Synnytys

Ei kannata kuulo puheita uskoa; koskaan.
Samoin ei kannattaisi lukea ja kuunnella toisten synnytys kertomuksia;
ennen kun on itse synnyttänyt. Ja varsinkin artikkelit on yleensä niitä 
ääripäitä . . 

jokainenhan meistä tietää; että se sattuu ja kipu on helvetillistä; mutta palkinto
ihana joka saa kivut loppumaan kun seinään ja  ne unohtuu samantien. <3
 oi kun tulee oikein haikea mieli; kun muistelee sitä hetkeä kun esikoiseni sain 
rinnalleni; ihan oman lapseni! <3 voi sitä kyynelten ja rakkauden määrää. 

Minttuliina; nimenomaan kun riskinsä ja riskinsä on molemmissa. . . 
ja viho viimeinen vaihtoehto olis yrittää punnertaa muksu perätilassa 
maailmaan :D
 
Jaanpa tännekin lukemastani tutkimuksesta; eli Omega-rasvahappojen syöjät!

Luin, että lisäravinteena omega-rasvahappojen syöjillä oli todettu leikkausten yhteydessä huonommin hyytyvä veri, eli veri juoksi liiankin vauhdikkaasti eikä tyrehtynyt niin hyvin. Omalla järjelläni mietin, että lopetan niiden syömisen nyt kokonaan enkä osta uusia ainakaan ennenkuin synnytys ohi. Verthan siinä virtaa kuitenkin, ja varsinkin jos sektioon menee niin ihan täysi ja iso leikkaushan se.

Tuli vain mieleeni kertoa, jos täällä muitakin omegan popsijoita. :)
 
ensin oli ihan valmis synnyttään vaikka missä mütta nyt on tullu niin kamalia supistuksia ett äoikein pelottaa se kipu kun se sitten alkaa toden reolla. viime yönäkin hyvä etten herättäny ukkooni kun sattu niin vitusti.. -.-    no onneks ne meni ohi kuitenki... huomasin että kun nousin sänkystä ja vähän käppäilin kämpässä niin autto... kyllä pelästyin, enään en ookkaan niin varma koko touhusta.. :/
 
jo synnyttäneet mammat hoi ! :
Oletteko spinaalia käyttäneet?

Oon miettinyt, että luomuna en todellakaan synnytä, ellei taas ole pakko;
koska epiduraali ei auttanut; niin olisikohan spinaali hyvä?

Tiedän sen, että joillakin auttaa ja joillakin, tottakai, niinhän se aina menee.
Mutta onko kokemusta?

Ilokaasuakin viimeksi hengittelin, mutta  sitte olin ihan muissa maailmoissa;
enkä sellastakaan halua. . . 
 
Viirukhan, meillä jökötetään kanssa tiiviisti perätilassa (ei tosin ihan puhtaassa, jokin poikki-perätilaviritelmä :D) ja siitä ei ole inahdettukaan viikkokausiin, nyt siis 32+3. Äippäpolille ollaan menossa käänneltäväksi 36+0, mutta koska käännösyrityksen onnistumisedellytykset ei ole erityisen hyvät, niin mie olen alkanut henkisesti valmistautua sektioon (en-haluu-en-haluu-en-haluu!!). Meillä perätilasynnytys alateitse ei ole edes vaihtoehto, kun mulla on itselle tehty lapsena iso lantion ja vatsan alueen leikkaus. Pidetään molemmat peukkuja onnistuneille kääntöyrityksille!
 
Viirukhan kiiitos tiedosta ! Otitko esikoisen aikana molemmat puudutteet ? 

Pidän teille peukkuja molemmille ! <3

 
oi voi voi voi... miksi tein tämän. Lueskelin sitten tuolta toukokuisista ja kesäkuisista synnytystarinoita. Noh, kivahan se on niitä lukea että miten kullakin mennyt mutta nyt pelottaa entistä enemmän!! Kyllähän mulleki on sanottu miljoona kertaa ettei niitä kannata lukea ja neuvolakin sano ettei kannata, ja silti luin... Kaikkien tarinat ovat saaneet lopuksi itkemään. Ihan onnesta :) mutta se synnytyksen kulku.. Kaikilla on joo tietty erilainen tarina ja ei noista mitään vertailua saa mutta saa ainakin jonkin kuvan siitä mitä saattaa olla odotettavissa.

Olen nyt päättänyt mitä teen synnytyksen suhteenkin.. sairaalaan mennessä mukaan otan äitin pelkästään. Hän saa sitten olla siellä avautumisvaihees ja näin. Sitten vasta kun ponnistusvaihe lähenee niin eksä pääsee paikan päälle.. En häntä välttämättä haluis ollenkaan sinne mutta en tahdo häneltä estää täysin näkemästä/kokemasta esikoisen syntymää.. Taka-alalla hän saa kyllä olla, en halua häntä hönkimään lähellekään mua (äitiä en siis häädä missään vaiheessa pois) ja eksä saa sitten tulla leikkaamaan napanuoran ja jos vauva pestään niin hän saa sen pestä.. Voihan olla että synnytyksen kulku tulee olee nopea ettei näitä asioita keretä tekee tai tulee muuta ongelmaa.. mutta siis tää ois nyt se mun toive asioiden kulusta :) Tiedän jo nyt että eksä tulee suuttumaan tästä järjestelystä, mutta ajattelin olla ovela ja ottaa asian puheeks ens lääkärikäynnillä niin hän ei voi suuttuu mulle kauheesti :) Tai ei ainakaan rupee huutaa lääkärin vastaanotolla.. Mut tää olis nyt mulle se paras vaihtoehto niin että eksäkin pääsee mukaan edes vähän synnytykseen..
 
miiima  hienon päätöksen olet tehnyt  
Äitisi varmaan on onnellinen kun saa olla näkemässä lapsenlapsensa syntymän <3 voin vain kuvitella
 
Äiti se on ihan innoissaan emoticon  Se on vinkunu koko raskauden et josko hän pääsis mukaan :D Ollaan kuitenkin äitin kanssa sen verran läheisiä että tuntuu ihan hyvältä ajatukselta että äiti on siellä tukemassa :) ja se ei ainakaan sitten pienestä hätkähdä kun on ite kokenu saman jo useempaan kertaan :)
Ens viikolla on se synnärille tutustuminen ja kysyin äitiltä että haluuko sekin tulla sinne kun siellä on kuitenkin sitten puhetta myös tukihenkilön/puolison roolista synnytyksessä :) ja synnytys sairaalana toi on vieras äitille.. Sisko oli ihan järkyttynyt kun sanoin että otan äitin mukaan synnytykseen :D oon kuulemma ihan sekasin :D Mutta jostain syystä mulla vaan on paljon paremmat välit äitiin kun sisaruksillani.. sisaruksilla on sitten vastaavasti läheisemmät välit isäämme kun itelläni. noh, minkäs teet jos on mammantyttö ollu pienestä pitäen :D
 
Ihan satavarma en olis ottaisinko äitini mukaan synnytykseen, jos tilanne olis sellainen, koska jos äiti ottais sen sisarhento valkoisen -roolin päälle niin hermot menis ja sitä riskiä en ottais  . Pari mun kaveria ottasin tuosta vaan kylmiltää kummalle vain sopis emoticon. Mies sinne mun kanssa lähtee, mutta ei sillä kyllä mitään virkaa ollu edelliselläkään kerralla. Mä sanoin sille edellisellä kerralla, että jos mulle sattuu jotain niin sinä sitten hoidat likan siellä (synnärillä), siis tarkoitin niinkuin naarastiikeri nyt voi vain lastansa hoitaa. Kotiin ne oli miehen lähettäny kuulemma, hetken oli likkaa saanut katella. Eipä kait hänkään muuta olis voinu tehdäkkään...
 
Joopa joo, mäkin menin eilen illalla lukemaan noita touko-kesäkuisten synnytystarinoita ja kyllähän sen sit tiesi mistä viime yönä nähtiin unta.. emoticon
 
Mä olen aikonut ottaa sekä miehen että äidin mukaan synnytykseen. Mies ei pidä sairaaloista eikä verestä, niin vähän mietityttää hänen tukemisensa.. Äiti on aktiivisemmin alkanut valmistautua synnytykseen, mikä lisää luottamusta hänen tukeensa. Miehelle olen selitellyt asioita, mutta joskus tuntuu, että jotkut asiat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äidin kanssa olen enemmän puhunut yksityiskohtaisemmin synnytyksestä ja toiveistani mm. koskien kivunlievitystä.

Mies on kyllä vakuutellut, että synnytys menee hyvin ja kyllä hän kestää, mutta jotenkin mä en ihan täysin usko. Mä uskon enemmän, jos äiti niin mulle sanoo. Mä luulen saavani kyllä myös mieheltäni tukea, mutta erilaista kuin äidiltäni. Ja sittenhän he voivat tukea toisiaan, jos esim. toisella alkaa pyörryttää synnytyksessä ;D.

Mä olen lukenut myös nuita synnytystarinoita täältä foorumilta. Mua tarinat ovat auttaneet valmistautumaan erilaisiin mahdollisiin synnytyksiin. Minusta monetkaan ei ole pelottavia, vaan suurin osa kuulostaa ihan realistisilta. Millään yksityiskohdilla kivuista yms. ei olla mässäilty. Sitten mulla on tullut katsottua mm. Vauvan tarina -sarjaa ahkerasti netti-tv:n kautta.
 
Meillä lähtee mukaan kyllä vaan mies.. En osais kuvitella äitiäni mukana, vaikka meillä onkin erittäin hyvät & läheiset välit. Jotenkin koen sen omalla kohdalla niin intiimiks ja meiän (miehen & mun) väliseks kokemukseks, et en muita kyllä halua paikalle. Synnytyssairaalaan ei mun puolesta myöskään tarvis heti rynniä muiden (esim. jos synnytys on ollu illalla/yöllä ni heti seuraavana päivänä), mut saa nähdä sit kuin käy... Mut kunhan kaikilla on tukea ja turvaa sen verran kun itse haluaa, se kuulostaa hyvältä. Ja tietty jos mies ei ois kuvioissa, ni oma äippä ois sit kyllä se ykkösvaihtoehto...

Mun kammo on siis sitä luokkaa, et ahdistaa jo valmiiks ku varmaan joudutaan lainaamaan auto anoppilasta (ei siis oo omaa) et jos joutuu niitä näkemään pikaisestikin ni ärsyttää. Toivottavasti menee ohi, sillä kuulostaa kyllä omaankin korvaan melko epäkypsältä... Anoppi on vaan melko hössöttäjä (vaikka onkin ihana oikeesti) ni pelkään sit tietäväisiä & kannustavia kommentteja, mitä siinä sit sais, ja ite niihin sit kipakasti vastaisin jotain tyhmää...

Mua ei oo alkanu synnytyskertomukset ahdistaa, vaan kuten s87 sano, niistä on voinu lukea hyvinkin erilaisia synnytyskokemuksia, ja jotenkin se on tuonu turvaa näin ensimmäistä odottaessa. Tiedän, et jokaisen on silti oma ja ainutlaatuinen, mut sillä skaalalla ku mä niitä oon lukenu, ni kyllä aika moneen juttuun on jo törmänny... Sen pahemmin en oo synnytystä (esim. kivunlievitystä) suunnitellukaan, vaan aatellu, et mennään fiiliksien pohjalta.

ElliX
 
Mäkin voisin periaatteessa ajatella äitini olevan mukana synnytyksessä, oon ainut lapsi ja ollaan aikamoisen läheisiä. Mutta silti samoilla linjoilla kuin ElliX, että kuitenkin mun ja miehen välinen oma asia enemmänkin.  Äiskä saa kyllä olla sitten heti kattomassa kun hiven toivuttu. :)

Myös täällä miehellä sairaala- ja lääkärikammoa, hän pelkää miten tulee pärjäämään jos joutuu siihen synnytykseen mukaan..siis vaikka ihan vain läsnä olemaan. Olen kyllä sanonut, että läsnäolo riittää ja pois huoneesta pääsee aina, pakottaa ei saa jos toista ahdistaa ja huolestuttaa että itse pökrää, kun mammasta siinä kuitenkin pitäisi pitää huolta eikä iskästä. :-)

Sukulaisia tai muitakaan en oikein haluisi laitokselle kovin pyörimään, ehkä jotkut lähimmät, jos siellä meneekin useampi päivä... Mutta tästä sanottiin perhevalmennuksessakin; PITÄÄ sanoa suoraan, jos ei halua sinne vierailijoita. Saa ja pitää silloin sanoa.
 
Mä voisin viel lisätä tuohon omaan tekstiin, että haluan nimenomaan tukijoita paikalle, enkä katsojia tai yleisöä.. Olen varma, että oma äitini tukee meitä perheenä, eikä minun tarvitse pelätä esim. että hän alkaisi opastamaan vauvan hoidossa tai muuta ärsyttävää. Lisäksi haluan, että hänellä on heti alusta asti mahdollisimman vahva side lapseen, sillä aiomme lomailla "mummolassa" elokuuhun asti. Olemme piakkoin menossa sinne lomailemaan ja nimiäisetkin tulee sitten olemaan pohjoisessa. Sitten elokuussa palaamme perheenä takaisin etelään noin 800 km päähän, eikä tulla näkemään äitiäni niin usein  - mutta kesän jälkeen uskon, että heillä on jo vahva side muodostunut ja vauvamme on lähes yhtä läheinen äidilleni kuin minä hänelle.. Mutta voisin kyllä kuvitella senkin, että vain miehen kanssa synnyttäisin, mutta tosiaan myös uskon äidin olevan suuri tuki synnytyksessä (hän on myös esim. joogannut jo usean vuoden, niin hengitystekniikka on täydellisesti hallussa toisin kuin minulla).. Syntymä on varmasti yhdistävä kokemus ja uskon vain ilon sekä onnen moninkertaistuvan, kun äitinikin pääsee paikalle. Muita sitten kuin siskoani en välttämättä halua sairaalaan vierailulle. Sukulaiset saavat odottaa tuloaan pohjoiseen nimiäisiin asti (heistäkin monet elleivät jopa kaikki majoitu meidän luokse - tosin valikoitu ryhmä sukulaisia..). Mulla toi synnytyksen intiimiys yhdistyy eniten alapäähän, jota en halua monen katselevan - siis jos voisin toivoa, niin kätilökään ei vaihtuisi, kun yhdessäkin tarkastajassa ja tuonne alhaalle katsojassa on tarpeeksi.. Mä toivon, ettei synnytyksestä jää sellaista kuvaa, että mun vartalo on ollut kuin joku esine, joka ei täysin kuulu just mulle (tai ei tulisi sellaista tunnetta).. mietin tässä, että kuulostankohan koko tekstin perusteella tosi oudolta ihmiseltä..
 
Si87:

Mun mielestä kuulostat ihan järkevältä! :D Mulla oli esikoisen synnytyksessä oma äitini! Oli maailman paras ja ihanin tuki mitä toivoa saattoi, aivan ihana. Piti kädestä kiinni ja tsemppas, eikä tosiaankaan säälitellyt mua, tai saanut muutenkaan raivon partaalle :) Ainoa mikä oli ehkä negatiivista oli se että en kauheesti kyllä ainakaan purkanut itseäni sanallisesti, ainoa asia mitä sanoin koko synnytyksen aikana "pahasti" oli : "Voi helvetti, mä kuolen"..Toisaalta kätilön kannalta ehkä ihan mukava, ja opiskelijan. Mut siis joo, äiti oli mun kohdalla silloin ehdottomasti paras mahdollinen tuki <3 Kiitos hänelle siitä <3
Vierailijoista: Itse en halua sairaalaan kuin mieheni ja tyttäreni. Mieheni tulee synnytykseen mukaan ja esikko tulee maailman tärkeimmäksi vierailijaksi katsomaan pikkuveljeä. Koen sen erittäin tärkeäksi  asiaksi, että positiivinen suhde pääsisi heillä heti muodostumaan. Äitini ja isäni voisi ehkä tulla meitä katsomaan, riippuen synnytyksen rankkuudesta ja omasta fiiliksestäni, miehen vanhempia en todennäköisesti sairaalaan halua. Pitänee kuitenkin asiasta vielä keskustella vakavasti, he eivät ole perheemme kanssa niin läheisissä väleissä että kokisin heitä edes läheiseksi itselleni.. Mutta kai pitää miestä sitten ymmärtää.. Mun mielestä vauvan syntymä on vaan niin intiimi juttu että en halua koko sukua kyttäämään mua sinne.. Stressaavaa ja ahdistavaa omasta mielestäni. Kotiin saisivat kyllä tulla, sitten parin viikon päästä.. Ketään en kyllä rupea passaamaan, mies saa hoitaa sen osuuden ja luulisi että vierailijat tajuavat ottaa tarjottavat itse mukaan.. En koe sitä vauvallekkaan miellyttäväksi että heti on talo täynnä porukkaa, enkä todellakaan jaksa tuntikausia kestäviä vierailijoita, huomasin sen jo viimeksi kun en viittinyt porukkaa häätääkkään. Ajattelin itse sanoa näin että: Haluan että me ja vauva tutustutaan rauhassa ensin, ennen kuin otetaan vieraita vastaan. TOKI asiaan vaikuttaa just imetys, vauvan itkusuus, oma vointi.. Jos olisi sektio tehty niin siinä vaiheessa ovi pysyy kaikilta tiukasti kiinni. :) Uskon sen olevan aika kipeä toimenpide..
 
Piti vielä kysyä teiltä että oletteko meinannut ottaa opiskelijoita synnytykseen mukaan?

Mulla synnytyksessä oli opiskelija ja erittäin kokenut vanha kätilö nainen (hyvä kätilö olikin).
Mutta tuo vanha kätilö oli niin ilkeä opiskelijalle ja mulle tuli siitä vähän paha mieli, jtn tällä kertaa mietin todella tarkasti haluanko opiskelijoita mukaan kys. "tilanteeseen".. 
KANNATTAA muuten  pyytää suoli huuhtelu (jos sen haluaa) ennen epiduraalin laittoa... Mulle oltiin epi laitettu jo, ja vasta sit tajus kätilö kysyä että :Onko suoli tyhjennetty osastolla? Olin ihan et HÄH? Ei tosiaan ollut, ja mahakaan ei ollut toiminut moneen päivään. Täysi suoli on kuulemma synnytys este joten siitä sitten mentiin tyhjentelemään.. Oli kiva istua sängyn vieressä ämpärillä kun jalat ei kantanut ollenkaan vessaan.. Et silleen.. tämä vinkiksi ;) :D  Ja kyllä, olin niin urpo että mä en ensi synnyttäjänä tiennyt siitä asiasta, muutenkin tuo mahan toiminta hajuhaittoineen on vähän herkkä aihe *^^*
 
Esteri87: Tosta suolentyhjennyksestä ei kukaan ikinä puhu ja siksi varmaan on montakin jotka ei tiiä että sellanen edes tehdään. Siskoni sanoi että hänelle ainakin tehtiin osastolla aika aikasin se.. Varotteli et kandee aika nopee siirtyy pytylle sen jälkeen ku letku on otettu pois ja vedet (vai mitä sinne suoleen laitetaankaan) on sinne laitettu.

Heräs tällänen kysymys teillä jotka olette jo synnyttäneet. eli siis tuolla synnytystarinoissa monilla oli että on kuume noussu just ennen synnyttämistä.. Onko toi ihan joku yleinen juttu vai mistäköhän mahtaa johtua?

 
miiima: Juu, multa  vissiin oli unohdettu se homma :) Onneksi se vanha kätilö varmisti oikeastaan kaiken. Oli vaan hyvin ihmeissään ettei sitä jo osastolla tyhjennetty (olin viikon osastolla ennen käynnistystä).. :)

Hitsi mun koirasta on tullut outo!! Vaihtanut nukkuma paikan kokonaan sängyn viereen mun puolelle, ja seuraa mua kun hai laivaa... Eilen menin vessaan, ja typy tuli raapimaan ovea ja haukkumaan sen taakse.. Ei tosiaankaan tyypillistä käytöstä typylle. :O Eikä kyllä kovinkaan hyväksyttävää edes..Mä sitten jouduin pysymään vessassa niin kauan että typy hiljeni :) Muuten sitten käytös on ihan erilainen, erittäin dominoiva koira on nyt erittäin alistuva, ehkä jopa hieman stressaantuneen oloinen(?) Hassua :) Miten muilla joilla on koiruleita taloudessa? Onko niiden käytös mitenkään muuttunut? Meillähän jäi koiralta jopa yhdet juoksut välistä, ja tuli valeraskaaksi, maitoa tuli nisistä etc. käytin sitten eläinlääkärillä joka sanoi että ihan oikeasti koira voi reagoida omistajansa raskauteen niin vahvasti. Toivottavasti ei oo ongelmia luvassa, muutenkin typykkä on aika suojelevainen esikoisesta niin vauvan kanssa joutuu varmaan olemaan vielä tarkempi.
 
Mää kovasti synnytystä jo oottelen. Mulla oli helppo ensimmäinen synnytys ja tietenkin toivon että toinenkin olisi. Toivon että pystyisin tämänkin vauvan tekemään ilman kivunlievitystä. Haaveissa on myös polikliikkasynnytys jos kaikki menee hyvin. Siihen suhtaudutaan vaan aika nihkeästi tuolla sairaalassa. En haluaisi jäädä sairaalaan ku en osaa siellä nukkua. Eka synnytyksen jälkeen olin siellä 2 yötä enkä nukkunu ku 1,5 h eka yönä ja 2h toisena. Herään jokaiseen ääneen ja kolahdukseen. Väsymys oli valtava ku pääsi kotiin. 

Pitäis vaan saada tuo vauva kääntymään ettei tarvis alkaa kääntämään tai leikkaamaan. Tänään on neuvola niin saa tietää kauanko vielä voi odottaa että vauva kääntyy itsekseen. Tietääkö kukaan milloin vauvan pitäisi pää alaspäin?

Tuosta suolentyhjennyksestä. Mulle laitettiin peräruiske heti kun menin synnärille. Täällä Oysissa on vierailut ainakin rajoitettu. isä ja sisarukset pääsee vierailulle vain kerran päivässä 1,5h ja isovanhemmat saa käydä kerran sairaalassa olo aikana. Mää oisin halunnu että isä ois voinu olla sairaalassa enemmän ku siellä on tylsää. 

Toivotaan kaikille omien toiveiden mukaista synnytystä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top