja..
Itteäni kyllä jännittää/pelottaa, juurikin se kipu ja muutenkin en näe sitä sellaisena upeana ja voimakkaan ihanan täydellisenä vaaleanpunaisena kokemuksena. Vaan brutaalina toimenpiteenä mihin liittyy repeämisiä ja p*skaa. Mutta, se ei kestä ku hetken ni olen päättänyt puristaa sen läpi vaikka silmät kiinni hammasta purren...
Haluisin kuitenkin kuulla että miten teidän miehet suhtautuu? Isä on tietty tulossa synnytykseen, mutta häntä pelottaa ihan tosissaan että mulle ja/tai vauvalle tapahtuu jotain kamalaa eikä tuo tunnu pääsevän ajatuksesta eroon. Asiaa ei auttanut kun miehen veli kertoi omat kokemuksensa omien lastensa syntymistä, eli Kauhutarinoita lievästi liioteltuna.. haluan puolison ehdottomasti mukaan mutta saapi nähdä kuka on loppuenlopuksi kenenkin tukena..
 
Muokattu viimeksi:
Ne, jotka esim keltaisessa lehdistössä hehkuttavat, miten 'rentouttava' ja 'nautinnollinen' kokemus luonnollinen synnyys on, ovat joko unohtaneet tai valehtelevat. Yleensä samat ihmiset vielä kehuskelevat synnyttäneensä ilman kivunlievitystä. Voimaannuttava kokemus se voi olla, ja tavallaan mahtavakin, kun jälkeenpäin tajuaa millaiseen urakkaan oli itse kykenevä, mutta mitään nautinnolliseen viittaavaakaan siitä ei kyllä saa tekemälläkään, etrnkään siinä hetkessä. Mutta en olis jättäny tekemätäkään, onhan sitä tehty tässä maailmassa muutaman kerran ennenkin ja hyvin selvitty, että ei mitenkään kovin spesiaalijuttu, ja paljon turvallisempi kuitenkin kuin sektio. Mies tulee mukaan, vaikka itse en nyt niin välittäisi,mielummin keskittyisin rauhassa pusaamaan sen itse ulos. Edellinen mies ei ollut mukana synnytyksessä, kun ei pidä piikeistä eikä verestä ymsyms, ja se sopi mulle varsin hyvin: ei siitä muuta olis ollukaan kun haittaa jos olisi vain hysterisoinu siellä. Eli Kyfi, jos mies on sellaista sorttia että sä joutuisit tukemaan sitä, niin ennemmin sitten aja se ulos että saat rauhassa hoitaa homman itse, se vaatii kuitenkin keskittymistä ja rentoutumista, että sujuis nopeammin. Jos jännität siinä samalla miehen vointia, niin on vaikeampi perusteellisemmin rentoutua ja hommassa saattaa kestää vähän kauemmin, mikä taas siinä tilanteessa ei ole itselle se ideaalitilanne. Mitään vaaleanpunaista siinä hommassa ei toki ole, ja itsekin toivon että tälläkin kertaa mahdollisimman nopeasti olis ohi. En kuitenkaan koe että mitään pelättävääkään olis, kun on ammattitaitoisissa käsissä.
 
Hmm... Pelottaako sua Kyfi siis se, että tulee repeämiä ja tikkejä ja pimppi levähtää, kun kirjoitit "kunhan ei liian pahasti pilaa paikkoja"? Vai mikä pelottaa eniten? Olisko siitä pelkopolista tuon suhteen apua?

Tuskin kukaan toivoo tietenkään, että tulee repeämiä tai muitakaan komplikaatioita, mutta mielestäni kun tähän "leikkiin" on lähdetty, on oltu tietoisia siitä, että oma kroppa muuttuu, voi olla pissankarkailua, voi olla peräpukamia, voi tulla mahasta röllykkä jossa on oma punainen tiekartasto, voi olla että tulee niitä repeämiä. Fakta on kuitenkin se, että tuon tapahtuman jälkeen sitä tulee olemaan aina synnyttänyt nainen, ja se jättää luonnollisesti omat jälkensä. Totta kai se voi harmittaa, tuskin kukaan oikeasti haluaa vaikka raskausarpia, mutta nämä aiheuttanut pieni vauva lienee paljon paljon suurempi palkinto loppuelämäksi kuin se, jääkö maha minkälaisen näköiseksi. Eihän me ikuisesti nuoria olla kuitenkaan, tulee selluliittiä ja tissit roikkuu ja pepusta saisi pinkeän vaan implanteilla :)

Tarkoitukseni on siis tsempata, keskimäärin kaikki vauvat taidetaan sieltä äidistä ulos saada ja sairaaloissa synnytys taitaa olla niitä kaikkein normaaleimpia perusjuttuja, mitä on :)
 
Vartalon muutokset ylipäätään, vauva on tosi haluttu ja se on tiedetty että kroppa muuttuu, ja on se sen arvoista. Se omakuvan muuttuminen ja sen hyväksyminen on vielä työn alla. En ikinä ole ollut ns. lapsi-ihminen ja pitkään olin sitä mieltä etten varmaan ikinä hanki omia lapsia. Olen myös aina pitänyt omasta vartalostani ja ollut tosi seksuaalinen. Nyt kun peilistä kattoo plussapallo ja tulevaisuudessa häämöttää teepussit rintojen tilalla, niin se ajatus on tosi hankala sisäistää. Lisäksi tuntuu jotenkin oudolta "luovuttaa" mun vartalo jonkun toisen käyttöön, imetys yms tuntuu vielä tosi vieraalta. Kaikki nämä asiat varmasti unohtuu ja muuttuu hyvin toisarvoisiksi kun saa sen oman nyytin syliin, sitä odotellessa.. en tiiä ymmärrättekö yhtään mitä ajan takaa :D haluaisin toisaalta hypätä yli synnytyksen ja sen vaiheen kun se roikkuu tississä kiinni siihen kun se on taapero :D jonkun mielestä kuullostaa varnaan kauhealta eikä yhtään ymmärrä, onhan vauva maailman ihanin lahja mitä voi saada ja siinä olen kyllä samoilla linjoilla. En vaihtais mihinkään. Menis nyt vaan nopeast tämä loppuaika ni sais sen synnytyksen pois alta.. tää odottelu on niin tympeetä kun kerkeää miettimään kaikennäköstä.
 
Ei ole ollenkaan luonnotonta, että muuttuva keho aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Olin kans ensimmäistäni odottaessa saman kalaisessa tilassa. Olin ennen raskautta oppinut olemaan sinut kroppani kanssa. Oli siihen erittäin tyytyväinen ja se näkyi terveenä itsetuntona. Kehokin oli terve. Totta kai raskauden tuomat muutokset oli tiedossa ja sen tosiasian on tietyllä tasolla hyväksynyt.. mutta loppuraskaudessa, kun joka paikka onkin pumpattu täyteen nestettä ja olet pelkkä pyöriva tynnyri josta ei edes varpaita erota ja jonka perään lapsetkin huutaa nauraen, että "nakkimakkara!!".. Niin kyllä siinä peilistä takasi tuijottaa aika raju kontrastiero. :D <3 niillehän nauroi itsekin, huumori on tapa käsitellä asioita. Mutta kyllä siinä joutui ensimmäisellä kerralla mielestäni mieltämään ja hyväksymään ison totuuden = mun kroppa todella muuttuu toisen laiseksi. Vaikka asioita tiedostaakin etukäteen, niin usein koko totuuden ymmärtää vasta, kun se tulee alastomana sun eteen.. Ja silloin sinä vasta todella opettelet olemaan sinut sen uuden asian kanssa, in this case uuden vartalosi kanssa. Osa onnea on, että vartalo palautuu todella tehokkaasti, se vaan ottaa aikansa. Ja se on myös pitkälle ite muokattavissa. Jokainen vartalon malli on kaunis. <3 se on osa tätä matkaa, sen on mun mielestä myös meidän naisten vahvuus! :)

Oon ite pieni ja tosi kapea rakenteinen. Kun synnytyksestä oli kulunut muutama kuukausi, olin jopa tyytyväisempi uuteen vartalon malliini. Se oli naisellisempi, pidin uusista pyöreistä muodoista lantiolla ja keskivartalolla. :)

Sama asia pätee seksuaalisuuteen ja imetykseen. Samaan tapaan, kun kroppa on osa minua, on myös seksuaalisuus osa minuutta. Pelko minuuden "kadottamisesta" ei ole typerä kuuloista!! <3 se kuullostaa terveen ihmisen piirteeltä. :) äidiksi kasvaminen on muutakin kuin vauvan kasvattamista.. Niin niin paljon muutakin! <3

Mun seksuaalisuutenikin puhkesi ihan uuteen kukkaan synnytyksen jälkeen! Joten älä huoli, se "vanha" minä ei ole katoamassa, se kasvaa!! Se on se sama taimi mikä ennenkin. :)

Käytännön vinkki, jos se alakerran kohtalo hurjastuttaa, niin ite öljysin ja hieroin viimeksi välilihaa ja paikkoja, jotta kudokset ovat pehmeät ja joustavat. Niiden voitelu vaikuttaa myös kosteuteen ja limakalvojen hyvä kosteus nopeuttaa palautumista. Sain kaksi pientä repeämää joista vaan toiseen laitettiin pari tikkiä. sekään ei olis ollut tarpeellista, mutta kätilöllä oli jokin käytännön hyvä perustelu siihen. :) apteekissa myydään siihen tarkoitukseen ihan öljyä ruiskeena. Mää käytin kookosöljyä. Puhtaat kädet ja ihan minimaalisen lyhyet kynnet niin voi huoletta varovasti öljytä. Sitä ihan suositeltiinkin jossain. Se kyllä jakaa mielipiteitä.. Mutta väitän, ettei se miehen peniskään steriili ole. Tänä vuonna kun asia silmii pomppas, niin nykyään suosittelevat vinyylihanskan käyttöä bakteerien ja kynsien takia. Mää noudatan vain hyvää hygieniaa ja lyhyitä kynsiä. :)
 
Kyfi, ei noi ole millään tavoin outoja ajatuksia. Ei mullekaan ollut vaikka viisi vuotta sitten millään tavoin selvyytenä, että haluaisin lapsen. Ja olen ennen tätä tottunut siihen, että itse on oman vartalonsa hallitsija, joka päättää mitä sillä tehdään ja miltä se näyttää. Mulla on ollut pienehköjä syömisongelmia ennen (ei kuitenkaan siis anoreksiaa tai muuta vastaavaa, mutta ongelmia) ja koen, että tämä on tehnyt ihan hyvää omalle itsellekin. Että ei voi päättää kaikista asioista.

Mitä imetykseen tulee, niin se kauhistuttaa myös mua eikä mulle ollut puoli vuotta sitten millään tavoin selvää, että imettäisin tuota vauvaa. Nyt olen asiaa käsitellyt omassa päässä aika paljon ja edelleenkin se tuntuu hyvin vastenmieliseltä ajatukselta, mutta vauvan parhaaksi olen päättänyt yrittää. Se, tuleeko siitä sitten mitään, jää nähtäväksi. Olen myös päättänyt, että väkisin en aio jatkaa sitä ja yrittää, itse olen kasvanut korvikkeilla lähes 1,5 kuukautisesta asti ja ihan terve ja fiksu musta on mielestäni tullut :).

Jokaisen pitää itse löytää se itselleen sopiva tie näissä asioissa. Tärkeää on, että puoliso tukee ratkaisuja, oli ne mitä hyvänsä. Meillä esimerkiksi ton imetyksen suhteen mun mies on toivonut, että sitä yrittäisin etenkin vauvan ollessa tosi pieni ja kyllä aion myös hänen toivettaan kuunnella. Silti olemme puhuneet, että pulloon totutetaan vauva yhtä lailla.

Mitä tulee tohon Syyspirpanan välilihan öljyämiseen ja hieromiseen, mä olen tuuminut että liukkari toimii myös ihan hyvin tossa hommassa ;)
 
Meille ihan kätilö suositteli perhevalmennuksessa välilihan öljyämistä vehnänalkioöljyllä. Öljysinkin kun odotin esikoista, ja nyttenkin sillon tällön, mutta koska pissalla pitää juosta ihan vähän väliä, en voi olla ihmettelemättä mitä hyötyä siitä on tai että kuinka usein sit pitäs öljyillä? Kerran kun pyyhkii veskissä niin siinähän se melkein lähtee. Työlästä laittaa useemmin kun aina suihkun jälkeen, kun muutkin rasvat ja öljyt laittelee.. Ja siis esikoinen tuli "supermiesasennossa" toinen nyrkki leuassa kiinni niin repi paikkoja kuitenkin... Mutta Kyfi, ei niitä synnytyksessä mahdollisesti tulevia repeämiä kukaan nää sieltä sisältä. Ulkosesti alakerta muuttuu iän myötä ilmankin...

Muut kirjottelikin jo aika tyhjentävästi Kyfille vastausta. Siihen sinun miehesi suhtautumiseen sanoisin, että jos hän on ihan täysipäinen mies, hän nyt etukäteispeloistaan huolimatta tukee sinua kun hetki koittaa, ja on toivon mukaan ylpeä sinusta!! Miehet harvoin jakavat aitoja tuntemuksiaan, vaan puhuvat enemmän yleisellä tasolla toisilleen, tai suorastaan satuja!, ja kotona asenne aivan toinen. Sinun haluttavuutesi ei pitäisi huonontua synnytyksen myötä hänen silmissään vaan päinvastoin, olethan antanut hänelle suurimman lahjan mitä nainen voi miehelle antaa, lapsen! Sen pitäisi nostaa pisteesi taivaisiin ja saada miehesi palvomaan sinua! Mitä oletkaan ollut valmis tekemään - ja tehnyt - hänen vuokseen! Ole ylpeä itsestäsi myös synnytyksen jälkeen niin kuin olet ollut tähänkin asti. Vaikkei se heti olisi niin "varmaa", mutta itsevarmuushan tekee haluttavan, eikö niin? Ja kun saat vähän varmuutta ja se saa vähän vastakaikua, se lähtee lisääntymään ja positiivinen kierre on valmis. Voit kaikella oikeudella odottaa, että miehesi palvoo sinua synnytettyäsi hänelle lapsen, ja mies varmasti tekee sen jos hänellä on yhtään älliä päässään. :wink
 
Mammasmurffi, oon miettinyt ihan samaa ton öljyämisen kanssa. Mutta aattelen, että se hieronta kuitenkin vaikuttaa jotakin ja ehkä sitä vähän sinne imeytyykin ennen pissaa... ;D laitan kans 1-2 kertaa päivässä. Lähinnä riippuen onko suihkupäivä. Suihkupäivänä kahdesti, muuten yhden kerran. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top